Tässä teille vielä kuva, niin tiedätte mitä tarkoitan kun toivoisin valtavaa vatsaa.:)
Viime mittauksen mukaan kuitenkin vajaa 2kg täyttä lihasta ompi meidän tytteli.
View attachment 35550
) ja sit kävin viel ostaa yhdet imetysliivit. Tän jälkeen olinkin niin poikki, että nukuin pari tuntia.
Mitä se sun sf-mitta oli? 29? Mulla kun oli rv 30+6 neuvolassa niin mitta oli 28 ja se käyrä oli menny yläviivalla ja nyt notkahti keskiviivaa lähemmäs. Voi toki olla mittausvirhe mulla kun 3 kerralla 3 eri mittaajaa.
, kiitos ajatuksesta! Kyllähän musta tuntui siltä, että mun elämä oli liian helppoa ja ettei ollut mitään tavoitteita tähän elämänkohtaan. Vaikka eihän se helppoa ollu, oon rankkoja juttuja kokenut ja niistä päässy yli ajan kanssa, mutta ei ollu niitä tavoitteita. Nyt vaan ei muista sitä, tai muistaa vaan sen miten helppoa ja kivaa se elämä oli. Enhän mä paljon edes enää matkustellu ja nyt vituttaa ettei pääse mihinkään. Mä en oo kyllä aiemmin ollu sellainen, että multa koko ajan puuttuis jotain, mutta nyt raskausaikana tuntuu siltä.Tähtipölyä
Mun yksi kaveri, jolla ei ole lapsia, sanoi hyvin, että mä suren sitä vanhaa elämää ja se surutyö pitää tehdä pois. Yksi aikakausi päättyy mun elämässä. Vähän kuin 6 vuoden parisuhde itseni (ja koiran) kanssa loppuisi. Eikä vielä näy kunnolla se uusi elämä, joka on aukeamassa. Ja sitten tietty, et tänne muuttaa vauvan lisäksi mies. SITÄ koitan olla liikoja ajattelematta menis ajatukset ihan solmuun, mietin vaan et tässä kohtaa paras ratkaisu, jonka voi muuttaa sitten vaikka vuoden päästä, jos siltä tuntuu. Se ei sentään ole loppuelämän päätös...
Muistan ku exän kanssa oltiin häämatkalla ja koira oli hoidossa ekaa kertaa. Se oli vajaa vuoden ikäinen. Soiteltiin Prahasta sinne hoitolaan et onks kaikki ok...
Mulla ei oo koiralle hoitajia, lähipiirissä ei oo ketään ketä ois niin koirarakas tai sitten niillä on itellä elukoita. Toi ei tuu toimeen muiden eläimien kanssa. Joudun viemään sen aina koirahoitolaan. Ja sit, jos siellä ei oo tilaa, ni en pääse reissuun. Pitää aina varaa lomat meille samaan aikaan. Yöksi en voi mennä paikkoihin, joihin koira ei ole tervetullut. Ja se on pitäny huolen siitä, että mun on pitäny aina olla viimeistään aamu kuudelta himassa kusettaa se . Ja vaikka kuinka oon koittanu opettaa, ni se ei 11 vuoden jälkeen oo oppinu ottaa ruokaa ite jääkaapista, kolme kertaa päivässä pitää tarjoilla. Toista koiraakaan en muuten enää ota. Tää on eka ja vika. Ei tuu toista yhtä huippuyksilöä.
Oon joo tätäkin ajatellu. Ei tarvi kuolla yksin. Toinen juttu on perintö. Tulee perillinen. Nythän mun mutsi perisi mut, eikä se tee mitään mun omaisuudella. Te, jotka ootte parisuhteessa, niin onhan teillä keskinäinen testamentti? Sellainen kannattaa tehdä, muuten kaikki menee lapsille. Ja se on hankalaa tehdä tilinpäätöksiä valvojalle siitä miten on käyttänyt omaisuuttaan, joka onkin yhtäkkiä lasten. Ja tsekkaa, että henkivakuutukset on nimenomaan aikuisilla eikä lapsilla.
Mulla on ikävä mun koiraa jos oon reissussa jossain ja se on koirahotellissa.
, niin onhan hän sitten ainakin elatusvelvollinen:)
Jos hänellä olisi biologisesti aikaa, hän tekisi asiat toisin ja hankkisi lapsen. 
