Raskaana --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mun mielestä myös tosi hyvä idea Mamma-79! :)
Tosin olen samoilla linjoilla MS74:n kanssa, että tää eka kolmannes on ihan syvältä paniikin suhteen. Eihän se nt-ultra vielä mitään takaa, vasta kun saa vauvan synnärillä syliinsä, voi huokaista helpotuksesta, että odotusaika meni hienosti.
Sitten alkaakin ne muut huolet mutta ainakin mulle tää kulunut vuosi on ollut parasta aikaa ikinä! Mehän tehtiin tätä ekaa lasta yli viisi vuotta ja ne ei ihan aina olleet helppoja vuosia varsinkin kun töissä kuuntelin mm.vauvojensa menettäneiden vanhempien surua ja epätoivoa tai kävin keskusteluja vanhempien kanssa, joiden lapselta on löydetty jokin vakava vamma..

Se tunne kun sain esikoisen syliini, oli jotain sanoinkuvaamatonta, palaan aika-ajoin edelleen siihen fiilikseen ja soisin, että jokainen, joka suinkin haluaa pääsee kokemaan sen saman tunteen (ja itse vielä toistamiseen)!:Heartpink

Laita MS74 joku tunika, hiukset ylös ja huulipunaa, niin kukaan ei huomaa, että vähän turvottaa.:hug013
 
Hei, kiva idea:) Itse asun Uudellamaalla.Mukava lukea teidän joilla jo uä on ollut positiivisia tunnelmia!:) Täällä vielä vaan odotellaan ja odotellaan...huomenna 7+0 ja onkohan kunnallinen uä vasta vkolla 12??? Huoh, onpas vielä aikaa!:) Mullakin vaihtelee pelko ja toiveikkuus ja koko ajan ja mielialat heittelee! Mulle on ihan uutta että oon jatkuvasti pinna kireellä ja hermostun ja tiuskin herkästi, joka ei oo mulle luontaista..Mieskin on ihan ihmeissään.Toivottavasti jossain vaiheessa olo tasaantuu...
 
Uudellamaalla minäkin asun.

Ensi viikolla keskiviikkona rakenneultra. Kovasti odottaa ainakin sisarukset että vauva näyttäisi onko tyttö vai poika. :grin Toki muutenkin hyvä nähdä onko kaikki hyvin. Ainakin pikkuinen liikkuu joka päivä. :Heartred

Sokerien kanssa tappelen edelleen. :( Tablettilääkitystä nostettu pikkuhiljaa ja ruokavaliota yritän pitää. Insuliinille varmaan vielä joudun.
 
Marituulihan olikin meidän pidemmällä olevia mammoja.:Heartblue, kiva kuulla, että sinulla myös on hyvä olla. Onneksi sokereita aktiivisesti seurataan ja toivotaan, että saat ne pidettyä kurissa.
Ensi viikolla onkin monta ultrassa käviää, saadaan jännätä oikein urakalla.:)
Onko Marituuli teidän perheen lapsilla toiveita tytön/pojan suhteen?
 
Marituulihan olikin meidän pidemmällä olevia mammoja.:Heartblue, kiva kuulla, että sinulla myös on hyvä olla. Onneksi sokereita aktiivisesti seurataan ja toivotaan, että saat ne pidettyä kurissa.
Ensi viikolla onkin monta ultrassa käviää, saadaan jännätä oikein urakalla.:)
Onko Marituuli teidän perheen lapsilla toiveita tytön/pojan suhteen?

Tyttö toivoo pikkusiskoa ja poika pikkuveljeä. :grin Jompi kumpi siis tulee pettymään. Tosin tyttö sanoo että jos se on pikkuveli niin ei se haittaa, käy sekin. :grin Poika siis 11-vuotias ja tyttö ensi kuussa 10-vuotta.
 
Mulla hyviä uutisia hääpäivästä ja matkasta selvitty kotiin. Mutta alaselkä särkee ja se voi kuulemma olla supistus tai virtsatietulehdus. Soitin tyksiin ja käskettiin ottamaan parasetamolia ja levätä. Jos olo ei helpotu, niin pitäisi lähteä sinne näytille. Tai huomenna neuvolaan antamaan virtsanäytettä.
 
Mulla hyviä uutisia hääpäivästä ja matkasta selvitty kotiin. Mutta alaselkä särkee ja se voi kuulemma olla supistus tai virtsatietulehdus. Soitin tyksiin ja käskettiin ottamaan parasetamolia ja levätä. Jos olo ei helpotu, niin pitäisi lähteä sinne näytille. Tai huomenna neuvolaan antamaan virtsanäytettä.
Lepoa ja onnea
 
Kiitos..parasetamoli ilmeisesti auttaa tähän alaselkäkipuun, kun ei enää jumita niin paljon. Supistukset voi ilmeisesti muistuttaa menkkakipuja...Eikä tartte vatsan olla kova.
 
Tuosta mamma-79 mainitsemasta tapaamisideasta. Eihän se varmaan ihan mahdotonta olisi tavata tällä porukalla, jossain esimerkiksi Helsingissä viikonloppuna. Ilmeisesti kaikki ollaan kuitenkin täältä etelä-suomesta. Ei mahdoton homma matkustaa Hesaan. Täältä Turun seudulta pystyy tulee sinne junalla tai bussilla. Juna ehkä näillä mun raskausviikoilla olisi mukavampi kulkupeli. Autolla en enää viitsi 200 km edestakaisin ajaa, kun kohtu alkaa painaa jo sen verran. Sitten on noita alaselkäkipuja. Pitäisi perustaa joku yksityiskeskustelu, jossa voisi vaihtaa yhteystietoja, muuten ei varmaan onnistu tapaamisen sopiminen.
 
Hei Mamma-79 :)
Ei hullumpi idea, mutta olen samaa mieltä, että vauvojen kanssa, sitten, kun tavataan... :)

Uudeltamaalta minäkin :)
 
Tyttö toivoo pikkusiskoa ja poika pikkuveljeä. :grin Jompi kumpi siis tulee pettymään. Tosin tyttö sanoo että jos se on pikkuveli niin ei se haittaa, käy sekin. :grin Poika siis 11-vuotias ja tyttö ensi kuussa 10-vuotta.

Sulla on ihanasti kaksi auttavaa isosisarusta mukana arjessa, varmasti vanhemmille mukavaa kun on lisäkäsiä vauvan hoitoon.:)
 
Ihanan vilkasta täällä! En ole ennättänyt yhtään käymään täällä. Meillä oli ru-ultra ja kaikki oli kuten pitikin. Poikaa luvattiin. :) Tapaaminen olisi kyllä mukavaa. Uudellamaalla minäkin asun.

Onnea Satom hyvistä ultra kuulumisista ja poikalupauksesta!
Miten olet voinut?
 
Ajoittain hyvin ja ajoittain hurjia supisteluja. Levossa joutunut olemaan muutaman kerran viikin kerrallaan. Tällä hetkellä onneksi voin hyvin. Mutta ei pahemmin lenkkeillä voi eikä saisi yhtään stressata. :-)
 
Hirvittää ihan kuinka isoksi voi tämä maha vielä kasvaa? Viikkoja on nyt 30+6 ja tuntuu, ettei enää millään jaksaisi. Nukkumisesta ei tule mitään, hyvällä tuurilla voi pari tuntia saada putkeen unta. Jatkuva väsymys on siis päällä, toki tuo hemoglobiini oli vain sen 105. Kotityöt ei huvita yhtään ja ruuanlaitto on edelleen etovaa, syömisestä puhumattakaan. Jalkoja ja käsiä on alkanut turvottamaan ja ylävatsalla tuntuu paljon vatsan kovettumista. Lääkärin mukaan ei kuitenkaan ole kyse supistelusta vaan ihan normaalista kohdun kovettumisista. Siispä esim. sisätutkimuksia ei ole tehty sitten alkuraskauden.

Vauva olikin viime viikolla äitiyspolin ultrassa jo 1568g ja pää alaspäin (ja sen kyllä tuntee). Hyvin on pysynyt sokerit kurissa tuolla lääkityksellä, vaikka nyt kai olenkin juuri niillä viikoilla kun saattavat alkaa nousemaan.

Yritän hokea itselleni, että enintään vain yhdeksän viikkoa jäljellä. Mutta sitten alkaa hirvittämään synnytys ja vauva-aika.
Joten kai tämä raskausaika on huolesta ja oireesta toiseen kulkemista:confused005
 
Muakin pelottaa, jos tulee jonkinlainen komplikaatio. Nyt ollut alaselän jomotusta. Mullakin 9 viikkoa aikaa vielä. Toivottavasti tämä loppuraskaus sujuu hyvin.
 
Mulla taas valvottaa öisin. Stressiä varmaan, se lyhyt uni jonka saan on sekavaa kellon kanssa taistelua. Sit herään ja alan taas vatvoa tekemättömiä asioita ja asioita joille en voi mitään.
Jos loppuviikosta pyytäis saikkua jos pystyis päivällä nukkumaan.
Mä olen muuten tosi huono lähtemään tapaamiseen. Mä vaan olen sellainen, Maatiainen .
 
Voi teitä meidän pidemmällä olevat mammat, sympatiaa lähetän ja voimia toivotan!!
Satom, hyvä jos olet saanut levättyä ja pystyt olemaan stressaamatta, se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty.

Maiju-75, ne viimeiset viikot on aika raskaita mutta koita nukkua aina kun voit ja ihan kohta sulla on pikkuinen sylissä. Jospa sun ei tarvitsisi nyt tehdä kotitöitä niin paljoa, kaikki varmasti ymmärtää vaikka olisikin vähän sotkua.
Mahtavaa, että sokerit on kurissa.

maria75, pidetään peukkuja, että loppuviikot kuluvat siivillä ja kohta pääset mammalomallekin lepuuttamaan selkää.

Onhan se hyvä, että pienokaiset pysyy vatsassa vielä ainakin sen 6-7viikkoa, niin eivät joudu kaappiin, vaan saatte heti syliin.

Sikuriini, pyydä vaan saikkua, että saisit levättyä!! Eikä se mitään, jos et jaksa/viitsi tavata, se on ihan hyvä niinkin. Me laitetaan sulle sitten viestiä.:)
 
Takaisin
Top