T
Tähti ★
Vieras
Meillä pojan syke alussa kanssa 150-160, mutta katselin neuvolakortista, että huhtikuun alusta asti se on ollut 130... :)
Meillä pojan syke alussa kanssa 150-160, mutta katselin neuvolakortista, että huhtikuun alusta asti se on ollut 130... :)
Sirpa40
Sukkela juttelija
Dodiii! Taas oon viisaampi neuvolakäynnin jäljiltä. Uutta tietoa muuten tosta selällään olemisesta: se mittas vauvan sykkeitä ja ne huiteli tuol 160-170. Pyysi kääntyy vasemmalle kyljelle, ni sykkeet rauhottu sinne 140. Selitti, että kun oon selällään ni vauvakin saattaa maata napanuoran päällä ja se aihettaa sykkeen nousun sillä.
Sf-mitta 29 ja yläkäyrän lähellä, lineaarinen kasvu edelleen. Vauva oli pää alhaalla oikeella ja ei iso vauva, vaan normi. Sanoi et vkoon 34 voi heitellä kuperkeikkaa, mut sit pitää jäädä ylösalaisin.
Pääsen synnytystapa-arvioon! Kirjattiin ylös mutsin hätäsektiot ja suvun aivoverenvuotoriski. Jaja, se laittaa lähetteen myös synnytyskeskusteluun kätilön kanssa.
Oli kyl hyvä sessio neuvolassa. Kyseli paljon fiiliksiä ja mietteitä synnytyksestä, vauvasta ja tulevasta isästä. Mähän tietty kerroin rehellisesti vitutuksen ja kritisoin tätä odottavan äidin tutkimuksien vähyyttä. Väiteltiin siitä radista, mut se sanoi et meidän sairaalassa ei tuputeta tuttipulloa ja et hyvä ku oot kirjannu sen ylös et heti vauva rinnalle. Jatkan mittailua, kai siitä sit tulee joku varmuus et kaikki ok. Sain armahduksen siitä ruokavaliosta, jota en oo noudattanu. Eli mittailen näin normi ruokavaliolla.
Puhuttiin myös imetyksestä ja et maito saattaa nousta kunnolla vasta vuorokausia kotiin tulon jälkeen. Sitä ennen joutuu imettää usein ku maitoo tulee niin vähän kerrallaan.
Ja puhuttiin viel synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja se kyseli mun suhtautumista vauvaan nyt. Noh, ei se mikään kiinteä suhde oo, mut röökiä en oo vetäny vaikka helvetisti tekee mieli. Jaja, sain äijälle luettavaa ku sanoin etten koe saavani tarpeeksi tukea. Parin vkon päästä uudelleen. Ainiin, hb oli 111, eli noussu vähän. Verenpaine edelleen "loistava" eli 106.
Päätän epikriisini täältä tähän :D.
Rv 30+2
Sf-mitta 29 ja yläkäyrän lähellä, lineaarinen kasvu edelleen. Vauva oli pää alhaalla oikeella ja ei iso vauva, vaan normi. Sanoi et vkoon 34 voi heitellä kuperkeikkaa, mut sit pitää jäädä ylösalaisin.
Pääsen synnytystapa-arvioon! Kirjattiin ylös mutsin hätäsektiot ja suvun aivoverenvuotoriski. Jaja, se laittaa lähetteen myös synnytyskeskusteluun kätilön kanssa.
Oli kyl hyvä sessio neuvolassa. Kyseli paljon fiiliksiä ja mietteitä synnytyksestä, vauvasta ja tulevasta isästä. Mähän tietty kerroin rehellisesti vitutuksen ja kritisoin tätä odottavan äidin tutkimuksien vähyyttä. Väiteltiin siitä radista, mut se sanoi et meidän sairaalassa ei tuputeta tuttipulloa ja et hyvä ku oot kirjannu sen ylös et heti vauva rinnalle. Jatkan mittailua, kai siitä sit tulee joku varmuus et kaikki ok. Sain armahduksen siitä ruokavaliosta, jota en oo noudattanu. Eli mittailen näin normi ruokavaliolla.
Puhuttiin myös imetyksestä ja et maito saattaa nousta kunnolla vasta vuorokausia kotiin tulon jälkeen. Sitä ennen joutuu imettää usein ku maitoo tulee niin vähän kerrallaan.
Ja puhuttiin viel synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja se kyseli mun suhtautumista vauvaan nyt. Noh, ei se mikään kiinteä suhde oo, mut röökiä en oo vetäny vaikka helvetisti tekee mieli. Jaja, sain äijälle luettavaa ku sanoin etten koe saavani tarpeeksi tukea. Parin vkon päästä uudelleen. Ainiin, hb oli 111, eli noussu vähän. Verenpaine edelleen "loistava" eli 106.
Päätän epikriisini täältä tähän :D.
Rv 30+2
Aurinko paistaa ja kalpeat kintut saa väriä terassilla. :) Pakko välillä huilia kun orvokeiden ja neilikoiden ruukkuistuttaminen sai aikaan useamman epämukavan harjoitussupistuksen. Päikkäreiden jälkeen aion kyllä vielä kylvää auringonkukat ja krassit. Enempää en tänä kesänä laita kun en kuitenkaan ehdi hoitaa niitä. Kasvimaa saa jäädä kesannolle ja perennapenkit saa luvan pärjätä itekseen. Jos nyt loppukesästä olisi jo helpompaa niin ajatuksena on valaa laatat ulkosaunan terassiin mut sen näkee sitten millanen vauva tähän maailmaan putkahtaa viimestään 3 viikon päästä. :)
T
Tähti ★
Vieras
Eclipse:)
Niin sullakin LA 3viikon päästä:)
Onko sulla lähestyvän synnytyksen oireita ja miten närästyksen suhteen?
Täällä kanssa aikomus kylvää krassit nyt toukokuussa ennen vauvan tuloa. Orvokit ja muut jää nyt laittamatta, koska enää ei pysty kyykistelemään...
rv 36+6
Eipä mulla mitään ihmeellisiä oireita ole. Harkkasupistuksia kun liikaa touhuaa ja häpyluuta jomottelee välillä. Mukula möyrii välillä niin että koko maha heiluu. Ei oo tarvinnu liikelaskentaa tehdä. Närästys on helpottanut kun maha on vähän laskeutunut. Närästää kyllä edelleen välillä, mutta se on vähentynyt ja enemmän siitä kiinni mitä syö. Mulla oli siis närästystä välillä jo ennen raskautta.Eclipse:)
Niin sullakin LA 3viikon päästä:)
Onko sulla lähestyvän synnytyksen oireita ja miten närästyksen suhteen?
Täällä kanssa aikomus kylvää krassit nyt toukokuussa ennen vauvan tuloa. Orvokit ja muut jää nyt laittamatta, koska enää ei pysty kyykistelemään...
rv 36+6
Mäkin sain ruukkuistutukset tehtyä niin että mies nosti multasäkin mattotelineelle josta kauhoin mullat astioihin jne. En olis enää maasta saanu niitä kauhottua
Mä laitoin myös krasseja ruukkuihin eilen. Ja perunat maahan. Miehen avustuksella tietenkin :)
Mulla on jotenkin niin venyttynyt toi kohtu monesta odotuksesta että vauvan liikkeet tekee pahaa ja vauva tuntuu hyvin selkeästi läpi mikä ei itseasiassa oo kovin miellyttävä tunne...
Varmaan vatsalihasten erkaumaakin joka lisää näitä tuntemuksia.
Masu on piukea kuin jalkapallo. Ja ilman tukivyötä alkaa selkää särkeä mutta lähipäivinä on vyö alkanut ahdistaa.
Mutta ilma on ihana ja kesä tulee:)
Vielä ei oo muita sairastuneita :)
Mulla on jotenkin niin venyttynyt toi kohtu monesta odotuksesta että vauvan liikkeet tekee pahaa ja vauva tuntuu hyvin selkeästi läpi mikä ei itseasiassa oo kovin miellyttävä tunne...
Varmaan vatsalihasten erkaumaakin joka lisää näitä tuntemuksia.
Masu on piukea kuin jalkapallo. Ja ilman tukivyötä alkaa selkää särkeä mutta lähipäivinä on vyö alkanut ahdistaa.
Mutta ilma on ihana ja kesä tulee:)
Vielä ei oo muita sairastuneita :)
MS74
Sukkela juttelija
Ihana selostus. Mä haluun kans tällasen. Jollei sihen kipuun kuole tai taju ei lähe niin koitan kestää.Tähti-73, diplomaattinen vai rehellinen vastaus?
Jotain täällä aiemmin kirjoittelinkin, mutta täällä on niin paljon viestejä, että osa varmaan menee ohi. Eli enpä ehtinyt ilokaasun lisäksi :) Mulla on omasta mielestä suht hyvä kivunsietokyky ja kyllä silti koin kivut voimakkaina. Oon vaan vähän semmonen sinnittelijä. Mun psyykkauksena tais osin toimia jonkun kätilön/ hoitajan sanat, että "et sä pystyis siinä puhelimessa puhumaan noin, jos sulla olisi kunnollisia avaavia supistuksia". Tämä oli joskus klo 23:n jälkeen tuona iltana, kun ähisin ja puhisin ja keikuin kotona tuskissani, että koska kannattaa lähteäsairaalaan - muistan, että ajattelin, että apua, kuinka hirveäksi tämä voi vielä mennä, jos ei nyt ole tosi kyseessä. Nyt tiedän, että ei pidä paikkaansa - kyllä pystyin puhumaan. Mies olisi luovuttanut varmaan aiemmin, kun ihan hädissään kuunteli ja katseli mua, mä luovutin yhden maissa ja soitin, että ihan sama, nyt tullaan. No, sit olikin iloinen yllätys. Ehkä kivusta kertoo vähän se, että kun siitä lähdettiin sairaalaan, niin ajattelin ihan kauhulla, kuinka kestän kokonaiset 10 minuuttia auton penkissä lähes paikallaan. Tuota ennen illan aikana olin kokeillut suihkua ja kylpyä ja oksentanut kaiken ulos - luulisin, että kivusta. Keho myös tärisi, niin että rentoutta oli vaikea löytää. Kipu alkoi nopeasti ja terävästi ja kasvoi sitten siitä. Lisäksi mun oli vaikea määritellä supistuksen pituutta ja välejä - joillakin kuulemma ovat silleen "epäsäännöllisiä". Kuulostaa näin kirjoitettuna karsealta, mutta toisaalta kipuvaihe ja synnytys oli kai kuitenkin lyhyehkö, vaikkakin raju. Siitä olen iloinen. Sain salissa ilokaasua, josta en kokenut apua, ei tullut toisaalta myöskään mitenkään huono olo siitä.Spinaali piti antaa, mutta anestesialääkäri ei kerennyt ovea pidemmälle, kun todettiin, ettei ehdi. Kyllä se ponnistuskin sattui, siinä vaiheessa taisi tulla se "mä en selviä tästä". Mut mun kätilö oli aivan huikea! Ja sitten, kun kätilö sanoi, että tehdään varmuuden vuoksi pieni episiotomia, että pahoittelut, tämä paikallispuudutuspiikki voi vähän nipistää, niin mietin vaan, että ootko tosissas, sehän nyt on yks hyttysen pisto tässä... Mutta se tunne, kun lapsi on ulkona ja kipu loppuu kuin seinään, on jotain niin euforista, että sitä ei käsitä. Ja käsittääkseni hyvä puoli tuossa on se, että keho yleensä kai toimii nopeammin ja säännöllisemmin, kun lääkkeet eivät "sotke". Mutta tällä hetkelläkään en ole varma, haluaisinko toisenkin menevän noin vai ottaisinko kaiken mahdollisen kivunlievityksen, jos voin siitä päättää. Tulipahan selostus... Sorry kaikille lukijoille :)
T
Tähti ★
Vieras
Eipä mulla mitään ihmeellisiä oireita ole. Harkkasupistuksia kun liikaa touhuaa ja häpyluuta jomottelee välillä. Mukula möyrii välillä niin että koko maha heiluu. Ei oo tarvinnu liikelaskentaa tehdä. Närästys on helpottanut kun maha on vähän laskeutunut. Närästää kyllä edelleen välillä, mutta se on vähentynyt ja enemmän siitä kiinni mitä syö. Mulla oli siis närästystä välillä jo ennen raskautta.
Mäkin sain ruukkuistutukset tehtyä niin että mies nosti multasäkin mattotelineelle josta kauhoin mullat astioihin jne. En olis enää maasta saanu niitä kauhottua
Hehh
Täällä kanssa maha ihan heiluu, ei tarvi laskea...Ja ihan kuin "äksyjä" 
potkuja välistä, tilanpuutetta..Uskallatko sä lähteä enää paljoa kauemmaksi kotinutkilta?
Meillä on sukulaiset tuolla 250km päässä ja nyt funtsitaan vieläkö tulevana viikonloppuna "uskaltaa" / jaksaa lähteä niin pitkälle. Silloin olisi 2viikkoa laskettuun aikaan.
Sairaalaan on kotoa sellaiset 40km.
Hehh
Uskallatko sä lähteä enää paljoa kauemmaksi kotinutkilta?
Meillä on sukulaiset tuolla 250km päässä ja nyt funtsitaan vieläkö tulevana viikonloppuna "uskaltaa" / jaksaa lähteä niin pitkälle. Silloin olisi 2viikkoa laskettuun aikaan.
Sairaalaan on kotoa sellaiset 40km.
Mulla ei oo tarvetta mennä minnekään pitemmälle. vanhemmat asuu muutaman kilometrin päässä .
Tosin tarkoitus oli olla 15 pv Barcelonassa katsomassa formuloita mutta se reissu nyt jää väliin
Mua ei enää lentokoneeseen päästettäis 
Harmittaa kyllä rahan meno kun liput ja kaikki oli jo ostettu mutta minkäs teet... 
Kuten kaveri sanoi vitsillä niin pidätä ne rahat kersan ekoista viikkorahoista 
Viime raskaudessa mä sain matkustuskiellon joulun alla samalla kun laitettiin kortisonipiikit rv32. Mutta kyllä mä lähdin Tapaninpäivänä koko perheen kanssa Turku-Tukholma risteilylle kun supistukset loppu kuin seinään kun jäin töistä saikulle. Ja uusivuosikin vietettiin mun isän luona saaristossa (100km) Turusta, mutta tarkistin kyllä et mun tuttu oli työvuorossa Merivartiostossa (samalla saarella). :D Heidän avulla olis tarvittaessa päässyt koska vaan saarelta pois. Ja th ilmeisesti tunsi mut sen verran hyvin kun viimeisellä käynnillä ennen joulua kerto mun miehelle mitä hänen kuuluu tehdä jos synnytys käynnistyy enkä kerkeä sairaalaan ajoissa. Mies oli aika shokissa sen jälkeen... :D
T
Tähti ★
Vieras
Mulla ei oo tarvetta mennä minnekään pitemmälle. vanhemmat asuu muutaman kilometrin päässä .
Tosin tarkoitus oli olla 15 pv Barcelonassa katsomassa formuloita mutta se reissu nyt jää väliin
Hehe
Meillä kanssa jäi nyt yksi reissu vähän väliin, kaikkea ei voi saada, eikä se mitään
. Monacon formularata onkin tullut koettua, kyydissä ollut, mutta ihan vaan kavereiden kanssa ajeltu se läpi nuorenaIhan formulavauhtia ei olis kiva kiitää sairaalaan tuolta reissunpäältä
...mutta jos olot pysyy ihan samana, voisi vielä "uskaltautua" lähtemään vähän kauemmaksi. Istuminen on muuten nyt vaikeampaa, mutta hengittäminen helpompaa
Maha on niin tiellä, turvavyötäkään ei saa enää oikein mahan alle vedettyä..IMG
T
Tähti ★
Vieras
Joo
Mieshän se tässä koville joutuukinVesille ei uskaltaisi enää lähteä, ellei olisi joku tuollainen toimiva varasuunnitelma, kuten sulla oli:)
Olen jo varoittanut miestä, että tulen ilmeisesti huutamaan tuskissani ja hänen pitää selviytyä sairaalaan sata lasissa tyynen rauhallisena..
...ainakin osatotuus
Sitä ei tiedä vaikka olisi täysin mykkänä kivustaViime synnytys käynnistettiin ja tuli hiukan yllättäen. Mut lähetettiin neuvolasta ä-polille verikokeisiin kun epäilivät raskausmyrkytystä. No sitä ei ollut mutta ultrassa huomasivat lapsiveden lähes kadonneen ja lääkäri määräsi käynnistykseen samantien. Mies oli töissä ja lähetin ekaks tekstarin hänelle että nyt saisit tulla tänne pikimmiten, synnytys käynnistetään nyt! Mies meni kertomaan pomolle mutta ei kuulemma saanut sanaakaan suustaan kun oli niin paniikissa vaan näytti mun lähettämän tekstarin pomolleen. :D Oli ehkä hyväkin että mulla oli auto ettei hän päässyt auton rattiin siinä mielentilassa vaan sai lopulta kyydin TYKSiin. :D
Tähti, ehdin saada paracervikaalipuudutuksen. Ensimmäisessä synnytyksessä se auttoi täydellisesti alusta loppuun, toisessa ei aivan yhtä hyvin. Toisaalta toisessa synnytyksessä kipu oli minusta jopa toivottavaa. Tiesin, että jotain tapahtuu. Ensimmäisessä vauva syntyi vähän yllättäen.
Minä myös pelkäsin ensimmäisen jälkeen syöksysynnytystä, kun vielä synnytysten väli oli alle kaksi vuotta, mutta yllättäen toinen kerta kestikin pidempään. Huonekaverina oli kyllä silloin alle tunnissa autoon synnyttänyt äiti.
T
Tähti ★
Vieras
Yölento:): Okei, eli tämän puudutuksen voi siis saada, vielä kun on jo auki
Aiotko ottaa paraservikaalin nyt tälläkin kertaa?
Sitä vaan tuumaa, että pyytäisikö sitä ennemmin just tuon, kuin sitä epiduraalia.
Tähti, ilmoitin jo ensikäynnillä neuvolassa, että sama puudute olisi toiveissa, jos loppuun asti selviän. Minulla on sellainen ikävä ominaisuus, että yleensä puudutteet eivät toimi ja reagoin poikkeavasti lääkeaineisiin. Siksi en lähtisi vaihtamaan, vaikka vuosien saatossa aineet ovat saattaneet kehittyä. Minä en.
T
Tähti ★
Vieras
Kiitti Yölento:)