Tähti-73, diplomaattinen vai rehellinen vastaus?Myy75 : oliko sulla kovat kivut, kun aukesit 7cm ennen sairaalaan pääsyä ?Ehditkö saada kivunlievitystä ennen syntymää?
Jotain täällä aiemmin kirjoittelinkin, mutta täällä on niin paljon viestejä, että osa varmaan menee ohi. Eli enpä ehtinyt ilokaasun lisäksi :) Mulla on omasta mielestä suht hyvä kivunsietokyky ja kyllä silti koin kivut voimakkaina. Oon vaan vähän semmonen sinnittelijä. Mun psyykkauksena tais osin toimia jonkun kätilön/ hoitajan sanat, että "et sä pystyis siinä puhelimessa puhumaan noin, jos sulla olisi kunnollisia avaavia supistuksia". Tämä oli joskus klo 23:n jälkeen tuona iltana, kun ähisin ja puhisin ja keikuin kotona tuskissani, että koska kannattaa lähteäsairaalaan - muistan, että ajattelin, että apua, kuinka hirveäksi tämä voi vielä mennä, jos ei nyt ole tosi kyseessä. Nyt tiedän, että ei pidä paikkaansa - kyllä pystyin puhumaan. Mies olisi luovuttanut varmaan aiemmin, kun ihan hädissään kuunteli ja katseli mua, mä luovutin yhden maissa ja soitin, että ihan sama, nyt tullaan. No, sit olikin iloinen yllätys. Ehkä kivusta kertoo vähän se, että kun siitä lähdettiin sairaalaan, niin ajattelin ihan kauhulla, kuinka kestän kokonaiset 10 minuuttia auton penkissä lähes paikallaan. Tuota ennen illan aikana olin kokeillut suihkua ja kylpyä ja oksentanut kaiken ulos - luulisin, että kivusta. Keho myös tärisi, niin että rentoutta oli vaikea löytää. Kipu alkoi nopeasti ja terävästi ja kasvoi sitten siitä. Lisäksi mun oli vaikea määritellä supistuksen pituutta ja välejä - joillakin kuulemma ovat silleen "epäsäännöllisiä". Kuulostaa näin kirjoitettuna karsealta, mutta toisaalta kipuvaihe ja synnytys oli kai kuitenkin lyhyehkö, vaikkakin raju. Siitä olen iloinen. Sain salissa ilokaasua, josta en kokenut apua, ei tullut toisaalta myöskään mitenkään huono olo siitä.Spinaali piti antaa, mutta anestesialääkäri ei kerennyt ovea pidemmälle, kun todettiin, ettei ehdi. Kyllä se ponnistuskin sattui, siinä vaiheessa taisi tulla se "mä en selviä tästä". Mut mun kätilö oli aivan huikea! Ja sitten, kun kätilö sanoi, että tehdään varmuuden vuoksi pieni episiotomia, että pahoittelut, tämä paikallispuudutuspiikki voi vähän nipistää, niin mietin vaan, että ootko tosissas, sehän nyt on yks hyttysen pisto tässä... Mutta se tunne, kun lapsi on ulkona ja kipu loppuu kuin seinään, on jotain niin euforista, että sitä ei käsitä. Ja käsittääkseni hyvä puoli tuossa on se, että keho yleensä kai toimii nopeammin ja säännöllisemmin, kun lääkkeet eivät "sotke". Mutta tällä hetkelläkään en ole varma, haluaisinko toisenkin menevän noin vai ottaisinko kaiken mahdollisen kivunlievityksen, jos voin siitä päättää. Tulipahan selostus... Sorry kaikille lukijoille :)
!
. Onneksi se mun ystävä on tulossa mukaan ja toivottavasti se ehtii kun ei ihan asu nurkilla.
. Toivottavasti ainakin loppukesä menee niin, että voi nauttia. Ettei oo kovia kipuja jälkeenpäin ja jos on sektiohaava, ni se paranee hyvin eikä tarvi hypätä sairaalassa. Eikä oo liian helle, mulla ei oo talossa ilmastointia. Ja että vauva on terve, ettei sen kanssa tarvi hypätä sairaalassa. Ettei tuu synnytysmasennusta. Tai varmaan mulle tulee, mutta että se ei kestä sitte koko loppukesää. Että opin hoitamaan vauvaa, kaks vuotta sitten en pystynyt ottaa kaverin alle vkon ikäistä vauvaa käsiini. Se tais olla 2kk ennen kuin suostuin siihen koskemaan... Siinä mun naisenvaistot.
vaikkei painoa oo nyt rv 34 mennessä tullut kuin 10 kg.
. Siihen voi käyttää kai mitä vaan rasvaa. Revetä ei sitä kylläkään toivo.
