Raskaana --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tosta hedelmällisyydestä vanhemmalla iällä. Siitä on faktaa, että jos naisella on tietty "oireyhtymä", mä en muista sen nimeä, mut se liittyy testosteronin tuotantoon (eli sitä on normaalia enempi), niin sellaiset naiset "kypsyy" hedelmällisiksi vasta yli 35-vuotiaana. Yksi tuttu on tässä kategoriassa ja sen hedelmällisyys oli noussu kuudessa vuodessa (33 --> 39) huimasti. Silloin aiemmin sille sanottiin, että tosi huonot mahkut tulla raskaaksi, mut 39:nä sanottiin että loistavat mahdollisuudet. Gyne selitti sen muutoksen just tolla edellä selitetyllä hommalla. Tää oli siis ihan hedelmöitysklinikalla tutkittua.

Mä taidan myös olla näitä tapauksia vaikkei sitä ole koskaan tutkittu. Lisäksi siihen on vaikuttanut se että lopetin n. 8v sitten viljan syömisen joka aiheutti moninaisia ongelmia. Mullahan alkoi ns. omat menkat toimimaan vasta viljojen lopettamisen jälkeen n. 60-120 kierrolla. Koko aikuisikäni olen syönyt säännöllisen epäsäännöllisesti keltarauhashormoneja menkkojen aikaan saamiseksi joiden ainoa tarkoitus oli ehkäistä kohtusyöpää ja muita sairauksia. En todellakaan siltikään kuvitellut ovuloivani vaikka kroppa käynnistyikin nikotellen :rolleyes: No, tää "yllätys ennen eläkepäiviä" on nyt melko iso vatsakupu jo ja viimeistään kk päästä meillä on jo vauva kainalossa. Olen lapsettomuusdiagnoosin saanut jo vähän päälle 20 vuotiaana enkä ole sen jälkeen ehkäisyä vakisuhteissa käyttänyt. Syksyllä kun gyneltä kyselin että mistä helvetistä tää nyt tupsahti niin totesi juuri että kuulun ilmeisesti niihin naisiin jotka on myöhäishedelmällisiä. Olis voinu kyllä varoittaa vaikka paria vuotta aikaisemmin :eek:, on tämä ollut ja on edelleen aika iso järkytys ja elämän sekoittaja vaikka nyt jo ollaan ajatukseen totuttu. :oops:
 
Klara vappen, bara vatten - sanonta sopis ny aika hyvin tänne. Me ollaan tänään miehen kanssa siivottu, saunottu ja kokkailtu. Oli hyvii Savuhovin nakkeja ja ite tehtyä perunasalaattia. Rappiksessa haisi äsken munkki kun käytiin koira pissittää. Kyl munkkii tekis mieli....ehkä kaupan kautta huome.

Niitä supistuksia tulee edelleen mutta menevät ohi nopeesti kun hengittelen. Kyllä tässä kohta alkaa jännittää synnytys kun tajuu että sihen ei oo kun pari kk. Äkkiä menee aikaa.
Me oltiin molemmat töissä tänään puoli ysiin. Ei oo siivottu, ei vaihdettu talviverhoja pois, ei vedetty spermentiinejä esiin. Jos huomenna sitte. Munkkeja ainakin paistetaan ja mä teen perunasalaattia ite! Olkkarin verhot jos sais pikaseen ommeltuu, ni ois jees. Ja mutsi on ostanu mulle ilmapallon :p! Ja mulla on uus vappuperuukki :happy093. Toivottavasti aurinko paistaa.

Hauskaa Vappua vaan kaikille! :dance018
 
Murrimur, aika jännittävä alkuelämä on ollut teidän taaperolla - onneksi nyt kaikki hyvin :)

Yllättävän vähän myös itse oon törmänny erityistsekkeihin tai -huomioon 40 ikävuoden takia. Tai siis stadissa ei ainakaan ole mitään ylimääräistä tuon iän takia vielä. Ei neuvolassakaan ole mitään sanottu, tai lääkärillä. Ainoa tosiaan, missä vähän sivuttiin aihetta, oli nt-ultra, jonka tuloksien yhteydessä vain todettiin, että suhdeluku on tosi hyvä siihen nähden, että en voi mitään sille iän tuomalle tilasto-suhdeluvulle, joka laskee arvoa väistämättä. Synnytystapa-arviota sairaalalla ei luvattu, koska ei ollut mitään syytä. Lievästä radi-diagnoosista huolimatta ei oo tullut mitään lisäseurantaa.

Itse asiassa edellisen kumppanin kanssa olin muutaman vuoden nuorempi, kun yritimme lasta vuoden. Kävimme lapsettomuustutkimuksissa ja olimme juuri aloittamassa hoidot, mutta ero tuli. Mikä oli hyvä, näin jälkeenpäin ajateltuna. Uuden kumppanin kanssakaan eka ei tärpännyt heti, mutta kuitenkin reilussa puolessa vuodessa, ja ihan luomusti. Toinen tärppäsikin käytännössä ekasta kierrosta, juuri 40-vuotispäivän kynnyksellä :) Uskon kyllä siihen, että "kone" oli niin sanotusti vielä lämmin, kun edellinen raskaus oli sen verran lähellä. Mielenkiintoinen myös tuo Sirpan kuulema teoria hedelmällisyydestä tutullaan. Ja summa summarum, uskon myös siihen,että vauva ei välttämättä lähde alulle, jos niin ei ole tarkoitus, vaikkei varsinaista vikaa löytyisi.
 
Mä taidan myös olla näitä tapauksia vaikkei sitä ole koskaan tutkittu. Lisäksi siihen on vaikuttanut se että lopetin n. 8v sitten viljan syömisen joka aiheutti moninaisia ongelmia. Mullahan alkoi ns. omat menkat toimimaan vasta viljojen lopettamisen jälkeen n. 60-120 kierrolla. Koko aikuisikäni olen syönyt säännöllisen epäsäännöllisesti keltarauhashormoneja menkkojen aikaan saamiseksi joiden ainoa tarkoitus oli ehkäistä kohtusyöpää ja muita sairauksia. En todellakaan siltikään kuvitellut ovuloivani vaikka kroppa käynnistyikin nikotellen :rolleyes: No, tää "yllätys ennen eläkepäiviä" on nyt melko iso vatsakupu jo ja viimeistään kk päästä meillä on jo vauva kainalossa. Olen lapsettomuusdiagnoosin saanut jo vähän päälle 20 vuotiaana enkä ole sen jälkeen ehkäisyä vakisuhteissa käyttänyt. Syksyllä kun gyneltä kyselin että mistä helvetistä tää nyt tupsahti niin totesi juuri että kuulun ilmeisesti niihin naisiin jotka on myöhäishedelmällisiä. Olis voinu kyllä varoittaa vaikka paria vuotta aikaisemmin :eek:, on tämä ollut ja on edelleen aika iso järkytys ja elämän sekoittaja vaikka nyt jo ollaan ajatukseen totuttu. :oops:

Eclipse:)
erikoinen tapaus sulla, ja tulossa tosi ihana pieni elämän sekoittaja!:Heartpink
 
Mitä mieltä olette, ollaanko vanhoja äitejä, kun haetaan lasta päiväkodista?:rolleyes: Entä kun lapsi on parikymppinen?:rolleyes:

Jollain palstalla saa nähdä, kun oikein"paheksutaan" vanhaksi mummoksi, että muka lapsi kärsii, kun oma äiti on muiden lasten mummojen ikäinen jne...

En ymmärrä pointtia, että lapsi kärsisi äidin iästä:joyful:.. ( paitsi ehkä jos kyseessä on esim. teiniäiti, joka vaan bilettää ja on välinpitämätön lasta kohtaan tms).
 
Syy ei koskaan selvinnyt. Heräsin silloin yöllä vaan siihen, että lapsivedet meni ihan kunnolla, ei siis mitään tihkua vaan kunnon lorinaa. Lähdettiin siitä Kättärin päivystykseen, jossa sain kortisonipiikkejä & antibioottitiputukseen. Olin siinä 1,5 vrk ja sitten mulla alkoi tulla supisteluja, ja vauvan sydänäänet laski liikaa aina kun tuli supistus. Lääkäri teki päätöksen kiireellisestä sektiosta.

Alku oli vähän hankala, vauva lakkasi hengittämästä 1 vrk ikäisenä ja joutui Lastenklinikan teholle 5 vrk:ksi. Hän oli sairastunut keskosille yleiseen RDS-keuhkotautiin, mutta toipui nopeasti. Sen jälkeen kaikki on mennyt ihan hyvin, yhteensä sairaala-aikaa oli noin 1,5 kk.

Huomaan kyllä, että vaikka esikoinen on nykyään niin reipas, erinomaisesti kehittynyt ja terve lähes 3 v, ja meillä kaikki tosi hyvin, niin minulle on tuosta kokemuksesta jäänyt jonnekin pääkoppaan vähän pelkoja. En esim. ole ollut hänestä vielä yhtään yötä erossa sen jälkeen kun hän vihdoin pääsi kotiin, ja jos hän ei herätä yöllä, niin herään itse edelleen vähintään kerran yössä tarkistamaan, että hengittääkö varmasti... Toinen asia, hän oli yli 4 vrk ikäinen kun sain hänet syliin ensimmäisen kerran, joten olen nyt jankannut mm. synnytystoivelistassa siitä, että haluan vauvan itselleni syliin heti/ mahdollisimman pian, mikä saattaa kuulostaa oudolta sellaisille, joille tuokin asia on itsestäänselvyys. Kolmantena asiana on jäänyt häiritsemään se imetyksen epäonnistuminen; jouduimme olemaan alussa niin paljon erossa & vauva ruokittiin nenä-mahaletkun kautta, että imettämisestä ei tullut sitten yhtään mitään ja esikoinen on siis korvikkeilla ensimmäisen vuotensa kasvanut.

Mutta joo, varsinaista syytä ennenaikaisuuteen (vesien menoon) ei koskaan selvinnyt. Ja on tosiaan mahtavaa, että nyt raskaus on näin pitkällä! Tuo esikoisen syntymä-raskausviikon ohittaminen oli minulle mielettömän iso henkinen merkkipaalu.

Ja sen voisin vielä sanoa tuosta keskosuudesta, että Suomessa pidetään kyllä erittäin hyvää huolta. Meillä oli tosi tarkat seurannat ekat 6 kk, vauvaa mitattiin ja punnittiin ja tutkittiin tosi paljon, aivot ja keuhkot ja sydän ultrattiin huolella ja saimme tosi paljon ohjeita ja neuvoja hänen hoitamiseen. Eli jos jossain pitää keskonen synnyttää, niin Suomi on aikamoisen hyvä paikka!
Tietyllä tavalla tiiän mistä puhut. Oman raskauden myötä oon paljon pohtinut miten oma äiti selvis 21 v sitten pikkusiskon kohdalla. Kesken työpäivän 3kk liian aikaisin lapsivedet ja suoraan Tyksiin. Hätäsektiolla alle kilon painoinen ulos ja 3kk käyt keskolassa hoitamassa sitä pienen pientä nyyttiä jonka eloonjäännistä ei ollut takuuta. Siinä sai kenguruhoitoon keskosen letkuissaan mutten muista koska se vasta tapahtu. Tissiä ei koskaan oppinut syömään mutta pullosta oman äidin maitoa. Isoja leikkauksia ja pikku hiljaa paino nousi. Huippuhoitoa ja seuranta täysikäiseksi eri ammattilaisilla. Nyt pikkusisko on fiksu ja suht terve yliopisto-opiskelija. Itse ja äitini jännitettiin mun kohdalla tuota pikkusiskon syntymäviikkoa mutta ohi on ja oon voiton puolella. Samoin jännitin rv 9 kun parilla hyvällä ystävällä mennyt silloin kesken. Nyt mulla rv 31+2.
 
Mitä mieltä olette, ollaanko vanhoja äitejä, kun haetaan lasta päiväkodista?:rolleyes: Entä kun lapsi on parikymppinen?:rolleyes:

Jollain palstalla saa nähdä, kun oikein"paheksutaan" vanhaksi mummoksi, että muka lapsi kärsii, kun oma äiti on muiden lasten mummojen ikäinen jne...

En ymmärrä pointtia, että lapsi kärsisi äidin iästä:joyful:.. ( paitsi ehkä jos kyseessä on esim. teiniäiti, joka vaan bilettää ja on välinpitämätön lasta kohtaan tms).
Mä en käy lukee noita muita foorumeja tai ketjuja kun musta tuntuu että tarviin tuke vaan teiltä saman ikäsiltä. Totta että parikymppisellä on varmasti energia eri tavalla eikä niinkään ehkä stressaa kaikesta. Mutta sille ei oo karttunut vielä elämänkokemusta ja tietääkö se mitä elämältä oikeesti haluu..kyllä mä ainakin oon mennyt ja kokenut niin paljon että oon nyt valmiimpi ottamaan tulokkaan vastaan. Toki se ois voinu jo tulla tuossa 30-40 välilläkin mutta minkäs teet. Sitten kun oma lapsi on 15v niin mä oon 57v. Tarvii vaan koittaa pysyy ajan hermoilla ja ikää on tosi vaikee arvioida. Äitiysjoogassa olisin voinu sanoo muutamasta että näyttivät mua paljon vanhemmilta mutta eipä olleet...about 5v nuorempia. Ulkonen olemus hämää.
 
Ei muakaan ole koskaan kohdeltu erilailla ikäni takia. Edellisessä raskaudessa muistan kun soitin ekaa kertaa neuvolaa ja hoitaja siellä sanoi, että teitä "kypsemmällä iällä" synnyttäviä on paljon, eikä se ikä ole mikään ongelma. Ei oo erityisemmin tutkittu mitenkään. Kontrolliultrissa käyn sen takia että mun kaikki lapset on olleet suht pieniä. Raskaaksi olen aina tullut helposti, myös iän karttuessa. Joskus mies vitsailee, ettei tarvi ottaa kun vehe esiin, niin rupee plussat paukkumaan :grin Onneksi se ei ihan noin ole, mutta aika nopeasti pillereiden loputtua olen raskaaksi tullut, ovulaatio ollut aina kivulias niin tiedän milloin munasolut lähtee liikkeelle :)

Jos vertaan omalta kohdalta äidiksi tulemista parikymppisenä ja nyt, niin tuntuu että silloin kaikki oli niin opettelua, niin suorittamista että se kaikki aika meni vaan nopeesti eteenpäin. Nyt osaa ottaa rauhallisemmin. Pystyy seuraamaan tarkemmin lapsen kasvua ja kehitystä, kun ei se kaikki aika mene siihen että itseäsi yrität kasvattaa samalla siinä lapsen kanssa. Meillä kypsillä on se etu tässä, että ollaan nähty jo elämää, tiedetään elämän kiemuroita ja siitä miten niistä selviää paremmin :happy:
 
En mä tiedä, onko se vaan kuvittelua, mutta en mä koe, että päiväkodissa muut vanhemmat ois jotenkin paljon nuorempia. Varmaan myös vaihtelee alueittain. Varmasti osa on, mutta jos mä mietin omaa tyyliä ja olemusta, niin en tosiaan koe, että olisin mikään ikäloppu siellä, kun katselen ympärilleni. Enemmänkin osa hoitajista ja opettajista vaikuttavat nuorilta itseen verrattuna. Osaavia ovat kylläkin.
 
Murrimurr, huh mikä alku teillä ollut esikoisen kanssa! Mutta tosi hyvän kokoinen hän oli kuitenkin syntyessään vaikka niin aikaisin syntyikin. Mun esikoinen syntyi rv34+5 ja painoi vaan 1840g. Keuhkot oli ehtinyt kehittyä hyvin ja oli vain painon takia keskolassa 15vrk, kun tuli 2kg täyteen pääsi kotiin. :) Mulla alko synnytys kans yllättäen lapsivesien menolla ja heti alko supistukset. Syynä ennenaikaisuuteen ja vauvan pieneen kokoon oli istukan kehittymättömyys, painoi vain 200g kun olis kuulunut olla jo 500g. Tätä ei huomattu kuin vasta istukan tultua ulos. Koko raskauden puhuttiin isosta vauvasta kun lapsivettä oli niin paljon että maha oli valtavan kokoinen.
Eclipse, kyllä elämä osaa yllättää! :)
Mä olen ollut sekä nuori että vanha äiti. :D Esikoisen syntyessä olin 24v (en siis ihan teini kuitenkaan) mutta tunsin itteni tosi nuoreksi lasten ollessa päiväkodissa kun suurin osa lasten kavereiden vanhemmista oli mua 10 v vanhempia. En ole tuntenut itseäni mitenkään vanhaksi nyt kun kuopus on 1v ja minä 40v. Lapset pitää myös nuorena! :)
 
Huomenta!

Mun mielestä on myös paljon vanhoja miehiä, joilla on pikkulapsia. Mäkkärissä saa arvailla, että onko toi isä vai vaari. Ja miehethän ulkonäöllisesti vanhenee nopeemmin (=ei värjäytä ja leikkele paikkoja), niin niistä ei tiedä. Mun yks kaveri on 60v ja sen tytär on 17. Ja toinenkin lähentelee 60 ja sillä on 15v. tytär. Samoin mun veli tuli ekaa kertaa isäksi vasta 41vuotiaana.

Tosta naisten myöhäishedelmällisyydestä (kuten Eclipse sen hienosti nimesi) ei juuri puhuta, vielä. Samoin, kun on vasta nyt alettu puhumaan miesten siemennesteen laadun heikkenemisestä kun mies vanhenee. Siemennesteen tuotanto laskee 35-vuotiaalla miehellä. Miehen aktiivinen "pano"kausi on tohon 35 ikävuoteen saakka. MIkä on aika hassua, koska penis kasvaa täyteen mittaansa miehellä vasta 30-vuotiaana. Oon vähän tutkinu miehiä, kun en niitä tahdo ymmärtää... :grin

Mulla on tutuissa myös niitä naisia, jotka on tehneet keskeytyksen alle 30v ja varta vasten siirtäneet perheen perustamista myöhemmäksi. Senkään takia lapsi/lapsettomuusasiaa ei ulkopuolisen kannata paljon kommentoida. Koskaan ei tiedä mitä tapahtumia taustalla on ja kuinka vanhoja. Mun yksi hyvä ystävä kertoi vasta vuosia sen jälkeen kun oltiin tutustuttu, että hänen esikoinen menehtyi 2-vuotiaana. Me ei tunnettu vielä silloin.

Joo, samaa mieltä kuin MS74, mäkään en oo muilla palstoilla. En tosiaan jaksa 2-kymppisten tärinöitä yhtään mistään. Muistan millaiset asiat mulle oli silloin tärkeitä ja osa niistä on erilaisia kuin nyt...:wink Huom! Vain osa... :hilarious:

Ja toi, että lapset nuorentaa, pitää varmaan paikkansa. Sitä joutuu pysyy ajan hermolla. Mullekin kavereiden lapset (ja niiden vanhemmat myös) opettaa nettislangia... Toisaalta taas, mä oon sanonut, että niin kauan kuin mulla ei ole omia lapsia, niin mä oon mun vanhempien lapsi. Ja muutenkin voin tehdä enempi lapsellisia juttuja. Just tyyliin siis, että mutsi ostaa MULLE vappupallon. Ens vappuna, ostaakohan se sitte pojalle eikä mulle ollenkaan... :arghh: :arghh: :arghh:
 
Huomenta!

Mun mielestä on myös paljon vanhoja miehiä, joilla on pikkulapsia. Mäkkärissä saa arvailla, että onko toi isä vai vaari. Ja miehethän ulkonäöllisesti vanhenee nopeemmin (=ei värjäytä ja leikkele paikkoja), niin niistä ei tiedä. Mun yks kaveri on 60v ja sen tytär on 17. Ja toinenkin lähentelee 60 ja sillä on 15v. tytär. Samoin mun veli tuli ekaa kertaa isäksi vasta 41vuotiaana.

Tosta naisten myöhäishedelmällisyydestä (kuten Eclipse sen hienosti nimesi) ei juuri puhuta, vielä. Samoin, kun on vasta nyt alettu puhumaan miesten siemennesteen laadun heikkenemisestä kun mies vanhenee. Siemennesteen tuotanto laskee 35-vuotiaalla miehellä. Miehen aktiivinen "pano"kausi on tohon 35 ikävuoteen saakka. MIkä on aika hassua, koska penis kasvaa täyteen mittaansa miehellä vasta 30-vuotiaana. Oon vähän tutkinu miehiä, kun en niitä tahdo ymmärtää... :grin

Mulla on tutuissa myös niitä naisia, jotka on tehneet keskeytyksen alle 30v ja varta vasten siirtäneet perheen perustamista myöhemmäksi. Senkään takia lapsi/lapsettomuusasiaa ei ulkopuolisen kannata paljon kommentoida. Koskaan ei tiedä mitä tapahtumia taustalla on ja kuinka vanhoja. Mun yksi hyvä ystävä kertoi vasta vuosia sen jälkeen kun oltiin tutustuttu, että hänen esikoinen menehtyi 2-vuotiaana. Me ei tunnettu vielä silloin.

Joo, samaa mieltä kuin MS74, mäkään en oo muilla palstoilla. En tosiaan jaksa 2-kymppisten tärinöitä yhtään mistään. Muistan millaiset asiat mulle oli silloin tärkeitä ja osa niistä on erilaisia kuin nyt...:wink Huom! Vain osa... :hilarious:

Ja toi, että lapset nuorentaa, pitää varmaan paikkansa. Sitä joutuu pysyy ajan hermolla. Mullekin kavereiden lapset (ja niiden vanhemmat myös) opettaa nettislangia... Toisaalta taas, mä oon sanonut, että niin kauan kuin mulla ei ole omia lapsia, niin mä oon mun vanhempien lapsi. Ja muutenkin voin tehdä enempi lapsellisia juttuja. Just tyyliin siis, että mutsi ostaa MULLE vappupallon. Ens vappuna, ostaakohan se sitte pojalle eikä mulle ollenkaan... :arghh: :arghh: :arghh:

Justiinsa näin!Mä en ois missään nimessä ollu esim 10v sitten kypsä lapsen tuloon enkä ois kyllä halunnutkaan.Ja ikähän on vain numeroita, ikä ei lopunkaiken kerro mitn onko kypsä tahi ei..Mulle äitiyspkl sano kätilö, että nykyään ei ole edes kovin kummallista tulla äidiksi 1. kertaa tai olla uudesti synnyttävä --++40 vuotiaana.Nykyään ihmiset odottaa pidempää ennenkuin alkavat perustaa perhettä.Maailmaa muuttuu..

Mua ei hlökohtasesti kiinnosta metriäkään mitä joku 20v pikkupimu on mieltä siitä, olenko hänen mielestä "liian"vanha hakemaan muksua tarhasta..

Mä tiedän myös sellaisia ihmisiä jotka yrittivät vuosia vuosia lasta, käytiin tutkimuksissa ja hutkimuksissa eikä mitn selittävää löytyny sille miksei tultu raskaaksi..Nainen alko olee lähes aivan hysteerinen koko asiasta ja lapsista ei uskaltanu edes puhua yleisenä käsitteenä hänen kuullensa ellei halunnut hysteeristä itkuraivarikohtausta tai vaihtoehtoisesti itsesäälin sävyttämää miksi ei-virttä alkavaksi.Alkoholin sävyttämät tapahtumat tämän hlön kanssa olivat melko rattoisia..Ero tuli heille ja melko pian nainen jäi raskaaksi 40v..Kummalliset ovat evoluution mutkat..

Jokainen päättää itse koska on kypsä perustamaan perhettä..
 
Murrimurr, huh mikä alku teillä ollut esikoisen kanssa! Mutta tosi hyvän kokoinen hän oli kuitenkin syntyessään vaikka niin aikaisin syntyikin. Mun esikoinen syntyi rv34+5 ja painoi vaan 1840g. Keuhkot oli ehtinyt kehittyä hyvin ja oli vain painon takia keskolassa 15vrk, kun tuli 2kg täyteen pääsi kotiin. :) Mulla alko synnytys kans yllättäen lapsivesien menolla ja heti alko supistukset. Syynä ennenaikaisuuteen ja vauvan pieneen kokoon oli istukan kehittymättömyys, painoi vain 200g kun olis kuulunut olla jo 500g. Tätä ei huomattu kuin vasta istukan tultua ulos. Koko raskauden puhuttiin isosta vauvasta kun lapsivettä oli niin paljon että maha oli valtavan kokoinen.
Tätä mä en just voi käsittää! Ei huomattu! Kuka helvetti ei hoitanu hommiaan??? Miks helvetti sitä istukkaa ei etukäteen tarkisteta kun varmasti sen vois tehdä! Kyllä tää on niin lapsen kengissä tää raskausajan seuranta ja tutkinta, jopa Suomessa. Säästyttäis varmaan monelta hätätoimenpiteeltä, jos vähän nähtäis etukäteen vaivaa. Ja, siitä sais loistavaa tutkimustietoa! Jotenkin koko ajan kuulee, että se ja se huomattiin vasta synnytyksessä (tai sen jälkeen) ja jos ois tiedetty etukäteen ni ois voitu minimoida riskejä etukäteen. Ja siinä kärsijänä on sitten nainen ja vauva! Saatana!
 
Mä melkein siedän paremmin niitä parikymppisiä raskaana olevia kuin kolmenkympin korvilla olevia. Jotenkin sieltä löytyy ne pahimmat suorittajat. Just sellaset jotka suunnittelee kaiken viimeisen päälle ja nyt on molemmilla vakityöt ja sisustettu kämppä ja on aika tehdä lapsi kun senkin kanssa voi vihdoinkin tehdä kaiken täydellisesti. Tuntuu, että nyt neljänkympin lähestyessä alkaa jo vähän relata ja ymmärtää että elämä on vähän laajempi kokonaisuus.
 
Sirpa, rakenneultrassa kaikki oli vielä kunnossa, vauva normikokoinen jne. Loppuraskaudesta piti olla vielä lääkärikäynti mutta siihen en sit koskaan kerennyt. Ja kun lapsivettä oli paljon ja istukka edessä oli neuvolan th arvioinut vauvan koon pieleen. Ja synnytys tuli täysin puskista. Mutta oon kyllä ollut tyytyväinen kun sen takia oon saanut loppuvaiheessa ylimääräisen ultran ettei sama toistuisi. Mun mielestä se alkuraskauden lääkärikäynti on aivan turha, mieluummin loppupuolelle kaks käyntiä.
Mun nyt melkeen 15v tytär sano pari vuotta sitten (ja vuotta vanhempi isoveli komppas) et mä en oo samanlainen kuin heidän kavereiden äidit, mä oon cool äiti! :) Arvatkaas meinasinko haljeta ylpeydestä! :D Sit kun kuopus oli syntynyt oon miettinyt osaanko olla vielä cool äiti kun hän on teini-iässä...? Täytyy pyytää et vanhemmat lapset huomauttaa mulle asiasta jos toimin kuopuksen ja tulevan vauvan kanssa eri tavoin kuin vanhempien lasten kanssa.
 
Piti vielä kommentoida et viime raskaudessa kirjoittelin kans täällä oman kuukauden kohdalla ja siellä oli yks alle 20v joka kyllä kävi hermoille! Luoja miten naiivi ihminen voi olla ja niin varma tiedoistaan... Välillä ei tiennyt pitäiskö itkeä vai nauraa eikä oikeesti aina tinnyt oliko hän ihan oikeesti tosissaan noin tyhmä!?! Ä-polilla hän juoksi varmaan viikosta 35 vähän väliä näytillä kun heti kun ennakoivat supistukset alkoi tuntua vähän enemmän ne oli hänen mielestään jo synnytyssupistuksia! Kerran hän lähetti viestin ä-polilta aivan tohkeissaan että nyt on synnytys käynnissä, kohdunsuu on auki! Kun kyseltiin kuinka paljon on auki hän vastas yhdelle sormelle ja kyllähän hänet vielä passitettiin kotiin ja sai odottaa pari viikkoa synnytystä. Sit hän valitti meille kun häntä ei oteta tosissaan ä-polilla... No ei kai jos soittelee sinne lähes päivittäin ja käy näytillä 1-2 kertaa viikossa!
Sori vuodatus... :D
Mut yks varoitus mulla on meille iäkkäämmille äideille (myös itelleni!). Olen ollut ennen päiväkodissa töissä ja siellä osa iäkkäämmistä (huom ei kaikki) vanhemmista erottui siitä että yrittivät pitää lapsensa pieninä mahdollisimman pitkään! Eli eivät huomanneet että ehkä 2v osaisi jo syödä itse eikä tarvitsisi ruokaillessa saada LÄMMITETTYÄ maitoa tuttipullosta... Jos ei itse tiedä mitä lapsi voisi minkäkin ikäisenä oppia jo kannattaa kysyä suoraan neuvolasta tai kun lapsi on päiväkodissa niin hoitajilta, he neuvovat kyllä ja arvostavat sitä jos rehellisesti tunnustaa ettei tiedä kaikkea. :)
 
Aika vähän tulee katseltua nuorten äitien palstoja, yleisellä tasolla siellä keskustelu on just aika ikätietoista, tyyliin:

"lapsen kaverit nimitti sen äitiä mummoksi", se on niin vastuutonta hankkia lapsia 35+++

Plaah, miksi mä en usko lasten edes puhuvan ikään liittyviä seikkoja:joyful: Nykypäivänä ollaan nuorekkaita vielä pitkälle 60+++, eikä ulkonäöllisesti pysty esim. välttämättä erottamaan onko joku 30v. vai 50v.

Ja ihan samaa mieltä, nuorena ihminen on altis säheltämään ja ylisuorittamaan kaikkea, niin että kokonaisuuden käsittäminen ihan puuttuu. Elämä on tässä ja mun näkemys on se ainoo oikee.

Luulen, että miehissä ei ole ihan samaa pätemisen tarvetta, kun en tiedä ketään, jolla olisi ollut hirveä kiire isäksi nuorena....Ne on melkeimpä niitä vahinkoja sitte:wink
 
Huomenta!

Mun mielestä on myös paljon vanhoja miehiä, joilla on pikkulapsia. Mäkkärissä saa arvailla, että onko toi isä vai vaari. Ja miehethän ulkonäöllisesti vanhenee nopeemmin (=ei värjäytä ja leikkele paikkoja), niin niistä ei tiedä. Mun yks kaveri on 60v ja sen tytär on 17. Ja toinenkin lähentelee 60 ja sillä on 15v. tytär. Samoin mun veli tuli ekaa kertaa isäksi vasta 41vuotiaana.

Tosta naisten myöhäishedelmällisyydestä (kuten Eclipse sen hienosti nimesi) ei juuri puhuta, vielä. Samoin, kun on vasta nyt alettu puhumaan miesten siemennesteen laadun heikkenemisestä kun mies vanhenee. Siemennesteen tuotanto laskee 35-vuotiaalla miehellä. Miehen aktiivinen "pano"kausi on tohon 35 ikävuoteen saakka. MIkä on aika hassua, koska penis kasvaa täyteen mittaansa miehellä vasta 30-vuotiaana. Oon vähän tutkinu miehiä, kun en niitä tahdo ymmärtää... :grin

Mulla on tutuissa myös niitä naisia, jotka on tehneet keskeytyksen alle 30v ja varta vasten siirtäneet perheen perustamista myöhemmäksi. Senkään takia lapsi/lapsettomuusasiaa ei ulkopuolisen kannata paljon kommentoida. Koskaan ei tiedä mitä tapahtumia taustalla on ja kuinka vanhoja. Mun yksi hyvä ystävä kertoi vasta vuosia sen jälkeen kun oltiin tutustuttu, että hänen esikoinen menehtyi 2-vuotiaana. Me ei tunnettu vielä silloin.

Joo, samaa mieltä kuin MS74, mäkään en oo muilla palstoilla. En tosiaan jaksa 2-kymppisten tärinöitä yhtään mistään. Muistan millaiset asiat mulle oli silloin tärkeitä ja osa niistä on erilaisia kuin nyt...:wink Huom! Vain osa... :hilarious:

Ja toi, että lapset nuorentaa, pitää varmaan paikkansa. Sitä joutuu pysyy ajan hermolla. Mullekin kavereiden lapset (ja niiden vanhemmat myös) opettaa nettislangia... Toisaalta taas, mä oon sanonut, että niin kauan kuin mulla ei ole omia lapsia, niin mä oon mun vanhempien lapsi. Ja muutenkin voin tehdä enempi lapsellisia juttuja. Just tyyliin siis, että mutsi ostaa MULLE vappupallon. Ens vappuna, ostaakohan se sitte pojalle eikä mulle ollenkaan... :arghh: :arghh: :arghh:
Sirpa40, joo valitettavasti, ensi vuonna mummu ostaa pallon pojalle, ei sinulle :) :) näin se yleensä menee :)
 
Mut yks varoitus mulla on meille iäkkäämmille äideille (myös itelleni!). Olen ollut ennen päiväkodissa töissä ja siellä osa iäkkäämmistä (huom ei kaikki) vanhemmista erottui siitä että yrittivät pitää lapsensa pieninä mahdollisimman pitkään! Eli eivät huomanneet että ehkä 2v osaisi jo syödä itse eikä tarvitsisi ruokaillessa saada LÄMMITETTYÄ maitoa tuttipullosta... Jos ei itse tiedä mitä lapsi voisi minkäkin ikäisenä oppia jo kannattaa kysyä suoraan neuvolasta tai kun lapsi on päiväkodissa niin hoitajilta, he neuvovat kyllä ja arvostavat sitä jos rehellisesti tunnustaa ettei tiedä kaikkea. :)

Janna75:)
Hyvä pointti/ huomio. Toi on oikeesti ihan varmaan niin totta!:smug:

Ite oon huomannut sivusta seuranneena tulevien isovanhempien kohdalla vähän sitä, ettei ihan käsitetä, että 4-5vuotias osaa itse syödä ja kuoria perunoitakin... sitten se puuron määrä, jota lapselle laitetaan...isolla kauhalla, huhh.
 
Ja yks hyvä puoli minkä olen omakohtaisesti huomannut iäkkäämmissä isissä on se, että ne haluaa olla enemmän kotona vauvan kanssa! Sitä työuraa on jo niin paljon takana ettei haittaa vaikka olis puoli vuotta kotona välillä, nuoremmilla on enemmän pätemisen tarvetta töissäkin. Mun mies on rekkakuski ja voitte varmaan kuvitella miten suurta ihmetystä hänen isyyslomat ja etenkin nyt osittainen hoitovapaa on aiheuttanut töissä! :D Mutta hämmästykseksi vanhempi sukupolvi (+-60v) on se joka on eniten kannustanut ja kehunut miestä kun "uskaltaa" ja haluaa olla kotona vauvan kanssa. Nämä vanhemmat harmittelee sitä ettei aikoinaan tehnyt samaa itse. :)
 
Takaisin
Top