Raskaana --40+++

[tähtipölyä]

Olenkin jossain yhteydessä tainnut mainita, että mun kaveri on synnytyslääkärinä Helsingissä, sekä yksityisellä lapsettomuus klinikalla, niin hän sanoi tosta iästä, että vasta +45 alkaa olemaan vanha. Toki hedelmällisyys laskee se n.35v jälkeen mutta suurinosa "vanhempien" naisten raskauksista sujuu kuitenkin mallikkaasti ja hoidoista saadaan myös oikein hyviä tuloksia.

Aikaa yrittää on tietysti vähemmän mutta sehän nyt on sanomattakin selvä ja huonokuntoinen 20v on lääkäkäreille haasteellisempi kuin normikunnossa oleva +40v synnyttäjä.:)

 

[Tähti ★]

Sama fiilis muuten Tähti-73 tosta nelikymppisyydestä. Kun alkoi suunnitella raskautta, joka paikassa tuli vastaan kohonneet riskit ja ongelmat jaksamisessa ym.
Mut raskausaikana ei mitenkään kiinnitetä enää ikään huomiota. Ei kyllä sen "raskaampi" raskaus itellä ollut kuin 3kymppisenä. Raskaaksitulokin samoissa kuin esikoisen kanssa.
Ehkä sokerirasitukseen lähetetään iän perusteella vain, koska mullakaan ei muuta riskitekijää tohon radiin löytyis.

Catlin: kyllä todella tuli vastaan kaikki kohonneet riskit ja etenkin jaksamisen vaikeutta esitettiin jokapaikassa Näistä puhuttiin niin paljon, että olin jo vähällä luopua koko hommasta "vanhuuden" vuoksi.

Vielä ei ole tullut vastaan jaksamisvaikeuksia, töissäkin jaksoi ilman sairaslomia loppuun asti...Sanoisinko, että sopeutuminen on se haasteellisin osuus tässä 40+ iässä, etenkin jos on tottunut tietyntyyppiseen elämään ilman rajoitteita

 

[Tähti ★]

Olenkin jossain yhteydessä tainnut mainita, että mun kaveri on synnytyslääkärinä Helsingissä, sekä yksityisellä lapsettomuus klinikalla, niin hän sanoi tosta iästä, että vasta +45 alkaa olemaan vanha. Toki hedelmällisyys laskee se n.35v jälkeen mutta suurinosa "vanhempien" naisten raskauksista sujuu kuitenkin mallikkaasti ja hoidoista saadaan myös oikein hyviä tuloksia.

Aikaa yrittää on tietysti vähemmän mutta sehän nyt on sanomattakin selvä ja huonokuntoinen 20v on lääkäkäreille haasteellisempi kuin normikunnossa oleva +40v synnyttäjä.:)

Tähtipölyä: mistäköhän nämä jutut sitten tulee, että 40+ ikäisistä raskaaksi tulee 1% naisista Ja oliko 43-45v. iässä luku käytännössä lähes 0%

Ja toinen silmiinpistävä; äitiyden takaraja ei olekkaan 35v.

 

[Noel]

Löysin netistä viime raskaudessa huumorilla höystetyn raskausviikkolistan, vieläkin naurattaa nämä:

1-2 Nämä eivät tiettykään ole raskausviikkoja, mutta ilmeisesti oletetaan, että kuukautisten alkamisajankohta on se ainoa päivämäärä, jonka nainen edellisestä kuusta muistaa.
3. Kukat, mehiläiset, vauvasiemenet jne.
4. Menkat. Huhuu?
5. Koopeet vaihtuvat nyt oikeisiin raskausviikkoihin. Kusitikussa ei välttämättä näy vielä mitään. Se tikku mittaa hormonia, jota joko on tai ei ole. Heikkokin viiva on positiivinen tulos. Nimimerkki "Nyt tiedän".
6. Nuppineulanpään kokoinen solurykelmä aiheuttaa kestokrapulan. Kusettaa, viluttaa, väsyttää, yrjöttää. Pidä siinä sitten jostain foolihapon saannista huoli.
7. Ai niin, ja tissit on niin kipeet, että ei voi edes portaita kävellä normaalisti.
8. Katkaravulta löytyy viimeistään sydänäänet. Mieskin tajuaa, että jumalauta siellä ihan oikeasti asuu joku.
10. Ylänappi alkaa kiristää, vaikka ei todellakaan pitäisi.
11. Näillä main on mystinen niskapoimu-ultra, josta saat tulokseksi tilaston. Katkarapu on kehittynyt isopäiseksi alieniksi. Samalla otetaan hepatiitti-, hiv- ja kuppatestit, koska olet varmaankin seksihurjastellut viimeisen kuukauden aikana ihan kympillä.
12. Pahoinvointi laantuu (jos hyvin käy) ja keskenmenon vaara alkaa olla aika pieni. Nyt voit kertoa duunissakin -- ellei ne ole arvanneet jo kauan sitten, kun huutoyrjöät joka päivä ja kyselet lounasruokalassa, onko parmesaani pastöroidusta maidosta.
13. Tervetuloa "seesteiseen keskiraskauteen". Kun krapula hellittää, on elämäsi mahdollisuus käydä jumpassa. Salin peileistä tajuat, että et näytä tulevalta äidiltä vaan ainoastaan lihavalta.
14. Teoriassa voit nyt tuntea liikkeet. Todennäköisesti tunnet vain ummetuksen.
15. Jos olet toista kertaa raskaana, jengi alkaa kysellä, joko se äikkäri pian alkaa.
16. Hyvästele viimeisetkin normaalit housusi. Vastalahjaksi saat närästyksen.
20. Alat varmistua siitä, että osa ilmavaivoilta vaikuttavista tuntemuksista on niitä liikkeitä.
21. Näillä main on se pelottavin eli rakenneultra. Onko sillä kaikki elimet, sormet ja selkäranka? Ja onks toi pippeli vai napanuora?
22. Hemoglobiini alkaa olla jo alamaissa, joten nyt sitten taas väsyttää ja pyörryttää. Ota rautaa, jos maha kestää.
23. Alat ymmärtää, mihin tarvitaan tukisukkahousuja.
24. Huomaat, että kengätkään ei oikein mahdu enää jalkoihin.
25. Jos tykkäät tilastoista, niin viikolla 25 syntynyt lapsi jää todennäköisesti jo henkiin.
26. Enää ani harva pystyy feikkaamaan, että activialla tää lähtee...
27. ... ja sitten on se toinen ryhmä, jolla jää ensimmäiset raskausvaatteetkin pieniksi.
28. Kohtu alkaa painaa keuhkoja. Suustako se tuleekin ulos? Hengästyttää.
29. Sikiö treenaa jo keuhkojaan, jotta se voi parkua sulle sydämensä kyllyydestä. Jos olo ei ole riittävän outo niin odotapa fiilistä, kun hanurissasi on hikka.
30. Tästä alkaa aikakausi, jolloin lattialla on pirusti tavaraa, koska a) kaikki tippuu käsistä ja b) sieltä ei enää poimita kuin tärkeimmät.
31. Nyt kersa alkaa vääntää itseään pää alaspäin, joten maha muuttaa muotoaan kesken palaverin. Hyvä puoli: se ei enää monota virtsarakkoon.
32. Joo, ihan kaikkia keskivartalon mestoja voi vihloa.
33. Tiedä, että joka kerta kun aivastat julkisesti, otat riskin, että kuset housuun tai pieraiset.
34. Voipi olla, että vähän turvottaa. Toivottavasti ei ole helle.
35. Nyt viimeistään alkaa huonosti nukkuminen, joka kuulemma "valmistaa äitiyteen". Joitain se saattaa ihan vaan vituttaa.
36. Viimeinen kuukausi siihen teoreettiseen h-hetkeen. Onneksi nyt alkaa äikkäri!
37. Loputkin äitiysvaatteet jäävät pieneksi. Mitäpä tuosta, kun et oikein kykene enää pukeutumaankaan.
38. Kaapit on siivottu ja sairaalakassi pakattu.
39. Joka jumalan ihminen kyselee "jokos olet poksahtanut".
40. Tuntuu kuin kävellessäkin istuisi.
41. Kätilökin alkaa kysellä että "jokos olet poksahtanut".
42. Olet kokenut oikeusmurhan ja oikeutettu elämään pelkällä jäätelöllä ja suklaalla loppuajan.

Tsemppiä kaikille, joilla on laskenta päällä!

Hihihiiii vähänkö hihitin yksikseni ääneen :D Todellakin tuntuu kuin kävellessäkin istuisi.

 

[Myy75]

Niin, ei mulle ainakaan niin sanottu, vaan käynnistys kesäkuun alussa, jollei ala kuulua

Tuntuu, ettei ikää noteerata enää millään tavalla, ennen raskautta siitä puhuttiin joka paikassa, että oot liian vanha ja riskit sitä ja tätä... Terkkarin omalääkärikin varoitteli lonkkamurtumariskistä 40+ synnyttäjänä...

Lonkkamurtuma, herranjumala!! :) Tässä ollaan jo nykyajan nelikymppisistä tekemässä eläkeläisiä... Enpä oo ikinä kuullu! Muistakaa siskot: 40 is the new 30! :)

 

[Eclipse]

Mulla ei mitään varoitteluita tai muuta huomiota ole erikseen korkean iän takia neuvolassa. Meidän sairaanhoitopiirillä on kaikkia 40+ koskeva periaate että 28 ja 36 viikoilla on äitiyspolilla ylimääräiset lääkärikäynnit jotta riskit voidaan minimoida.

 

[Catlin]

Catlin: kyllä todella tuli vastaan kaikki kohonneet riskit ja etenkin jaksamisen vaikeutta esitettiin jokapaikassa Näistä puhuttiin niin paljon, että olin jo vähällä luopua koko hommasta "vanhuuden" vuoksi.

Vielä ei ole tullut vastaan jaksamisvaikeuksia, töissäkin jaksoi ilman sairaslomia loppuun asti...Sanoisinko, että sopeutuminen on se haasteellisin osuus tässä 40+ iässä, etenkinettä mupitääyksin jaksaa.ää os on tottunut tietyntyyppiseen elämään ilman rajoitteita

Mullakin toi sopeutuminen varmaan tulee olemaan haasteellisintq, vaikka onkin jo lapsia ennestään. Toisaalta ne on vuosia olleet se numero 1, kun miettii tekemisiä ja valintoja mutta toisaalta ne on just jo sen ikäsiä, että olen jo alkanut tottumaan siihen, että ne käy itsenäisesti kavereiden kanssa ulkona ja voi olla jo kotona yksin jonkun aikaa, osaavat lämmittää ruokaa ja tehdä itelle välipalaa ym. Mut toisaalta taas samat rutiinit toistuu kuin pienempinä. Ruoka on tehtävä ja nukkumaan laitettava yms yms. Enkä käy leffoissa tai ulkona juhlimassa kuin todella harvoin. Olen kyllä ollut huono lähtemäånkään. Tottunut siihen, et olen heidän kanssaan.
Mä ajattelen, että toi ikä ei ole määräävä tekijä vaan muut asiat on merkitävämpiä jaksamisessa vauvan ja pienen lapsen kanssa. Esim.hyvä parisuhde ja oma fyysinen kunto ja mieliala. Kyllähän itelle se ottaa lujille, jos ei saa tarpeeksi nukkua. Mun mies on jo moneen kertaan muistutellut mua, että mä en ole nyt yksin sen vauvan kanssa vaan hän on siinä. Ehkä mulle jäänyt edellisestä ei niin onnellisesta parisuhteesta just se kuva, et mun pitää yksin jaksaa suurin vastuu. Pitäis muistaa et nyt ei ole niin.

 

[Tähti ★]

Lonkkamurtuma, herranjumala!! :) Tässä ollaan jo nykyajan nelikymppisistä tekemässä eläkeläisiä... Enpä oo ikinä kuullu! Muistakaa siskot: 40 is the new 30! :)

Hei, juu-u:)
Arvaa säikähdinkö, kun lääkäri esitti tuollaisia...synnytyksessä voi iän takiavlonkka mennä

 

[Emery13]

Meillä kesti pidempää kuin ikinä saada tämä lapsi alkuunsa. Tammikuussa annettiin lupa ja vasta lokakuun alussa plussa testissä. Oon ennen raskautunut kertalaakista, muutamista kestänyt max pari kiertoa. Mutta helposti siis :)
Heinäkuussa "itkin" neuvolalääkärille nuorimman 1v tarkastuksessa että oonko jo liian vanha tähän hommaan kun ei onnistu. Lääkäri lohdutteli että varmasti pian onnistuu että olen nuorikin vielä:) itse luulin että joudun kamalaan syyniin tms kun ikä on sen 40. Mutta sanaakaan ei kukaan ole sanonut iästä suuntaan tai toiseen, saati mistään riskeistä!

 

[Janna75]

Catlin, tuota munkin mies on mulle toitottanut ties kuinka monta kertaa, että mun ei tarvii pärjätä yksin lasten kanssa enää, hän on nyt mukana kaikessa. Teinit ekasta avioliitosta ja jo sen liiton aikana totuin siihen että mä hoidin heidät yksin. Oikeestaan ero helpotti ja selkeytti monia asioita. Sit kun löysin uuden miehen mun oli vaikea ymmärtää että hän oikeesti haluaa auttaa lasten hoidossa ja kustannuksissa. Ja kun kuopus synty hän hoiti vauvaa yhtä paljon kuin minä ja isäkuukauden aikana selvitteli asioita ja jäi nyt osittaiselle hoitovapaalle töistä! Tästä tulevasta vauvasta ollaan jo puhuttu miehen kanssa että hän pitäisi viimeiset kuukaudet vanhempainvapaasta, isäkuukauden ja kesäloman putkeen, eli olis 4 kk kotona vauvan kanssa. Mun exä oli poissa töistä tasan synnytysten ajan, ei pitänyt päivääkään isyyslomaa muuten kummastakaan!!!

 

[tähtipölyä]

Tähtipölyä: mistäköhän nämä jutut sitten tulee, että 40+ ikäisistä raskaaksi tulee 1% naisista Ja oliko 43-45v. iässä luku käytännössä lähes 0%

Ja toinen silmiinpistävä; äitiyden takaraja ei olekkaan 35v.

Nuo prosentit taitavat olla vähän menneen talven lumia ja esim. lääketiede kehittyy kokoajan joten parempia tuloksia saadaan aina vaan vanhemmilla naisilla. Ja kai se tässä lasten saamisessa kuitenkin on luonto, joka viime kädessä päättää kuka onnistuu raskaaksi tulemaan..
Mä olin 31v kun lasta ruvettiin kaipaamaan ja yrittämään, käytiin epäonnistuneessa hoidossa ja mitään vikaa ei koskaan kummastakaan löytynyt. Sitten kuitenkin vanhoilla päivillä 37v, yli 5v yrittämisen jälkeen tulin raskaaksi ihan luomusti ja nyt uudestaan 5kk yrityksen jälkeen, eli siis tuliko musta lähempänä sitä maagista 40vuoden rajaa jotenkin hedelmällisempi vai oliko vain taivaankappaleet kohdillaan.

 

[Tähti ★]

Janna75 ja Catlin:)

Täälläkin mies haluaa olla mahdollisimman paljon mukana vauvan hoidossa Haluaa hoitaa sitä heti työpäivän päälle, että saan vähän vapautta vauvasta.

Jää siis isyyslomalle heti, kun vauva syntyy ja sitten jäisi vuoden päästä 6kk pois töistä hoitamaan kotiin vauvaa, kun mä palaan töihin. Sitten olis suunnitelmissa jäädä jo uudestaan äitiyslomalle, ( jos vielä onnistaa iän puolesta)

 

[Tähti ★]

Nuo prosentit taitavat olla vähän menneen talven lumia ja esim. lääketiede kehittyy kokoajan joten parempia tuloksia saadaan aina vaan vanhemmilla naisilla. Ja kai se tässä lasten saamisessa kuitenkin on luonto, joka viime kädessä päättää kuka onnistuu raskaaksi tulemaan..
Mä olin 31v kun lasta ruvettiin kaipaamaan ja yrittämään, käytiin epäonnistuneessa hoidossa ja mitään vikaa ei koskaan kummastakaan löytynyt. Sitten kuitenkin vanhoilla päivillä 37v, yli 5v yrittämisen jälkeen tulin raskaaksi ihan luomusti ja nyt uudestaan 5kk yrityksen jälkeen, eli siis tuliko musta lähempänä sitä maagista 40vuoden rajaa jotenkin hedelmällisempi vai oliko vain taivaankappaleet kohdillaan.

Tähtipölyä: tosi hienoa, että teillä sitten lopulta onnisti muistelin, että ekan kanssa otti aikaa, toinen tulla tupsahti

Minusta nuo prosentit täytyy olla jotain propagandaa, en vaan usko niiden todenpitävyyteen, voihan jopa 50v.:näkin tulla raskaaksi

Siitä lonkkamurtumariskistä en sen koommin mennyt, (enkä tule menemään ) enää saman omalääkärin luo. Minusta hän ei ole tehtävissään ajantasalla

 

[maria75]

Mulla ei ainakaan otettu ikää mitenkään huomioon koko raskaudessa. Paitsi tietty siinä veriseulassa näkyi suurempi riski saada down-lapsi. Olin niin hyväkuntoinen koko raskaus ajan ja kun painokaan ei noussut, niin neuvolassa oltiin tyytyväisiä. Ja vaikka mulla oli radi, niin vauvan pienen koon takia ei edes käynnistetty ennen viikkoa 42. Luin noista radiohjeista, että keisarinleikkaus on yleisempi, joilla on raskausdiabetes. Me käytiin tänään pojan lasten poliklinikalla, kun meidän pojalla on pienten keuhkoputkien tulehdus. Ei ole kuitenkaan rs-virusta. Eikä kuumetta ja saturaatio oli normaali. Jos tulee hengenahdistusta pojalle, niin sitten pitää lähteä takaisin lastenpolille saamaan lisähappea. Pojalla nyt viikon verran ollut rohinaa keuhkoissa. Tänään kävimme ensin terveyskeskuksessa, josta saimme lähetteen lasten poliklinikalle. Syöminen ollut hankalampaa sen takia rupesin ihmettelemään sitä rohinaa.

 

[Sirpa40]

Tsemppiä maria75! Kyllä teitä taas koetellaan.

Iästä, neuvolatäti sanoi, et kaikille yli 25-v tehdään sokerirasitus meillä päin.

Vuosi sitten gyne sanoi mulle (ja itse asiassa jo viimeiset 6 vuotta oon saanu kuulla), että nyt niitä lapsia tekemään, jos haluaa, että alkaa oleen viimeiset hetket. Munajohtimissa näkyi kuitenkin täysin käypiä follikelleita. Mutta mun menkkakierto lyheni vuosi sitten pari pvällä, niin gyne ajatteli että vaihdevuodet saattaa lähestyä... Mulla natsas kolmannella kierrolla.

Tosta hedelmällisyydestä vanhemmalla iällä. Siitä on faktaa, että jos naisella on tietty "oireyhtymä", mä en muista sen nimeä, mut se liittyy testosteronin tuotantoon (eli sitä on normaalia enempi), niin sellaiset naiset "kypsyy" hedelmällisiksi vasta yli 35-vuotiaana. Yksi tuttu on tässä kategoriassa ja sen hedelmällisyys oli noussu kuudessa vuodessa (33 --> 39) huimasti. Silloin aiemmin sille sanottiin, että tosi huonot mahkut tulla raskaaksi, mut 39:nä sanottiin että loistavat mahdollisuudet. Gyne selitti sen muutoksen just tolla edellä selitetyllä hommalla. Tää oli siis ihan hedelmöitysklinikalla tutkittua.

Mulla on myös tuttu, joka yritti koko ikänsä tulla raskaaksi ja lopulta päätyivät adoptioon. Parikin lasta ottivat. Sitten luomuna 44-vuotiaana tuli raskaaksi. Nyt niitä pelottaa edes nukkua samassa sängyssä, ettei vaan käy toista "vahinkoa" .

Mulla on henk.koht ollu rajana joku 43-v. Se oli aiemmin 40 . Meilläpäin erityisseurannassa on yli 43-vuotiaat sanoi kätilö.

 

[Sirpa40]

Mä oon tänään sit sopinu yhden ystävän kanssa, että se tulee synnytykseen mukaan. On synnyttänyt itsekin. Mulla on jotenkin sellainen kutina, että äijän kanssa menee siellä hermot, enkä luota siihen, että se mun puolia siellä erityisesti pitäisi,

Mä tuun oikeesti tarvii tsemppiä ja vertaistukea ja älyä siellä. Ja sit sitä vauvalöpinää kun se on syntynyt. Täällä ei ois varmaan yhtään vauvakamaa, ellei mun yks toinen ystävä ois kokoajan "ihanaa-pikku-potkuhousut-vauvan-tuoksu-nuuh-nuuh-mä-toin-sille-tällaisen-sitte-kun-se-on-tossa-ja-meette-ja-ootte-ja-nukutte-ja-ja-ja...". Sellainen on tehokkaasti tarttunut muhun ja saa mut kaupassa hypisteleen vauvakamaa. Mitä siis normaalisti en tekis.

Huoh. Huomenna rv 30+0.

 

[Murrimur]

Tosta vau - kirjasta (apteekista ilmaseks) lueskelin, että jopa 200g vkossa saattaa vauva kasvaa viimeisillä viikoilla. Se tekis sellasen melkein 4 kiloisen laskettuun päivään mennessä.

Catlin: mulla oli vauvan kokoarvio viikkoa aiemmalla rv:lla kuin sinulla, ja arvio silloin juuri tuon 200 g pienempi! Saa nähdä, kuinka hyvin arviot ja kasvutaulukot "täsmää" meidän kohdilla, eli kuinka saman kokoiset vauvat saadaan.

Mulla esikoinen syntyi jo rv 32, joten hänen syntymäpainoaan ei oikein voi verrata. Silloin tosin Kättärille mentäessä ultrattiin, ja lääkäri arvioi siinä painoksi 1,8 kg, mutta oli sitten vuorokauden kuluttua syntyessään 2,0 kg. Tämä pikkuveli saattaa siis syntyessään olla painoltaan yli tuplat! Ja on toki jo melkein 2 kk "vanhempikin" kuin esikoinen syntyessään.

Nyt rv 39+4.

 

[Emery13]

Catlin: mulla oli vauvan kokoarvio viikkoa aiemmalla rv:lla kuin sinulla, ja arvio silloin juuri tuon 200 g pienempi! Saa nähdä, kuinka hyvin arviot ja kasvutaulukot "täsmää" meidän kohdilla, eli kuinka saman kokoiset vauvat saadaan.

Mulla esikoinen syntyi jo rv 32, joten hänen syntymäpainoaan ei oikein voi verrata. Silloin tosin Kättärille mentäessä ultrattiin, ja lääkäri arvioi siinä painoksi 1,8 kg, mutta oli sitten vuorokauden kuluttua syntyessään 2,0 kg. Tämä pikkuveli saattaa siis syntyessään olla painoltaan yli tuplat! Ja on toki jo melkein 2 kk "vanhempikin" kuin esikoinen syntyessään.

Nyt rv 39+4.

Miksi hän syntyi jo rv 32? En muista oletko kertonut... Menikö kaikki hyvin? Jouduitteko olemaan kauan sairaalassa?
Mahtavaa että nyt oot saanut kantaa vauvaa loppuun asti :)

 

[MS74]

Klara vappen, bara vatten - sanonta sopis ny aika hyvin tänne. Me ollaan tänään miehen kanssa siivottu, saunottu ja kokkailtu. Oli hyvii Savuhovin nakkeja ja ite tehtyä perunasalaattia. Rappiksessa haisi äsken munkki kun käytiin koira pissittää. Kyl munkkii tekis mieli....ehkä kaupan kautta huome.

Niitä supistuksia tulee edelleen mutta menevät ohi nopeesti kun hengittelen. Kyllä tässä kohta alkaa jännittää synnytys kun tajuu että sihen ei oo kun pari kk. Äkkiä menee aikaa.

 

[Murrimur]

Miksi hän syntyi jo rv 32? En muista oletko kertonut... Menikö kaikki hyvin? Jouduitteko olemaan kauan sairaalassa?
Mahtavaa että nyt oot saanut kantaa vauvaa loppuun asti :)

Syy ei koskaan selvinnyt. Heräsin silloin yöllä vaan siihen, että lapsivedet meni ihan kunnolla, ei siis mitään tihkua vaan kunnon lorinaa. Lähdettiin siitä Kättärin päivystykseen, jossa sain kortisonipiikkejä & antibioottitiputukseen. Olin siinä 1,5 vrk ja sitten mulla alkoi tulla supisteluja, ja vauvan sydänäänet laski liikaa aina kun tuli supistus. Lääkäri teki päätöksen kiireellisestä sektiosta.

Alku oli vähän hankala, vauva lakkasi hengittämästä 1 vrk ikäisenä ja joutui Lastenklinikan teholle 5 vrk:ksi. Hän oli sairastunut keskosille yleiseen RDS-keuhkotautiin, mutta toipui nopeasti. Sen jälkeen kaikki on mennyt ihan hyvin, yhteensä sairaala-aikaa oli noin 1,5 kk.

Huomaan kyllä, että vaikka esikoinen on nykyään niin reipas, erinomaisesti kehittynyt ja terve lähes 3 v, ja meillä kaikki tosi hyvin, niin minulle on tuosta kokemuksesta jäänyt jonnekin pääkoppaan vähän pelkoja. En esim. ole ollut hänestä vielä yhtään yötä erossa sen jälkeen kun hän vihdoin pääsi kotiin, ja jos hän ei herätä yöllä, niin herään itse edelleen vähintään kerran yössä tarkistamaan, että hengittääkö varmasti... Toinen asia, hän oli yli 4 vrk ikäinen kun sain hänet syliin ensimmäisen kerran, joten olen nyt jankannut mm. synnytystoivelistassa siitä, että haluan vauvan itselleni syliin heti/ mahdollisimman pian, mikä saattaa kuulostaa oudolta sellaisille, joille tuokin asia on itsestäänselvyys. Kolmantena asiana on jäänyt häiritsemään se imetyksen epäonnistuminen; jouduimme olemaan alussa niin paljon erossa & vauva ruokittiin nenä-mahaletkun kautta, että imettämisestä ei tullut sitten yhtään mitään ja esikoinen on siis korvikkeilla ensimmäisen vuotensa kasvanut.

Mutta joo, varsinaista syytä ennenaikaisuuteen (vesien menoon) ei koskaan selvinnyt. Ja on tosiaan mahtavaa, että nyt raskaus on näin pitkällä! Tuo esikoisen syntymä-raskausviikon ohittaminen oli minulle mielettömän iso henkinen merkkipaalu.

Ja sen voisin vielä sanoa tuosta keskosuudesta, että Suomessa pidetään kyllä erittäin hyvää huolta. Meillä oli tosi tarkat seurannat ekat 6 kk, vauvaa mitattiin ja punnittiin ja tutkittiin tosi paljon, aivot ja keuhkot ja sydän ultrattiin huolella ja saimme tosi paljon ohjeita ja neuvoja hänen hoitamiseen. Eli jos jossain pitää keskonen synnyttää, niin Suomi on aikamoisen hyvä paikka!