Raskaana --40+++

[Satru]

Tuli mieleeni vielä sellanen juttu kuin ristiäiset ..tuosta anopista..minkähän slaagin se saa kun kastetilaisuudessa on täsmälleen sama mekko ja sama nauha kuin tytöllä oli? Tytöllä oli sellanen tummanpunainen nauha ristiäisissä (ei siis vaaleanpunainen). Tämä on osittain siksi että on aateväri miehellä, mutta myös sen takia ettei ois vaaleanpunainen. No siitä juuri keskusteltiin, että sellanen tummanpunainen käy myös pojalle, koska kyllä kaikk vieraat tietää ilman nauhaakin että on poika :D Mietin vaan anopin reaktiota..eikä se nimikään ole hänen mieleensä..tietenkään :D Ei olla kerrottu sitä, mutta on kerran sanonut, että sitä nimeä ette sitten laita ja tietty me just se laitetaan, ei anopin kiusaksi vaan perinteen vuoksi..kunnioitetaan näin isoisiämme. Tulee siis mielenkiintoiset ristiäisetkin sitten joskus

 

[maria75]

Olkaa tyytyväisiä niin kauan kuin Teillä on vielä anoppi. Mun ystävän miehen äiti juuri kuoli ja ystävän lapset menetti mummin, ystävän mies äitinsä ja miehen isä vaimonsa. Vaikka ystävälliä oli anoppinsa kanssa omat riitansa kuitenkin oli tämä anoppi tärkeä perheelle. Itsekin ystävän lapsen kummina tapasin hänen anoppinsa , joka vaikutti ihan herttaiselta ihmiseltä. Ystävän miehen isä on ihan sekaisin, eikä hänellä ole muuta perhettä kuin poikansa perhe.

 

[Satru]

Olkaa tyytyväisiä niin kauan kuin Teillä on vielä anoppi. Mun ystävän miehen äiti juuri kuoli ja ystävän lapset menetti mummin, ystävän mies äitinsä ja miehen isä vaimonsa. Vaikka ystävälliä oli anoppinta kanssa omat kriisinsä, niin ilmeisen tärkeä kuitenkin oli tämä anoppi kuitenki perheelle. Itsekin ystävän lapsen kummina tapasin hänen anoppinsa , joka vaikutti ihan herttaiselta ihmiseltä. Ystävän miehen isä on ihan sekaisin, eikä hänellä ole muuta perhettä kuin poikansa perhe.

Niin on tuokin totta. Mieluiten sitä haluais että lapsilla on isovanhemmat mahdollisimman pitkään, mutta omasta äidistä näkee, ettei ole enää mikään ihan nuori. Eikä ne isovanhemmat aina pysty olemaan mukana lapsen elämässä kovinkaan pitkään. Mä menetin mun lähimmän mummoni kun olin 11v ja kaipaan häntä vieläkin. Lähti liian aikaisin. Toki mun mielestä myös anoppi voisi välillä vähän miettiä mitä sanoo ennen kuin sanoo, ettei tarvis oikeasti hokea mielessä jotain mantraa ettei vaan sano mitään takaisin. Molemmin puoleista kunnioitusta kaipaan!

 

[maria75]

Mun lapsella ei ole toista isoisää enää, koska mun isä kuoli viime kesänä. Appi-ukko asuu Kuusamossa ja hän on meiän pojan ainoa elossa oleva isoisä. Kyllä munkin anopilla on kaikenlaisia vauvan hoito mielipiteitä tai yritti ainakin poikaansa neuvoa, kun siellä oltiin. Enemmänkin hän oli huolissaan vauvan itkusta. Itse olin vielä synnytyksen jälkeisissä hormoonihäiriöissä, enkä oikein tykännyt, kun yritettiin neuvoja antaa. Sellaista elämä on, että välillä menee sukset ristiin ihmisillä. Olimme eilen perhevalmennuksessa ja aikamoista hulinaa oli, kun seitsemän vauvaa vanhempineen piti ääntä.

 

[tähtipölyä]

Iiikk, peditiini ei vaikuttanut?

No, sulle ei tullut sitten siitä kai huono olokaan

Ilokaasu ei kuullostakaan kovin tehokkaalta, eikös sen vaikutuskin ole vain joitain minuutteja.

Epiduraalin just haluaisin välttää, jos mahdollista, muttei taida olla..

Joo ei vaikuttanut mutta tosiaan ei siitä mitään negatiivistakaan seurannut, ainoastaan se piikki tuntui ikävältä.. Nää on myös niin yksilöllisiä juttuja, että mene ihan oman mielen ja tunteen mukaan. Jos tuntuu, että just sillä hetkellä haluat kokeilla jotain, niin rohkeasti vaan pyydät mutta jos et halua, niin sitten et ota ja vaikka ensin sanot, ettet halua, niin myöhemmin voit kuitenkin pyytää (paitsi, jos nyt just olet ponnistamassa..).:)

 

[Tähti ★]

Tuli mieleeni vielä sellanen juttu kuin ristiäiset ..tuosta anopista..minkähän slaagin se saa kun kastetilaisuudessa on täsmälleen sama mekko ja sama nauha kuin tytöllä oli? Tytöllä oli sellanen tummanpunainen nauha ristiäisissä (ei siis vaaleanpunainen). Tämä on osittain siksi että on aateväri miehellä, mutta myös sen takia ettei ois vaaleanpunainen. No siitä juuri keskusteltiin, että sellanen tummanpunainen käy myös pojalle, koska kyllä kaikk vieraat tietää ilman nauhaakin että on poika :D Mietin vaan anopin reaktiota..eikä se nimikään ole hänen mieleensä..tietenkään :D Ei olla kerrottu sitä, mutta on kerran sanonut, että sitä nimeä ette sitten laita ja tietty me just se laitetaan, ei anopin kiusaksi vaan perinteen vuoksi..kunnioitetaan näin isoisiämme. Tulee siis mielenkiintoiset ristiäisetkin sitten joskus

Satru:)
tottakai teette, niinkuin itse haluatte ja annatte anopin saada slaaginsa rauhassa, ei aina kannata noteerata kaikkia anopin reaktioita

 

[tähtipölyä]

Tällä palstalla nyt viimeistään huomaa kuinka käytännöt vaihtelevat sairaalan ja myös vuorossa olevan henkilökunnan mukaan.
Mulle silloin joulukuussa 2014, kätilö sanoi, etten voi saada epiduraalia ennen kuin olen auki sen 4cm (olin siis 3cm vaikka kuinka kauan) mutta työvuorossa oleva anestesialääkäripä sanoikin, että "nykyään epiduraali annetaan kun äiti sen haluaa" ja niinpä se asia ratkesi siihen, että mä sain epin ollessani auki 3cm ja siitä lähdinkin aukeamaan ilman kipuja loppuun saakka (ehkä sattumaa..).:)

 

[Tähti ★]

Joo ei vaikuttanut mutta tosiaan ei siitä mitään negatiivistakaan seurannut, ainoastaan se piikki tuntui ikävältä.. Nää on myös niin yksilöllisiä juttuja, että mene ihan oman mielen ja tunteen mukaan. Jos tuntuu, että just sillä hetkellä haluat kokeilla jotain, niin rohkeasti vaan pyydät mutta jos et halua, niin sitten et ota ja vaikka ensin sanot, ettet halua, niin myöhemmin voit kuitenkin pyytää (paitsi, jos nyt just olet ponnistamassa..).:)

Kiitti Tähtipölyä:)
Jännä, että synnytykseen liittyvät ajatukset "seilaavat" päässä, välillä tuntuu, että kaikki on hallinnassa, eikä edes pelota...sitten taas tuntuu toisin

Onko sulla jo tuntuvissa niitä supistuksia tai muita tuntemuksia lähestyvästä synnytyksestä?

Mulla ainoastaan välillä painon tunnetta, mutta kai johtuu vaan vauvan painosta.

Koska sulla on synnytystapa-arvio?

 

[tähtipölyä]

Kiitti Tähtipölyä:)
Jännä, että synnytykseen liittyvät ajatukset "seilaavat" päässä, välillä tuntuu, että kaikki on hallinnassa, eikä edes pelota...sitten taas tuntuu toisin

Onko sulla jo tuntuvissa niitä supistuksia tai muita tuntemuksia lähestyvästä synnytyksestä?

Mulla ainoastaan välillä painon tunnetta, mutta kai johtuu vaan vauvan painosta.

Koska sulla on synnytystapa-arvio?

Kyllä muakin synnytys jännittää, silleen hyvällä tavalla. En millään jaksaisi odottaa, että saan typyn syliin.:)
Toki mä mietin välillä, että onko mahdollista, että tämä toinen synnytys menee yhtä hienosti kuin ensimmäinen mutta sehän kohta nähdään.

Supistuksia mulla on ollut jo useita viikkoja mutta ne on selvästi vain harjoituksia, ei siis tee yhtään kipeää. Vatsa vain kovettuu ja tuntuu pientä paineen tunnetta.
Mulla on tunne, että tää lapsi antaa odottaa itseään piiiitkään vaikka mamma ei kyllä jaksaisi.

Synnytystapa- arviota mulla ei ole, ei ollut ekastakaan.. Ainoastaan sikiötä seurataan, kun mun vatsa on melko olematon vieläkin vaikka viimeisiä viedään ja sikiön kasvu on taas hidastunut.
Meidän poikahan oli viikkoihinsa nähden melko ruikula ja silloin myös olin aika pieni loppuun saakka vaikka kaikki muutoin oli hyvin, istukka ja sen virtaukset ok, verenpaineet, sokerit kunnossa yms mutta vauva ei vain kasvanut..

 

[Emery13]

Anopeista. Mulla on ihana anoppi. Tosin hyvin mustavalkoinen ja kaavoihin kangistunut. Jos joku asia joskus mennyt jollakin tavalla tai jokin asia joskus tuottanut pettymyksen(esm automerkki tai kodinkonemerkki tms) niin sitä se on yhä edelleenkin. Ja miten joskus 60-70 luvulla hoidettiin lapsia ja tiedettiin asioita niin niin se on nytkin :) kun noi kestää katsoa sormien välistä niin hyvin menee :)

Mullakin synnytys pyörii kovasti mielessä, lähinnä että olis jo viikot sellaiset että pääsis synnyttämään:)

Ja vaikka monta raskautta ja minta synnytystä, kaikki omanlaisiaan ja aina on jotain uutta ihmetystä.

Nytkin ihmettelen kun paino junnaa samassa, junnannut jo kauan, useamman viikon. Ja mulla kun aina ennen tupannut nousemaan ihan synnytykseen asti? Mä syön ja herkuttelen ilman syyllisyyttä.
Toisaalta sitä on tyytyväinen ettei painoa oo tullut(alusta nyt 9,8 kg mikä on pienin painon nousu mulla ikinä) kun painon nousu ollut mulle aina pieni kriisin paikka, mutta silti sitä sitten miettii että onko se nyt sitten ihan ok?

 

[Tähti ★]

JustMom10 ja Tähtipölyä:)

Te osaatte suhtautua ihailtavan järkevästi ja tyynesti tulevaan synnytykseen...yritän ottaa mallia:)

Mulla on alkanut paino tippua näin loppumetreillä, energian tarve on ilmeisen suuri, kun yölläkin vatsa kurnii ja on oikeasti kova nälkä Tosin yöllä en syö, mutta aamulla sitten.

Tiedä mitä neuvolassa sanovat nyt vaihteeksi sitten painon laskusta...Aluksi nousi ja nyt sitten laskee
Lienee täysin luonnollista.

 

[Janna75]

WOOOHOOOOOO!!! Kaikki kunnossa! Mitään poikkeavuuksia ei löytynyt eikä lääkäri nähnyt tarvetta lapsivesinäytteellekään. :) Mount Everestin kokoinen kivi putosi harteilta. :) Siellä meidän pikkuinen vilkutteli ja liikku niin paljon ettei lääkäri meinannut pysyä perässä. :D Oli sama lääkäri kuin kahdella viime kerralla (vaikka viimeks sanoi että olis tän päivän poissa) ja nuiva edelleen mutta edes aavistuksen positiivisempi nyt. Hoitaja/kätilö mikä lie oli sitten yltiöpositiivinen lääkärin puolesta ja selosti mulle enemmän. Ja vihdoinkin sain kolme kuvaakin mukaan.

NYT voin vihdoinkin iloita raskaudesta varauksetta. :) Normi rakenneultra 31.5. rv 20+3 ja sillon miehenkin pitäis päästä mukaan.

 

[Tähti ★]

WOOOHOOOOOO!!! Kaikki kunnossa! Mitään poikkeavuuksia ei löytynyt eikä lääkäri nähnyt tarvetta lapsivesinäytteellekään. :) Mount Everestin kokoinen kivi putosi harteilta. :) Siellä meidän pikkuinen vilkutteli ja liikku niin paljon ettei lääkäri meinannut pysyä perässä. :D Oli sama lääkäri kuin kahdella viime kerralla (vaikka viimeks sanoi että olis tän päivän poissa) ja nuiva edelleen mutta edes aavistuksen positiivisempi nyt. Hoitaja/kätilö mikä lie oli sitten yltiöpositiivinen lääkärin puolesta ja selosti mulle enemmän. Ja vihdoinkin sain kolme kuvaakin mukaan.

NYT voin vihdoinkin iloita raskaudesta varauksetta. :) Normi rakenneultra 31.5. rv 20+3 ja sillon miehenkin pitäis päästä mukaan.

Upeeta Janna75!!:)
Onnittelut ja nauti nyt rauhassa

 

[Lettuhei]

Mulla ei käytännössä ole anoppia, koska mies on katkaissut välit äitiinsä. Kerran olen tavannut ohimennen. Surettaa koko tilanne, mutta ymmärrän kyllä ihan täysin miehen syyt. Harmi, koska hän tulee varmaan olemaan viimeinen meidän lapsen elossa oleva isovanhempi, koska on paljon muita nuorempi, mutta itsekin suhtaudun häneen aika torjuvasti ihan vaan miehen kertoman perusteella.

Sellainen kutina on, että meillä "ärsyttävän isovanhemman" roolia tulee vetämään isäni vaimo. Jo nyt raskausaikana on ollut välillä hermot kireällä. Toisaalta he asuvat lähinnä meitä ja varmaan tullaan apua tarvitsemaan ja lapsi ansaitsee hyvät suhteet isovanhempiin, joten parasta vaan yrittää tulla toimeen näkemyseroista huolimatta. Nämä on hankalia ihmissuhteita samalla tavalla kuin anopit siinä mielessä, että ollaan vähän niinkuin sukua mutta sitten ei kuitenkaan olla, vaan aika vieraasta ihmisestä kuitenkin on kyse.

 

[Lettuhei]

Oho, tännehän oli tullut ihania uutisia! Onnea Janna75!

 

[Myy75]

Mä ajattelin pyytää nyt tässä synnytyksessä Paraservikaalipuudutuksen, jos tuntuu ettei pelkkä ilokaasu riitä. On auttanut mua kahdessa ensimmäisessä synnytyksessä ja poistanut kaikki kivut, eikä ainakaan huomattu, että ois vaikuttanut lapseen mitenkään erityisemmin, vaikka kait voi vaikuttaa sekin.

Anopista vielä, että minäkin yritän pysyä väleissä ja kestää vaan sen temppuilut ihan sen takia, että hän on kuitenkin se lähempi mummi tytölle ollut kuin oma äiti (mun omalla äidillä on kaikenlaisia sairauksia ettei enää jaksa touhuta näin pienten kanssa). Anoppi on kuitenkin se joka on hoitanut tyttöä, jotta päästään käymään ultrissa ym. ja haluis yökyläänkin jo tyttöä ottaa, mutta mä en raaski antaa vielä :) Mutta vois tietty luottaa vähän paremmin siihen, että osaan hoitaa lapseni ihan ilman sen jokapäiväisiä kommentteja.

Kerran on joutunut pyytämään anteeksikin kun oltiin kaikki oltu kipeinä ja se rupes nipottamaan, ettei lapsi elä pelkällä hedelmäsoseella, että nyt ryhdistäydy ja syötä jotain muuta..ja siis kyse oli siitä, että lapsi oli kuumeessa eikä syönyt muuta kuin hedelmäsosetta ja imetin sitä niin paljon kuin sielu sieti (minä joka en yleensä edes epäillyt ettenkö osais hoitaa myös kipeetä lasta ja terkkarissakin sitten sanoivat, että äidinmaito on just hyvää kipeelle vauvalle ja syö muuta mitä sitten syö). Kun lähtivät meiltä aloin sitten itkemään kun tuli niin paska fiilis ja mies samantien sanoi muutaman valitun sanan äidilleen. Sen jälkeen tuli viesti, anteeksi, tiedän että osaat hoitaa lapsesi. No, jotenkin tuntuu että ei se vieläkään sitä tiedä, mutta ei oo muutakaan vaihtoehtoa kuin luottaa Vaikka on nähnyt näistä mun vanhemista lapsista, että heistä on kasvanut ihan kelpoja nuoria aikuisia..mut tietty kun en käytä niitä vaaleanpunaisia mekkoja.. luottamusta ei siksi löydy

Hemmetin ärsyttävää tommonen turha neuvominen! Voimia

 

[Myy75]

WOOOHOOOOOO!!! Kaikki kunnossa! Mitään poikkeavuuksia ei löytynyt eikä lääkäri nähnyt tarvetta lapsivesinäytteellekään. :) Mount Everestin kokoinen kivi putosi harteilta. :) Siellä meidän pikkuinen vilkutteli ja liikku niin paljon ettei lääkäri meinannut pysyä perässä. :D Oli sama lääkäri kuin kahdella viime kerralla (vaikka viimeks sanoi että olis tän päivän poissa) ja nuiva edelleen mutta edes aavistuksen positiivisempi nyt. Hoitaja/kätilö mikä lie oli sitten yltiöpositiivinen lääkärin puolesta ja selosti mulle enemmän. Ja vihdoinkin sain kolme kuvaakin mukaan.

NYT voin vihdoinkin iloita raskaudesta varauksetta. :) Normi rakenneultra 31.5. rv 20+3 ja sillon miehenkin pitäis päästä mukaan.

Aivan mahtavaa, ihanaa!! :)

 

[bobcat]

Lettuhei, meilläkin pikkaisen sama tilanne - tosin appiukon "uusi" (kröhöm, 20 vuotta ollut "uusi") on mukava ihminen. Minen vaan osaa hahmottaa, missä määrin häntä kiinnostaa "poikakaverin" pojanlapsi. Hänellä on omat biologiset lapsenlapset ja he aivan kaikki asuvat omaa elämäänsä n. 200 km päässä. En oikein löydä keskitietä, että kiinnostaako "anoppia" ei-biologisen lapsenlapsensa sikiöuutiset vai ei... Ihmisenä hän on oikein lämmin, rento ja läsnäoleva.

 

[Emery13]

Hienoa Janna75 :)

 

[Lettuhei]

Joo bobcat, mäkään en oikein tiedä, missä määrin tätä mun "äitipuolta" kiinnostaa aidosti. Otti kyllä uutisen vastaan tosi innostuneesti. Mun vanhemmat erosivat, kun olin jo aikuinen, eli en tosiaankaan miellä häntä miksikään oikeaksi äitipuoleksi. Sinänsä hän on ihan mukava ihminen ja tullaan hyvin toimeen, mutta pientä varautuneisuutta on. Ongelma on lähinnä, että hänen ammattinsa on sellainen, että hänellä on Mielipiteitä näistä asioista ja mä en toisaalta koe häntä niin läheiseksi, että haluaisin kuulla niitä mielipiteitä pyytämättä. Hänellä on omiakin lapsenlapsia, mutta ne ovat jo isompia ja asuvat kaukana, ja olen tässä vuosien varrella kuullut ihan riittävästi siitäkin, mikä on hänen mielipiteensä miniänsä erinäisistä kasvatustavoista. Ja se miniä on takuulla sovinnaisempi äitityyppi kuin mitä minusta tulee.