Raskaana --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tällaisen linkin vinkkas anestesialääkäriystäväni http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00904
Epiduraalin vaaroista tai haittavaikutuksista, ja muidenkin kipulääkkeiden, varoitellaan ja pelotellaan joskus mutta hänen mukaansa turhaan. Haittavaikutukset ovat erittäin harvinaisia ja tuolta linkistä siitäkin. Lähtökohta on, se että vauva ja äiti voisivat hyvin ja synnytys ei tarvitsisi olla mikään kauhukokemus. Joskus vaikuttaa ihmisten puheista siltä, että ilman kivunlievitystä olisi jotenkin hienompaa tai tavoiteltavaa synnyttää ja aika monella kaverillanikin sellainen käsitys, että kivunlievitystä tulisi välttää. Mietin vain, että kyllähän kipua muissakaan sairaalahoitoa vaativissa toimenpiteissä pyritään vähentämään. Toisaalta esim.juuri tuolla raskausjoogassa, missä kävin, puhuttiin siitä, että lääkkeellinen kivunlievitys voisi vähentää tuota naisen elimistön omaa synnytyshormoonin eritystä, joka edistää synnytystä parhaiten. Vähän ristiriitaiset tunteet tästä. Mulla kahdessa synnytyksessä ekassa kivunlievityksenä ilokaasu ja yhdessä kohtaa epiduraali, joka tuli tarpeeseen. Sain hetken hengähtää. Tokassa ei mitään ehditty antaa.
Olen muuten puhunut miehen kanssa noista omista ajatuksista synnytyksestä ja kivunlievityksestä, et hän tietää ja osaa sanoa, jos esim. ei saa kivulta selkeesti puhuttua tilanteessa. Niinkin voi käydä. Vaipuu sellaseen omaan maailmaan.

Aika paljon muuten on alkanut tuo synnytys vain mielessä pyöriä, kun se lähestyy. Vaikea keskittyä muihin asioihin.
 
Mä oon Catlin samaa mieltä! Jotku (en tarkoita ketään täällä!) puhuu synnytyksestä ilman kivunlievitystä kuin se olis se OIKEA tapa synnyttää ja jos ottaa lääkkeitä ei muka välitä itsestään tai vauvan terveydestä tarpeeksi, on vaan mukavuudenhaluinen. :( Ei todellakaan pidä paikkaansa! Jos on päänsärkyä niin yleensä otetaan lääkettä ja kipu helpottaa ja on parempi olla. Miksi siis synnytyksessä mikä on moninkertaisesti kivuliaampi kuin päänsärky ei saisi yrittää lievittää kipua, jotta voisi keskittyä siihen olennaiseen, eli synnyttämiseen. Tulipa palopuhe... :D
 
Mä oon Catlin samaa mieltä! Jotku (en tarkoita ketään täällä!) puhuu synnytyksestä ilman kivunlievitystä kuin se olis se OIKEA tapa synnyttää ja jos ottaa lääkkeitä ei muka välitä itsestään tai vauvan terveydestä tarpeeksi, on vaan mukavuudenhaluinen. :( Ei todellakaan pidä paikkaansa! Jos on päänsärkyä niin yleensä otetaan lääkettä ja kipu helpottaa ja on parempi olla. Miksi siis synnytyksessä mikä on moninkertaisesti kivuliaampi kuin päänsärky ei saisi yrittää lievittää kipua, jotta voisi keskittyä siihen olennaiseen, eli synnyttämiseen. Tulipa palopuhe... :D
Meit on joka lähtöön. Mä kysyin äidiltäni tänään miten minä ja veli synnyttiin ja kuulemma ilokaasulla pelkästään. Kysyin selviinkö sillä niin hän sano että kyllä selviit vaikka se pirusti sattuukin. Luotat vaan tilanteeseen ja elät sen mukaan. Hänen kolmas oli se mun sisko joka tuli 3kk ajois ja hän sano että jos hän nyt ois raskaana ja sais päättää niin haluis ehdottomasti alateitse koska hänellä sektiohaava tulehdu ja kivut tuli sen kautta. Taidan luottaa äitiini. Hän tuntee mut parhaiten
 
Omalta osalta niin tosiaan ekoista on epi ollut, mitenkään en oo yrittänyt kirkkaampaa kruunua ilman kivunlievitystä, vaan olleet niin nopeita(55min lyhin, 2h pisin) että ei olis ehditty laittaa :)
 
Ihan samaa mieltä edellisten kanssa, tärkeintä, että on mahdollisimman turvallista ja sujuvaa vauvalle ja äidille! Jokaisen valinta on itselle oikea, enkä itse osaa ajatella niin, että kipu toisi mitään sankarinviittaa. :) Mua just jännittää se, että ehdinkö itse vaikuttaa valintoihin yhtään. Olen tyytyväinen nopeahkoon ekaan synnytykseen ja kiitollinen siitä, ettei tarvinnut vuorokautta kärvistellä supistuskivuissa, mutta samaan aikaan muistan, että oli aika shokki, kun odotti kivunlievitystä ja sitten tuli tieto, että ei... Tärkeätä mun mielestä kuitenkin, että jo sairaalassa joku tuli jutteleen synnytyksestä ja neuvolassa sitten uudestaan käsiteltiin. Eli oli vähän shokki siinä hetkessä, mutta en koe, että ois jäänyt mitään traumoja. Mä istuin ja vaapuin siinä keinutuolissa ja sit kapusin just ennen ponnistusta sängylle ensin kyljelleen ja sitten lopulta puolimakaavaan asentoon selälleen niin, että toinen jalka oli lopulta kätilön ja toinen miehen hartiaa vasten. Tällä syklillä ei muuten ruoka tai spotify ollut missään vaiheessa salissa mielessä, jossain vaiheessa taisin karjaista, että antakaa nyt toi kaarimalja tai joku tähän lähelle, että kohta lentää laatta :) ei lentänyt... :)
Rv 36+4
 
Nyt vasta bongasin tämän nelikymppisten mammojen ketjun ja täällä on jo niin paljon polveilevaa keskustelua monesta eri aiheesta, ettei tosikaan.Tsemppiä kaikille!!

Itsellä on ikää 40, jos kaikki menee hyvin niin toisen tähtösen LA olisi 30.10. jolloin olen jo ehtinyt täyttää itse 41. Enkä ollut mikään teini ekankaan syntyessä 2,5 vuotta sitten. Tosin olen koko ajan kokenut, ettei minun elämänkulkuuni olisi ennen tätä lapsia voinut mahtuakaan.
 
No herranjestas, jos joutuu vähän kyykkimään! Eihän eläinlääkäritkään laita elukoita mihinkään heille sopivaan asentoon synnyttämään. Ajatelkaa, jos palomiehetkin valittais, että helvetti ku oli kuuma hommissa! Täh?!?!? Tai toimistotyöntekijä, et vittu ku ei pääse pihalle liikkuu hommissa ollenkaan...

Kätilöiden työvälineitä pitäis kehittää. Miksei oo mitään koroketta synnyttäjälle, jotta kätilö voi seistä. Vähän niinku se autokorjaamo. Joku puhui joskus "telakasta" kun puhui synnäristä. Eihän laivaakaan rakennetta vedessä tosiaan.

Hitto kun kuumentaa taas... Just tota Janna75 sun kokemusta ei haluis.

Suomalainen keksintö on olemassa tähänkin mutta on käytössä valitettavan harvassa sairaalassa täällä. Tietääkseni vain jossain Helsingissä ja ehkä Taysissä(?). Vempeleen nimi on Relaxbirth ja itse olisin halunnut sitä päästä kokeilemaan mutta meidän paikallisessa maalaissairaalassa nyt ei ole yhtään mitään nykyaikaisia mahdollisuuksia mihinkään. http://www.relaxbirth.com/fi
 
Kiitos Catlin tosta synnytyskipulääkitykseen liittyvästä linkistä. Mulla tää epiduraalin pelko ei oo mitään järjellistä vaan joku älytön kammo. En siis ajattele sen vaaroja tai sitä sattuuko se, vaan mulle tulee semmonen pyörryttävä kauhuntunne kun ajattelen asiaa :D ihan pimee oon.

Mua helpotti kun luin jostain, että synnytys on niin suuri voima, että se etenee vaikka äidiltä lähtis taju. Mulla joskus lähtee taju kun sattuu. Toisaalta kuulemma synnytyksessä ei yleensä pyörry vaikka vastaavassa kivussa pyörtyis muuten. Melkosta hommaa.

Vaikuttaakohan kipulääkitys tosiaan niihin johonkin hormooneihin tai muuten synnytyksen kulkuun, niinku jossain sanotaan? Yks kaveri kertoi että oli ollu mahdollisimman kauan ilman kipulääkitystä ennen ku lopulta otti epiduraalin ja hän arveli että se auttoi synnytyksen aika nopeeseen kulkuun. Siis se ilman lääkitystä kärvistely.

Onhan toi semmonen kiinnostava paikka missä näkee ne omat rajansa ja toisaalta turvallinen tilanne kokea sitä kipuakin. Mulla on ristiriitasia tunteita, toisaalta pelottaa jonkun verran että miten selviän ja tuleeko ongelmia ja repeytymisiä. Toisaalta odotan innolla kokemusta.

Sirpa40, mäkin oon miettiny sitä että miks mies mukaan. Varmaan liittyy siihen että on melko tuore suhde eikä mitään 100% luottoa toisen tukeen. Mutta toisaalta, onhan siinä syntymässä miehenkin lapsi, että siltä kantilta hänen kuuluu olla mukana.
 
Näin rehellisesti, mä en olisi tarvinnut miestä itse ponnistus vaiheessa, hän vain istui mun vasemman olkapään kohdalla suunnilleen ja antoi vettä, kun oli niin pirun kuuma MUTTA siinä supistusten lomassa ja aukeamista odotellessa oli huisin ihanaa, kun hän oli mukana. Oli joku kenelle jutella ja vähän valittaakin, se odotus oli meinaan aika tylsää.

Lämpimästi suosittelen jonkun ottamista mukaan synnytykseen, oli se sitten kumppani tai joku ystävä, on tosi kiva kun on tuttu juttukaveri. Ja jos vaikka haluaa Fantaa (niin kuin minä), niin eihän se kätilö sitä ehdi sulle käydä ostamassa mutta kumppani/ kaveri ehtii.:)
Useimmin isäthän haluavat mukaan ja minusta se on ihana asia!
 
Kiitos Catlin tosta synnytyskipulääkitykseen liittyvästä linkistä. Mulla tää epiduraalin pelko ei oo mitään järjellistä vaan joku älytön kammo. En siis ajattele sen vaaroja tai sitä sattuuko se, vaan mulle tulee semmonen pyörryttävä kauhuntunne kun ajattelen asiaa :D ihan pimee oon.

Mua helpotti kun luin jostain, että synnytys on niin suuri voima, että se etenee vaikka äidiltä lähtis taju. Mulla joskus lähtee taju kun sattuu. Toisaalta kuulemma synnytyksessä ei yleensä pyörry vaikka vastaavassa kivussa pyörtyis muuten. Melkosta hommaa.

Vaikuttaakohan kipulääkitys tosiaan niihin johonkin hormooneihin tai muuten synnytyksen kulkuun, niinku jossain sanotaan? Yks kaveri kertoi että oli ollu mahdollisimman kauan ilman kipulääkitystä ennen ku lopulta otti epiduraalin ja hän arveli että se auttoi synnytyksen aika nopeeseen kulkuun. Siis se ilman lääkitystä kärvistely.

Onhan toi semmonen kiinnostava paikka missä näkee ne omat rajansa ja toisaalta turvallinen tilanne kokea sitä kipuakin. Mulla on ristiriitasia tunteita, toisaalta pelottaa jonkun verran että miten selviän ja tuleeko ongelmia ja repeytymisiä. Toisaalta odotan innolla kokemusta.

Sirpa40, mäkin oon miettiny sitä että miks mies mukaan. Varmaan liittyy siihen että on melko tuore suhde eikä mitään 100% luottoa toisen tukeen. Mutta toisaalta, onhan siinä syntymässä miehenkin lapsi, että siltä kantilta hänen kuuluu olla mukana.

Mulla meinas ekassa synnytyksessä lähtee taju. Ainakin muistan hetken, jolloin olin ikäänkuin tippumassaa mustaan aukkoon. Siellä ne kätilöt sitten huhuili mua takas. Huh on se aikamoista.
Mutta tarkoitus ei olis pelotella niitä, joilla eka synnytys tulossa. Synnytykset on erilaisia ja mullakin tossa ekassa jäi vauva jotenkin kinnaamaan, vaikka olin jo täysin auki ja se teki ton varmasti.
Itse haluan miehen synnytykseen turvaksi mutta ymmärrän kyllä et voi tuntua myös toiselta. Eikös se ole se mies, jolle voi sitten purkaa tuskaa siinä pahimmalla hetkellä. Kiroilut ja patoutuneet agressiot. Hah! No ei vaiskaan! Mul ei nyt täs suhteessa ois mitään hampaankolossakaan. Ei nyt aivan tuore suhde mutta ei voi sanoa vielä pitkäksikään (runsas 4v.).
 
Eikö sitä siis tutkita etukäteen, että missä asennossa vauva on? Kuulostaa vaan ihan arvonnalta ja taas turhaa tuskaa, kun ei valmistauduta tutkimuksilla vaikka menetelmät on. Nää mä laitan mun toivelistaan. Mä haluan kaiken tiedon mun kropasta ja että kaikki tutkitaan etukäteen. Muutenhan voin jäädä saunaan saatana synnyttää.

Ei kai sitä vauvan pään asentoa syntyessä voi etukäteen mitenkään tietääkään? Mutta käsittääkseni mun kätilön olisi pitänyt asia huomata käsikopelolla aikaisemmin. Nyt antoi mun turhaan yrittää. Vasta kun lääkäri kutsuttiin paikalle ja hän tutki käsin ja ultralla niin huomattiin että poika tulee pää pystyssä sieltä.
 
Joku kyseli vauvan vaatteista ja miten paljon alle 62 cm vaatteita. No.. mähän olin sitä mieltä että 50 cmn vaatteilla ei tee mitään kun vanhemmat lapset oli 53 ja 55 cm. No.. tämä uusin olikin sitten pätikkä kokoa 48 cm. :grin Ja syntymän jälkeen jouduin etsimään kiireesti lisää pieniä vaatteita pojalle kun jo 56 cmtkin oli isoja. :grin 62 senttisiin todellakin hukkuim. :grin Mutta vaikeahan tuota kokoasiaa on etukäteen tietää.
 
Sirpa40 sä mietit sitä nostettavaa synnytysjakkaraa. Kätilöopistolla nykyään kuulemma joku nouseva synnytystuoli, mutta en ole sitä siis itse edes nähnyt. Joku mainitsi äitiysjoogassa nähneensä sellaisen.

4 vuotta sitten tutustumiskäynnillä Kätilöopistolla (enäähän noita tutustumisia ei HUS:n sairaaloissa järjestetä) näin tollasen synnytystuolin. Olisin ehdottomasti halunnut kokeilla sitä ponnistusvaiheessa, mutta kun synnytys päätyi sektioon, niin ei tullut mahdollisuutta. Tällä kertaa Kättärillä oli sulku, joten en siksi päässyt sinne synnyttämään ja taas jäi tuoli testaamatta. Synnytin siis puoli-istuvassa asennossa sängyllä. Ei tarjottu siinä vaiheessa edes muita vaihtoehtoja (enkä sit kysynytkään), oiskohan siks kun olin just saanu epiduraali- ja pudendaalipuudutukset.
 
Onko ne harjotussupistukset koko vatsan alueella? Mulla meinas äske kaupassa lähtee jalat alta. Pari kipeetä kramppia alavattalla taikka sit tää kaveri on keksiny potkimisen sijasta uuden leikin....huoh. Hengittämällä meni ohi ja hetken keskityin hyllyjen välis vaan olemiseen.
 
Nyt vasta bongasin tämän nelikymppisten mammojen ketjun ja täällä on jo niin paljon polveilevaa keskustelua monesta eri aiheesta, ettei tosikaan.Tsemppiä kaikille!!

Itsellä on ikää 40, jos kaikki menee hyvin niin toisen tähtösen LA olisi 30.10. jolloin olen jo ehtinyt täyttää itse 41. Enkä ollut mikään teini ekankaan syntyessä 2,5 vuotta sitten. Tosin olen koko ajan kokenut, ettei minun elämänkulkuuni olisi ennen tätä lapsia voinut mahtuakaan.

Tervetuloo mukaan Kimaira:flower
Onnittelut plussasta ja hyvää odotusta:Heartred:love7

Tähti-73 rv. 34+3
 
Last edited by a moderator:
Ms74, tais olla supistus sulla. :) Viime raskaudessa mulla jostain kumman syystä supisteli just kaupassa usein. Oli pakko ottaa kärryt aina että pysty nojaamaan niihin ja sit hitaaaasti kulkea käytävillä ja teeskennellä että etsii jotain hyllyistä... :D Noi harjoitussupistukset voi tuntua niin että koko vatsa kovettuu tai niin että vaan alavatsa kovettuu.
 
Miehen sijaan mä haluisin ennemmin mukaan jonkun joka on kokenut saman. Että olis oikeesti hyötyä siitä. Mä en luule kaipaavani mitään silityksiä siinä vaiheessa kun saa hengähtää. JustMom10 voisi esim. tulla mukaan :happy:...

Tota tajun lähtöä mä oon miettiny. Nimittäin mulla oli muutamat kylkiluut poikki tässä pari v sitten ja se oli tuskaa päivästä toiseen. Muistan ne ekat päivät, ku oli just katkenneet, niin meinas lähteä taju. Kerran vahingossa aivastin ja voi helvetti! Tiedän mitä tarkoittaa ku näkee tähtiä. Olin 5vkoo saikulla, mut siinähän kävi sellainen homma, että kipuun ehti tottua siinä ajassa. Oli isompaa ja pienempää kipua. Lähtökohtaisesti oli kipua koko ajan. Mä kyl sanoin, et kunnon hammassärylle ei sekään vetäny vertoja. Siitä sanomisesta meni kaks päivää ja mulle tuli hammasärkykin, tietty viikonloppuna! Panacodi auttoi viemään johki nirvanaan, mut ei vieny kipua pois. Helpotti vaan oloa, niinku ois pikku pierussa ollut. Varmaan vähä sama juttu kui toi ilokaasu synnytyksessä. Vittu, että vitutti ähistä taksiin kylkiluut murskana ja hirvee hammassärky päällä.

Et en ihmettelis yhtään, jos mulla taju lähtis synnytyksessä, niin lähellä on ollu ennenkin. Sehän ois hauska, kun vauvalla olis puoli päätä ulkona ja sitte loppuis taju. Kai ne jotain keksisi sitten.
 
Munkin yks kaveri on läpikäyny luomusynnyksen, ihan omasta tahdostaan. Seuraavaan se otti kaiken mahdollisen lääkityksen, vaikka näiden kahden synnytysten välillä oli 9v. Että ei se kipu siinä ajassa ollu sitte hänellä unohtunut. Täytyykin ehkä haastatella sitä vähän enempi...
 
Onko ne harjotussupistukset koko vatsan alueella? Mulla meinas äske kaupassa lähtee jalat alta. Pari kipeetä kramppia alavattalla taikka sit tää kaveri on keksiny potkimisen sijasta uuden leikin....huoh. Hengittämällä meni ohi ja hetken keskityin hyllyjen välis vaan olemiseen.

MS74:)
mulla on niin kuin vatsalihaksissa, mutta en tunne niitä:wideyed: Kätilö kertoi siitä koska alkoi ja loppui, painellen samalla mun vatsaa.

En siis tiennyt mitään, kun supistus tapahtui:joyful:

En luule, että ne sattuu...
 
Takaisin
Top