Raskaana --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
MS74 :)
Mä oon myös ajatellut kertoa rv13 sukulaisille:)

Sitten heti sen jälkeen töissä, koska meillä on tiedossa 3 päivää kestävät pikkujoulut, enkä aio lähteä mukaan..Tässä on hyvät perustelut olla lähtemättä:wink
 
Tähti-73 neuvolassa sun pitäisi päästä puhumaan synnytyspelosta ja toivottavasti se hellittää kun masu alkaa näkymään.

Sikuriini, minäkin mietin välillä, että voiko tämä hyvin mennä loppuun asti mutta olen ajatellut, että suren ihan yhtä paljon jos jotain ikävää sattuu, nautin tästä raskaudesta nyt tai en. Olen ikäänkuin antanut itselleni luvan nauttia raskaudesta niin kauan kuin se kestää (tietysti toivon saavani toukokuussa vauvan syliin saakka).

Tähtipölyä:)
totta sanot, pitäisi kertoa pelosta:)

Toisaalta ajattelin hieman ensin tunnustella asiaa, kun maha kasvaa, voiko tuo pelko vaikka vähentyä:wideyed: ...Olisi hieno kuulla synnyttämisestä jotain positiivistakin, muutenhan sitä vain pelkää, kun kaikki kertovat vain miten hirveää se on ollut. Positiivisia kokemuksia taitaa olla vähemmän..
 
Minulla ensimmäinen synnytys oli helppo. Kokonaisuudessaan kesti 6h ja oli yksi kivulias supistus. Toinenkin synnytys meni muuten ihan hyvin, mutta vauva oli iso ja meinasi jäädä jumiin ratkaisevassa vaiheessa. Sekin oli vain pelottava hetki, ehkä kesti max 5 min, eikä ollut kivulias.
 
Minulla ensimmäinen synnytys oli helppo. Kokonaisuudessaan kesti 6h ja oli yksi kivulias supistus. Toinenkin synnytys meni muuten ihan hyvin, mutta vauva oli iso ja meinasi jäädä jumiin ratkaisevassa vaiheessa. Sekin oli vain pelottava hetki, ehkä kesti max 5 min, eikä ollut kivulias.

Hieno kuulla, että noin helposti sujunut :)
Otitko kaiken kivunlievennykseen?
Mua just pelottaa, että vauva ei mahdu ja jää jumiin...lisäksi pelottaa ne piikit, joita laittavat jonnekin selkään tms..
 
Mulla on jo kaksi sektiota alla joten mulle on ainakin tapaamani hoitajat ja kätilöt sanoneet että siksi kolmaskin on automaattisesti sektio. Liian vaarallista mahdollisten repeytymien takia yrittää synnyttää normaalisti. Lisäksi mun maha on oikeastaan avattu kolme kertaa samasta kohtaa koska ennen lapsia multa leikattiin avoleikkauksella endometrioosia pois. Ekaa lasta yritin normaalisti synnyttää mutta ei pään virheasennon takia onnistunut ja jouduin kiireelliseen sektioon. Tästä syystä mulla on myös synnytyskammo koska yritys oli tosi rankka ja kivulias.. Niinpä olen vain tyytyväinen tulevaan sektioon vaikka siinäkin omat jännityksensä ja riskinsä on.

Mullakin kaksi sektiota takana. Eka hätäsektio toka suunniteltu. Mulla kohdunsuu ei lähde mihinkään aukeamaan. Eka synnytys olikin sit aika traumaattinen. Enkä ole varma johtuuko pojan vaikeudet siitä, hyvinkin mahdollista. Onneksi ei mitään vakavaa kuitenkaan. Astmaa ja jonkinlaista ahdistushäiriötä jona ilmenee valikoivana puhumattomuutena yms.
Ei ole tarkoitus ketään pelotella, aina vaan ei kaikki mene kuin kirjassa.

Olen päässyt viime aikoina näkemään ihan pieniä vauvoja ja voi että..
 
Mullakin kaksi sektiota takana. Eka hätäsektio toka suunniteltu. Mulla kohdunsuu ei lähde mihinkään aukeamaan. Eka synnytys olikin sit aika traumaattinen. Enkä ole varma johtuuko pojan vaikeudet siitä, hyvinkin mahdollista. Onneksi ei mitään vakavaa kuitenkaan. Astmaa ja jonkinlaista ahdistushäiriötä jona ilmenee valikoivana puhumattomuutena yms.
Ei ole tarkoitus ketään pelotella, aina vaan ei kaikki mene kuin kirjassa.

Olen päässyt viime aikoina näkemään ihan pieniä vauvoja ja voi että..

Sikuriini, miten nopeasti sektioista toivuit? :rolleyes:Paraniko arvet mahasta täysin kunnolla?:rolleyes:
 
Siis ei käy kieltäminen, onhan mun vatsa ihan törkeän näköinen. Mut siinä on osuutensa et oon ylipainoinen ja sit ku on tuo pystyhaava niin rumahan se on. Mut hienostihan se arpeutui ja ihan vaalea mut vitsailen aina et mul on perse edessä ja takana. Alkujärkytys oli sellainen et ajattelin et en uimahalliinkaan kehtaa mennä mut ei se niinkään mennyt. Ei mua noi ulkoiset seikat estä.
Kipeäkin se oli. Yritin tosi pian särkylääkkeen lopettaa mut onnistuin sit vasta kun tikit oli pois. Ne kiristi ja oli kipeät. Mut kyllä siitä nopeasti toipui. Se vauva pitää jotenkin niin ajatukset muualla kuin niissä kivuissa.
 
Hieno kuulla, että noin helposti sujunut :)
Otitko kaiken kivunlievennykseen?
Mua just pelottaa, että vauva ei mahdu ja jää jumiin...lisäksi pelottaa ne piikit, joita laittavat jonnekin selkään tms..
Molemmista sain paraservikaalipuudutuksen. Oli ihan riittävä. Kivuliainta oli toisen synnytyksen jälkeen jälkisupistukset, esikoisesta sellaisia ei ollut.

Kuopus oli liki neljä kiloinen ja minä olen lyhyt ja pieni. Vauvan koko arvioitiin ennen synnytystä noin kilolla pieleen ja vaikka ainakin tuohon aikaan oli ohje, että kaikilta alle 160cm pitkiltä äideiltä tutkitaan, mahtuuko vauva syntymään, minua ei tutkittu. Se vauvan jumittaminen ei siis ole mitenkään tavallista. Eikä tässäkään tapauksessa mitään suurta hätää ollut. Ei tarvittu imukuppia, mutta henkilökuntaa oli salissa hetken aikaa viisi kerrallaan. No, vauvalla oli kunnollinen vastaanottokomitea.
 
Tähti-73, synnytys voi olla myös positiivinen juttu!! :wink
Mun ensimmäinen oli kyllä viikkoihin nähden melko pieni ja todella laiheliini (51cm ja 2500g syntyi rv 39+3), joten ehkä se vähän helpotti synnytystä.
Mun synnytys kesti 18h ja toki avautuminen sattui, oli ehkä sellanen 5h aika kun sattui aikalailla mutta sekin oli hetkittäistä, kipu tuli ja meni (supistus), otin kaikki mahdolliset lääkkeet mitä oli tarjolla.:)
Epiduraalin kun sain niin sitten en enää tuntenutkaan mitään ja nukuinkin jotain tunteja ennenkuin olikin aika ponnistaa. Sain myös paraservikaalipuudutuksen ennen ponnistusta ja siitä vajaa 30min vauva oli sylissä. Itse ponnistus ei puudutuksen jälkeen kyllä tuntunut ollenkaan ja en revennyt yhtään, noudatin tosi tarkasti kätilön neuvoja.
Kätilöt oli molemmat super (mulla yövuoro ja aamuvuoron hoitajat) ihania, tehokkaita ja aivan mielettömän hyviä työssään.
Mä olisin voinut synnyttää samantien uudestaan.

Tuon ekan kokemuksen tähden en osaa pelätä tätä seuraavaakaan synnytystä ollenkaan (ainakaan vielä)..
Tähti-73 sun täysin oireeton alkuraskaus kuulostaa ihan mun ekalta raskaudelta, mitäpä jos synnytyskin menisi yhtä kivasti kuin mulla.:happy:
 
Heippa kaikille:) Me ollaan mietitty tota kertomista joulun aikaan jolloin ois vkoja jo yli 13 tai sitten uuden vuoden vaihteessa joka on meille merkkipäivä(kihlajaispäivä).Jotenkin vaan luulen ettei asia pysy niin kauaa salassa lähipiiriltä, mutta olen sillä asenteella, että kerron kyllä jos joku kysyy, en aio valehdella:) Mä olen hirveen huono salailemaan asioita joten uskon että paljastuu jo kauan ennen suunniteltu:)Töissä mä joudun valitettavasti kertomaan heti koska mulla on paljon työtilanteita, jotka voi olla vaarallisia kasvavalle lapselle eli mun töitä järjestellään sen mukaan millaisia potilaita voin hoitaa tai minkälaisiin toimenpiteisiin voin osallistua.Se on tosi harmi, en haluaisi julkaista tätä asiaa töissä niin aikaisin, kun mitä vaan voi tapahtua vielä...
Synnytyspelkoa en osaa vielä edes ajatella, vaikka tuntuuhan se hurjalta.Tässä on niin monenlaisia pelkoja koko ajan ja ennen sitä...Mutta toisaalta paljon onnen tunteitakin:) Ehkä se äidiksi tulo on just tätä-huolen ja onnen vaihtelua. Niin uskon. Yritän ottaa hetken kerrallaan, siihen mun mieskin mua koko ajan tukee..ollaan nyt tässä hetkessä.
 
s_m_k Sulla taitaa olla suht samoilla viikoilla mun kanssa. Rv 6 alkaa tiistaina ja la 28.6.16.
 
Missä varhaisultra otetaan? Yksityisellä? Meil on keskiviikkona Väestöliitolla. Jännää.
 
Varhaisultra taitaa olla omakustanteinen? Mulle ei ainakaan neuvolasoiton aikana sellaista tarjottu.
 
Varhaisultra taitaa olla omakustanteinen? Mulle ei ainakaan neuvolasoiton aikana sellaista tarjottu.
Minulla on epäsäännöllinen kierto, sen vuoksi pääsin julkiselle. Korjausta laskennalliseen aikaan tuli 1+1 viikkoa, mutta tilannetta katsotaan uudestaan ensi viikolla.
 
Ok! No sillä perusteella en siis ainakaan ois päässyt...kiva ois tietää onko tuolla se joku oikeassa paikassa ja voisihan sen yksityisellä teettää, mutta olen päättänyt luottaa tähän raskauden seurantaan joka mulle tarjotaan enkä alkaa itse hötkyillä, koska se ois just niin tyypillistä mulle:)
 
Mä maksan itse jotta saan mielenrauhan. Mulla ei kyllä viikot muutu kun tää on ollu ovulaatiotikkujen kanssa pelaamista vuoden.
 
Ymmärrän oikeen hyvin , että moni haluaa varmistaa asian ajoissa..Itsekin sitä tavallaan haluaisin:)Tässä vaiheessa kuitenkin näin..:)
 
Oli siellä väestöliitolla ystävällinen palvelu. Meiän siellä käynti päättyi siihen tietoon, että mitään estettä ei pitäisi raskaudelle olla kuin mun ikä ja ylipaino. Siitä 2 kk päästä olinkin raskaana. Kyllä meille yritettiin ehdottaa hoitojen aloittamista inseminaatiolla. Me päätettiin vielä kokeilla luomusti ovulaatiotikuilla ja sitten tärppäsi. Meillä tosin oli yksi tuulimunaraskaus takana 3/13.
 
Takaisin
Top