Sinertävää
Puuhakas puhuja
SIIS MITÄ? Toivottavasti astuu loppuelämänsä legon päälle.
Täällä prosessoitu IVF:ään joutumista
Raskaaksi 2026
- Ketjun aloittaja Mamiksx5
- Aloituspäivämäärä
Täällä prosessoitu IVF:ään joutumista
Suskikitten
Näppärä viestien naputtelija
Aattelin vastata, vaikka mulla ei ookkaan vielä ”kunnon kokemusta”… itse oon käynyt vain kerran ja sillä kerralla löin omat faktat pöytään sen verta agressiivisesti kait että sain reseptin miltein pelkillä puheilla
joten mun kokemus ei varmastikaan oo se normi. Toisaalta halusinkin pelkkää progesteroniin vaikuttavaa lääkettä niin ne on aika turvallista antaa.Itse menisin sen perusteella kierrosta minkä epäilisin olevan ongelma ja haluaako ultraa. Aika hyvä lotto olisi osua just ovulaation jälkeen, koska silloin ultrassa oman järjen mukaan näkyisi limakalvon paksuus, onko syntynyt keltarauhasta ja jos on muita ongelmia
korjatkaa he joilla on oikeasti kokemusta aiheesta.Toki kannattaa listata sitä ennen kaikkia muuta tietoa pari kiertoa taaksepäin. Mä ite olin kirjoittanut papereihini kolme edellistä kiertoa kestot, kuukautisten runsauden, milloin oli lh huippu ja oman parhaan arvauksen lämpöjen perusteella oliko irronnut munasolua. Noista tiedoista voi päätellä jo tosi runsaasti naisen kehon toiminnassa.
Toki sit miehen kannattaa myös käydä tarkistamassa itsensä. Mulla ei oo siitä puolesta yhtikäs mitään hajua kun meillä syyllinen lapsen saannin vaikeuteen ollut ilmiselvästi mun liian lyhyt kierto.
Olipa ikävästi sanottuSIIS MITÄ? Toivottavasti astuu loppuelämänsä legon päälle.
Onhan se selvä, että suurperheet aloittaa aiemmin ja ehtivät siksi saada useampia lapsia. Vaikka yrityskaudet venyisi, aikaa on yksinkertaisesti enemmän. Tilastollisesti hedelmällisyys on alle 35-vuotiailla vielä korkealla, mutta sen jälkeen lapsettomuuden kanssa kipuileminen on valitettavasti paljon yleisempää.
Vaikka puoli vuotta yrittämistä tuntui itselle naurettavan pitkältä, on ymmärrettävää, ettei valtiolla ole varaa tarjota tutkimuksia ilman tiukkoja ehtoja. Meillä on liian vähän veronmaksajia ja aivan liikaa menoja terveydenhuollon ja työttömyyden kaltaisissa tarpeissa. En siis syyttäisi tästä pelkkiä päättäjiä, vaan meidän pitäisi ottaa vastuuta myös yksilöinä. Perheen perustamista pitäisi uskaltaa miettiä aiemmin.
Jos jotain muuttaisin, niin asenneilmapiirin. Olisi hienoa, jos kaksikymppisenä asettuminen ja perhe-elämä nähtäisiin positiivisena ja tuettavana. Nyt viesti on ura- ja itsekeskeinen. Kotiäitinä koen olevani veronmaksajille jotenkin taakka, vaikka työtöntä tuetaan paljon enemmän, mikä onkin vähän hämmentävää. Yritän tsempata itseäni, että kasvatan tässä tasapainoista veronmaksajaa kun saa kasvaa äidin kanssa ensimmäiset vuodet, ja se on paljon tärkeämpää kun mun työstäni maksamat verot olisi tältä ajalta.
Enkä puhu tässä "teille", vaan ihan itsellenikin.
Sinertävää
Puuhakas puhuja
@Selah
Siittiömäärät vähenevät globaalisti ja lapsettomuushoitojen tarve tulee yhä vaan lisääntymään. Näen punaista joka kerta kun puhutaan että olisi pitänyt aloittaa nuorempana. Läheskään kaikilla se ei ole siitä kiinni.
Suomessa lapsettomuushoidoilla tarjotaan kaksi lasta. Määrän voisi nostaa kolmeen.
Siittiömäärät vähenevät globaalisti ja lapsettomuushoitojen tarve tulee yhä vaan lisääntymään. Näen punaista joka kerta kun puhutaan että olisi pitänyt aloittaa nuorempana. Läheskään kaikilla se ei ole siitä kiinni.
Suomessa lapsettomuushoidoilla tarjotaan kaksi lasta. Määrän voisi nostaa kolmeen.
Kali
Kommentoinnin ninja
Niin en mä ainakaan näin "myöhään" yrittämistä jättänyt sen takia että olisin ajatellut negatiivisena nuorempana perheen perustamisen. Mutta itsellä ainakaan nuorempana olleet suhteet oli niin huonoja etten olisi pelkästään senkään takia voinut harkita, hyvä kun kesti suhteet puoli vuotta alle 30 vuotiaana ja olin myös pitkään sinkku alle 30 vuotiaana varmaan 5 vuotta. Lähinnä halusin että mieluummin olen oikean ihmisen kanssa kuin se että ihan sama kenen tahansa kanssa hankin lapsia. Ja on monia muitakin syitä tosiaan miksi monet eivät nuorempana yritä edes hankkia lapsia...
MiniMe88
Satasella mukana keskusteluissa
Hei kaikille..
Liityn joukkoonne jonkin ajan kuluttua.
Olin ryhmässä Elokuiset 2026, tänään saimme tietää että pienen sydän ei lyö ja kasvu loppunut viikkoon 7. Eli sikiö on kuollut ekan varhaisultran jälkeen melkein heti vaikka ultrassa kaikki näytti olevan erittäin hyvin... Nyt joudun lääkkeelliseen tyhjennykseen koska keho ei ole sikiötä poistanut, tänään olisi ollut 10+4 jos kaikki olisi ollut hyvin...
Tämä oli minulle nyt neljäs keskenmeno, toinen keskeytynyt keskenmeno, joten luotto omaan kehoon on aika nolla.
Liityn joukkoonne jonkin ajan kuluttua.
Olin ryhmässä Elokuiset 2026, tänään saimme tietää että pienen sydän ei lyö ja kasvu loppunut viikkoon 7. Eli sikiö on kuollut ekan varhaisultran jälkeen melkein heti vaikka ultrassa kaikki näytti olevan erittäin hyvin... Nyt joudun lääkkeelliseen tyhjennykseen koska keho ei ole sikiötä poistanut, tänään olisi ollut 10+4 jos kaikki olisi ollut hyvin...
Tämä oli minulle nyt neljäs keskenmeno, toinen keskeytynyt keskenmeno, joten luotto omaan kehoon on aika nolla.
Kali
Kommentoinnin ninja
Ensinnäkin olen todella pahoillani.
Mulla oli vähän samankaltainen tilanne joulukuun keskenmenon kanssa, että ekassa ultrassa näkyi syke ja ilmeisesti seuraavana päivänä ultrasta oli kuollut jo kun 10 päivää myöhemmin kun selvisi oli kasvanut vain alle puoli mm. Olikohan vain 0,3 mm. Ja vastasi samoja viikkoja kuin ekassa ultrassa silti. 6+0. Toki itse osasin vähän aavistaa heti kun ekassa ultrassa vastasi lähes viikon liian pientä jo, vaikka syke löytyi ja sanottiin että todennäköisesti kaikki hyvin että ei mukamas mitään hätää.
Mutta toivottavasti lääkkeellinen tyhjennys menee hyvin tai no niin hyvin kuin sellainen voi mennä ja toivut siitä nopeasti.
Elämä on kyllä todella julmaa kun näitä käy monta kertaa vielä joilla jo monta kertaa käynyt sama juttu.
@Sinertävää @Kali
En tarkoittanut loukata yksittäisiä yrittäjiä, joille esimerkiksi laajempi siittiöiden laadun lasku aiheuttaa ongelmia. Pointtini oli kuitenkin biologinen fakta: naisen hedelmällisyys laskee iän myötä. Ja mielestäni asenneilmapiiriin vaikuttaminen olisi yhteiskunnalta tehokkaampaa kuin pelkkien hoitojen lisääminen, koska rahaa ei edes nyt riitä kaikkeen. Meitä ei kasvateta ajattelemaan, että olisi järkevää tähdätä sitoutumiseen ja perheeseen jo aikuisuuden alussa. Ajatellaan, että 'elämästä pitää nauttia' ja 'ollaan vielä nuoria', jolloin lapset jäävät listan jatkoksi odottamaan, että kaikki muu on valmista. Syitä lykkäämiseen on loputtomasti, ja minullakin oli omani.
Aloin oikein miettiä tätä, kun huomasin haaveista jutellessa, kuinka Sveitsissä kasvanut sukulaisteini haaveili elämästään perheen perustamisen näkökulmasta, kun taas suomalaiset samanikäiset serkut keskittyvät miettimään yliopistoa ja kavereiden kanssa tekemistä. Suomessa sitoutumisen ja äitiyden ihailua pidetään melkein naista alentavana, pitäisi ajatella uraa ja omaa 'vapautta'. Tämä viesti tekee perheen perustamisesta myöhäisempää, ja silloin ollaankin tilanteessa, jossa kalliit hoidot ja rajalliset resurssit tulevat vastaan.
Kyse ei ole siitä, että lapsia pitäisi hankkia kenen tahansa kanssa, vaan siitä, arvostetaanko perhe-elämää yhteiskunnassa vai ei. Vähän väärä kanava huudella, kunhan tuli tuosta artikkelista mieleen. Meille se on jo myöhäistä itsellemme, mutta voidaan vaikuttaa ympärillä olevaan ilmapiiriin.
En tarkoittanut loukata yksittäisiä yrittäjiä, joille esimerkiksi laajempi siittiöiden laadun lasku aiheuttaa ongelmia. Pointtini oli kuitenkin biologinen fakta: naisen hedelmällisyys laskee iän myötä. Ja mielestäni asenneilmapiiriin vaikuttaminen olisi yhteiskunnalta tehokkaampaa kuin pelkkien hoitojen lisääminen, koska rahaa ei edes nyt riitä kaikkeen. Meitä ei kasvateta ajattelemaan, että olisi järkevää tähdätä sitoutumiseen ja perheeseen jo aikuisuuden alussa. Ajatellaan, että 'elämästä pitää nauttia' ja 'ollaan vielä nuoria', jolloin lapset jäävät listan jatkoksi odottamaan, että kaikki muu on valmista. Syitä lykkäämiseen on loputtomasti, ja minullakin oli omani.
Aloin oikein miettiä tätä, kun huomasin haaveista jutellessa, kuinka Sveitsissä kasvanut sukulaisteini haaveili elämästään perheen perustamisen näkökulmasta, kun taas suomalaiset samanikäiset serkut keskittyvät miettimään yliopistoa ja kavereiden kanssa tekemistä. Suomessa sitoutumisen ja äitiyden ihailua pidetään melkein naista alentavana, pitäisi ajatella uraa ja omaa 'vapautta'. Tämä viesti tekee perheen perustamisesta myöhäisempää, ja silloin ollaankin tilanteessa, jossa kalliit hoidot ja rajalliset resurssit tulevat vastaan.
Kyse ei ole siitä, että lapsia pitäisi hankkia kenen tahansa kanssa, vaan siitä, arvostetaanko perhe-elämää yhteiskunnassa vai ei. Vähän väärä kanava huudella, kunhan tuli tuosta artikkelista mieleen. Meille se on jo myöhäistä itsellemme, mutta voidaan vaikuttaa ympärillä olevaan ilmapiiriin.
@MiniMe88 tosi tosi paljon voimia sinne! Olen pahoillani
Tuo keskustelu siitä, pitäisikö perhe perustaa aiemmin, on mielestäni todella kiinnostava ja hankala. Itse olen törmännyt ihan livenä paljonkin sellaiseen puheeseen, että "liian nuorena" (esim. 23-vuotiaana) lapsen saava pilaa elämänsä. Minusta se on loukkaavaa puhetta.
Myös omat vanhempani ovat aina sanoneet minulle, että älä hanki lapsia alle 30-vuotiaana. Tämä on varmasti vaikuttanut minuun. He ovat myös kommentoineet ystävieni raskausuutisia niin, että mikseivät he odottaneet pidempään. Vanhempani saivat lapsia melko nuorena, ja luulen, että se on useastakin syystä jälkikäteen harmittanut. Ei siis me lapset sinänsä, vaan ajoitus ja siihen liittyvät asiat. Ilmiö on kuitenkin vanhempiani laajempi - monet tuttavani ovat tosiaan sanoneet tuollaisia ikäviä kommentteja lapsen nuorempana saaneista.
Omalla kohdalla parisuhteen laatu ei ole koskaan ollut este perheen perustamiselle. Sen sijaan sekä minä että puoliso opiskeltiin melko pitkään. Opiskelijana ja heti valmistumisen jälkeen elämä tuntui taloudellisesti niin epävarmalta, ettei vauvan tarkoituksellinen tekeminen tuntunut mitenkään realistiselta. Olin todella huolissani esim. siitä, tuleeko kukaan palkkaamaan minua, vaikka oman alani työllisyys onkin ihan hyvä. Oltiin kyllä puolison kanssa puhuttu, että pitäisimme kyllä vauvan, jos tulisin vahingossa raskaaksi. Tuohon aikaan minulla ei kuitenkaan ollut vauvakuumetta.
Minulla heräsi vauvakuume ollessani 29. Puoliso ei tuntenut samoin. Tähän vaikuttaa se, että hän pääsi opiskelemaan minua myöhemmin ja oli vasta valmistumassa, kun minä haaveilin vauvasta. Puolisoni on kunnianhimoinen, ja hän halusi ensin saada vakituisen työpaikan sekä panostaa työhönsä ja uraansa. Puoliso koki, ettei voinut panostaa samanaikaisesti sekä työhön että isyyteen niin intensiivisesti kuin haluaa.
Tosin puoliso on sittemmin sanonut, että jos olisi tiennyt, ettei raskaus välttämättä ala nopeasti, olisimme voineet aloittaa aiemmin. Puoliso sanoi uskoneensa, että voimme tulla raskaaksi milloin vain haluamme. Rehellisesti sanottuna minäkin luulin niin. Ajattelin, että hedelmällisyysongelmat ovat kuin jokin vakava sairaus, vaikkapa syöpä - toki se osuu joidenkin kohdalle, mutta ei varmastikaan meille!
Megapitkä viesti, mutta loppuun vielä: Toivon siis asenteiden muutosta niin, että olisi ok perheellistyä aiemmin, mutta myös ymmärrystä sille, ettei nuorena vanhemmaksi tuleminen ole kaikille realistista tässä modernissa maailmassa.
Tuo keskustelu siitä, pitäisikö perhe perustaa aiemmin, on mielestäni todella kiinnostava ja hankala. Itse olen törmännyt ihan livenä paljonkin sellaiseen puheeseen, että "liian nuorena" (esim. 23-vuotiaana) lapsen saava pilaa elämänsä. Minusta se on loukkaavaa puhetta.
Myös omat vanhempani ovat aina sanoneet minulle, että älä hanki lapsia alle 30-vuotiaana. Tämä on varmasti vaikuttanut minuun. He ovat myös kommentoineet ystävieni raskausuutisia niin, että mikseivät he odottaneet pidempään. Vanhempani saivat lapsia melko nuorena, ja luulen, että se on useastakin syystä jälkikäteen harmittanut. Ei siis me lapset sinänsä, vaan ajoitus ja siihen liittyvät asiat. Ilmiö on kuitenkin vanhempiani laajempi - monet tuttavani ovat tosiaan sanoneet tuollaisia ikäviä kommentteja lapsen nuorempana saaneista.
Omalla kohdalla parisuhteen laatu ei ole koskaan ollut este perheen perustamiselle. Sen sijaan sekä minä että puoliso opiskeltiin melko pitkään. Opiskelijana ja heti valmistumisen jälkeen elämä tuntui taloudellisesti niin epävarmalta, ettei vauvan tarkoituksellinen tekeminen tuntunut mitenkään realistiselta. Olin todella huolissani esim. siitä, tuleeko kukaan palkkaamaan minua, vaikka oman alani työllisyys onkin ihan hyvä. Oltiin kyllä puolison kanssa puhuttu, että pitäisimme kyllä vauvan, jos tulisin vahingossa raskaaksi. Tuohon aikaan minulla ei kuitenkaan ollut vauvakuumetta.
Minulla heräsi vauvakuume ollessani 29. Puoliso ei tuntenut samoin. Tähän vaikuttaa se, että hän pääsi opiskelemaan minua myöhemmin ja oli vasta valmistumassa, kun minä haaveilin vauvasta. Puolisoni on kunnianhimoinen, ja hän halusi ensin saada vakituisen työpaikan sekä panostaa työhönsä ja uraansa. Puoliso koki, ettei voinut panostaa samanaikaisesti sekä työhön että isyyteen niin intensiivisesti kuin haluaa.
Tosin puoliso on sittemmin sanonut, että jos olisi tiennyt, ettei raskaus välttämättä ala nopeasti, olisimme voineet aloittaa aiemmin.
Puoliso sanoi uskoneensa, että voimme tulla raskaaksi milloin vain haluamme. Rehellisesti sanottuna minäkin luulin niin. Ajattelin, että hedelmällisyysongelmat ovat kuin jokin vakava sairaus, vaikkapa syöpä - toki se osuu joidenkin kohdalle, mutta ei varmastikaan meille!Megapitkä viesti, mutta loppuun vielä: Toivon siis asenteiden muutosta niin, että olisi ok perheellistyä aiemmin, mutta myös ymmärrystä sille, ettei nuorena vanhemmaksi tuleminen ole kaikille realistista tässä modernissa maailmassa.
Pikkuviikuna
Satasella mukana keskusteluissa
Voi ei, valtavasti voimia menetyksen käsittelyyn! ❤
Suskikitten
Näppärä viestien naputtelija
Itse kävin just tilaa raskauskeijulta hemmetisti ovulaatiotestejä… tässä taitaa nimittäin kestää vielä
En osaa sanoa kasvatetaanko suomessa porukkaa hankkimaan lapsia vasta vanhempana… oma syyni oli että pitkäaikainen kumppani ei halunnut kuin myöhemmällä iällä ja sit tulikin ero kun oltiin muutaman vuoden päässä ”aloitusiästä”. Sit sen jälkeen etsin kumppania sillä perusteella että vuoden sisään aletaan tekee lasta tuli mitä tuli, joka johti siihen että 4 kk jälkeen naimisiin suhteen alkamisesta ja alettiin siitä yrittää lasta samantien.
Mutta pitäisin tärkeänä että vanhemmuuden todellisuus on tiedossa. Ei äitiys tai isyys oo ruusuilla tanssia vaan se tarkoittaa omien harrastusten laittamista vähän taka-alalle (huom ei luopumista), ei voi työskennellä miten haluaa, nähdä kavereitaan miten haluaa, osallistua asioihin miten haluaa. Joten en näkisi kummana että nuoret ihmiset eivät välttämättä oo valmiita luopumaan vapaudestaan kokeilla perustaakseen perheen.
Siitä voitaisiin luopua että pitää pelätä potkuja jos on äiti. Itellä jatkuva stressi siitä että saanko pidettyä työni samalla kun koetan kannatella perhettäni taloudellisesti.
En osaa sanoa kasvatetaanko suomessa porukkaa hankkimaan lapsia vasta vanhempana… oma syyni oli että pitkäaikainen kumppani ei halunnut kuin myöhemmällä iällä ja sit tulikin ero kun oltiin muutaman vuoden päässä ”aloitusiästä”. Sit sen jälkeen etsin kumppania sillä perusteella että vuoden sisään aletaan tekee lasta tuli mitä tuli, joka johti siihen että 4 kk jälkeen naimisiin suhteen alkamisesta ja alettiin siitä yrittää lasta samantien.
Mutta pitäisin tärkeänä että vanhemmuuden todellisuus on tiedossa. Ei äitiys tai isyys oo ruusuilla tanssia vaan se tarkoittaa omien harrastusten laittamista vähän taka-alalle (huom ei luopumista), ei voi työskennellä miten haluaa, nähdä kavereitaan miten haluaa, osallistua asioihin miten haluaa. Joten en näkisi kummana että nuoret ihmiset eivät välttämättä oo valmiita luopumaan vapaudestaan kokeilla perustaakseen perheen.
Siitä voitaisiin luopua että pitää pelätä potkuja jos on äiti. Itellä jatkuva stressi siitä että saanko pidettyä työni samalla kun koetan kannatella perhettäni taloudellisesti.
Toivon että tyhjennys sujuu jouhevasti
Keskustelu lapsensaannin lykkääntymisestä on mielenkiintoinen ja jo varsin tunnistettu ilmiö. Tähän myös osaltaan liittyen Liisa Keltikangas-Järvinen on antanut useamman todella hyvän haastattelun (YT esim itsekeskeisyyden kulttuuri). Noissa haastatteluissa käsitellään monia lieveilmiöitä, mutta kaikissa elää taustalla se, kuinka Suomessa(kin) on yhä enemmän jalustalla käsitys itsekkään ja yksilökeskeisen elämäntavan vaalimisesta. Tämä ei välttämättä ole vain huono asia, mutta kyllähän sen ymmärtää, että jos yhteiskunnan keskiössä on yksilö, koetaan kaikenlainen kollektiivinen toiminta jollain tapaa uhkakuvana (esim. perheellistyminen ja sen tuomat muutokset.)
Ehdottomasti valtion pitäisi alkaa kannustaa ja tukea perheellistymistä konkreettisin teoin (esim. taloudellisia kannustimia toteuttaa opintoja ja vanhemmuutta rinnakkain), mutta uskon että yhtä tärkeää olisi herätellä asenteita ja suuntaa pois individualismista, koska olemme jo aika lailla heilurin ääripäässä. Ja tämähän on sitten äärimmäisen vaikeaa.
Olin 33 kun esikoinen syntyi. Vauvakuume nykyisen kumppanin kanssa heräsi kun olin 31. Sitä ennen en oikeasti koskaan potenut varsinaista tarvetta perheen perustamiselle, koska juurikin opinnot ja työ pitivät itseni kiireisenä. Sitä ennen harrastaminen ja yleinen pallottelu (mitä sitä elämällään tekisi.) Voi olla että nykyisen kumppanin kanssa lapsihaave olisi herännyt aikaisemminkin, mutta kun tavattiin vasta -22. Eli kohdallani ratkaisevaa oli lopulta oikea kumppani.
Ehdottomasti valtion pitäisi alkaa kannustaa ja tukea perheellistymistä konkreettisin teoin (esim. taloudellisia kannustimia toteuttaa opintoja ja vanhemmuutta rinnakkain), mutta uskon että yhtä tärkeää olisi herätellä asenteita ja suuntaa pois individualismista, koska olemme jo aika lailla heilurin ääripäässä. Ja tämähän on sitten äärimmäisen vaikeaa.
Olin 33 kun esikoinen syntyi. Vauvakuume nykyisen kumppanin kanssa heräsi kun olin 31. Sitä ennen en oikeasti koskaan potenut varsinaista tarvetta perheen perustamiselle, koska juurikin opinnot ja työ pitivät itseni kiireisenä. Sitä ennen harrastaminen ja yleinen pallottelu (mitä sitä elämällään tekisi.) Voi olla että nykyisen kumppanin kanssa lapsihaave olisi herännyt aikaisemminkin, mutta kun tavattiin vasta -22. Eli kohdallani ratkaisevaa oli lopulta oikea kumppani.
Muokattu viimeksi:
Sinertävää
Puuhakas puhuja
@Selah
Ymmärsin kyllä ettet tarkoittanut yksittäisiä käyttäjiä. Käytän itseäni esimerkkinä mielelläni, koska olen tehnyt kaiken oikein (ammatti, vakityö, vain yksi seksikumppani, alkoholia vaan harvoin...) ja silti paska nakki napsahti. Ihmiset (yleisesti!) tykkäävät aina ajatella että on olemassa jokin syy yksilön omassa toiminnassa, koska silloin ei paska nakki voi napsahtaa itselle koska itse toimii aina "oikein".
Itse en vaan ymmärrä yleisesti miksei voitaisi pyrkiä nostamaan syntyvyyttä niiden joukossa, jotka jo haluavat lapsia, sen sijaan että pyöriteltäisiin ympäripyöreitä tavoitteita siitä että nuorempana pitäisi aloittaa. Kolme lasta on se määrä, jolla väestön määrä kasvaa. Minusta tätä olisi perusteltua tukea verovaroista. Kun hoidoissa olevat kerta haluavat lapsia toisin kuin ne 18 vuotiaat.
Verorahat riittää hoitamaan suonensisäisten käyttäjää, joka on joka kuukausi tulehduksen vuoksi sairaalassa. Ne riittävät hoitamaan diabeetikkoa, jota ei vain kiinnosta enää lääkkeiden otto. Ne riittävät hoitamaan joka yö sitä samaa känniläistä, joka tulee refluksirintakipujen vuoksi kännipaniikissa päivystykseen. Mutta sitten kun kyseessä on lapseton, joka kirjaimellisesti tekee kaikkensa asian korjaamisen eteen niin sitten ne verovarat ei riitäkään? Joo todellakin tarvitaan arvojen muutosta.
Ymmärsin kyllä ettet tarkoittanut yksittäisiä käyttäjiä. Käytän itseäni esimerkkinä mielelläni, koska olen tehnyt kaiken oikein (ammatti, vakityö, vain yksi seksikumppani, alkoholia vaan harvoin...) ja silti paska nakki napsahti. Ihmiset (yleisesti!) tykkäävät aina ajatella että on olemassa jokin syy yksilön omassa toiminnassa, koska silloin ei paska nakki voi napsahtaa itselle koska itse toimii aina "oikein".
Itse en vaan ymmärrä yleisesti miksei voitaisi pyrkiä nostamaan syntyvyyttä niiden joukossa, jotka jo haluavat lapsia, sen sijaan että pyöriteltäisiin ympäripyöreitä tavoitteita siitä että nuorempana pitäisi aloittaa. Kolme lasta on se määrä, jolla väestön määrä kasvaa. Minusta tätä olisi perusteltua tukea verovaroista. Kun hoidoissa olevat kerta haluavat lapsia toisin kuin ne 18 vuotiaat.
Verorahat riittää hoitamaan suonensisäisten käyttäjää, joka on joka kuukausi tulehduksen vuoksi sairaalassa. Ne riittävät hoitamaan diabeetikkoa, jota ei vain kiinnosta enää lääkkeiden otto. Ne riittävät hoitamaan joka yö sitä samaa känniläistä, joka tulee refluksirintakipujen vuoksi kännipaniikissa päivystykseen. Mutta sitten kun kyseessä on lapseton, joka kirjaimellisesti tekee kaikkensa asian korjaamisen eteen niin sitten ne verovarat ei riitäkään? Joo todellakin tarvitaan arvojen muutosta.
Joo, mun kierron mukaan pitäisi aloittaa kp8-9, mutta tosiaan siihen mennessä ei testit ehtineet postilaatikkoon. Anni123 aiemmin kirjoitti, että hän aloitti myös myöhään ja sitten tyhjien ympyröiden jälkeen tulikin suoraan pysyvä hymynaama. Itselleni tuli vielä tänään aamulla nega, mutta ovisoireita/ennakoivia oireita on selkeästi tänään ollut, niin olisko huomenna aika hymynaaman
@MiniMe88 olen niin pahoillani puolestasi! Paljon voimia tilanteeseen
Moikka! Mä tuun virallisesti esittäytymään nyt kun puolisolta tuli viesti tänään et voitasiin alkaa "yrittämään" toista. Oon aina epäsäännöllisen epäsäännöllisesti käynyt täällä ja esikoisen raskausaikana olin varsin aktiivinen. Oma vauvakuume on ollut voimissaan jo varmaan puoli vuotta.
Tarkoitus tästä kierrosta tikuttaa ovulaatio ja mitata aamulämpöjä. Ostin myös foolihappoa ja alan sitä napsimaan. Jännittää aika paljon, että miten käy. Esikoinen on nyt 1v 2kk.
Tarkoitus tästä kierrosta tikuttaa ovulaatio ja mitata aamulämpöjä. Ostin myös foolihappoa ja alan sitä napsimaan. Jännittää aika paljon, että miten käy. Esikoinen on nyt 1v 2kk.
Kumpare
Oman äänensä löytänyt
Suuret osanotot @MiniMe88. 
En halua sanoa mitään kliseistä. Voimia teille. Jatkathan kirjoittelua kun tuntuu taas siltä.
Ihmettelen myös miten lapsettomuushoitoihin pääseminen on niin hankalaa. Toinen asia mitä ihmettelen on vaikeus päästä poistamaan ehkäisyväline! Luulisi, että kun lapsia tähän yhteiskuntaan halutaan niin kapselit ja kierukat pöäsisi poistamaan pikaisella aikataululla, mutta ainakin itselle ilmoitettiin ynseästi että jono on neljä kuukautta ja jos haluaa nopeampaa toimintaa niin täytyy mennä yksityiselle.
Meillä onneksi oli varaa käydä yksityisellä kaivamassa kapseli pois käsivarresta, ja ei näin 35-vuotiaana houkuttanut odottaa poistoaikaa ensin 4kk ja sen perään kierron tasaantumista, minkä jälkeen varsinainen yritys olisi voinut vasta alkaa. Olisi mennyt puoli vuotta ihan hukkaan.
En halua sanoa mitään kliseistä. Voimia teille. Jatkathan kirjoittelua kun tuntuu taas siltä. Ihmettelen myös miten lapsettomuushoitoihin pääseminen on niin hankalaa. Toinen asia mitä ihmettelen on vaikeus päästä poistamaan ehkäisyväline! Luulisi, että kun lapsia tähän yhteiskuntaan halutaan niin kapselit ja kierukat pöäsisi poistamaan pikaisella aikataululla, mutta ainakin itselle ilmoitettiin ynseästi että jono on neljä kuukautta ja jos haluaa nopeampaa toimintaa niin täytyy mennä yksityiselle.
Meillä onneksi oli varaa käydä yksityisellä kaivamassa kapseli pois käsivarresta, ja ei näin 35-vuotiaana houkuttanut odottaa poistoaikaa ensin 4kk ja sen perään kierron tasaantumista, minkä jälkeen varsinainen yritys olisi voinut vasta alkaa. Olisi mennyt puoli vuotta ihan hukkaan.
Muokattu viimeksi:
Suskikitten
Näppärä viestien naputtelija
Tuohon lapsien hankkimiskysymykseen vielä yks ajatus: ei niitä lapsia kannata hankkia, koska ”pitäisi”.
Koen itse että mut ja mun sisarukset pyöräytettiin siks koska vanhemmat painostettiin tekee lapsia. Tuntuu myös että se näkyi koko lapsuuden ajan silleen että mun harrastuksia ei muistettua, en koe että mun mielipiteistä välitettiin ja aika usein koin että jos vain pysyn poissa silmistä niin on helpointa. Oli tilanteita, missä oli aika ilmiselvää että mua ei erotettu mun sisaruksista ja mun olemassa olo oltiin kirjaimellisesti unohdettu. Vanhemmat tekivät aina kuten itse halusivat ja ite tulin siinä jälki ajatuksena perässä. Siitä jäi meillä jokaiseen lapseen aika pahat jäljet henkisesti. Aikuisiällä edelleen joskus itkettää kun olisi halunnut olla rakastettu omana itsenään.
Edit Eli koetan vain sitä sanoa ettei kannata odottaa lapsia henkilöiltä, jotka ei oikeasti halua olla vanhempia. Maailmassa on niitä jotka haluavat olla vanhempia ja sit niitä jotka ei halua ja ne jotka eivät ole varmoja niin ehkä parempi kuitenkin odottaa ja kattoa mihin suuntaan päätös varmistuisi. Kai oon sit ”yksilöllisyyden” kannataja, mutta en vain usko että kaikista on vanhemmiksi automaattisesti, mikä on tyystin ok olla lisääntymättä. Ne hoitaa lasten teon jotka haluaa olla vanhempia ja toivottavasti he saavat mahdollisimman paljon tukea.
Koen itse että mut ja mun sisarukset pyöräytettiin siks koska vanhemmat painostettiin tekee lapsia. Tuntuu myös että se näkyi koko lapsuuden ajan silleen että mun harrastuksia ei muistettua, en koe että mun mielipiteistä välitettiin ja aika usein koin että jos vain pysyn poissa silmistä niin on helpointa. Oli tilanteita, missä oli aika ilmiselvää että mua ei erotettu mun sisaruksista ja mun olemassa olo oltiin kirjaimellisesti unohdettu. Vanhemmat tekivät aina kuten itse halusivat ja ite tulin siinä jälki ajatuksena perässä. Siitä jäi meillä jokaiseen lapseen aika pahat jäljet henkisesti. Aikuisiällä edelleen joskus itkettää kun olisi halunnut olla rakastettu omana itsenään.
Edit Eli koetan vain sitä sanoa ettei kannata odottaa lapsia henkilöiltä, jotka ei oikeasti halua olla vanhempia. Maailmassa on niitä jotka haluavat olla vanhempia ja sit niitä jotka ei halua ja ne jotka eivät ole varmoja niin ehkä parempi kuitenkin odottaa ja kattoa mihin suuntaan päätös varmistuisi. Kai oon sit ”yksilöllisyyden” kannataja, mutta en vain usko että kaikista on vanhemmiksi automaattisesti, mikä on tyystin ok olla lisääntymättä. Ne hoitaa lasten teon jotka haluaa olla vanhempia ja toivottavasti he saavat mahdollisimman paljon tukea.
Muokattu viimeksi:
Minusta vanhemmuutta ei voi täysin ymmärtää etukäteen. Voi olla henkisesti valmistautunut siihen mitä tietää ennen vanhemmuutta, mutta oma näkemykseni on että vanhemmuus kasvattaa ja sitä ei voi ymmärtää ennen kuin sen kokee. Tästä keskusteltiin tänään samanikäisen äidin kanssa, joka ehti seurata sivusta omaa alkuani äitiyteen ja nyt pahoitteli, ettei osannut suhtautua asioihin aina vanhemmuuden näkökulmasta. Eipä tietenkään, kun tuoreena äitinä on nyt vasta päässyt kokemaan samoja asioita. 
Koin kyllä yleisesti paineita olla nuori äiti. Sain oman esikoisen 21-vuotiaana ja ihan lähipiirissä kauhisteltiin miten osataan ja pärjätään vauvan kanssa. Töissä ei onniteltu vaan kysyttiin onko vahinko, kun olen näin nuori.
Meillä on nämä yhteiskunnan oletukset kasassa, eli parisuhde teini-ikäisistä saakka, kouluja takana ja vakituiset työsuhteet, nyt omakotitalo. Mutta nimenomaan tuo oletus, että aivan kaikki pitää olla kasassa ennen vanhemmuutta, on suuri kynnys ainakin omassa lähipiirissä vanhemmuudelle. Mielipiteitä ja näkökantoja on monia, mutta nuo yhteiskunnan odotukset ja niiden tuomat paineet, ja nykyaikana vaikeus löytää sopiva kumppani on ainakin omien havaintojen perusteella nousseet kärkisijoille..
Nimenomaan se, että tuntuu ettei perhe-elämää pidetä arvostettavana vaan enemmän rasitteena. Itsekin olin vaarassa joutua työttömäksi esikoista odottaessa, ja saan yhä voivotteluja kun "nuoruus menee hukkaan kotiäitinä". Itse kyllä koen eläväni nyt kun on perhe, toki olen aina ollut eräänlainen kotirotta ja nauttinut perheen seurasta.
Ei sen enempää pohditaa tähän. Mukava kuulla erilaisia näkökantoja, keskustelu avaa silmiä moneen suuntaan.
Koin kyllä yleisesti paineita olla nuori äiti. Sain oman esikoisen 21-vuotiaana ja ihan lähipiirissä kauhisteltiin miten osataan ja pärjätään vauvan kanssa. Töissä ei onniteltu vaan kysyttiin onko vahinko, kun olen näin nuori.
Meillä on nämä yhteiskunnan oletukset kasassa, eli parisuhde teini-ikäisistä saakka, kouluja takana ja vakituiset työsuhteet, nyt omakotitalo. Mutta nimenomaan tuo oletus, että aivan kaikki pitää olla kasassa ennen vanhemmuutta, on suuri kynnys ainakin omassa lähipiirissä vanhemmuudelle. Mielipiteitä ja näkökantoja on monia, mutta nuo yhteiskunnan odotukset ja niiden tuomat paineet, ja nykyaikana vaikeus löytää sopiva kumppani on ainakin omien havaintojen perusteella nousseet kärkisijoille..Nimenomaan se, että tuntuu ettei perhe-elämää pidetä arvostettavana vaan enemmän rasitteena. Itsekin olin vaarassa joutua työttömäksi esikoista odottaessa, ja saan yhä voivotteluja kun "nuoruus menee hukkaan kotiäitinä". Itse kyllä koen eläväni nyt kun on perhe, toki olen aina ollut eräänlainen kotirotta ja nauttinut perheen seurasta.
Ei sen enempää pohditaa tähän. Mukava kuulla erilaisia näkökantoja, keskustelu avaa silmiä moneen suuntaan.