Tähän "lopettakaa yrittäminen teemaan" liittyen.. Mähän olen tehnyt kaikki niin hyvin kun olosuhteet antanut periksi, seksit dpo-2 ja dpo-1 ja vielä yksi niitä ennen pitämään siittiöt tuoreena. Ja ollut täällä aina analysoimassa mistä tärpittömyys johtuu. Rahaa en ole kauheasti laittanut yrittämiseen, että se poislukien. Olen käyttänyt tunteja, ja yhteensä ehkä päiviä, tekoälyn kanssa jutellen miten kaiken voi tehdä varmasti oikein.
Sen kaiken "oikein" tekemisen jälkeen 8 aikaisemmassa kierrossa, plussa oli jotenkin niin epätodellinen juuri tässä kierrossa, koska tää ei ollut yhtään omaa ansiota. En ole syönyt lisäravinteita kahteen kuukauteen, seksin ajoitus oli surkea(3x kk, 4pv välein) ja ovulaatiosta ei tietoa. Olin ihan stressissä koko joulukuun kun yhtäkkiä saatiin talo myytyä ilman välittäjää ja mun piti hoitaa se kauppa ja saada kaikki huonekalut jonnekin (ilman miestä) ennen joulua. Omat muuttokamat kävin välissä suurinpiirtein selvittämässä. Taapero kokoajan kainalossa ja kahdestaan ajeltiin päivän matkoja edestakas. Sitten tässä iski vielä varmaan korona outojen oireiden perusteella, arvioitu dpo5 kuume kävi +39,8(korvasta) ja pari vikkoa jäkioireita.
Joulukuun menin nukkumaan kahdelta ja heräsin kasilta. Älykellokin on ollut koko kuun pois käytöstä (neljä vuotta analysoinut siitä alitajuisesti omaa oloa joka hetki), enkä ole seuraillut itseäni yhtään. Ison aikuisen koiran uusi koti peruuntui ja se tuli vielä uudestaan mun ongelmaksi keksiä mitä tehdään sille, ettei tarvinnut laittaa piikille omaa lemmikkiä. Oli parisuhdeongelmia ja liekö tärpännyt siitä yhdestä pakkokerrasta kun ei melkein edes oltu puheväleissä ja katoin kalenterista että nyt olis vielä pakko jos haluaa lasta yrittää

Sitä joka kuukautista ruskeaa tuhnuakin tuli ja olin ihan varma että sama kun aina että yksi välipäivä ja sitten kp1.
Siis en ikimaailmassa olisi uskonut, että tämä on se kierto kun tärppää koska mä en yrittänyt tai odottanut yhtään mitään

Nyt vuoden vaihteessa saatiin miehen kanssa puhuttua ja olin positiivisella mielellä että nyt vielä hengähdän ja sitten ensikuussa taas keskityn tähän hommaan. Tilasin ja aloin syömään vitamiineja. Ja samalla tajuan että kp1 ei vaan tuukkaan. Mietin vaan että miten kävi mun romanttiselle idealle fiilistellä sitä lapsen yrittämistä ja plussaa, minkä missasin ensimmäisen kanssa. Miten tämä voi osua juuri tälläiselle kuulle kun hyvä että seksiä muistin että lapsen tekeminen vaatii.
Ei auta muuta kun nostaa kädet ylös antautumisen merkiksi, koska en yhtään ymmärrä miten niitä lapsia tehdään. Ja olla vain kiitollinen tästä

