Ystävä kertoi olevansa raskaana. Tuntuu kamalalta sanoa näin, mutta tulin uutisesta ihan todella surulliseksi. Yritin tietysti olla näyttämättä sitä, ja onnittelin ja kyselin laskettua aikaa jne. Hän saa jo toisen lapsensa ja kuulemma raskautui helposti molemmilla kerroilla.
Kotona sitten itkin oikein urakalla, ja mies oli kovin empaattinen ja lohdutti. Hän ei kuitenkaan ollenkaan ymmärtänyt, miksi olen surullinen, kun uutinenhan on iloinen, se ei ole mitenkään multa pois eikä ole mitenkään sanottua, ettei me voitaisi saada lapsia - voinhan olla raskaana nytkin tietämättäni. Mies kuitenkin suukotteli ja halaili ja sanoi myös kaikkea mukavaa, mistä tuli parempi mieli.
Mutta totuus on se, että olen haaveillut vauvasta nyt kaksi vuotta. Mies varmaan korkeintaan siitä asti, kun syyskuussa alettiin yrittämään. Tai vasta myöhemmin. Tiedän, että mieheni nyt haluaa lapsen, mutta silloin kun sovittiin yrittämisestä, se oli hänen sanojensa mukaan "looginen päätös". Itse taas olin odottanut kuin kuuta nousevaa, että hän suostuu