Raskaaksi 2026

[Tuutikintytär]

Hyvää pääsiäistä tähän ketjuun! Täällä ihmettelen miten onkaan, että kaksi aikuista ihmistä on voinut käydä keskenään aivan eri keskustelun? Hieman sivuten aihetta myös, että naisilla ja miehillä voi olla hyvin erilaiset odotukset ja oletukset raskauteen ja perheenlisäykseen liittyen, ja kuinka esimerkiksi lapsettomuuspelon kanssa tieto varmasti lisää tuskaa.

Mehän ollaan siis miehen kanssa jo pari vuotta sitten juteltu lapsisuunnitelmista, jolloin kerroin hänelle lapsettomuuspelostani. Hän tokaisi siihen silloin, varmasti lohduttaakseen, että ainahan me voidaan adoptoida, josta heräsi pitkä keskustelu raskautumisen realiteeteistä, ja sain hänet (tai luulin saaneeni) ymmärtämään, että katuisin syvästi jos aika ns. loppuu kesken ilman, että edes yritämme. Varsinaista aikataulua emme suunnitelleet siinä kohtaa.

No, nyt alkuvuodesta tammikuussa puhuimme asiasta taas, koska diabeteshoitajani muistutti minua siitä, ettemme saa noin vaan alkaa yrittää lasta. Pääsimme miehen kanssa yhteisymmärrykseen, että jahka lääkärin lupa saadaan, alkaa yritys. Tai luulin, että se oli lopputulema. Nyt alkaa arvot olla sillä mallilla, että voisin laitella taas lääkärilleni viestiä jottei sitten tule enää mitään ylläreitä "ai niin ja tämäkin asia x pitää olla kunnossa", kun mieheni yhtäkkiä sanoikin ajattelevansa, että vuoden kahden päästä olisi hyvä aika lapselle. VUODEN, KAHDEN? Minä kun olen ajatellut, että puhuttiin kuukausista!

Todella, kaikkien pitkien keskustelujen ja itkujen jälkeen, edelleen elämme eri tulevaisuutta tämän asian suhteen, vaikka olen monesti jo luullut että asia on selvä. No, hän ei ole kyllä (ilmeisesti) lasta vastaan vaikka alkaisimme heti yrittää, hän haluaisi vain olla paremmassa taloudellisessa tilanteessa. Ymmärrän sen kyllä hyvin, mutta vaikka tulisin nyt heti raskaaksi, olisin 34 kun esikoinen syntyy, ja haluamme kaksi lasta. En antaisi itselleni ikinä anteeksi, jos odottamalla "parempaa taloudellista tilannetta", emme enää voisikaan raskautua, saati kahdesti (ymmärtääkseni diabetes kaiken lisäksi tuo omat haasteensa aikaikkunaan, ja komplikaatioiden riski vaan kasvaa kasvamistaan kun tässä odotellaan).

Ahdistaa pirusti taas, mutta minkäs teet. Toisaalta asioista huolestuminen ei mitään auta tai edistä.

Mutta niin, kyllä vaan vähän naurattaa miten eri realiteetit voi olla, vaikka asiasta kuinka on keskusteltu. Mies on vielä kulttuurista (ei suomalainen), jossa pidetään ihan vanhana piikana jos ei ole lapsia alle 30-vuotiaana, ja hän on siitäkin minulle puhunut. En kyllä enää oleta/tulkitse yhtään mitään hänen puheistaan, vaadin tästedes suoria sanoja ja mustaa valkoisella.

 

[Puolikuu]

@Tuutikintytär Voi ettien että. Joskus sitä kyllä vain ollaan Marsista ja Venukselta, näin se on. Koita sanoa miehelle, että jos nyt alkaa yrittää, niin hyvinkin voi vasta 1-2 vuoden päästä olla vauva sylissä. Kyllä sitä nyt vähintään vuoden saa laskea siitä, kun yrittämisen aloittaa. Ja useimmilla lähemmäs kahta. Jos se herättäisi vähän.

 

[Vaaveilija]

Olen kyl nyt aseistautunut jo ensikiertoon, ja palstalta viisastuneena hankin gelee royalia, nac:ia ja ubikinonia. Ubikinolia täytynee tilata, koska se oli kaupasta loppu, ja myöskin donafertyä. Se on nyt "all in".

 

[Vaaveilija]

@Tuutikintytär ja @Puolikuu , todellakin yhdyn tuohon, että "naiset on venuksesta ja miehet marsista". En tiedä kuinka siinä käy, mutta itse vetäisin tiukkaa linjaa ja sanoisin, että "tätä lähdetään hoitamaan NYT".

 

[unikomentaja]

Mulla tässä kierrossa käytössä oli greippimehu, donaferty ja gelee royale. Mutta ei mitään ovistuntemuksia... En saanut ovulaatiota kiinni testeillä eikä ollut limoja. Näinköhän sitä tapahtui?
Jotenkin tosi mehh fiilikset ja odotukset tätä kiertoa kohtaan. Jos ovulaatio tapahtui, ei mulla ole mitään tietoa mikä kp se oli ja mikä Dpo nyt olisi? Ehkä jotain 1-2? Ei suuria odotuksia siis tähän kiertoon :/
Stressiä on paljon opiskeluissa, oon työharjoittelussa ollut kuukauden ja toinen edessä. Ihan kivaa, mutta vaativaa ja stressaavaa. Ehkä myös sen takia ovis on saattanut olla tapahtumatta, kun olo on niin stressaantunut jatkuvasti. Onneksi kuukauden päästä helpottaa! Uusi asunto täytyy etsiä, yllättäen ilmoitettiin että vuokra nousee satasella kuukaudessa. Tästä nyt lisää stressiä....
Ihan hirveä vauvakuume, kuopus täyttää muutaman viikon päästä 2v Pääsiäisen viettoon tulin kotiseuduille. Jos se ovulaatio tapahtuu nyt tai on tapahtunut viime päivinä, en usko mahdollisuuksiin raskautua kun seksiä ei ole nyt hetkeen ollut.
Lapissa on vielä lunta niin että saa hangessa kahlata. Myös pilkkiminen onnistuu

 

[Venkula]

Saanko keventää sydäntä vähän erilaisella, kiusallisemmalla aiheella Uskon etten naisena ole täysin yksin, vaikka välttämättä täysin kukaan ei voi samaistua…
Mulla tuli ennen nykyistä parisuhdetta sinkkuaikana oltua turhan huolimaton ja aktiivinen, noh tuli oireita ja lääkäri ei ollut varma diagnoosista, joten hoidettiin sekä kondyloomaa, että genitaaliherpestä. Hoidettiin todella pitkään eikä millään tahtonut oireet helpottaa. Lopulta yli 6kk aktiivisella hoidolla kierukan poiston jälkeen (sattumaa vai ei) oireet hävis. Meni toista vuotta ilman oireita, sit tuli jälleen haavaumia, joista pyysin et otettais näytteet kun ei koskaan oltu otettu ja aloitettiin tää ”lapsiprojekti”. Näytteet oli negatiivisia, myös herpes. Ainut et hiiva oli yhdellä plussalla. Lääkäri oli sitä mieltä ettei tarvi hoitaa, helpottaa itsekseen. No eipä helpottanu… Oon nyt sinnitelly sit viimeiset yli 6kk näitten välilihan haavaumien kans (eivät ole siis parantuneet kertaakaan tässä välissä) kunnes nyt viimesen kuukauden ajan on alkaneet tihkuttaa verta. Tiedän, oon ihan pöljä etten oo hakeutunut aiemmin gynelle mut aattelin et kyllä ne siitä ja ovat vaarattomia jne. ja mua aina vähätelty lääkärissä, joten aiempien kokemusten perusteella aattelin etten apua sais kuitenkaan. Nyt mulla on ens viikolla gyneaika kylläkin tuon munasarjakystan tarkistusta varten, mut toivottavasti nyt vihdoin ottais kantaa myös tähän loputtomaan haavautumiseen. Oon siis _kaikki_ mahdolliset itsehoitokeinot kokeillu (kaikki maholliset voiteet), eikä mistään oo ollu apua. Tarkka olen hygieniasta, mutta yritän välttää liiallista ”puunausta” Mitään muita iho- tai värimuutoksia ei alueella ole. Kutinaa ja kirvelyä toki näihin liittyy. Nyt tietenki oon googlaillu ja ei hyvältä vastaukset näytä. Ahistaa ja yritän sinnitellä nyt ens viikon lopulle. Ois vaan pitäny mennä ajoissa yksityiselle ja satsata sen verran omaan terveyteen ja mielenrauhaan
Anteeksi kilometrin mittanen viesti!

 

[Tähtiin tuijottelija]

Miehet on pihalla tästä teemasta, tässä katsauksessa https://academic.oup.com/humupd/article/23/4/458/3065332 löydettiin 47 eri tutkimusta, joiden viesti oli "This review shows that men aspire to parenthood as much as women do but have limited knowledge about the factors that influence fertility."

Mielestäni ei ole perusteetonta tarkistaa ja keskustella, että faktatietous olisi molemmilla suurin piirtein samalla tasolla, jos vaikuttaa siltä, että toinen tuudittautuu siihen, että aikaahan on loputtomiin. Hedelmällisyysmatikka on aika karua https://kaksplus.fi/vauvahaaveet/he...t-ihmiset-eivat-ehdi-saada-haluamiaan-lapsia/ ja esimerkiksi mulla jo ihan kolikonheittoa miten tässä käy.

 

[Kumpare]

Äh, miehet on kyllä tässä asiassa välillä niin uunoja! Monet miehet tuntuu heräävän lapsihaaveeseen lähempänä neljääkymppiä ja silloin ollaankin sitten sormi suussa, kun selviää ettei raskaustesti voi näyttää positiivista heti yhdynnän jälkeen.

Miehet kuvittelee, että kyllä heillä on varaa odotella, mutta tuppaa unohtumaan se, että naisilla ei todellakaan ole varaa odotella. Lisäksi sperman laatukin huononee iän myötä.

Omanapaa: Huomenna on dpo5 ja on kyllä kumman seesteistä. Ei MITÄÄN oireita mihinkään suuntaan, ei kertakaikkiaan yhtään mitään. En jaksa edes toivoa plussaa, joten en jaksa kyttäillä kehoa liikaa. Lämmöt mittaan us ne on nousseet hyvin.

 

[Tiramisu89]

@Tuutikintytär Voi ei. Nämä on kyllä hyvin hankalia aiheita ja myös meillä on ollut tässä alkuvuodesta paljon keskusteluita miehen kanssa varsinkin kun kohta itselle tulee 37 vuotta mittariin ja se raskautuminen ei välttämättä ole millään lailla itsestään selvää eikä tilanne varmasti mene paremmaksi kun mennään vuosia vielä eteenpäin. Ajattelen, ettei kaikkien puitteiden (taloudellinen tilanne & asunto) tarvitse olla 100% viimeisen päälle ennen raskautta vaan kyllä asioita pystyy kehittämään ja järjestelemään senkin jälkeen kun lapsi on jo taloudessa.

Mutta, voin samaistua tuohon lapsettomuuspelkoon ja toivottavasti saatte keskusteltua miehen kanssa asiasta lisää ja pääsisitte hyvään yhteisymmärrykseen asiassa. Eikä esimerkiksi adoptiot ja lahjasolut ole kaikille mitään itsestäänselviä saatika helppoja vaihtoehtoja vanhemmuuteen.

@Noora992 Onnittelut plussasta ja tarrasukkia!

Omanapailua: Vaikka itsellä ei ole yritystä vielä kauaa takana niin täytyy sanoa että tämä tuntuu toisinaan aika yksinäiseltä kun on aiheena sellainen, ettei oikein voi livemaailmassa jakaa sillä laajuudella kenenkään kanssa kuin haluaisi ja kuitenkin omat ajatukset pyörii vahvasti aiheen ympärillä. Parhaalle ystävälleni olen kertonut mutta hän taas aikoo todennäköisesti jäädä lapsettomaksi niin ei ehkä tunnu hyvältä liikaa hänelle asiasta jauhaa. Ja mitä piinapäiviin tulee niin on kyllä todella osuva nimitys! Jospa seuraavat piinapäivät osaisin otettua hieman rennommin ettei joka kerta olisi sellaista jatkuvaa oireiden tarkkailua ja tunteiden vuoristorataa.

 

[Suskikitten]

@Venkula toivottavasti selviää ja voimia! Täällä päässä enemmän kuin olisi ollut tarpeen kokemusta lääkärin vähättelystä ja välinpitämättömyydestä. Itsellä on nyt vyössä kaks diagnoosia "et ole aiemmin kuollut tähän niin et ehkä kuole jatkossakaan". Eka jopa tutkittiin, mutta mitään ei selvinnyt, ja toista ei kertaakaan vaan todettiin puhelimen kautta yli puolen vuoden aiheesta soittelun jälkeen. Mua ei jälkimmäisen suhteen koskaan otettu tutkimuksiin vaan todettiin puhelujen kautta että ei kannata edes yrittää mitään vaan vain toivoa parasta.

Muoks. Täällä on merkattu kalenteriin kp1 täksi päiväksi. Viime kierto oli eka kierto kun päästiin 27 päivään ja dpo10 asti terolutin voimin! Koetan nyt alkokierron arpoa että yritätkö vielä yhden kierron teroluteilla vai otanko käyttöön lugesteronin paremmalla annoksella. Mielipiteitä aiheesta otetaan vastaan.

 

[Maicy]

Mukaan matkaan tahdon mä. :) Miehen kans puhuttu jo pitkään, että vieläkö meille yksi. Meillä ennestään siis neljä lasta Minä olen hieman jarrutellut, mutta jo hetken itsellänikin ollut fiilis, että mitä jos sittenkin vielä yksi. Kovasti odotin jo plussaa edellisen kierron osalta, kun kuukautiset olivat 5 päivää myöhässä, mutta niin vain uusi kierto alkoi tälle aamua. Tänään siis kp1/24. Normaalisti lyhyt kierto, joten ed. Kierto hyvinkin poikkeuksellinen. Hieman mielenkiinnolla odotan millainen kierto nyt tulee.

Täytyy lukea nyt aiempia viestejä, jotta pääsen matkahan mukaan. :)

Tsemppiä kaikille oli tilanne mikä hyvänsä tällä hetkellä.

 

[Kali]

Anteeksi nyt taas oma selitys. Keskittymiskyky täysin hakoteillä. Testasin eilen aamupäivällä sittenkin sillä clearbluen laitteella. Olettaen oli matala tulos. Mutta sitten tänään yllätys yllätys korkea tulos! Käyköhän samallalailla että näyttää vaan korkeaa koko loppuajan niin kauan kun testaan?? No pitää toivoa että ei...

Tänään pitäisi vielä jaksaa nennä vanha kämppä mennä siivoamaan kun sähköt katkeaa siellä tämän päivän jälkeen. Hirveän kipeä olo vieläkin mutta! Ei ainakaan kuumetta. Joka hyvä myös siksi koska ei sekoita lämpöjen mittausta!

 

[Moosee]

Heh meillä kans mies jotenkin jarrutteli yrityksen aloitusta, kun ajatteli et vauva tulee heti.. me ollaan siis jo 40 molemmat, ja sanoinkin että ikä on melkein hyvä ehkäisy kuin kortsu tässä vaiheessa .

Täällä menossa dpo7, ja jotenkin tuntuu et ei oo tärpännyt. Lämmöt on olleet dpo6-7 pienessä laskussa, en kuitenkaan vielä odota kuukautisia, mut tällainen perinteinen ylös-alas tämäkin kuukausi. Yksi merkki tärppäämättömyydestä saattaa olla matala leposyke ja muutenkin palauttava ja hyvä uni. Ilmeisesti monella on tullut ouraan hälytys että kuormitustila päällä jos on ollut raskaana.

 

[Moosee]

Olen kyl nyt aseistautunut jo ensikiertoon, ja palstalta viisastuneena hankin gelee royalia, nac:ia ja ubikinonia. Ubikinolia täytynee tilata, koska se oli kaupasta loppu, ja myöskin donafertyä. Se on nyt "all in".

Piti tähän muuten kommentoida että ubikinolilla kestää 3 kk ”vaikuttaa”, kun munasolut kypsyvät sen ajan.

 

[Suskikitten]

Piti tähän muuten kommentoida että ubikinolilla kestää 3 kk ”vaikuttaa”, kun munasolut kypsyvät sen ajan.

Olisko sulla lähdettä tälle kun haluaisin lukea tuosta kans ite. Oon luullut että ne kypsyy "loppuun" vasta oviksen aikaan. Toki oviksen aika on epämääräinen ilmaus, mutta oon siis kuvitellut päässäni että se olisi pari viikkoa ennen ovista. Muidenkin antamat lähteet kelpaa tai jos lääkäri/gyne jostain sanonut tästä.

 

[Moosee]

Olisko sulla lähdettä tälle kun haluaisin lukea tuosta kans ite. Oon luullut että ne kypsyy "loppuun" vasta oviksen aikaan. Toki oviksen aika on epämääräinen ilmaus, mutta oon siis kuvitellut päässäni että se olisi pari viikkoa ennen ovista. Muidenkin antamat lähteet kelpaa tai jos lääkäri/gyne jostain sanonut tästä.

Tässä ainakin yksi: https://academic.oup.com/humrep/article-abstract/1/2/81/917818

Tähän huomiona, että en ole biologi, joten tulkitsen tätä maallikkona siinä mielessä :). Eli se munarakkula, joka lopulta vapauttaa munasolun, on aloittanut kehityksensä noin 85 päivää aiemmin. Tällöin silloin otettu esim. Ubikinoli pääsee vaikuttamaan siihen.

 

[Kevätlilja]

@Tuutikintytär
Voi ei! Luulen tosiaan muiden kanssa tuota samaa et hänellä varmaan kuitenkin tosiaan se perinteinen miesten tyyli ajatella että sit kun päättää et nyt saa tulla niin sieltä sit vaan tulee ei osata välttämättä edes ottaa huomioon et odotusaikakin on sen 40viikkoa noin.
Ja sit ei ehkä miehet tajua sitä ainakaan että jos haluaa toisen, niin ei se naisen keho oo välttämättä valmis siihen toiseen ihan heti tai jos imettää niin voi kestää et ovulaatiot alkaa.

@Venkula tsemppiä, toivottavasti selviää ja ois helposti hoidettavissa. Vähättelyn kohtaaminen nostaa niin paljon kynnystä hakeutua hoitoon. Toivon et nyt saat apua ja se selviää kunnolla.

@Kali
Toivottavasti ovishuippu löytyy ja onnea siivouksiin

@Moosee kiitos ubiqinoni-infosta! Entistä tyytyväisempi et alotin ne tossa muutama päivä sit että jos ei nyt sit vaikuta munasoluihin vielä pariin kiertoon niin ainakin sit jos nyt ei nappaile ni kesän kiertoihin niistä voimaa. Ja mukavaa sekin kun ne yleisesti ilmeisesti tukee jaksamista niin saa pientä kevätboostia

 

[Maana Mannila]

Oon pitänyt pikku taukoa foorumille kirjoittelusta, kun omassa tilanteessa ei nyt ole juuri mitään raportoitavaa. Kp 5, menee kätevästi kuukaudenpäivien mukaan nyt myös kierron päivät tällä kertaa. Ovulaation testaaminen alkaa huomenna. Ei tuntemuksia tai oireita. Lämmöt droppas tosiaan kp 1:lle, mutta on sen jälkeen kivunnu kohti korkeuksia – varmaan osittain Ouran mittausvirhettä ja osittain sitä, että oon nyt siirtynyt vähän myöhempään rytmiin talviloman, sairausloman ja nyt pääsiäisen myötä. Eiköhän ne ovulaation lähestyessä taas tipahda.

@Venkula onpa sulla ollut ikäviä kokemuksia lääkärin kanssa, joskaan ei valitettavasti yllättäviä. En tiedä, onko näin vai tuntuuko musta vain siltä, mutta valitettavan usein ns. naistyypilliset oireet sivuutetaan ja vähätellään, oli kyse sit silmin havaittavista (kuten vaikka haavat) tai subjektiivisista (kuten kipu) oireista. Toivottavasti lääkäri kuuntelee sua ja sun oireet tutkitaan ja voidaan hoitaa pois.

@Kali saitteko muuttosiivouksen tehdyksi? Toivottavasti monitori löytää huipun tässä kierrossa, yhdynnän ajoitus onnistuu, munasolu hedelmöittyy ja luget tukee kohdun limakalvoa riittävän pitkään, että pikkukaveri pysyy kyydissä. <3

@Moosee ja @Suskikitten mä oon kans antanut itseni ymmärtää, että 3 kk kestää, että yksittäinen munasolu kypsyy, joten esim. ravitsemukseen liittyvät muutokset näkyy n. 3 kk viipeellä. En tiedä, liittyykstää follikkeleihin, mutta kyllähän kans foolihappoa pitäisi alkaa syödä sen 2–3 kk ennen kuin ehkäisy jätetään pois, jotta folaattia on elimistössä tarpeeksi alkion rakennusaineiksi.

@Maicy tervetuloa (takaisin?) kuumeilemaan ja olisipa ihanaa, jos teillä nyt pian tärppäisi ja saisitte viidennen teille pahnanpohjimmaiseksi. <3

@Tuutikintytär a-pu-va!!! Voin hyvin samastua tohon, miten kerrot omastasi ja puolisosi tilanteesta ja siitä, miten olet kuvitellut olleesi selvä viestinnässä asiaan liittyen, mutta puoliso onkin pihalla kuin lumiukko. xD Muistan, kun omani kanssa joskus kävimme ihan ensimmäisiä keskusteluja siitä, olisiko lapsi ylipäänsä toivottu/tervetullut meidän parisuhteeseen. Olin silloin muistaakseni 37 ja puoliso 42. Hänen mielestä ei ollut mitään kiirettä ja aikaa olisi vielä ruhtinaallisesti. Puhui jostain parin kolmen vuoden aikajänteestä, että aloitettais. Silloin puhuin itse siitä, miten naisen hedelmällisyys laskee 35 ikävuoden jälkeen ja kuvittelin tosiaan puhuneeni ymmärrettävästi ja suoraan, mutta kun sit viime kesänä aloin tosissaan puhua raskauden mahdollisuudesta, hän oli kuin puulla päähän löyty, että "ai nyt jo?" Mun ilme oli varmaan jotain tällaista:

Sitäkin mietin, että oli siinä vaiheessa oltu jo yli 10 vuotta yhdessä ja molemmilla oli lopultakin vakityö, joten miksi asian kanssa enää odottaa. Olen tosi turvallisuushakuinen itse ja siksi ymmärrän hyvin puolison huolta siitä, riittääkö rahat ja miten pärjätään. Itsekin olisin mieluummin etsinyt vielä paremmi palkatun työn, mutta valitettavasti kello käy ja ymmärsin, että täydellistä hetkeä ei koskaan tule. Meille ei vaikuta tulevan edes hyvää hetkeä vaan asiat on tällä hetkellä parhaimmillaankin suht ok. Vakityö ja se, ettei opinnot viivästy, oli mun ajatuksissa sellaiset kohdat, jotka halusin hoitaa kuntoon. Nyt ne on. Enää puuttuu vavva. xD

@Kumpare kuulostaa hyvältä, toivottavasti teillä olis lopulta ollut tähdet kohdillaan ja tulis plussa tikkuun! <3

@Round2❤️ sulla niin nätit ovistikkurivit, että ihan ku oppikirjasta! <3 Mulla on kyl tuon digitestin kans aina käynyt niin, että edellisenä päivänä on viel ollut kontrolliviiva vahvempi, mutta sit huippupäivänä testiviiva on ollut kontrolliviivaa vahvempi ja kontrolliviiva jäänyt sellaiseksi haamuksi. Vaikka noita ei sais tulkita, niin aina se on kuitenkin näyttänyt noin. Tai "aina ja aina", oliko mulla nyt kolme kiertoa noiden kanssa. Mut kuitenki. Toivotaan, että hyvä tuuri jatkuis teillä ja pääsisit kirjottelee tammikuisiin!

@Kevätlilja toivottavasti saat lisäravinteista lisäboostia kevääseen! Mulla taitaa tää olla nyt kolmas kierto ubikinoni + geleen kanssa, enkä voi sanoa huomaavani juuri muutosta energiatasoissa. Rauta-arvot ja ferritiinit sekä d-vitamiini kans ok, mutta silti vaan väsyttää koko ajan ja aina vaan. Aloitin siis tosiaan rautakuurin ja d-vitamiinilisän lääkärin ja tän ketjun keskustelijoiden suosituksesta. Mut en tiedä, ehkä oon vaan kroonisesti väsynyt ilman mitään syytä.

 

[Moosee]

Mulla on muuten kans nyt kolmas kierto ubikinolin kanssa, ja mieliala on jotenkin normaalia tasaisempi ja energisempi! Enpä ole ajatellut et näillä voisi olla yhteys. Ootteko muuten kuulleet että isommat ubikinoli-annokset (yli 300mg) kannattaisi jakaa kahteen? Mä en oo ihan varma vaikuttiko mulla vähän yöuniin, niin ehkä otan taas vaan aamuisin.

 

[Moosee]

Tässä ainakin yksi: https://academic.oup.com/humrep/article-abstract/1/2/81/917818

Tähän huomiona, että en ole biologi, joten tulkitsen tätä maallikkona siinä mielessä :). Eli se munarakkula, joka lopulta vapauttaa munasolun, on aloittanut kehityksensä noin 85 päivää aiemmin. Tällöin silloin otettu esim. Ubikinoli pääsee vaikuttamaan siihen.

Tässä muuten suomeksi kans tietoa: https://www.duodecimlehti.fi/duo91042

”Munarakkulan kaikki kehitysvaiheet vievät noin 85 vuorokautta eli kolme kuukautiskiertoa”