Suurimpana se, että moni tulkitsi niinkuin olisin tuomitsemassa sitä että tänne puretaan niitä haastaviakin tunteita. En todellakaan ole sitä mieltä vaan päinvastoin, minustakin tämä on juuri oikea osoite kaikelle mahdolliselle, häpeällisellekkin ja kielletyn oloisille tunteille. Ja ne tulee saada jakaa turvallisesti, ettei muut ala syytteleen että mitäs sää tommosta menet tuntemaan. Minusta esim on ihan ok jos sanotaan että "vitsi että tekis mieli pakottaa tuo mies sänkyyn tänäänViestintä on toisinaan vaikeaa ja varsinkin tekstin kautta ilman ilmeitä ja muita sanattoman viestinnän keinoja, jotka tuo siihen yllättävän paljon sisältöä ja sävyjä.
Ikävää, että olet kokenut tän ilmapiirin sellaiseksi, että täällä pidettäis pakottamista normaalina asiana.
Mä olen nyt lukenut sun pitkän kirjoituksen ja nämä lyhyemmätkin vastaukset useampaan kertaan. Joka kerta saan saman sisällön, sen minkä kirjoitat. Mielestäni toiset keskustelijat on nostaneet sieltä ihan hyviä pointteja esiin. Jaksaisitko kuitenkin oikaista mitä sieltä rivien välistä on luettu mitä et ole sanonut? Siis ihan aidosta mielenkiinnosta kysyn, en ole haastamassa mitään eripuraa tmv.
". Se on tunne. Ohi menevä tunne, eikä tarkoita että sanoja aikois todella tehdä niin. Voi olla myös osaltaan hauskaa vitsailua. Kyllä minäkin huumorinaisia olen. 
Toisena jokunen käsitti, että minä tuossa olisin neuvonut jotain the oikeaa tapaa esimerkiksi suhteessa harrastaa seksiä. Ei, ei, ei. Kerroin vain mikä jollakin miehellä saattaisi olla taustalla. Jokainen osaa kyllä kohdallaan laskea yks yhteen, että voiko tuosta olla kyse omassa parisuhteessa vai ei. Joku jo tuli kertomaan että heillä ei ainakaan. Ok, mutta se ei ollut mitenkään mun pointti.
Ymmärsitkö vai tuntuuko edelleen että toistan vain samaa koska itsestäni ainakin tuntuu siltämä?
kirjoittelu välillä ON hankalaa!
Sanoin kyllä ettei se vielä ole kiinni missään, ja ollaan vaan sen jälkeen vitsailtu että "meidän pitää kannustaa morulaa". Olen hieman yllättynyt että aiemmin kuukautiskramppeina pitämäni krampit johtuvatkin ihan vaan keltarauhashormonista (menkathan ei mulla ala niin kauan kuin tuota hormonia tulee).
Täälläkin on oltava tilaa eriäville mielipiteille, mutta paljolti riippuu siitä miten asian esittää ja miten se luetaan, etenkin jos se käsittelee jotakin herkkää aihetta. On myös nykyajan tietynlainen piirre, että huolehditaan toisten puolesta ehkä liikaakin. Sitä näkee paljon somessa, itse olen aika allerginen sellaiselle. On hyvä pyrkiä keskustelemaan asioista neutraalisti, mutta siinä saa aika tarkoin asetella sanansa.
alavatsakivut että ei oo todellista. Pahemmat kuin kuukautisissa. Tulin puoli myyryä kaupasta kotiin ja vessassa huomasin "synnyttäneen" kunnon pläjäyksen "seafoodia" eli ovulaatiolimaa. Tein samalla ovulaatiotestin ja se on negatiivinen, mutta väittäisin että tää on jo ovulaatio ja harvinaisen rankka sellainen kun oon miltei polvillani. Tai ehkä mulla puhkeaa joku patti munasarjoista tai jotain... 
Jos unohtaa ne paskojen testien toiset viivat jättää ne huomiotta, niin mikään ei kyllä viittaa että mitään kiinnittymistä olisi tapahtunut edes, joten sen perusteella kyllä tyhmää olisi tehdä se toinen herkkä clearbluen digitesti. Päätin jättää ne one stepin herkät testit unholaan ja testata niillä mitä näyttää sitten jos olen oikeasti raskaana vielä. Nyt en usko että olen... Rinnat kyllä arat selkeästi, mutta uskon että johtuu vain lugesteronista se arkuus. 
Vaikka ovatkin selkeästi aremmat kuin viime kerralla eli ekalla kerralla kun käytin lugesteronia, mutta se tuskin tarkoittaa mitään. Vatsaa kiristää ja nipistelee sekä alaselkä myös kipeä kuten viimeksikin lugesteron kerralla. Mitään oikeasti lupaavia oireita ei ole... No toki vasta kai dpo8.
Meillä mies kun vaihtoi sen oman katastrofikaaransa kuukausi sitten ja itse tilasin tän viikon alussa itelleni uuden auton. Tosin väri alkoi harmittamaan, niin kävin sen vaihtamassa liikkeessä eilen, ja toimitusaika venyi kuukaudesta kolmeen 
oli myös tosi lyhyt kierto, 24pv. Toki vasta toinen kierto kapselin poiston jälkeen.
jaaaa päätin että aion malttaa ainakin 6.4. asti testin tekemisen kanssa. Tänään olin työn puolesta sellaisessa tilanteessa et jouduin olee liikaa ihan vaan omien ajatusten kanssa niin suunnittelin jo päässäni miten toimin, millon teen testin miten toimisin ehkä jos tulis plussa, laskeskelin mille ajalle ulottuis np-ultra. Ja sit mietin myös et miten jos ei tää kierto ni sit vaan innolla toukokuuhun. On toiveikas ja optimistinen olo.
Tuun varmaan tännekin sitten kitumaan niksoissani.
ja mä oon kans ystävälle vieny pienen pussukan tarpeita omaan rentoutumiseen. Ja nyt heidän tulevan synnytyksen aikaan oon luvannu, että aiemmat lapset voi tulla tänne ja olla ihan tarpeen mukaan niin kauan, ku he tarviivat. Ja raskaus aikana oon käyny piristääs kukkien kanssa päivää
Olin jotenkin kuvitellut, että sit plussan jälkeen on kaikki ihanaa, mutta nyt onkin hirveä ahdistus, että miten tässä käy. Päivä kerrallaan siis eteenpäin. Seurailen kuitenkin tätäkin keskustelua, koska niin monta kuukautta oon elänyt mukana monien teidän yrityksessä. Tsemppiä ja plussatuulia ihan mielettömästi kaikille!!!