Raskaaksi 2026

[Toiveikkaana]

Nyt oon ihmeissäni Dpo 9/10 ja testit jälleen haamuilee. En jotenkin yhtään osaa luottaa kun näitä saa tihrustamalla tihrustaa

Jospa se siitä vahvistuu pian. Varovaiset onnittelut.

 

[Tiitikkä]

@Tiitikkä Sanon nyt suoraan: tulipa jotenkin tosi paha mieli sinun kirjoituksesta. Puhut kyllä tavallaan ihan asiaa, ja kohteliaaseen sävyyn, mutta jos lukisin tätä sellaisen ihmisen asemassa joka on täällä kipuillut siitä, että "tallettelujen" ajoittaminen on toisinaan haastavaa erinäisistä syistä, on viestisi todella syyttävä. Ikään kuin miehen mahdollinen haluttomuus olisi naisesta johtuvaa ja naisen vika – ja siten myös lapsettomuus, ”mitäs menit painostamaan”. Tämä ei toivottavasti ollut viestisi tarkoitus, mutta sellaisen sävyn ainakin itse siitä luin.

Ja mainitsen vielä heti perään että meillähän ei siis ole vielä yritys päällä, joten tämä ei ole asia jonka kanssa olisin itse kipuillut, mutta tässäkin viestiketjussa tosiaan siitä on keskusteltu paljon. Vaikka anonyymisti ollaankin, niin viestisi voi tuntua todella ikävältä henkilökohtaiselta piikiltä. Tuskin täällä kukaan tosiaan oikeasti puolisoaan PAKOTTAA seksiin, mutta minusta on täysin ymmärrettävää että turhauttaa ja ärsyttää, jos seksiä ei pääse harrastamaan silloin kun on ne ainoat päivät jolloin raskautuminen on mahdollista.

Parisuhteita on erilaisia, ja seksi ei edes välttämättä kuulu jokaisen suhteeseen ja sitä nimenomaan harrastetaan siksi, että saataisiin lapsi - tai vaikka sitten käsipelillä sen kupin kautta. Voi hyvin myös olla, ettei mies, vaikka lasta kovasti haluaisikin, ole yhtä kuumeinen ja kiireinen asian kanssa eikä siksi ymmärrä miksi sen seksin ajoittaminen oikein olisi niin tärkeää. Ei siellä välttämättä ole taustalla mitään ihmeellistä erityistä syytä, ettei seksi maita, varsinkaan naisesta johtuvaa.

Oma näkemykseni on, että jos ollaan yhdessä päätetty hankkia lapsi, sitä sitten myös yhdessä yritetään ja vaikka tarvittaessa pienellä painostuksella jos toinen ei muuten muista/tajua (mutta tietenkään ei pakottaen). Realiteetit kun ovat mitkä ovat, raskaus saa alkunsa vain tiettyinä päivinä kuukaudesta, ja minusta on ok jos silloin seksiinkin suhtautuu ns. suoritteena.

Niin, ja melko raju veto myös verrata miehen suostuttelua seksiin jotta saataisiin raskaus alulle siihen, että naisia on painostettu synnyttämään poikalapsia (ja painostetaan muuten edelleenkin, varsinkin tietyissä kulttuureissa). Huh huh. Anteeksi, mutten nyt ihan näe sitä yhteyspintaa mainitsemaasi tapaukseen.

Tässä ketjussa on mielestäni vallinnut hyvä henki ja täällä on välittynyt mielikuva sympaattisista ja todella sydämellisistä ihmisistä. Toivon, että luin nyt viestisi vain liiallisesti projisoiden omia feministisiä näkökantojani. Kuten heti sanoin, puhuit kyllä mielestäni tavallaan asiaa, mutta asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Joissakin tapauksissa kyllä, varmastikin, taustalla voi olla mainitsemiasi ongelmia.

Tiedostin toki, että tuo tekstini voi joillakin kolahtaa ja ajattelen, että ehkä sen kuuluu olla niin. Jos jotain tekee väärin, ehkä sen kuuluukin tuntua omassatunnossa?

Siinä missä mies ei saa painostaa naista seksiin, ei myöskään nainen miestä. Oli motiivit mitkä tahansa.

Voimme olla eriä mieltä, mutta minulle tämä on selkeä asia ja toin sen vain ilmi. Jos todella ajattelee, että on ok painostaa toista niin tokkopa tästä sitten ottamaan syytöksiä niskoille.

 

[Suskikitten]

Samoin oon tulkinnut palstan viestejä kuin @Kevätlilja ja sit vähän sama oli tuli kuin @Tuutikintytär vaikka en usko että mua ees koski tää @Tiitikkä n viesti. En rehellisesti lukenut sitä kuin silmäillen, mutta näin hyviä pointteja, jotka tuntuivat tulevan aika terävästi ja se alkoi tuntua mullekin ikävältä niin välillä otin taukoa lukemisesta. Vaikken selkeästi ees ollut kohderyhmä kun meillä ei painosteta puolin eikä toisin. Kun maailma ei ole mustavalkoinen, se että toivoo että asiat sujuisivat helpommin ei tarkoita että automaattisesti on pakottamassa muita johonkin. Aika luonnollista kokea turhautumista siitä että yhteistyössä on tosiaan se että aina yhteistyö ei suju jouhevasti vaikka samaa päämäärää haluttaisiin ja niistä tunteista pitäisi saada kans puhua.

Muoks en nyt tiiä oliko mun vikassa lauseessa päätä eikä häntää... Mutta mjoo koen että tunteista saa puhua vaikka ne olisi turhautumista jonkun muun takia.

 

[Kevätlilja]

@Tiitikkä Joo ja sainkin kyllä sen kuvan että oot huolissaan enemmänkin kyllä painostamisesta ja myös jopa lapsen hankintaan painostamisesta. Ja oot hyvin oikeessa siinä

Luulen kuitenkin et ehkä iso ero meillä on siinä miten tän ketjun viestejä tulkitsee. Itse kuvittelen ja uskon ja tulkitsen et kaikki on lähtenyt kumppanin kanssa lapsen hankintaan yhteisellä päätöksellä, yhteisellä halulla. Ja en oikein koe et on miun paikka edes kyseenalaistaa tätä asiaa täällä. Kuitenkin, sekin on ihan normaalia, että siinä lapsitoiveessa ei välttämättä molemmat oo aina samalla innokkuudella ja samalla hartaalla toiveella kuten @Tuutikintytär totesi.
Ja sekin voi just olla kipeä paikka, kun kumppani ei ihan ymmärrä oman toiveen ja halun syvyyttä ja samaistu siihen vaikka lapsen haluaakin. Ja sekin kipu kaipaa jonkun paikan johon se purkaa. Ja itse en ainakaan halua aina kun harmittaa että saan neg testin tai viimeeksi kun turhautti se kuiva kausi h-hetken kohdilla niin just aina taakata kumppania sillä kivulla. Tiedän et hän haluaa lasta, ja kovasti, ja unelmoidaan yhdessä usein. Mut en halua et hän joutuu kannattelemaan kaiken miun tunteman surun ja tuskan kiertojen aikana. Ja luulen et moni tuntee samaa. Ja siksi me tungetaan tänne asioita, joskus varmasti hyvin negatiivisen kuuloisesti ja näin. Mut se auttaa siinä et sit just ei tule painostettua kumppania, tai tungettua kaikkea tätä hartaan toiveen ja kivun kuormaa toiselle, kun toisella varmasti on just noita omiakin kipuja asiasta mitä ei kaikkia osaa eikä halua sanoittaa.

Lisäksi koen, että kaikki se kipu ja suru ihmisillä joilla pitkään on ollut jo pettymyksiä on niin valtava että ei siihen pysty samaistumaan millään tasolla kukaan, joka ei oo kulkenu samaa tietä. Itse oon yhden lapsen äiti, hän siunaantui miun elämään 8-vuotta sitten ja vuosien toiveen jälkeen löysin kumppanin jonka kanssa minä haluan ja joka haluaa miun kanssa perhettä kasvattaa. En mitään muuta haluais kun hänen kanssa lapsen. Ja nähdä et hän saa haluamansa lapset. Meidän lapset. Koen kipua jo nyt, vaikka vasta yk6.
En silti voi kuvitellakaan miten paljon rankkoja ristiriitaisia ja vaihtelevia tunteita on pitempään tahattoman lapsettomuuden kanssa kamppailleilla. Ja miusta on mahtavaa et heille/meille on paikka missä siihen kaikkeen, niihin synkimpiinkin ja vaikeimpiinkin asioihin saa edes vähän ymmärrystä. Tai edes paikka mihin ne voi laukoa ulos sieltä sielusta ja se olo vähän kevenee.

 

[Kevätlilja]

@Tiitikkä Joo ja sainkin kyllä sen kuvan että oot huolissaan enemmänkin kyllä painostamisesta ja myös jopa lapsen hankintaan painostamisesta. Ja oot hyvin oikeessa siinä

Luulen kuitenkin et ehkä iso ero meillä on siinä miten tän ketjun viestejä tulkitsee. Itse kuvittelen ja uskon ja tulkitsen et kaikki on lähtenyt kumppanin kanssa lapsen hankintaan yhteisellä päätöksellä, yhteisellä halulla. Ja en oikein koe et on miun paikka edes kyseenalaistaa tätä asiaa täällä. Kuitenkin, sekin on ihan normaalia, että siinä lapsitoiveessa ei välttämättä molemmat oo aina samalla innokkuudella ja samalla hartaalla toiveella kuten @Tuutikintytär totesi.
Ja sekin voi just olla kipeä paikka, kun kumppani ei ihan ymmärrä oman toiveen ja halun syvyyttä ja samaistu siihen vaikka lapsen haluaakin. Ja sekin kipu kaipaa jonkun paikan johon se purkaa. Ja itse en ainakaan halua aina kun harmittaa että saan neg testin tai viimeeksi kun turhautti se kuiva kausi h-hetken kohdilla niin just aina taakata kumppania sillä kivulla. Tiedän et hän haluaa lasta, ja kovasti, ja unelmoidaan yhdessä usein. Mut en halua et hän joutuu kannattelemaan kaiken miun tunteman surun ja tuskan kiertojen aikana. Ja luulen et moni tuntee samaa. Ja siksi me tungetaan tänne asioita, joskus varmasti hyvin negatiivisen kuuloisesti ja näin. Mut se auttaa siinä et sit just ei tule painostettua kumppania, tai tungettua kaikkea tätä hartaan toiveen ja kivun kuormaa toiselle, kun toisella varmasti on just noita omiakin kipuja asiasta mitä ei kaikkia osaa eikä halua sanoittaa.

Lisäksi koen, että kaikki se kipu ja suru ihmisillä joilla pitkään on ollut jo pettymyksiä on niin valtava että ei siihen pysty samaistumaan millään tasolla kukaan, joka ei oo kulkenu samaa tietä. Itse oon yhden lapsen äiti, hän siunaantui miun elämään 8-vuotta sitten ja vuosien toiveen jälkeen löysin kumppanin jonka kanssa minä haluan ja joka haluaa miun kanssa perhettä kasvattaa. En mitään muuta haluais kun hänen kanssa lapsen. Ja nähdä et hän saa haluamansa lapset. Meidän lapset. Koen kipua jo nyt, vaikka vasta yk6.
En silti voi kuvitellakaan miten paljon rankkoja ristiriitaisia ja vaihtelevia tunteita on pitempään tahattoman lapsettomuuden kanssa kamppailleilla. Ja miusta on mahtavaa et heille/meille on paikka missä siihen kaikkeen, niihin synkimpiinkin ja vaikeimpiinkin asioihin saa edes vähän ymmärrystä. Tai edes paikka mihin ne voi laukoa ulos sieltä sielusta ja se olo vähän kevenee.

Tähän omaani lisäyksenä, kun katkes ajatus. En näe että se on siis painostamista, että jos ollaan yhdessä sovittu lasta tehdä ja siinä on kestänyt ja se aiheuttaa kipua, niin yrittää kumppanin kanssa jutella siitä että onnistuisko silti jotenkin tallettelut olemassa olemaan kiertoon että ei menis ihan hukkaan. Tai vaikka jos vaan kertoo et se tuntuu pahalta et nyt ei onnistunut kun oli jotain miksi toinen ei vaikka halua. Näen et tuollaiset keskustelut ja tunteiden jakamiset on asioita mitkä vähän kuuluu siihen prosessiin varmasti etenevissä määrin sit kun yritys on pitkään jatkunut. Pitäs pystyä kumppanille ilmaisemaan että hei, ois tärkeetä että ovulaation aikana harrasteltais ilman et se on painostamista, tai esimerkiksi pystyä kysymään et hei, nyt kun on tähän sitouduttu ja molemmat haluaa niin voitasko molemmat panostaa yhtä paljon.

 

[Tuutikintytär]

Samalla linjalla kuin @Kevätlilja, unohtui siitä minun aiemmasta viestistä se, että toki on eroja siinäkin minkä kokee painostamiseksi. Minä(kään) en näe sitä painostamisena, että asiasta ylipäätään puhuu puolison kanssa ja kertoo, jos harmittaa ettei toinen halua harrastaa seksiä. Siitäkin voi tietenkin ottaa paineita ja kokea sen painostavaksi, mutta melko pitkä matka on esimerkiksi siihen jos alkaa sitten vaikka uhkailla erinäisillä asioilla, kun ei peitto heilu. Jos lähdetään tosiaan olettamasta, että molemmat parisuhteessa oikeasti haluavat lasta, ei se minusta ole mikään rike jos sitten miettii millä eri tavoin sitä miestään voisikaan "vietellä" ja houkutella petipuuhiin.

Haluan nyt vielä alleviivata, etten todellakaan hyväksy seksiin painostamista sen enempää miehiä kohtaan kuin naisiakaan. Mutta ehkä puhumme vähän eri asioista ja olemme ymmärtäneet täällä olevia viestejä eri tavalla. Kirjoittelemme kuitenkin jokainen tänne omiin kokemuksiimme nojaten, ja tunnustan että itse luen todella herkästi rivien välistä jonka vuoksi nytkin pahoitin mieleni, ja vielä muiden puolesta koska aihe ei suoranaisesti koske minua.

 

[Tiitikkä]

Samalla linjalla kuin @Kevätlilja, unohtui siitä minun aiemmasta viestistä se, että toki on eroja siinäkin minkä kokee painostamiseksi. Minä(kään) en näe sitä painostamisena, että asiasta ylipäätään puhuu puolison kanssa ja kertoo, jos harmittaa ettei toinen halua harrastaa seksiä. Siitäkin voi tietenkin ottaa paineita ja kokea sen painostavaksi, mutta melko pitkä matka on esimerkiksi siihen jos alkaa sitten vaikka uhkailla erinäisillä asioilla, kun ei peitto heilu. Jos lähdetään tosiaan olettamasta, että molemmat parisuhteessa oikeasti haluavat lasta, ei se minusta ole mikään rike jos sitten miettii millä eri tavoin sitä miestään voisikaan "vietellä" ja houkutella petipuuhiin.

Haluan nyt vielä alleviivata, etten todellakaan hyväksy seksiin painostamista sen enempää miehiä kohtaan kuin naisiakaan. Mutta ehkä puhumme vähän eri asioista ja olemme ymmärtäneet täällä olevia viestejä eri tavalla. Kirjoittelemme kuitenkin jokainen tänne omiin kokemuksiimme nojaten, ja tunnustan että itse luen todella herkästi rivien välistä jonka vuoksi nytkin pahoitin mieleni, ja vielä muiden puolesta koska aihe ei suoranaisesti koske minua.

Tuo on totta, että voi olla eroja minkä kukin painostuksena kokee. Ehkä selkeintä oliski kysyä suoraa omalta kumppanilta, että eihän hän koe että häntä painostetaan jos se yhtään itseä mietityttää (en siis tarkoita tätä sulle henkkoht. vaan yleisesti).

 

[Syssymyssy]

@Syssymyssy Tsemppiä tupakoinnin lopettamiseen. Oo itelles armollinen! Ite poltin 20 vuotta ja olin miehelle luvannut, et lopetan ku plussaan ja niin vaan lopetin nyt viime marraskuussa. Enkä onneks oo aloittanut uudestaan. Vielä kun saataisi se vauva minkä takia tän tein.

Mä siis lopetin vakitupakoinnin jo pari vuotta sitten, käytin nikotiinipusseja sen jälkeen. Muutama viikko sitten laskeskelin, että käytän pusseja niin paljon, että vastaa nikotiinimäärältään 50-90 tupakkaa päivässä. Nyt oon sitten "vain" satunnaispolttanut parisen viikkoa. Naapuri antoi kokeiluun nikotiinipurkkaa, voisi kokeilla tätä pidempäänkin, kun tuntuu pienehkökin annos auttavan (2 mg).

Onnea kaikille plussanneille, en tiedä oonko muistanut onnitella kaikkia


Ja vastaus @Tiitikkä lle; meillä ainakin seksi on juurikin "vain lisääntymistä" varten. Ei mitenkään siis aatteellisesti tai uskonnollisesti, ja meidän seksi on kivaa ja hyvää, mutta ilman raskautumishaavetta meillä harrastettaisiin seksiä 0-4 kertaa vuodessa. Ei ole vain meille mitenkään oleellinen asia, meillä on läheisyyttä ja rakkautta ilmankin sitä. Ollaan puhuttu asiasta avoimesti, ja oltu kymmenen vuotta yhdessä, joten tämä toimii meillä.

ps. Ja on ihan nautintokin mukana, onneksi seinänaapurit on meidän ystäviä ja tietää, että yritetään

 

[Zebra]

@Kali Mä oon saanut aikaisintaa kp8 plussan ovistestiin, eli se ovis voi olla yllättävän aikaisin! Toki mulla tässä kyse siitä, kun pitkitän luteaalia progesteronilla (Cyclot) niin se mun ovis tulee samaan aikaan kun ennenkin, mut koska menkat tulee myöhemmin niin ovis tuleekin seuraavassa kierrossa jo aiemmin. Toivottavasti ymmärsit mun selityksen Eiks sullakin ollut viime kierrossa joku tukilääkitys?

Sit yleisesti. Olin kyl aika yllättynyt tästä Tiitikän kirjoituksesta. Mä itse olen ollut sillä mielellä, että meillä on täällä tosi hyvä henki ja meininki, ja _huumorilla_ höystetään tätä välillä vaikeaa ja kipeää asiaa. Se, et täällä vitsailee siitä, et pitäis mies vietellä, tai kannustaa kanssapalstailijaa vielä yrittämään, josko kipeä mies kuitenkin olisi valmis yrittämään, ei ole sama asia kuin toisen pakottaminen seksiin. Mä uskon, ja tämän keskustelun myötä ensi kertaa edes ajatusta miettineenä toivon, että jokainen meistä on aikuinen ja toimii rakastavasti ja toista pakottamatta. Toivon, et kukin on omassa parisuhteessaan (tai missä suhteessa sitä lasta yritetäänkään) käynyt vakavat ja toisen huomioivat keskustelut ja ollaan yhteistuumin tultu samaan päätökseen. Ja samalla on keskusteltu, mitkä on ne meidän molemmille sopivat tavat yrittää sitä lasta. Ketään pakottamatta, painostamatta.

Toisille, kuten meille pariskustana, on yhdessä tuumin täysin ok, et välillä se on kunnon rakastelua, välillä pikainen kamat sisään hetki, tarvittaessa toinen tekee kaiken työn, välillä kuppitalletuskin jne. KAIKKI tehdään yhteisymmärryksessä molempien suostumuksella ja halulla. Itse en näe tässä mitään väärää tai vastenmielistä, miten tätä kritisoiva teksti antoi ymmärtää. Miksi siinä olisi? Minä olen aikuinen ja uskon ja toivon, että miehenikin on, ja että hän sanoo jos mieli muuttuu tai ei haluakaan tehdä jotakin. Seksi on niin erilaista, mieltymyksiä on erilaisia. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa harrastaa seksiä tai tehdä lasta. Siitä olen samaa mieltä, että ketään ei saa pakottaa mihinkään, se on ja sen pitäisikin olla sanomattakin selvää.

Mulle tuli anteeksi vähän ikävä ja ylimielinen kuva tästä tekstistä. Tyyliin: Vain näin voi toimia ja jos aihe aiheuttaa närkästystä, niin sit on syytäkin katsoa peiliin. Tässä oiotaan nyt mutkia kunnolla suoraksi minusta. Voin käsi sydämellä sanoa, et en ole miestäni pakottanut mihinkään tai pitänyt vaan siittiökoneena, vaikka teksti minua vähän ärsyttikin. _Sanoma on tärkeä_, mut haljotaan hiuksia ja ajaudutaan vähän sivupoluille. Tämä on vain minun mielipiteeni. Toivon, että kaikilla olisi tällä palstalla hyvä ja turvallinen olo. Osallistui sitten kirjoittaen tai vaan lukien.

 

[Tähtiin tuijottelija]

Lisäksi koen, että kaikki se kipu ja suru ihmisillä joilla pitkään on ollut jo pettymyksiä on niin valtava että ei siihen pysty samaistumaan millään tasolla kukaan, joka ei oo kulkenu samaa tietä. Itse oon yhden lapsen äiti, hän siunaantui miun elämään 8-vuotta sitten ja vuosien toiveen jälkeen löysin kumppanin jonka kanssa minä haluan ja joka haluaa miun kanssa perhettä kasvattaa. En mitään muuta haluais kun hänen kanssa lapsen. Ja nähdä et hän saa haluamansa lapset. Meidän lapset. Koen kipua jo nyt, vaikka vasta yk6.
En silti voi kuvitellakaan miten paljon rankkoja ristiriitaisia ja vaihtelevia tunteita on pitempään tahattoman lapsettomuuden kanssa kamppailleilla. Ja miusta on mahtavaa et heille/meille on paikka missä siihen kaikkeen, niihin synkimpiinkin ja vaikeimpiinkin asioihin saa edes vähän ymmärrystä. Tai edes paikka mihin ne voi laukoa ulos sieltä sielusta ja se olo vähän kevenee.

Laittaisin tähän kaksi sydänreaktiota jos voisin, mutta laitan ne nyt sitten vaan tähän.

Tänne on monet avanneet myös niitä puolison kanssa aiheesta käytyjä keskusteluja, joten en ihan ymmärrä, mistä tulee se käsitys, ettei näistä asioista puolison kanssa keskusteltaisi myös. Kuten Kevätlilja toi esiin, niitä käydään aivan pakostikin silloin, kun yritys pitkittyy. Myös kaikki itsesyytökset moni varmasti osaa hoitaa ihan itsekin, etten kauheasti haluaisi lisätä sitäkään taakkaa muille että väärin yritetty.

Uskallan myös vähän lotota, että lisääntymisbiologiassa moninaiset asiat tulee vielä isompana yllätyksenä miehille, esimerkiksi juurikin se todellisuudessa aika lyhyt aikaikkuna. Kun se aikaikkunan yleensä tunnistaa juurikin se kohdullinen osapuoli, on varsin selvää, että aloitekin saattaa silloin tulla juuri naiselta. Ja kun suhteita on monenlaisia, on ihan selvää, että kuten vaikka Syssymyssy toi ilmi, jos seksiä on normaalisti suhteellisen harvoin, yritysvaiheessa jokin varmasti muuttuu, koska muuten ei ole oikein yritystäkään. Ja (anteeksi en nyt muista kuka) äskettäin on tuotu esiin sekin, että koti-inseminaatio voi olla tarpeen ihan terveydellisistäkin syistä, niin senkin tuomitseminen luonnottomaksi, jota "en vaan itse harrastaisi", se on kyllä tyylilajina nihkeä. Kiva, jos just sun ei tartte, joidenkin tarttee.

 

[Pakkanen]

Tuo on totta, että voi olla eroja minkä kukin painostuksena kokee. Ehkä selkeintä oliski kysyä suoraa omalta kumppanilta, että eihän hän koe että häntä painostetaan jos se yhtään itseä mietityttää (en siis tarkoita tätä sulle henkkoht. vaan yleisesti).

Eiköhän valtaosa ole nää asiat keskustellutkin kumppaninsa kanssa, jos on pitkä parisuhde ja jos on yhteinen lapsitoive.

 

[Kevätlilja]

@Kali Mä oon saanut aikaisintaa kp8 plussan ovistestiin, eli se ovis voi olla yllättävän aikaisin! Toki mulla tässä kyse siitä, kun pitkitän luteaalia progesteronilla (Cyclot) niin se mun ovis tulee samaan aikaan kun ennenkin, mut koska menkat tulee myöhemmin niin ovis tuleekin seuraavassa kierrossa jo aiemmin. Toivottavasti ymmärsit mun selityksen Eiks sullakin ollut viime kierrossa joku tukilääkitys?

Sit yleisesti. Olin kyl aika yllättynyt tästä Tiitikän kirjoituksesta. Mä itse olen ollut sillä mielellä, että meillä on täällä tosi hyvä henki ja meininki, ja _huumorilla_ höystetään tätä välillä vaikeaa ja kipeää asiaa. Se, et täällä vitsailee siitä, et pitäis mies vietellä, tai kannustaa kanssapalstailijaa vielä yrittämään, josko kipeä mies kuitenkin olisi valmis yrittämään, ei ole sama asia kuin toisen pakottaminen seksiin. Mä uskon, ja tämän keskustelun myötä ensi kertaa edes ajatusta miettineenä toivon, että jokainen meistä on aikuinen ja toimii rakastavasti ja toista pakottamatta. Toivon, et kukin on omassa parisuhteessaan (tai missä suhteessa sitä lasta yritetäänkään) käynyt vakavat ja toisen huomioivat keskustelut ja ollaan yhteistuumin tultu samaan päätökseen. Ja samalla on keskusteltu, mitkä on ne meidän molemmille sopivat tavat yrittää sitä lasta. Ketään pakottamatta, painostamatta.

Toisille, kuten meille pariskustana, on yhdessä tuumin täysin ok, et välillä se on kunnon rakastelua, välillä pikainen kamat sisään hetki, tarvittaessa toinen tekee kaiken työn, välillä kuppitalletuskin jne. KAIKKI tehdään yhteisymmärryksessä molempien suostumuksella ja halulla. Itse en näe tässä mitään väärää tai vastenmielistä, miten tätä kritisoiva teksti antoi ymmärtää. Miksi siinä olisi? Minä olen aikuinen ja uskon ja toivon, että miehenikin on, ja että hän sanoo jos mieli muuttuu tai ei haluakaan tehdä jotakin. Seksi on niin erilaista, mieltymyksiä on erilaisia. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa harrastaa seksiä tai tehdä lasta. Siitä olen samaa mieltä, että ketään ei saa pakottaa mihinkään, se on ja sen pitäisikin olla sanomattakin selvää.

Mulle tuli anteeksi vähän ikävä ja ylimielinen kuva tästä tekstistä. Tyyliin: Vain näin voi toimia ja jos aihe aiheuttaa närkästystä, niin sit on syytäkin katsoa peiliin. Tässä oiotaan nyt mutkia kunnolla suoraksi minusta. Voin käsi sydämellä sanoa, et en ole miestäni pakottanut mihinkään tai pitänyt vaan siittiökoneena, vaikka teksti minua vähän ärsyttikin. _Sanoma on tärkeä_, mut haljotaan hiuksia ja ajaudutaan vähän sivupoluille. Tämä on vain minun mielipiteeni. Toivon, että kaikilla olisi tällä palstalla hyvä ja turvallinen olo. Osallistui sitten kirjoittaen tai vaan lukien.

Niin, mie oon tässä miettinyt et koska koen et sanoma on tärkeä ja jos lukisin kyseisen tekstin eri kontekstissa ni komppaisin joka ajatusta, et mikä viestissä tuntuu jotenkin väärältä tähän ryhmään.

Luulen et se on just tää, et siinä jotenkin on nyt ohitettu se peruajatus just että me kaikki ollaan aikuisia täällä ja kaikilla on tosiaan kuitenkin se ajatus ja oletus et lapsi halutaan kumppanin kanssa yhdessä (ja jos ei haluais niin sekin ois sit loppujen lopuksi just keskusteltava kyseisen parin keskenään), ja että loppujen lopuksi ne jokaisen parisuhteen sisäiset asiat on sen parisuhteen sisäisiä. Että eihän se ole esimerkiksi minun asia ottaa kantaan minkä verran toisten pitäisi peittoa peittoa heilutella himosta ja minkä verran koska halutaan yhdessä lapsi. Mie olen täällä keskustelemassa raskaushaaveesta ja sen aiheuttamista monista tunteista. En tuomitsemassa, enkä myöskään ohjeistamassa millaista intiimielämän pitäisi olla. Ja just että toivottavasti todella meidän jokaisen kumppanit itse ilmaisee jos asiat on oikeesti pielessä, ja sit kyseinen pari joutuu sen kohtaamaan ja käsittelemään. Toki, jos aidosti oikeesti törmäisin siihen et toista painostetaan niin sanoisin samoja juttuja.
Mut tän pitääkin olla se paikka mihin voi tulla sanomaan et ei hitto kuinka sattuu tai jopa ärsyttää kun mies ei omistaudu asialle yhtä into tai ymmärrä kuinka vaikeeta on kun ei onnistu. Ja sit toki sitä varmaan on hyvä käsitellä siellä suhteessa mut eikö täällä ryhmässä oo tarkoitus parisuhdeterapian ja neuvonnan sijaan antaa vertaistukea just niissä eri kipeissä jutuissa ja tunteissa mitä yrittäminen voi aiheuttaa.

 

[Tiitikkä]

Iik miten väärin sitä voidaan toisen viesti käsittää! Siis minä tuossa spekuloin mitä miehen haluttomuuden taustalla voi mahdollisesti olla, kun täällä ollaan sitä välillä pähkäilty että mikä ihme on kun mies ei seksiin suostu....? Enhän mää tietenkään tarkoita että nuo syyt ovat kaikkien kohdalla justiin valideja. Jos kenenkään täällä. Ne oli vaan ajatuksia, josta joku voi saada vaikka koppia omalle kohdalleen? Minustaki ideaali olis, että kaikki me ollaan puhuttu läpi kaikkia asiat kumppanin kanssa ja yhteisymmärryksellä mennään 24/7. Se ei kuitenkaan ole totta, kuten täälläkin usein tulee ilmi kun surraan jos mies ei vaikutakkaan innostuneelta ja pohdintaan että mikäsä on kun SE EI PUHU jne.

Ja musta on ihan ymmärrettävää, että jotku ei seksiä muuten harrasta kuin vauvaa yrittäessä. Ehkä en kuitenkaan jaksa alkaa tarkentaan nuita aikasempia sanomiani, koska turhauttaa itseäkin kun yrittää muotoilla sanansa ymmärrettävästi ja vastaanotto onkin sellasta jossa on niin vedetty viivoja suoriksi tai luettu rivien välistä jotain mitä siellä ei todellakaan ole. Mutta siis palautetaan rauha tänne keskusteluun kun tästä heräsi mielipahaa. Olen pahoillani, että viestini oli tökeröä vaikka parhaani koitin.

 

[Tiitikkä]

Eiköhän valtaosa ole nää asiat keskustellutkin kumppaninsa kanssa, jos on pitkä parisuhde ja jos on yhteinen lapsitoive.

Tohdin väittää, että ei. Ihan oikeesti. Puhumattomuus on monella haaste. Itsellänikin on/on ollut parisuhteessa moniakin kipupisteitä, mitä on ollut hankala tuoda toiselle esiin.

 

[Kevätlilja]

Iik miten väärin sitä voidaan toisen viesti käsittää! Siis minä tuossa spekuloin mitä miehen haluttomuuden taustalla voi mahdollisesti olla, kun täällä ollaan sitä välillä pähkäilty että mikä ihme on kun mies ei seksiin suostu....? Enhän mää tietenkään tarkoita että nuo syyt ovat kaikkien kohdalla justiin valideja. Jos kenenkään täällä. Ne oli vaan ajatuksia, josta joku voi saada vaikka koppia omalle kohdalleen? Minustaki ideaali olis, että kaikki me ollaan puhuttu läpi kaikkia asiat kumppanin kanssa ja yhteisymmärryksellä mennään 24/7. Se ei kuitenkaan ole totta, kuten täälläkin usein tulee ilmi kun surraan jos mies ei vaikutakkaan innostuneelta ja pohdintaan että mikäsä on kun SE EI PUHU jne.

Ja musta on ihan ymmärrettävää, että jotku ei seksiä muuten harrasta kuin vauvaa yrittäessä. Ehkä en kuitenkaan jaksa alkaa tarkentaan nuita aikasempia sanomiani, koska turhauttaa itseäkin kun yrittää muotoilla sanansa ymmärrettävästi ja vastaanotto onkin sellasta jossa on niin vedetty viivoja suoriksi tai luettu rivien välistä jotain mitä siellä ei todellakaan ole. Mutta siis palautetaan rauha tänne keskusteluun kun tästä heräsi mielipahaa. Olen pahoillani, että viestini oli tökeröä vaikka parhaani koitin.

Ei siis, on oikeesti tärkeetä et siekin sait sanottua tunteen ja asian mikä sinuu on ahdistanut. Ehkä intouduin ite liikaa puolustamaan tän ryhmän ilmapiiriä ja sitten vahingossa itse tuhosin sitä sitten tässä. Taisin todella paljon vaan yllättyä ajatuksesta ja näkökulmasta että joku ois nähny tän keskustelun sellaisena että täällä rohkaistaan painostamaan yhdyntään. Kun en jotenkin yhtään koe että sellaista on.

 

[Sinertävää]

Mulla on ollut ihan hyvä päivä, aurinko paistaa ja keinotekoinen hcg ei enää näy testissä! Laskeskelin että pallukka saattaisi yrittää kiinnittymistä maanantaista eteenpäin (on silloin 7 päivän ikäinen). Vaikeaa pitää jalat maassa, varsinkin kun mies alkoi jo siirron jälkeen puhui minusta monikossa aivan kuin olisin raskaana Sanoin kyllä ettei se vielä ole kiinni missään, ja ollaan vaan sen jälkeen vitsailtu että "meidän pitää kannustaa morulaa". Olen hieman yllättynyt että aiemmin kuukautiskramppeina pitämäni krampit johtuvatkin ihan vaan keltarauhashormonista (menkathan ei mulla ala niin kauan kuin tuota hormonia tulee).

Mitä tähän muuhun keskusteluun tuleen, niin kannattaa muistaa
-tekstistä ei kuule äänensävyä, ja sama teksti voidaan tulkita eri tavalla
-ihmisten taito kirjoittaa vaihtelee
-ihmisten taito lukea tekstiä vaihtelee
-palstan ikähaitari on suuri, osa käyttäjistä voisi melkein olla toisten äitejä

Itsellä on erittäin paljon kokemusta miehen suorituspaineista (jäänyt ovulaatioita välistä ja yksi hoitokin), ja siinä kyllä vituttaa ja turhauttaa. Molempia. Monesti olen sanonut miehelle ääneen "ei haittaa" ja sitten kiukutellut jälkeenpäin tuonne lapsettomuuspuolelle. Toisaalta ymmärrän että vitsailu seksiin painostamisesta on vahingollista ja voi toisilla tuoda epämiellyttäviä muistoja mieleen.

 

[Zebra]

Iik miten väärin sitä voidaan toisen viesti käsittää! Siis minä tuossa spekuloin mitä miehen haluttomuuden taustalla voi mahdollisesti olla, kun täällä ollaan sitä välillä pähkäilty että mikä ihme on kun mies ei seksiin suostu....? Enhän mää tietenkään tarkoita että nuo syyt ovat kaikkien kohdalla justiin valideja. Jos kenenkään täällä. Ne oli vaan ajatuksia, josta joku voi saada vaikka koppia omalle kohdalleen? Minustaki ideaali olis, että kaikki me ollaan puhuttu läpi kaikkia asiat kumppanin kanssa ja yhteisymmärryksellä mennään 24/7. Se ei kuitenkaan ole totta, kuten täälläkin usein tulee ilmi kun surraan jos mies ei vaikutakkaan innostuneelta ja pohdintaan että mikäsä on kun SE EI PUHU jne.

Ja musta on ihan ymmärrettävää, että jotku ei seksiä muuten harrasta kuin vauvaa yrittäessä. Ehkä en kuitenkaan jaksa alkaa tarkentaan nuita aikasempia sanomiani, koska turhauttaa itseäkin kun yrittää muotoilla sanansa ymmärrettävästi ja vastaanotto onkin sellasta jossa on niin vedetty viivoja suoriksi tai luettu rivien välistä jotain mitä siellä ei todellakaan ole. Mutta siis palautetaan rauha tänne keskusteluun kun tästä heräsi mielipahaa. Olen pahoillani, että viestini oli tökeröä vaikka parhaani koitin.

Viestintä on toisinaan vaikeaa ja varsinkin tekstin kautta ilman ilmeitä ja muita sanattoman viestinnän keinoja, jotka tuo siihen yllättävän paljon sisältöä ja sävyjä.

Ikävää, että olet kokenut tän ilmapiirin sellaiseksi, että täällä pidettäis pakottamista normaalina asiana.

Mä olen nyt lukenut sun pitkän kirjoituksen ja nämä lyhyemmätkin vastaukset useampaan kertaan. Joka kerta saan saman sisällön, sen minkä kirjoitat. Mielestäni toiset keskustelijat on nostaneet sieltä ihan hyviä pointteja esiin. Jaksaisitko kuitenkin oikaista mitä sieltä rivien välistä on luettu mitä et ole sanonut? Siis ihan aidosta mielenkiinnosta kysyn, en ole haastamassa mitään eripuraa tmv.

 

[Kevätlilja]

@Sinertävää
Varmasti tossa kohtaa vaikea pitää jalat maassa pidän kaikkia kehonosia teillekin ristissä, toivottavasti kiinnittyy ja asiat menee hyvin

Tää aurinkoinen lämmin päivä kyl on omiaan lisäämään tätä (toivottavasti) lähestyvän ovulaation tuomaa energiaa. Tänään on vähän alavatsaa juiminut, saa nähdä mitä tikku illalla näyttää.

 

[Suskikitten]

Tulin tänne omanapailemaan kun viimein tapahtuu jotain. Nimittäin niin alavatsakivut että ei oo todellista. Pahemmat kuin kuukautisissa. Tulin puoli myyryä kaupasta kotiin ja vessassa huomasin "synnyttäneen" kunnon pläjäyksen "seafoodia" eli ovulaatiolimaa. Tein samalla ovulaatiotestin ja se on negatiivinen, mutta väittäisin että tää on jo ovulaatio ja harvinaisen rankka sellainen kun oon miltei polvillani. Tai ehkä mulla puhkeaa joku patti munasarjoista tai jotain...

Toivon mukaan mun seuraava omanapailu ei olisi ilmoitus päivystys reissusta... Vaikka ei ne mua kyllä sinne ota kun ei viimeksikään tehneet mitään kun oli samanlaiset kovat kivut. Käskivät vain puhelimitse olla kotona.

 

[Zebra]

Mulla on ollut ihan hyvä päivä, aurinko paistaa ja keinotekoinen hcg ei enää näy testissä! Laskeskelin että pallukka saattaisi yrittää kiinnittymistä maanantaista eteenpäin (on silloin 7 päivän ikäinen). Vaikeaa pitää jalat maassa, varsinkin kun mies alkoi jo siirron jälkeen puhui minusta monikossa aivan kuin olisin raskaana Sanoin kyllä ettei se vielä ole kiinni missään, ja ollaan vaan sen jälkeen vitsailtu että "meidän pitää kannustaa morulaa". Olen hieman yllättynyt että aiemmin kuukautiskramppeina pitämäni krampit johtuvatkin ihan vaan keltarauhashormonista (menkathan ei mulla ala niin kauan kuin tuota hormonia tulee).

Ihanaa! Toivotaan parasta. Hellyyttävää tuo monikossa puhuminen. Mekin kannustetaan täällä