Innokkaasti uudistin omaa profiiliani tossa taannoin, nimimerkin takaa kirjoittelee siis ent Laila.
Täällä on käyty hyvää keskustelua, on iloja
ja surujakin
Mietin kirjoittaisinko tänne vai poistaisinko vaan suoraan profiilin.
Mä oon aika syvissä vesissä juuri nyt. Ollaan aktiivisesti yritetty yli 12kk ja epäsäännöllisesti yhteensä 23kk eli 2022 lokakuusta. Tutkimukset tehty, kummassakaan ei mitään. Testejä tehty varmaan sata. Yritetty on, jopa hammasta purren. Mun tekis mieli huutaa ja purkaa tätä kaikkea. Eilen itkin silmät päästä, aamulla silmät aivan turvoksissa ja kipeät. Mieheen menee hermot kun se ei vaikuta tajuavan mistään mitään. Tuntuu niin epäreilulta tää asetelema tässä yrittämisessä. Mä oon niin helvetin loppu.
Perjantai-iltana hoksasin laskea kalenterista että mun ovis oiskin nyt viikonloppuna. Olin sokeana luottanut flow:hun jonka mukaan ovulaatio olis vasta ens viikolla. Kun tajusin tän niin mies oli just alkanut nukkumaan, työviikko takana ja tosi väsy. En tietenkään herättänyt vaikka tajusin, että ovulaatio kolkuttaa ovella. Lähetin miehelle hassunhauskasti viestin whatsappiin, jossa toivoin hartaasti että voitais tavata aamulla kylppärissä ja tähdensin mitä varten (ovulaatiota ja seksiä tietty!). Mies oli lukenut viestin ja aamulla sanoi vaan tylysti että ei onnistu. Kuulemma ei oo tarpeeks rauhallinen ympäristö. Vaikka nimenomaan olin käyttänyt ajatusta ja miettinyt et meillä on oma rauha isossa kylppärissä (suihkun ääni taustalla) ja tarvittaessa oltais voitu mennä saunankin puolelle. Mulla on pian 9v lapsi aiemmasta suhteesta joka takuulla ois viihtynyt ruudun ääressä sillä välin. Alkoi lievästi sanottuna nyppimään miehen suhtautuminen. Tiesin että sinä lauantaipäivänä olis seuraavan kerran mahis harrastaa seksiä vasta tosi myöhään ja sunnuntaina vois olla jo liian myöhäistä.
Mulle tuli niin paha mieli lauantaina ja olin niin pettynyt ja turhautunut että olin koko päivän tosi pahalla päällä. Vasta puolen yön aikaan saatiin puhuttua niin mies veti mykkäkouluksi ja painui nukkumaan. Tänään sunnuntaina sama juttu. Jäätävä ilmapiiri. Sinne meni siis se kierto. Tuntuu NIIN pahalta.
Miehelle tuli aiemmin paineita ovulaation aikaan eikä kyennyt laukeamaan vasta kuin ihan väkinäisen yrittämisen jälkeen jolloin koko touhusta oli autenttisuus kaukana. Lopetin kertomasta hänelle missä mennään kierron suhteen joka oli mulle henk.koht vaikeaa eikä tuntunut hyvältä. Haluaisin olla avoin ja pystyä pitämään toisenkin osapuolen kartalla kierron vaiheista just siks että pystyttäisiin mahdollisimman hyvin hyödyntää otolliset päivät (jotta koko touhussa ois järkeä tässä vaiheesa). Muutenkin koen että toisen ois hyvä tietää missä mennään ymmärtääkseen mua paremmin (mulla hormonit vaikuttaa aika vahvastikin olemukseen, mielialoihin, käytökseenkin).
Käytiin viime viikolla keskustelu jossa kysyin miten voisin helpottaa vielä hänen paineitaan (oli odotukset korkealla nimenomaan tän kierron kanssa, ehkä kun toi vuosi aktiivista yrittämistä oli jo tullut täyteen). Hän kertoi että rauhallinen paikka on tärkein ja asian x jota mä voisin tehdä jota en tässä mainitse. Toi lauantainen tuntui siks ihan märältä rätiltä vasten naamaa. Toki, hormoneilla myös osuutta asiaan, oon ovulaation aikaan tosi herkillä ja mielialat heittelee, siitäkin kertonut hänelle mutta mahtaakohan muistaa sitä nyt. Tuli ihan sellanen olo että mies vaatii asioita ja kun mä pyydän tulemaan vaan paikalle niin ei käy. Sellanen ei saatana!- fiilis
Tuli olo etten enää kestä henkisesti tätä, että en halua kestää. Tuli sanottua miehelle että hänellä ei oo mitään käsitystä siitä mitä kaikkea käyn läpi kuukaudesta toiseen ja että tää on oikeesti rankkaa. Sehän on vaan fakta. Kaikki se innostus uudesta kierrosta, limojen seurannat, tikuttelut, seksin ajoittamisesta huolenpito ja tasapainoilu kuin sirkuksessa nuoralla, kovat ovulaatiokivut, jännittäminen tärppääkö, pms oireet ja muut fyysiset oireet kuten kehon ärsyttävä lämmön nousu ja kova tissikipu, ajatusten pallottelu onko menkat vai raskaus kun oireet on melkeen ihan samat, testien tekeminen ja aina se pettyminen kun menkat alkaa kerta toisensa jälkeen.