Oon minäkin sitä miettinyt että haluaako mies tätä yhtä paljon kuin minä, tai vähän on pyörinyt sellaiset ajatukset päässä.
Silloin kun plussasin vuoden alussa niin oli niin täysillä mukana, ja onnellisin ikinä. Ja kun olikin kemiallinen niin oli ihan yhtä rikki kuin minäkin.
Silloin toi esille myös sen että sitä pelottaa jos niin käy uudestaan, kun mä olin niin pitkään tosi surullinen ja itkettiin niin paljon ja kaikkea, ettei tiedä kestäisikö sitä uudestaan. Niin epäilen että tässä voi olla vähän sitäkin taustalla.
Miten sen selittäisi. Mun kohdalla mies on tavallaan sellainen että sillä pitää olla joku konkreettinen motivaatio. Kuten silloin kun olin plussannut niin oli joku todellinen asia minkä takia tehdä asioita, meillä on ollut kaikenlaista vaikeeta elämässä viime vuodet ja vauva oli niin ihana positiivinen asia kaiken jälkeen. Sitten kun se vietiinkin pois niin kaikelta lähti pohja.
En tiedä onko mun selityksessä selkoa. Mutta siis mä en ainakaan oo huolissani siitä miten mies sitten jaksaa ja kykenee vauva-arjessa, uskon että siitä tulee hyvä isä.
Silloin kun plussasin vuoden alussa niin oli niin täysillä mukana, ja onnellisin ikinä. Ja kun olikin kemiallinen niin oli ihan yhtä rikki kuin minäkin.
Silloin toi esille myös sen että sitä pelottaa jos niin käy uudestaan, kun mä olin niin pitkään tosi surullinen ja itkettiin niin paljon ja kaikkea, ettei tiedä kestäisikö sitä uudestaan. Niin epäilen että tässä voi olla vähän sitäkin taustalla.
Miten sen selittäisi. Mun kohdalla mies on tavallaan sellainen että sillä pitää olla joku konkreettinen motivaatio. Kuten silloin kun olin plussannut niin oli joku todellinen asia minkä takia tehdä asioita, meillä on ollut kaikenlaista vaikeeta elämässä viime vuodet ja vauva oli niin ihana positiivinen asia kaiken jälkeen. Sitten kun se vietiinkin pois niin kaikelta lähti pohja.
En tiedä onko mun selityksessä selkoa. Mutta siis mä en ainakaan oo huolissani siitä miten mies sitten jaksaa ja kykenee vauva-arjessa, uskon että siitä tulee hyvä isä.