Siis tuota, arvatkaas mitÀ...
View attachment 117998
Olin sÀÀdÀ sydÀrin. JÀtin tÀmÀn pöydÀlle ja tein muita aamutoimia ja vilkasin yhtÀkkiÀ tÀmÀn suuntaan ja nÀinkin jo laukaa erottuvan viivan.
Olin ihan varma, ettÀ ois nega, kun ei ekassa testissÀ nÀkynyt yhtÀÀn mitÀÀn. Ja mÀhÀn siis olen eilen juonut viiniÀkin. Toki tiedÀn, ettei tuo tÀssÀ vaiheessa ole niin vaarallista ja monethan on raskaana tietÀmÀttÀÀn ja elÀÀ ihan normaalisti.
MÀ olen vielÀ yksin joulunvietossa kotiseuduilla, palaan kotiin illalla. Ette usko, miten paljon teki mieli mennÀ kertomaan Àidille, ettÀ kun posti ei ehtinyt toimittaa sen lahjaa jouluksi, niin kelpaisko tÀmÀ.
Mutta tulin sitten toisiin aatoksiin. Haluan miehen olevan eka joka kuulee.MÀhÀn siis ostinmiehelle sellaisen vauvan korvallisen nallehaalarin, josta mies on puhunut. Paketoin senkin lahjaksi sillÀ ajatuksella, ettÀ annan sen silti, vaikka en raskaana olisikaan. Ja nyt pÀÀsen ihan oikeasti paljastamaan tÀmÀn uutisen samalla, kun avaa sen lahjan.
On myös vinha tunne viettÀÀ tÀmÀ pÀivÀ niin, ettÀ olen ainoa maailmassa joka tietÀÀ tÀstÀ. Plus te, mutta sillÀ ei ole vÀliÀ, koska ei tunneta.
ItkettÀÀ ja naurattaa ja samalla pelottaa, menis nyt kaikki hyvin ja alkaa viiva vahvistuun.