Tämä! Hyviä vastauksia olet jo saanut, mutta kirjoitan omani. Varmaan riippuu niin paljon parisuhteesta, meillä ehti kyllä alkaa tuntumaan yritys ja seksi välillä pakolta. Harmillista oli joskus, kun piti jotain mukavia menoja jättää oviksen takia väliin, jos siellä ei ollut mahdollista talletella, niin tuntui yritys tosi elämää rajoittavalta. Ja oli myös semmoista laskeskelua, minä laskeskelin päiviä että milloin pitäisi aloittaa ennen ovulaatiota (ovisplussan kp vaihteli ja hankaloitti asiaa) ja mies oli ensin siinä uskossa, että tavaraa pitää säästää, kunnes tulee ovisplussa. Minun piti etsiä miehelle artikkelit netistä, että niitä siittiöitä ei tarvitse säästää päiviä, että siitä on vain haittaa ja ennen ovista tallettelut on melkeinpä tärkeimmät plus että siittiöt ovat tuoreita.
Tästä ongelmasta siis päästiin, kun mies uskoi asian. Hän teki minulle homman helpoksi, hänellä oli niin kova vauvakuume, että jos vain vihjaisin että päivä on otollinen, hän oli valmis. Olen siitä niin kiitollinen. Itselläni oli vaikeampaa virittäytyä lopulta oviksen aikoihin, kaikkina muina aikoina kyllä halutti, ainakin 1-2 kertaa viikossa. Onneksi minun ongelma oli helpompi hoitaa (siittiöystävällistä liukkaria) kuin jos miehellä olisi ollut vastaavaa. Että ajoitettua se on ollut, mutta aina on kuitenkin edes kelvolliseen tunnelmaan päästy. Mutta se ei olisi ollut niinkään helppoa, jollei mies olisi ollut niin kärsivällinen ja huippu. Joskus kun ovisplussa viipyi ja talletuksia oli jo paljon tehty, ja alkoi olla kisaväsymystä, niin sitten lohduttauduttiin ajatuksella "kokeillaan kuitenkin, ne eiliset siittiöt ovat siellä kuitenkin ja nyt ei paineita", niin yleensä homma sitten hoitui kuitenkin. Joskus sitten luovutettiin ja tuumattiin että "nyt ei päästä loppuun, eiköhän mennä iltateelle". Joskus yritettiin myöhemmin samana päivänä ja silloin onnistui. Pidän tärkeänä sitä, että yksittäisten kertojen onnistumisesta ei ota liikaa painetta. Luteaalivaiheessa sitten yleensä oli aika hiljaista sen maratonin jälkeen...
Mutta tärkeänä pidän myös muuta läheisyyttä päivittäin, halaamista ja suutelua ilman seksiä, vaikka se olisikin välillä jopa arkisen tuntuista.
Tästä aiheesta yli 2,5 vuoden yrityksen ajalta voisin kirjoittaa romaanin, mutta tiivistettynä molemminpuolinen toisen kunnioitus ja hienotunterisuus oli varmaan meidän pelastus...
Ja tähän ketjuun en olekaan kertonut, kun täällä loppuvuodesta harvemmin vierailin, moni tosin on muualta varmasti lukenut, että meidän pitkä yritys on nyt kevyiden hoitojen avulla tuottanut plussan.
Nyt on menossa rv 5+2. Ihan uskomatonta, tuntuu kuin olisin lomalla siitä jatkuvasta laskemisesta ja yrittämisestä!