Meillä toiveissa kolmas (ja viimeinen) vauva ja mies on jokaisen kohdalla harkinnut hartaasti ja tarkkaan ennenkuin on vihreää valoa näyttänyt. Ja olen tottakai myös antanut niin tehdä. Minä haluan tulla raskaaksi todella paljon, mutta pakko myöntää, että itsellänikin on päiviä, että miettii onko siinä mitään järkeä. Pelottaa ja jännittää ihan yhtä paljon kuin olen innostunut. Tosiaan niinkuin muutkin sanoneet, niin koittaisin vielä jutella asiasta ja kysellä, koska mun mielestä sekään ei ois omalla kohdalla kauheen kiva olla sellaisessa "löysässä hirressä". Mutta kuulostaa omaan korvaan siltä, että olis se pieni epäröinti tullut ja menossa ohi. Kun yritettiin kakkosta, mulla oli itselläni sellainen reilun kk epäröinti jolloin pidettiin taukokin yrittämisestä. Piti vaan selvittää ajatuksia, ennekuin tapahtuu mitään "peruuttamatonta" ja se auttoi. Tulin raskaaksi heti seuraavasta kierrostaKirjotan nyt pitkästä aikaa ketjuun ja tekstistä tulee varmasti pitkähkö, mutta luulen että täältä saan parhaan tuen kun en uskalla lähipiirille puhua vauvahaaveista ja mies on, noh..mies.
Määhän kirjottelin tänne jo tammikuussa, kun marraakuussa päätettiin jättää pillerit pois. Tjot ja silleen. Mies oli se joka lopullisen "no jätä pois vaan" päätöksen teki ja joulukuussa jo touhuiltiin lupaavasti. Se ei kuitenkaan tärpännyt, oishan ollukki ihme että heti ekasta. Sama oli sit tammikuussakin.
Helmikuussa kun alkoi ovis lähestyä, mies paukautti että ei olekkaan varma haluaako sittenkään ja että häntä pelotti jo aiemmat testailut että miten hän olisi reagoinut jos olisinkin tärpännyt heti. Meillä ennestään helmikuinen (paitsiettä tammikuinen, mutta anyways) ja miettii riittääkö hänestä isäksi kahdelle, saako kaksi huomiota yhtälailla ja miten muutenkin jaksaminen. Epävarmuutta ja osaksi johtuu huonosta itsetunnostakin kun kokee että minä olen äitinä ollut niin täydellinen kun "kokoajan tiedät mitä teet, raskausaikanakin tiesit syödä vitamiinit ja kaikki tulee luonnostaan, minä en tiedä mistään mitään"
(tässävaiheessa saa nauraa, koska kaikkihan me tiedetään kuinka hukassa sitä ollaan ja mitenpaljon kysymyksiä tällä foorumilla esitetään toisiltamme. Mies ei vaan tiedä sitä)
Tästä täyskäännöksestä seurasi minulla pieni masis tottakai ja ahisti helvetisti. Just ku aattelin että saan alkaa haaveilla pienestä nyytistä tosissaan, matto vedettiin jalkojen alta. Ilmotin että en pillereitä ala syödä enää, että saa herra sit ite keksiä ehkäsyn. Minä tikutan edelleen ovista ja pidän kierrosta kirjaa. Miehelle se passas ja haki ison kasan kumeja kaupasta.
Nyt just oli kolmas ovis tämän jälkeen. Aiemmat kaksi mies on kysellyt millon tarvii alkaa käyttää kumia. Päätyi siihen ettei kokoaikaa, vaan ainoastaan ne herkimmät päivät oviksen aikaan. Ja sinnikäs ollutkin että on houkutuksista huolimatta laittanut sen kumin. (Onko tämä nyt sitä "varmat päivät" tyylistä touhua?)
Ekassa ne oli kp 11-17 kun ovis kp15. Eli reilusti päiviä. Tokassa kp 12-16 kun ovis kp 15. Eli aika lyheni.
Tässä kolmannessa tietoisesti laukesi sisään to, vaikka sanoin että vklp aikoihin tulee ovis. Ei haitannut. Tikutin sit oviksen perjantaille! Lauantaina ei pystytty kun oli muita menoja, mutta tikkukin haaleni. Nyt eilen sit päikkäriaikaan touhuiltiin, sekä illalla halusi vielä uudestaan, ilman kumia. Vaikka siis tietää kierron.
Aikamoiset mahikset tässä kierrossa nyt sit on ja tiedusteluihin "mitenkäs nyt näin" ja "kai tiedät että hyvinkin voin tulla nyt raskaaksi" saan vastauksen "sepä selviää sitten aikanaan". Olkaapas nyt psykologeja ja ennustajia. Jos raskaudun tästä tietoisesta miehen valinnasta, saanko alkaa katella kämppää mulle ja lapsille kun mies saa plussaviivoista hermoromahduksen? Vai onko tää vaan epävarmuutta ja mies alitajuisesti kuitenkin haluaiski sen lapsen, alkuvuonna oli vaan joku epäilyksen hetki?
Meidän tammikuinen on maailman helpoin lapsi! Ja isänä mies on kyllä ollut super. Viettää aikaa, hoitaa tasavertasesti ja kaikinpuolin osallistuu. Että ei pitäisi kyllä todellista ongelmaa olla.. Ajatuksia siis?
Sori jos tässä ei ollut mitään järkeä, oon nukuttamassa noita kahta apinaa täällä ja ajatus keskeytyy vähän väliä. Tsemppiä!
Onneksi ohi tältä kertaa 
tän täytyy meinata nyt hyvää täss kohtaa eiksniin 
. Silloin taitaakin olla jo ovulaatiohetki melkein, jollei jostain ihmeestä sieltä löytyis se yks simppa joka olis perille päässyt.
Kuulostaa tosi ahdistavalta kommentilta. Paha tuokin, jos kommentoija on hyväntahtoinen ja herttainen, niin ei edes kehtaa vastata kovin tuimasti.
Voi apua miten riipasevaa
otan osaa että jouduit tuohon tilanteeseen 
kyllä varmasti hänestäkin tuntu kovin pahalta kun tajus 
on niin arka aihe tosi monelta eri kantilta, ei juuri tarvis kenenkään koskaan kommentoida aiheeseen liittyen mitään, ellei kyseinen henkilö ite nosta aihetta esiin. Täytyy kyl sanoa et ite oon nuorempana möläytelly tyhmiä juttuja tähän liittyen, ei kyllä yhtään tajunnu miten tahditon on ollu ennen kuin ite päätynyt tälle puolelle 
Vaikuttaapa lupaavalta!! Päivitä meille testiä tiirailtavansi sitten kun teet.
Voi apua miten riipasevaa
Samaa oon miettinyt, että vaikka oon aina tiedostanut aiheen herkäksi niin nyt vasta ymmärtää miten tahditon on ollut vaikka on yrittänyt olla olematta. 
Sitä minäkin mietin! En kyllä ite myöskään oo onnitellu ketään raskaudesta, paitsi sillon kun joku on sanonut erikseen asiasta. Mutta sen sijaan voisin kuvitella että olisin joskus kysellyt joltain esimerkiks että miks teillä ei oo lapsia
tuokin on sellanen mitä ei tarvis kysyä keneltäkään ikinä, kertokoon itte jos kokee tarpeelliseks puhua asiasta. Ja kaikista pahin on kun kerran muiden työkavereiden innottamana laitoin humalahakuisen illan tiimellyksessä yhelle naispuoliselle kollegalle kyselyn, että ootko raskaana kun et tullu? Vastas napakasti, että en oo, mutta sain just keskenmenon, kiitos kysymästä. Onneks näpäytti noin suoraan ja voi kamala miten vieläkin harmittaa tuo tyhmyys!!
Sama homma täällä, tosin ilmeisesti dpo8... Suunnitelmissa oli testata ensimmäisen kerran vasta perjantaina, mutta ei tälle testausinnolle näköjään mitään voiMalttamattomana tein tänään negan pregcheckillä. Tänään vasta ilmeisesti dpo 9.
Kovin on toiveikas olo oireiden perusteella, nyt pitäisi vain malttaa odottaa...Olen kyllä pyöreä ollut jo vuosia ja huvittavintahan tässä on se, ettei painoni ole 2 vuoteen liikkunut suuntaan tai toiseen.
Sama homma täällä, tosin ilmeisesti dpo8... Suunnitelmissa oli testata ensimmäisen kerran vasta perjantaina, mutta ei tälle testausinnolle näköjään mitään voi
