Raskaaksi 2022

[NM90]

Eilen ihmettelin limoja ja kipuja. Menkkakivut jatkuu ja tänään tuli limojen kera vähän verta, sen jälkeen ei mitään. Runsasta valkovuotoa vaan valuu, ja juoksen vessassa, että nyt alko menkat. :D
Oviksesta on vain mututuntuma, eli voihan se olla että oli jo pari viikkoa sitten, koska kierto on nyt jo ihan yli pitkä.

 

[-Nennu-]

Täällä kans yks joka aikoo testata äitienpäivänä

 

[-Nennu-]

Eilen ihmettelin limoja ja kipuja. Menkkakivut jatkuu ja tänään tuli limojen kera vähän verta, sen jälkeen ei mitään. Runsasta valkovuotoa vaan valuu, ja juoksen vessassa, että nyt alko menkat. :D
Oviksesta on vain mututuntuma, eli voihan se olla että oli jo pari viikkoa sitten, koska kierto on nyt jo ihan yli pitkä.

Millon ajattelit testata? Lupaavalta vaikuttaa

 

[Kaislanen]

Mullakin pitäisi äitienpäivään mennessä alkaa menkat. Mietin onko liian raadollista testata silloin mahdollinen nega, joten jos vaikka testais vähän ennen Hyvä tekosyy testata aiemmin?

Ja NM90, lupaavalta kuulostaa! Onko mikä kp menossa? :)

 

[Harmi89]

Hei, vähän vielä omanapailen noista tutkimuksista. Tarviiko siis alkuun lähetteen (yksityiseltä tai julkiselta) lapsettomuustutkimuksiin, ennenkun voi mennä esim just spermaa tutkimaan? Vai voiko varata yksityiseltä suoraan sen? nää on nyt pyörinyt hirveesti päässä

Meillä taas sano lääkäri, että mies käy itsenäisesti ja omakustanteisesti analyysissä ennen kuin kirjoittaa lähetettä mihinkään lapsettomuustutkimuksiin. Keski-suomessa ollaan ja julkisella puolella.

Mies kävi sitten Ovumialla testeissä (maksoi n. 90e) ja meidän inssit hoidetaan myös siellä Ovumiassa, eli Keski-suomen sairaanhoitopiiri on ilmeisesti ulkoistanut nämä palvelut. Meillä ei siis myöskään hoitajien lakko vaikuttanut lapsettomuushoitoihin, mikä oli positiivista

 

[Anniina♡]

Onko jollain kokemusta raskauskeijun ovistesteistä? Ainoat plussat mitä olen saanut on ollut pc ovistestejä ja näillä olen testannut vain hailuroita mutta nyt tuli tälläinen tulos, onko tämä jo plussa?

 

[Nurppu]

Onko jollain kokemusta raskauskeijun ovistesteistä? Ainoat plussat mitä olen saanut on ollut pc ovistestejä ja näillä olen testannut vain hailuroita mutta nyt tuli tälläinen tulos, onko tämä jo plussa?
View attachment 112368

On tuo plussa! :)

 

[lepus timidus]

Itsellä tosiaan tässä kierrossa ollut samanlaista ihmettelyä. On nämä oirehdinnat välillä niin mysteerisiä, kun ei yhtään tiedä mitä tapahtuu vaikka selkeästi jotain on meneillään Ostin jopa toissapäivänä ensimmäistä kertaa ikinä ovulaatiotestejä näiden dpo 5-6 ovulaatio-oireilujen perusteella, mutta niistä en tullut yhtään viisaammaksi... Pe-iltana ovulaatiotestin viiva oli aika haalea, mutta sitten la-aamupäivä, la-ilta ja su-aamu tulos oli kaikissa vahvuudeltaan sama. Vahvuus ehkä reilu puolet kontrolliviivasta, eli ei kuitenkaan positiivinen. En tunne ovulaatiotestejä, mutta jotenkin luulin että niiden pitäisi ovulaation jälkeen alkaa haalistua. Nyt näyttää siltä että sen ekan tuntemani ovulaation jälkeen testi olisi haalentunut, mutta nyt taas vahvistunut ja sen jälkeen pysynyt tasaisesti ennallaan, mutta jos ovulaatio olisi vielä tulossa niin kai sen viivan luulisi vahvistuvan tasaiseen tahtiin? En kyllä omien tuntemuksien perusteella mitenkään usko että ovulaatio olisi enää edessä päin. Jos jollain on näistä paremmin kokemusta, niin saa valaista. Voitte kuvitella minkälainen googletus tässä viime päivänä on ollut kun kaikkia vaihtoehtoja miettii päässään...

Mulla oli aiheesta kuvaa BBT-ketjussa jo, mutta laitampa tähän tämän kierron ovistestailut. Testejä on siksi miljoona, koska testasin 1-3 kertaa päivässä ja halusin saada oviksen kkm:n jälkeen kiinni. Tai ainakin niin selitän tän kierron himotestailun itselleni no joo kyllä yleensä riittää 2-5 testiä että saan ovisplussan bongattua, tää oli erityistapaus.

Ylin testeistä kp5 ja alin kp23 ovispäivä (lämmöt tukee, että ovis tapahtui kp23). Raskaustesti oli ekan kerran nega kp10 ja niukka jälkivuotokin loppui jo kp5. Alun ovistestit reagoi siis raskaushormoniin ja varmasti kkm sotki pitkin kiertoa, koska yleensä saan vain haaleaa viivaa testiin pl. oviksen tienoilla tietysti.

Kuten näkyy, vahvuudet vaihtelee todella paljon pitkin kiertoa - joskin tähän kuvaan jäi vahvuudet vähän laimeampana kuin irl testihetkessä koska testit nyt jo tietysti vanhoja.

Lämpöjen (tuli ovista edeltävä lasku lämmössä) ja olojen (limat, halut) perusteella olin satavarma että kp14 olisi ovis ollut kuten yleensä ja lähellä plussaa testi kävikin, mutta eipäs vaan ovista ollutkaan silloin (lämmöt ei jatkaneet nousuaan joka vahvistaisi oviksen tapahtuneen) vaan vasta tosiaan kp23. Ilman lämpöjen mittailua olisin luullut oviksen olleen kp14 ja epäillyt että ovisplussa olisi voinut olla yöllä, josta syystä se olisi jäänyt bongaamatta.

Edit laitetaan vielä tän hetkinen lämpökäyrä mukaan.

 

[Anniina♡]

On tuo plussa! :)

Näin itsekin sen tulkitsin Kuva tosiaan lauantailta ja nyt iski päälle jonkin sortin kuumeeton räkä flunssa, että saas nähä meneekö ihan reisille tämä kierto sit kuitenkin...

 

[M_M]

Kirjotan nyt pitkästä aikaa ketjuun ja tekstistä tulee varmasti pitkähkö, mutta luulen että täältä saan parhaan tuen kun en uskalla lähipiirille puhua vauvahaaveista ja mies on, noh..mies.

Määhän kirjottelin tänne jo tammikuussa, kun marraakuussa päätettiin jättää pillerit pois. Tjot ja silleen. Mies oli se joka lopullisen "no jätä pois vaan" päätöksen teki ja joulukuussa jo touhuiltiin lupaavasti. Se ei kuitenkaan tärpännyt, oishan ollukki ihme että heti ekasta. Sama oli sit tammikuussakin.
Helmikuussa kun alkoi ovis lähestyä, mies paukautti että ei olekkaan varma haluaako sittenkään ja että häntä pelotti jo aiemmat testailut että miten hän olisi reagoinut jos olisinkin tärpännyt heti. Meillä ennestään helmikuinen (paitsiettä tammikuinen, mutta anyways) ja miettii riittääkö hänestä isäksi kahdelle, saako kaksi huomiota yhtälailla ja miten muutenkin jaksaminen. Epävarmuutta ja osaksi johtuu huonosta itsetunnostakin kun kokee että minä olen äitinä ollut niin täydellinen kun "kokoajan tiedät mitä teet, raskausaikanakin tiesit syödä vitamiinit ja kaikki tulee luonnostaan, minä en tiedä mistään mitään"

(tässävaiheessa saa nauraa, koska kaikkihan me tiedetään kuinka hukassa sitä ollaan ja mitenpaljon kysymyksiä tällä foorumilla esitetään toisiltamme. Mies ei vaan tiedä sitä )

Tästä täyskäännöksestä seurasi minulla pieni masis tottakai ja ahisti helvetisti. Just ku aattelin että saan alkaa haaveilla pienestä nyytistä tosissaan, matto vedettiin jalkojen alta. Ilmotin että en pillereitä ala syödä enää, että saa herra sit ite keksiä ehkäsyn. Minä tikutan edelleen ovista ja pidän kierrosta kirjaa. Miehelle se passas ja haki ison kasan kumeja kaupasta.

Nyt just oli kolmas ovis tämän jälkeen. Aiemmat kaksi mies on kysellyt millon tarvii alkaa käyttää kumia. Päätyi siihen ettei kokoaikaa, vaan ainoastaan ne herkimmät päivät oviksen aikaan. Ja sinnikäs ollutkin että on houkutuksista huolimatta laittanut sen kumin. (Onko tämä nyt sitä "varmat päivät" tyylistä touhua?)

Ekassa ne oli kp 11-17 kun ovis kp15. Eli reilusti päiviä. Tokassa kp 12-16 kun ovis kp 15. Eli aika lyheni.
Tässä kolmannessa tietoisesti laukesi sisään to, vaikka sanoin että vklp aikoihin tulee ovis. Ei haitannut. Tikutin sit oviksen perjantaille! Lauantaina ei pystytty kun oli muita menoja, mutta tikkukin haaleni. Nyt eilen sit päikkäriaikaan touhuiltiin, sekä illalla halusi vielä uudestaan, ilman kumia. Vaikka siis tietää kierron.

Aikamoiset mahikset tässä kierrossa nyt sit on ja tiedusteluihin "mitenkäs nyt näin" ja "kai tiedät että hyvinkin voin tulla nyt raskaaksi" saan vastauksen "sepä selviää sitten aikanaan". Olkaapas nyt psykologeja ja ennustajia. Jos raskaudun tästä tietoisesta miehen valinnasta, saanko alkaa katella kämppää mulle ja lapsille kun mies saa plussaviivoista hermoromahduksen? Vai onko tää vaan epävarmuutta ja mies alitajuisesti kuitenkin haluaiski sen lapsen, alkuvuonna oli vaan joku epäilyksen hetki?
Meidän tammikuinen on maailman helpoin lapsi! Ja isänä mies on kyllä ollut super. Viettää aikaa, hoitaa tasavertasesti ja kaikinpuolin osallistuu. Että ei pitäisi kyllä todellista ongelmaa olla.. Ajatuksia siis?

 

[NM90]

Millon ajattelit testata? Lupaavalta vaikuttaa

Kuulostaa vaan jotenkin tosi rajuilta oireilta, jos liittyy vaan kiinnittymiseen.
Kokoaika odottelen menkkojen alkavan, mutta ei oo toistaseks alkanut.
Testaan keskiviikkona tarvittaessa, silloin ois sit jo dpo 10-11.

 

[Uppisss]

Mä täällä seurailen sivusta ja iha outo fiilis kun ei pääse tikuttaa ovista joku tikkuun kusemisen riippuvaisuus lienee

 

[Jiin3s]

Kirjotan nyt pitkästä aikaa ketjuun ja tekstistä tulee varmasti pitkähkö, mutta luulen että täältä saan parhaan tuen kun en uskalla lähipiirille puhua vauvahaaveista ja mies on, noh..mies.

Määhän kirjottelin tänne jo tammikuussa, kun marraakuussa päätettiin jättää pillerit pois. Tjot ja silleen. Mies oli se joka lopullisen "no jätä pois vaan" päätöksen teki ja joulukuussa jo touhuiltiin lupaavasti. Se ei kuitenkaan tärpännyt, oishan ollukki ihme että heti ekasta. Sama oli sit tammikuussakin.
Helmikuussa kun alkoi ovis lähestyä, mies paukautti että ei olekkaan varma haluaako sittenkään ja että häntä pelotti jo aiemmat testailut että miten hän olisi reagoinut jos olisinkin tärpännyt heti. Meillä ennestään helmikuinen (paitsiettä tammikuinen, mutta anyways) ja miettii riittääkö hänestä isäksi kahdelle, saako kaksi huomiota yhtälailla ja miten muutenkin jaksaminen. Epävarmuutta ja osaksi johtuu huonosta itsetunnostakin kun kokee että minä olen äitinä ollut niin täydellinen kun "kokoajan tiedät mitä teet, raskausaikanakin tiesit syödä vitamiinit ja kaikki tulee luonnostaan, minä en tiedä mistään mitään"

(tässävaiheessa saa nauraa, koska kaikkihan me tiedetään kuinka hukassa sitä ollaan ja mitenpaljon kysymyksiä tällä foorumilla esitetään toisiltamme. Mies ei vaan tiedä sitä )

Tästä täyskäännöksestä seurasi minulla pieni masis tottakai ja ahisti helvetisti. Just ku aattelin että saan alkaa haaveilla pienestä nyytistä tosissaan, matto vedettiin jalkojen alta. Ilmotin että en pillereitä ala syödä enää, että saa herra sit ite keksiä ehkäsyn. Minä tikutan edelleen ovista ja pidän kierrosta kirjaa. Miehelle se passas ja haki ison kasan kumeja kaupasta.

Nyt just oli kolmas ovis tämän jälkeen. Aiemmat kaksi mies on kysellyt millon tarvii alkaa käyttää kumia. Päätyi siihen ettei kokoaikaa, vaan ainoastaan ne herkimmät päivät oviksen aikaan. Ja sinnikäs ollutkin että on houkutuksista huolimatta laittanut sen kumin. (Onko tämä nyt sitä "varmat päivät" tyylistä touhua?)

Ekassa ne oli kp 11-17 kun ovis kp15. Eli reilusti päiviä. Tokassa kp 12-16 kun ovis kp 15. Eli aika lyheni.
Tässä kolmannessa tietoisesti laukesi sisään to, vaikka sanoin että vklp aikoihin tulee ovis. Ei haitannut. Tikutin sit oviksen perjantaille! Lauantaina ei pystytty kun oli muita menoja, mutta tikkukin haaleni. Nyt eilen sit päikkäriaikaan touhuiltiin, sekä illalla halusi vielä uudestaan, ilman kumia. Vaikka siis tietää kierron.

Aikamoiset mahikset tässä kierrossa nyt sit on ja tiedusteluihin "mitenkäs nyt näin" ja "kai tiedät että hyvinkin voin tulla nyt raskaaksi" saan vastauksen "sepä selviää sitten aikanaan". Olkaapas nyt psykologeja ja ennustajia. Jos raskaudun tästä tietoisesta miehen valinnasta, saanko alkaa katella kämppää mulle ja lapsille kun mies saa plussaviivoista hermoromahduksen? Vai onko tää vaan epävarmuutta ja mies alitajuisesti kuitenkin haluaiski sen lapsen, alkuvuonna oli vaan joku epäilyksen hetki?
Meidän tammikuinen on maailman helpoin lapsi! Ja isänä mies on kyllä ollut super. Viettää aikaa, hoitaa tasavertasesti ja kaikinpuolin osallistuu. Että ei pitäisi kyllä todellista ongelmaa olla.. Ajatuksia siis?

Minusta kuulostaa että miehesi on kyllä vastuuntuntoinen kaveri ja hyvähän se on ettei ota liian kevyesti asioita. Mutta puhukaa yhdessä niistä peloista ja siitä että ei mies varmana ole yksin niiden ajatusten kanssa. Ei sellaista vanhempaa varmaan olekaan joka ei tuntisi välillä epävarmuutta. Sitä voi myös jutella millaista se olisi sitten kun on se toinenkin lapsi ja esittää ihan hypoteettisia tilanteita ja luoda luottamusta siihen että hyvin se menee kun on nytkin hoitanut mielettömän hyvin asiat. Ei ole montaa isää jotka on niin osallistuvia niin voi olla itsestään ylpeä ja myös antaa itselle armollisuutta siihen ettei aina tarvitse pystykään olemaan mikään yliluonnollinen Isä.

 

[Helpsuli]

Täällä kanssa ootellaan kierron alkamista niin, että saisi alkaa seuraamaan tarkemmin. Miehen kanssa tosin jo sovittiin, että viimeistään toukokuun lopulla jos ei menkkoja kuulu niin testaillaan onko jotain muuta tapahtunut.

 

[Mamiksx4]

Ja mahtoikohan mulla olla ovis vielä vai vasta tuloillaan, nyt tikku oli aamulla vahvempi, täytyy illalla testata uudestaan että onko plussa sittenkin vasta tänään. No eilen saatiin rakkautta aikaiseksi ja olikin ihanaa. Jotenkin oli rennompaa, en edes puhunut miehelle oviksista tai muuta, oli itellekkin mukavampaa niin. Pidän omana tietona vain. Ja mä pääsin tekee aloitteen kerrankin, hahaa. Kyllä hän siinä sit kuitenkin kysyi onko nyt se aika kun pitäis tulla sisään? Joo, nyt taidetaan olla lähellä
Tänään lääkärikin soittaa help!

 

[Maakku]

Kirjotan nyt pitkästä aikaa ketjuun ja tekstistä tulee varmasti pitkähkö, mutta luulen että täältä saan parhaan tuen kun en uskalla lähipiirille puhua vauvahaaveista ja mies on, noh..mies.

Määhän kirjottelin tänne jo tammikuussa, kun marraakuussa päätettiin jättää pillerit pois. Tjot ja silleen. Mies oli se joka lopullisen "no jätä pois vaan" päätöksen teki ja joulukuussa jo touhuiltiin lupaavasti. Se ei kuitenkaan tärpännyt, oishan ollukki ihme että heti ekasta. Sama oli sit tammikuussakin.
Helmikuussa kun alkoi ovis lähestyä, mies paukautti että ei olekkaan varma haluaako sittenkään ja että häntä pelotti jo aiemmat testailut että miten hän olisi reagoinut jos olisinkin tärpännyt heti. Meillä ennestään helmikuinen (paitsiettä tammikuinen, mutta anyways) ja miettii riittääkö hänestä isäksi kahdelle, saako kaksi huomiota yhtälailla ja miten muutenkin jaksaminen. Epävarmuutta ja osaksi johtuu huonosta itsetunnostakin kun kokee että minä olen äitinä ollut niin täydellinen kun "kokoajan tiedät mitä teet, raskausaikanakin tiesit syödä vitamiinit ja kaikki tulee luonnostaan, minä en tiedä mistään mitään"

(tässävaiheessa saa nauraa, koska kaikkihan me tiedetään kuinka hukassa sitä ollaan ja mitenpaljon kysymyksiä tällä foorumilla esitetään toisiltamme. Mies ei vaan tiedä sitä )

Tästä täyskäännöksestä seurasi minulla pieni masis tottakai ja ahisti helvetisti. Just ku aattelin että saan alkaa haaveilla pienestä nyytistä tosissaan, matto vedettiin jalkojen alta. Ilmotin että en pillereitä ala syödä enää, että saa herra sit ite keksiä ehkäsyn. Minä tikutan edelleen ovista ja pidän kierrosta kirjaa. Miehelle se passas ja haki ison kasan kumeja kaupasta.

Nyt just oli kolmas ovis tämän jälkeen. Aiemmat kaksi mies on kysellyt millon tarvii alkaa käyttää kumia. Päätyi siihen ettei kokoaikaa, vaan ainoastaan ne herkimmät päivät oviksen aikaan. Ja sinnikäs ollutkin että on houkutuksista huolimatta laittanut sen kumin. (Onko tämä nyt sitä "varmat päivät" tyylistä touhua?)

Ekassa ne oli kp 11-17 kun ovis kp15. Eli reilusti päiviä. Tokassa kp 12-16 kun ovis kp 15. Eli aika lyheni.
Tässä kolmannessa tietoisesti laukesi sisään to, vaikka sanoin että vklp aikoihin tulee ovis. Ei haitannut. Tikutin sit oviksen perjantaille! Lauantaina ei pystytty kun oli muita menoja, mutta tikkukin haaleni. Nyt eilen sit päikkäriaikaan touhuiltiin, sekä illalla halusi vielä uudestaan, ilman kumia. Vaikka siis tietää kierron.

Aikamoiset mahikset tässä kierrossa nyt sit on ja tiedusteluihin "mitenkäs nyt näin" ja "kai tiedät että hyvinkin voin tulla nyt raskaaksi" saan vastauksen "sepä selviää sitten aikanaan". Olkaapas nyt psykologeja ja ennustajia. Jos raskaudun tästä tietoisesta miehen valinnasta, saanko alkaa katella kämppää mulle ja lapsille kun mies saa plussaviivoista hermoromahduksen? Vai onko tää vaan epävarmuutta ja mies alitajuisesti kuitenkin haluaiski sen lapsen, alkuvuonna oli vaan joku epäilyksen hetki?
Meidän tammikuinen on maailman helpoin lapsi! Ja isänä mies on kyllä ollut super. Viettää aikaa, hoitaa tasavertasesti ja kaikinpuolin osallistuu. Että ei pitäisi kyllä todellista ongelmaa olla.. Ajatuksia siis?

Epävarmuus on mitä luonnollisin asia ja hyvä että mies on sen tuonut julki. Itse toistaiseksi lapsettomana en mitään mistään tiiä, mutta isot tytöt puhuu että eka lapsi on "harjoituskappale", seuraavan kanssa on paljon jo tuttua asiaa (ei missään nimessä kaikki, koska jokainen on erilainen), kunhan näin ovat puhuneet pilke silmässä. Toivottavasti saatte puhuttua asiasta ja epävarmuus laantuu. Mainiolta isältä kuitenkin kuulostaa, että varmasti tulee pärjäämään toisen nyytin kanssakin ❤

 

[Mamiksx4]

Tänäänhän se plussa pärähti vasta, alempi aamulla ja ylempi kahdentoista jälkeen. No tallettelut osui sitten kivasti. Josko vielä tänään koitetaan kellistellä

 

[Mössö]

Kirjotan nyt pitkästä aikaa ketjuun ja tekstistä tulee varmasti pitkähkö, mutta luulen että täältä saan parhaan tuen kun en uskalla lähipiirille puhua vauvahaaveista ja mies on, noh..mies.

Määhän kirjottelin tänne jo tammikuussa, kun marraakuussa päätettiin jättää pillerit pois. Tjot ja silleen. Mies oli se joka lopullisen "no jätä pois vaan" päätöksen teki ja joulukuussa jo touhuiltiin lupaavasti. Se ei kuitenkaan tärpännyt, oishan ollukki ihme että heti ekasta. Sama oli sit tammikuussakin.
Helmikuussa kun alkoi ovis lähestyä, mies paukautti että ei olekkaan varma haluaako sittenkään ja että häntä pelotti jo aiemmat testailut että miten hän olisi reagoinut jos olisinkin tärpännyt heti. Meillä ennestään helmikuinen (paitsiettä tammikuinen, mutta anyways) ja miettii riittääkö hänestä isäksi kahdelle, saako kaksi huomiota yhtälailla ja miten muutenkin jaksaminen. Epävarmuutta ja osaksi johtuu huonosta itsetunnostakin kun kokee että minä olen äitinä ollut niin täydellinen kun "kokoajan tiedät mitä teet, raskausaikanakin tiesit syödä vitamiinit ja kaikki tulee luonnostaan, minä en tiedä mistään mitään"

(tässävaiheessa saa nauraa, koska kaikkihan me tiedetään kuinka hukassa sitä ollaan ja mitenpaljon kysymyksiä tällä foorumilla esitetään toisiltamme. Mies ei vaan tiedä sitä )

Tästä täyskäännöksestä seurasi minulla pieni masis tottakai ja ahisti helvetisti. Just ku aattelin että saan alkaa haaveilla pienestä nyytistä tosissaan, matto vedettiin jalkojen alta. Ilmotin että en pillereitä ala syödä enää, että saa herra sit ite keksiä ehkäsyn. Minä tikutan edelleen ovista ja pidän kierrosta kirjaa. Miehelle se passas ja haki ison kasan kumeja kaupasta.

Nyt just oli kolmas ovis tämän jälkeen. Aiemmat kaksi mies on kysellyt millon tarvii alkaa käyttää kumia. Päätyi siihen ettei kokoaikaa, vaan ainoastaan ne herkimmät päivät oviksen aikaan. Ja sinnikäs ollutkin että on houkutuksista huolimatta laittanut sen kumin. (Onko tämä nyt sitä "varmat päivät" tyylistä touhua?)

Ekassa ne oli kp 11-17 kun ovis kp15. Eli reilusti päiviä. Tokassa kp 12-16 kun ovis kp 15. Eli aika lyheni.
Tässä kolmannessa tietoisesti laukesi sisään to, vaikka sanoin että vklp aikoihin tulee ovis. Ei haitannut. Tikutin sit oviksen perjantaille! Lauantaina ei pystytty kun oli muita menoja, mutta tikkukin haaleni. Nyt eilen sit päikkäriaikaan touhuiltiin, sekä illalla halusi vielä uudestaan, ilman kumia. Vaikka siis tietää kierron.

Aikamoiset mahikset tässä kierrossa nyt sit on ja tiedusteluihin "mitenkäs nyt näin" ja "kai tiedät että hyvinkin voin tulla nyt raskaaksi" saan vastauksen "sepä selviää sitten aikanaan". Olkaapas nyt psykologeja ja ennustajia. Jos raskaudun tästä tietoisesta miehen valinnasta, saanko alkaa katella kämppää mulle ja lapsille kun mies saa plussaviivoista hermoromahduksen? Vai onko tää vaan epävarmuutta ja mies alitajuisesti kuitenkin haluaiski sen lapsen, alkuvuonna oli vaan joku epäilyksen hetki?
Meidän tammikuinen on maailman helpoin lapsi! Ja isänä mies on kyllä ollut super. Viettää aikaa, hoitaa tasavertasesti ja kaikinpuolin osallistuu. Että ei pitäisi kyllä todellista ongelmaa olla.. Ajatuksia siis?

Mun mies puhui vähän samoja tuosta että "sinä tiedät kaiken ja minä en mitään" niin häntä auttoi se, kun sanoin etten minäkään tiedä automaattisesti ja kyllä muakin pelottaa (ensimmäistä siis yritetään). Kyllä se vastuu muaki jännittää, mutta keskityn enemmän haaveiluun. Ruokavalioista ja yrittämisestä tiedän, koska luen aiheesta väh. 4h päivittäin... ei se tieto itsestään ole tullut. se rauhoitti häntä, kun hänestä sitten tuntui ettei hän ookaan ajatustensa kanssa yksin tai "väärässä". Eli suosittelisin keskustelemaan myös, jos teillä on sukulaisia tai tuttuja nii vois sieltä miehiltä, joilla on useampi lapsi nii kehottaa miestäs keskustelemaan heidän kanssaan?

 

[Mariam]

Kirjotan nyt pitkästä aikaa ketjuun ja tekstistä tulee varmasti pitkähkö, mutta luulen että täältä saan parhaan tuen kun en uskalla lähipiirille puhua vauvahaaveista ja mies on, noh..mies.

Määhän kirjottelin tänne jo tammikuussa, kun marraakuussa päätettiin jättää pillerit pois. Tjot ja silleen. Mies oli se joka lopullisen "no jätä pois vaan" päätöksen teki ja joulukuussa jo touhuiltiin lupaavasti. Se ei kuitenkaan tärpännyt, oishan ollukki ihme että heti ekasta. Sama oli sit tammikuussakin.
Helmikuussa kun alkoi ovis lähestyä, mies paukautti että ei olekkaan varma haluaako sittenkään ja että häntä pelotti jo aiemmat testailut että miten hän olisi reagoinut jos olisinkin tärpännyt heti. Meillä ennestään helmikuinen (paitsiettä tammikuinen, mutta anyways) ja miettii riittääkö hänestä isäksi kahdelle, saako kaksi huomiota yhtälailla ja miten muutenkin jaksaminen. Epävarmuutta ja osaksi johtuu huonosta itsetunnostakin kun kokee että minä olen äitinä ollut niin täydellinen kun "kokoajan tiedät mitä teet, raskausaikanakin tiesit syödä vitamiinit ja kaikki tulee luonnostaan, minä en tiedä mistään mitään"

(tässävaiheessa saa nauraa, koska kaikkihan me tiedetään kuinka hukassa sitä ollaan ja mitenpaljon kysymyksiä tällä foorumilla esitetään toisiltamme. Mies ei vaan tiedä sitä )

Tästä täyskäännöksestä seurasi minulla pieni masis tottakai ja ahisti helvetisti. Just ku aattelin että saan alkaa haaveilla pienestä nyytistä tosissaan, matto vedettiin jalkojen alta. Ilmotin että en pillereitä ala syödä enää, että saa herra sit ite keksiä ehkäsyn. Minä tikutan edelleen ovista ja pidän kierrosta kirjaa. Miehelle se passas ja haki ison kasan kumeja kaupasta.

Nyt just oli kolmas ovis tämän jälkeen. Aiemmat kaksi mies on kysellyt millon tarvii alkaa käyttää kumia. Päätyi siihen ettei kokoaikaa, vaan ainoastaan ne herkimmät päivät oviksen aikaan. Ja sinnikäs ollutkin että on houkutuksista huolimatta laittanut sen kumin. (Onko tämä nyt sitä "varmat päivät" tyylistä touhua?)

Ekassa ne oli kp 11-17 kun ovis kp15. Eli reilusti päiviä. Tokassa kp 12-16 kun ovis kp 15. Eli aika lyheni.
Tässä kolmannessa tietoisesti laukesi sisään to, vaikka sanoin että vklp aikoihin tulee ovis. Ei haitannut. Tikutin sit oviksen perjantaille! Lauantaina ei pystytty kun oli muita menoja, mutta tikkukin haaleni. Nyt eilen sit päikkäriaikaan touhuiltiin, sekä illalla halusi vielä uudestaan, ilman kumia. Vaikka siis tietää kierron.

Aikamoiset mahikset tässä kierrossa nyt sit on ja tiedusteluihin "mitenkäs nyt näin" ja "kai tiedät että hyvinkin voin tulla nyt raskaaksi" saan vastauksen "sepä selviää sitten aikanaan". Olkaapas nyt psykologeja ja ennustajia. Jos raskaudun tästä tietoisesta miehen valinnasta, saanko alkaa katella kämppää mulle ja lapsille kun mies saa plussaviivoista hermoromahduksen? Vai onko tää vaan epävarmuutta ja mies alitajuisesti kuitenkin haluaiski sen lapsen, alkuvuonna oli vaan joku epäilyksen hetki?
Meidän tammikuinen on maailman helpoin lapsi! Ja isänä mies on kyllä ollut super. Viettää aikaa, hoitaa tasavertasesti ja kaikinpuolin osallistuu. Että ei pitäisi kyllä todellista ongelmaa olla.. Ajatuksia siis?

Nää on nyt ihan miun omia arvauksia vaan, mutta kyllä tuo vaikuttaa minusta siltä, että hän ei kuitenkaan ihan poissuljettuna ajatuksena pitäisi uutta raskautta. Ei hän kuitenkaan kondomeja olisi pois jättänyt, kun tiesi, että ovulaatio on pian tuloillaan, jos raskauden mahdollisuus olisi hänelle katastrofi.

Joka tapauksessa hän vaikuttaa ihanan vastuulliselta ja hyvältä isältä. Joskus sitä vaan epäilee itseään ikään kuin turhaan, jos tavoittelee jotakin täydellisyyttä, johon kukaan ei oikeasti voi yltää. On myös hyvä, että hän on myös pystynyt ottamaan nämä tunteet puheeksi. Varmasti pystytte yhdessä näistä uusistakin käyttäytymisen muutoksista keskustelemaan

Ja ainakin omalla kohdalla raskauden yrittämiseen on kuulunut epäilyksen hetkiä. Raskautta on toivottu koko ajan, mutta plussan jälkeen tuli onnen keskellä pikainen ohimenevä paniikki siitä, että nyt se sitten on menoa, jos kaikki sujuu hyvin ja että miten mä nyt selviän ja osaan. Eli kyllähän tähän yrittämiseen monenlaisia tunteita ja epävarmuuttakin kuuluu, ja se on ihan luonnollista.

 

[M_M]

Kiitos ihanat vastuksista! Tiesin että ymmärrätte ja saan täältä vastauksia!

Täytyy illalla ottaa puheeksi kun tytär menee nukkumaan ja saadaan oma rauha keskustella. Meillä on 1 lapsen perheitä kavereissa ja miehen kummipoika puolestaan on toinen kaksospojista, joissa oli ihan pienenä kaikki koliikista lähtien. Heidän kanssa ei uskalla siis jutella