Raskaaksi 2021

Onpa monta meitä pitkään yrittäneitä täällä. Beating Heart
Meillä tulee juuri 1,5 vuotta yritystä ja yhden yhtä plussaa ei olla saatu.
Alkuun oli enemmänkin meiningillä "tulee jos on tullakseen", mutta nyt kun syli on edelleen tyhjä, ollaan ihan kunnolla alettu yrittämään.
Hirveän nopeasti on mennyt aika!

Mutta siis, toissapäivänä tein tosiaan sen ovisplussan Kp7. Eilen oli jo nega, mutta jatkoin testailuja, koska toi plussa tuli niin aikaisin. Tänään kp9 ja aamulla digillä TAAS suoraan plussa?
Aamulämmöt lähti eilen laskuun ja tänä aamuna laski vielä alemmas. Eli ehkä se ovis sieltä on tulossa, vaikka ultrassa ei näkynyt johtofollia. Ärsyttää vieläkin niin paljon, ettei niitä folleja mitattu, niin ei nyt yhtään tiedä toimiiko kroppa ja testit yks yhteen.
Tää menee aika jännittäväksi. Beaming Face With Smiling Eyes ja nyt en tiedä yhtään, koska alottaisin primolutit.. Yleensä aloitan dpo 3, mutta nyt kun on näin epäselvä tilanne niin en tiedä, milloin uskaltaa, jottei niillä vahingossakaan sotke ovista? Astonished Face-
 
Heippa!

Oon jo pitkään seuraillut tätä keskustelua, mutta en oo vielä koskaan rohkaistunut kirjoittelemaan mitään. Täällä on ollut puhetta pitkään yrittäneistä, joten päätin tulla kertomaan meidän tarinan, jos se toisi toivoa myös teille muille, jotka on jo pidempään sitä plussaa toivoneet.Beating Heart

Meillä on siis mieheni kanssa 4- ja 6-vuotiaat lapset ja kolmannelle annettiin lupa tulla keväällä 2020. Vanhemmat lapset ovat saaneet alkunsa helposti, joten odotettiin, että niin käy myös nyt. Ikää meillä on molemmilla alle 30. Kuukaudet kului ja meillä oli myös muista syistä johtuen erityisen raskas vuosi, joten toki sekin saattoi vaikuttaa osaltansa raskautumiseen.

Viime keväänä, kun yritystä oli takana vuosi, otin tämän vauva-asian todella raskaasti ja tavallaan jo hyväksyinkin asian, ettei meille enää suoda lisää lapsia. Lähipiirissä on syntynyt paljon vauvoja, ja vaikka olenkin yrittänyt olla aidosti heidän puolestaan onnellinen, on silti oma kaipuu siitä kolmannesta tuntunut kovin pahalta. Kesä meni kuitenkin yllättävän rennoin mielin vauvahaaveiden suhteen ja nyt syksyllä työkuvioini muuttuivat, joten oma keskittymiseni on mennyt lähinnä uuteen työhön.

Kiertoni on myös muuttunut entisestä kellon tarkasta 28 päivästä epäsäännölliseksi, joten en ole enää ollut kierrostanikaan täysin perillä. Viime viikonloppuna tuli kuitenkin tunne, että voisin testata huvikseen, vaikkakin ahdisti suunnattomasti ajatus siitä ainaisesta yhdestä viivasta. Mutta kuinka ollakaan, sain testiin haaleaakin haaleamman haamuviivan. Tiesin kyllä, että jotain näkyy, koska sen verran oli tullut niitä täysin negatiivisia tuijoteltua. Tässä välissä on tullut tehtyä muutama (Beaming Face With Smiling Eyes) testi, ja viiva on vain vahvistunut, joten ehkä tässä raskaana nyt vihdoinkin ollaan. Alla oleva kuva on tämän aamun testistä.

1,5 vuotta siinä meni, mutta toivotaan nyt, että tämä pieni pitää lujaa kiinni ja kesäkuussa meidän perhe kasvaaBeating Heart
IMG_20211007_073557__01.jpg
 
3.haaveissa sanoi:
Heippa!

Oon jo pitkään seuraillut tätä keskustelua, mutta en oo vielä koskaan rohkaistunut kirjoittelemaan mitään. Täällä on ollut puhetta pitkään yrittäneistä, joten päätin tulla kertomaan meidän tarinan, jos se toisi toivoa myös teille muille, jotka on jo pidempään sitä plussaa toivoneet.Beating Heart

Meillä on siis mieheni kanssa 4- ja 6-vuotiaat lapset ja kolmannelle annettiin lupa tulla keväällä 2020. Vanhemmat lapset ovat saaneet alkunsa helposti, joten odotettiin, että niin käy myös nyt. Ikää meillä on molemmilla alle 30. Kuukaudet kului ja meillä oli myös muista syistä johtuen erityisen raskas vuosi, joten toki sekin saattoi vaikuttaa osaltansa raskautumiseen.

Viime keväänä, kun yritystä oli takana vuosi, otin tämän vauva-asian todella raskaasti ja tavallaan jo hyväksyinkin asian, ettei meille enää suoda lisää lapsia. Lähipiirissä on syntynyt paljon vauvoja, ja vaikka olenkin yrittänyt olla aidosti heidän puolestaan onnellinen, on silti oma kaipuu siitä kolmannesta tuntunut kovin pahalta. Kesä meni kuitenkin yllättävän rennoin mielin vauvahaaveiden suhteen ja nyt syksyllä työkuvioini muuttuivat, joten oma keskittymiseni on mennyt lähinnä uuteen työhön.

Kiertoni on myös muuttunut entisestä kellon tarkasta 28 päivästä epäsäännölliseksi, joten en ole enää ollut kierrostanikaan täysin perillä. Viime viikonloppuna tuli kuitenkin tunne, että voisin testata huvikseen, vaikkakin ahdisti suunnattomasti ajatus siitä ainaisesta yhdestä viivasta. Mutta kuinka ollakaan, sain testiin haaleaakin haaleamman haamuviivan. Tiesin kyllä, että jotain näkyy, koska sen verran oli tullut niitä täysin negatiivisia tuijoteltua. Tässä välissä on tullut tehtyä muutama (Beaming Face With Smiling Eyes) testi, ja viiva on vain vahvistunut, joten ehkä tässä raskaana nyt vihdoinkin ollaan. Alla oleva kuva on tämän aamun testistä.

1,5 vuotta siinä meni, mutta toivotaan nyt, että tämä pieni pitää lujaa kiinni ja kesäkuussa meidän perhe kasvaaBeating HeartView attachment 107123
Click to expand...

Kiitos tarinan jakamisesta. :)
Isot onnittelut plussasta! :hug007

Pienelle paljon vauvaliimaa ja tarrasukkia matkaan! :Heartred :Heartred :Heartred
 
@Pupuli minä ainakin ottaisin varman päälle ja aloittaisin primot mieluummin vähän myöhemmin, kun nuo sun ovisplussatkin on vielä tullu tosi aikasessa kierron vaiheessa.

samaistun näihin ikäeropohdintoihin. mekin ajateltiin että toinen tulee helposti, ja olisin halunnut 3v ikäeroa lapsille. no nythän se olis jo 4,5v joten en jaksa asiaa enää miettiä, kun nyt vaan edes tulis...
 
Just tänään pohdin ikäeroja ku kävin siel terkkarilla. Aina ollu haaveena monta lasta, 4 ois ihana. Oisin halunnu et esikoinen ois2,5v-3,5v kun toinen syntyy. Nyt on on 3v ja ens kesänä jo 4v. Pohdin myös et koska on niin vaikee raskautua ni jos toinen saadaan ni en enää ikinä käytä ehkäsyä. Oon valmis ottamaan sen "riskin" et tulisin raskaaks joka on näemmä epätodennäköstä.
 
Hei kaikille
Tovin teitä jo taustalta seuranneena uskalsin nyt itsekin kirjoitella.
Meillä on nyt "tulee jos on tullakseen" - meininki, ehkäisyä ei ole ollut kesäkuun jälkeen. Itsehän en siihen pysty, vaan laskeskelen otollisia päiviä ja tarkkailen oireita.
Säännöllinen 29pv kierto, tällä hetkellä kp 14, mutta ovisoireet viipyy.

Taustalla on yksi keskeytys viime vuoden puolelta, jota kadun koko sydämestäni. Mies ei ollut tuolloin valmis ja päätös oli kummallekin todella raskas. Pelkään, että sinetöin sillä päätöksellä kohtalon, ettei meille enää suoda yhteistä lasta. Että olisin tehnyt niin väärin..
 
Täällä tiistaina alkoi menkat ja oli pakko pysyä pari päivää pois foorumilta koska meni niin fiilis.
Tuleeko muille menkkojen alettua sellaisia vastareaktioita, että ”antaa saatana olla”? Mä oon nyt kaks päivää miettinyt sitä, että parasta olisi nauttia näistä kahdesta olemassaolevasta lapsesta ja unohtaa tää projekti kolmas lapsi. Menee niin överiksi mulla tää touhu, että tuntuu etten ole ihan läsnä kunnolla täällä kotosalla. Tää ei vaan voi jatkua! Vauva-ajatukset ja raskautumisen pohdinta vie liikaa multa resursseja kun jotenkin uppoudun siihen kuumeiluun totaalisesti.
Vauva-asia jarrutellut myös työkuvioiden tiimoilta tekemästä tiettyjä siirtoja, mutta nyt taidan vain mennä kohti uusia työkuvioita ja alan suunnittelemaan elämää ja arkea eteenpäin tällä kokoonpanolla.
Ugh, olen puhunut!!

Suuret onnittelut kaikista plussista ja oli myös mielenkiintoista vaikkakin sydäntäsärkevää lukea teidän tarinoita yritystaipaleista. Beating HeartBroken Heart Meillä ensimmäistä lasta ehdittiin odotella n. 7-8kk, toinen tuli ensimmäisestä yrityskierrosta. Kolmas ollut haaveissa kesän alusta. Eipä tässä kauaa ole mennyt, mutta miten sitä onkin jo aivan takki tyhjä. Ollut tässä vähän ressiäkin, ehkä vaikuttaa osaltaan tähän pettymysten sietokykyynAnguished Face
 
Momwoc sanoi:
Täällä tiistaina alkoi menkat ja oli pakko pysyä pari päivää pois foorumilta koska meni niin fiilis.
Tuleeko muille menkkojen alettua sellaisia vastareaktioita, että ”antaa saatana olla”? Mä oon nyt kaks päivää miettinyt sitä, että parasta olisi nauttia näistä kahdesta olemassaolevasta lapsesta ja unohtaa tää projekti kolmas lapsi. Menee niin överiksi mulla tää touhu, että tuntuu etten ole ihan läsnä kunnolla täällä kotosalla. Tää ei vaan voi jatkua! Vauva-ajatukset ja raskautumisen pohdinta vie liikaa multa resursseja kun jotenkin uppoudun siihen kuumeiluun totaalisesti.
Vauva-asia jarrutellut myös työkuvioiden tiimoilta tekemästä tiettyjä siirtoja, mutta nyt taidan vain mennä kohti uusia työkuvioita ja alan suunnittelemaan elämää ja arkea eteenpäin tällä kokoonpanolla.
Ugh, olen puhunut!!

Suuret onnittelut kaikista plussista ja oli myös mielenkiintoista vaikkakin sydäntäsärkevää lukea teidän tarinoita yritystaipaleista. Beating HeartBroken Heart Meillä ensimmäistä lasta ehdittiin odotella n. 7-8kk, toinen tuli ensimmäisestä yrityskierrosta. Kolmas ollut haaveissa kesän alusta. Eipä tässä kauaa ole mennyt, mutta miten sitä onkin jo aivan takki tyhjä. Ollut tässä vähän ressiäkin, ehkä vaikuttaa osaltaan tähän pettymysten sietokykyynAnguished Face
Click to expand...
Joo, täällä sama! Yleensä negatestin jälkeen jätän pariksi päiväksi mammavitamiinit mielenosoituksellisesti syömättä, kun ärsyttää se nega. Yleensä jatkan vitskujen syöntiä kiltisti parin päivän vitamiinilakon jälkeen Beaming Face With Smiling Eyes

Itse yritän kanssa rauhoittaa tätä yrittämistä ja keskittyä myös muihin juttuihin. Meillä myös on kotona kaksi Ihanaa lasta, joita myös saa onneksi sylitellä Beating Heart tämän kierron tärppimahdollisuuksia yritän parantaa käymällä pari kertaa akupunktiossa. En odota käynneiltä kovin paljoa, mutta ainakin se on uusi kokemus :)

Mitä tulee tuleviin työkuvioihisi, niin rohkeasti vain uutta kohti! Jos tärppi käy uusien juttujen alkaessa, niin sitten olet saanut kaksi kivaa uutta asiaa ☺
 
Muokattu viimeksi:
Momwoc sanoi:
Täällä tiistaina alkoi menkat ja oli pakko pysyä pari päivää pois foorumilta koska meni niin fiilis.
Tuleeko muille menkkojen alettua sellaisia vastareaktioita, että ”antaa saatana olla”? Mä oon nyt kaks päivää miettinyt sitä, että parasta olisi nauttia näistä kahdesta olemassaolevasta lapsesta ja unohtaa tää projekti kolmas lapsi. Menee niin överiksi mulla tää touhu, että tuntuu etten ole ihan läsnä kunnolla täällä kotosalla. Tää ei vaan voi jatkua! Vauva-ajatukset ja raskautumisen pohdinta vie liikaa multa resursseja kun jotenkin uppoudun siihen kuumeiluun totaalisesti.
Vauva-asia jarrutellut myös työkuvioiden tiimoilta tekemästä tiettyjä siirtoja, mutta nyt taidan vain mennä kohti uusia työkuvioita ja alan suunnittelemaan elämää ja arkea eteenpäin tällä kokoonpanolla.
Ugh, olen puhunut!!

Suuret onnittelut kaikista plussista ja oli myös mielenkiintoista vaikkakin sydäntäsärkevää lukea teidän tarinoita yritystaipaleista. Beating HeartBroken Heart Meillä ensimmäistä lasta ehdittiin odotella n. 7-8kk, toinen tuli ensimmäisestä yrityskierrosta. Kolmas ollut haaveissa kesän alusta. Eipä tässä kauaa ole mennyt, mutta miten sitä onkin jo aivan takki tyhjä. Ollut tässä vähän ressiäkin, ehkä vaikuttaa osaltaan tähän pettymysten sietokykyynAnguished Face
Click to expand...


Mä ainakin samaistun täysin tohon vastareaktioon! Mä oon vauvakuumeillut monen monta vuotta, mutta meillä mies edelliskesänä lämpesi enemmän ajatukselle. Viime vuoden marraskuusta saakka nyt sitten yritetty. Joka kerta kun menkat alkaa oon viikon tai kaksikin sitä mieltä että nyt en enää jaksa, oon ihan rikki, pidetään taukoa jne. Miten ihanaa onkaan kun mies onkin rinnalla toistamassa ”tää on meidän suurin haave, me kyllä onnistutaan kun jaksetaan yrittää” vaikka vielä pari vuotta sitten ajatus vauvasta oli hänelle kaukainen. Jos joku tässä yrittämisasiassa on positiivista niin meillä se on ainakin lähentänyt meidän parisuhdetta ihan uudelle asteelle :)Beating Heart
Mutta joo eipä auta kun taas toivoa. Täällä meneillään dpo5, tuskasen pitkiä nämä piinapäivät Angry Face
 
Momwoc sanoi:
Täällä tiistaina alkoi menkat ja oli pakko pysyä pari päivää pois foorumilta koska meni niin fiilis.
Tuleeko muille menkkojen alettua sellaisia vastareaktioita, että ”antaa saatana olla”? Mä oon nyt kaks päivää miettinyt sitä, että parasta olisi nauttia näistä kahdesta olemassaolevasta lapsesta ja unohtaa tää projekti kolmas lapsi. Menee niin överiksi mulla tää touhu, että tuntuu etten ole ihan läsnä kunnolla täällä kotosalla. Tää ei vaan voi jatkua! Vauva-ajatukset ja raskautumisen pohdinta vie liikaa multa resursseja kun jotenkin uppoudun siihen kuumeiluun totaalisesti.
Vauva-asia jarrutellut myös työkuvioiden tiimoilta tekemästä tiettyjä siirtoja, mutta nyt taidan vain mennä kohti uusia työkuvioita ja alan suunnittelemaan elämää ja arkea eteenpäin tällä kokoonpanolla.
Ugh, olen puhunut!!

Suuret onnittelut kaikista plussista ja oli myös mielenkiintoista vaikkakin sydäntäsärkevää lukea teidän tarinoita yritystaipaleista. Beating HeartBroken Heart Meillä ensimmäistä lasta ehdittiin odotella n. 7-8kk, toinen tuli ensimmäisestä yrityskierrosta. Kolmas ollut haaveissa kesän alusta. Eipä tässä kauaa ole mennyt, mutta miten sitä onkin jo aivan takki tyhjä. Ollut tässä vähän ressiäkin, ehkä vaikuttaa osaltaan tähän pettymysten sietokykyynAnguished Face
Click to expand...

Jep, täällä myös tulee vastareaktio jollekin tuntemattomalle voimalle. Olin pari pv pois foorumilta kp1 vitutuksen takia. Siis tiistaina alkoivat minullakin!

Ensi viikolla aloitan ovistikutuksen ja voin kertoa että kiimainen akka odottaa miestään sitten kotona joka ilta enemmän tai vähemmän innokkaana :D onneksi mieskin on viriili tapaus :D Todella toivon, ettei tarvitse enää tämän kierron jälkeen miettiä menkkoja kuin seuraavaksi vajaa vuoden päästä!
 
Veranda93 sanoi:
Hei kaikille
Tovin teitä jo taustalta seuranneena uskalsin nyt itsekin kirjoitella.
Meillä on nyt "tulee jos on tullakseen" - meininki, ehkäisyä ei ole ollut kesäkuun jälkeen. Itsehän en siihen pysty, vaan laskeskelen otollisia päiviä ja tarkkailen oireita.
Säännöllinen 29pv kierto, tällä hetkellä kp 14, mutta ovisoireet viipyy.

Taustalla on yksi keskeytys viime vuoden puolelta, jota kadun koko sydämestäni. Mies ei ollut tuolloin valmis ja päätös oli kummallekin todella raskas. Pelkään, että sinetöin sillä päätöksellä kohtalon, ettei meille enää suoda yhteistä lasta. Että olisin tehnyt niin väärin..
Click to expand...

Hui, synkkä ajatus, älä mieti noin. Ekalla lapsella ei ollut vielä aika tulla ja valmisti teitä ja etenkin miestä tähän..? Mun mielestäni keskeytys ei ole väärin, lapsen etu vain että tulee kun vanhemmat ovat siihen valmiita ja elämäntilanne sopiva. Beating Heart
 
Hei pitkästä aikaa! Vihdoin täälläkin päästään kunnolla vauvahommiin Clapping Hands synnytyksestä 1,5 vuotta ja menkat tulee miten sattuu. Mulla tosiaan todettu ovulaatiossa ongelmia. Kesällä kävin neuvolan kautta lääkärillä josta tarkistettiin verikokeet jonka jälkeen sain letroihin taas reseptin. Ja vihdoin tänään on koittanut se päivä että sain letrot alottaa, tänään siis kp 3! Ens perjantaina on letroihin seuranta ultra.

Hurjasti kaikille onnea vauvan yritykseen ja onnea jo plussanneille Beating Heart
 
Terkkari soitti tänään ja oli lääkärin kanssa keskustellu mein tilanteesta. 2 kiertoa pitäs testailla ovista, jos ei selkeesti ovista tuu eikä raskautumista ni yhteys ja lähete eteenpäin. Koska selkee ovulaatiohäiriö on ei ootella sen pidempään mut lääkäri haluaa pari kiertoa katto ku ekaa yrittäessä kierrot oli tosi epäsäännöllisiä (jopa yli 100päivää) ja nyt suht säännölliset. Helpotti et tietää et apua saa ja ei tarvii niin kauaa oottaa. Mieskin oli silminnähden helpottunu ettei tarvii taas vuotta yrittää. Kaikki tietää et se alkaa jo aika nopeesti olla henkisesti raskasta ja kuormittaa suhdetta.
 
Mä en ole juurikaan tänne kirjoitellut, ehkä alku vuodesta enemmän. Meillä yritystä 2v eikä enää meinaa löytyä positiivisia asioita kerrottavaksi niin oon sit jättänyt kirjoittamatta.
Meillä toiveissa kolmas ja ikää (37v) vastaan tässä taistellaan.
Nyt tulis nuorimpaan ikäeroa jo 4v. Meillä on letrozolit käytössä. IVF:n tuskin lähdetään.
Katsotaan nyt jonkin aikaa vielä ja sit täytyy vaan lopettaa (ajatuskin tästä saa kyyneleet silmiin).
 
Momwoc sanoi:
Vauva-asia jarrutellut myös työkuvioiden tiimoilta tekemästä tiettyjä siirtoja, mutta nyt taidan vain mennä kohti uusia työkuvioita ja alan suunnittelemaan elämää ja arkea eteenpäin tällä kokoonpanolla.
Click to expand...

Työkuvioita ei tosiaankaan kannata suunnitella sen perusteella, että voi tulla raskaaksi (ellei kyseessä ole tyyliin kiinteä kahden vuoden pesti öljynporauslautalle, mutta silloin voisi se raskautuminenkin olla aika haastavaa Beaming Face With Smiling Eyes). Hetken pohdin asiaa kyllä itsekin, kun meillä vapautui viime vuonna esimiehen paikka, että kehtaanko hakea, jos sitten tulenkin raskaaksi. Totesin kuitenkin, että olin tehtävään paras hakija ja että firma teki hyvän ratkaisun valitsessaan minut, vaikka sitten jäisinkin äitiyslomalle. Se on kuitenkin aika lyhyt aika loppujen lopuksi. Ei sitä nyt tarvitse pyydellä anteeksi, että haluaa lapsen, eikä minulla ole mitään velvollisuutta suunnitella elämääni sen mukaan, mikä olisi työnantajalle parasta.
 
Jadine sanoi:
Työkuvioita ei tosiaankaan kannata suunnitella sen perusteella, että voi tulla raskaaksi (ellei kyseessä ole tyyliin kiinteä kahden vuoden pesti öljynporauslautalle, mutta silloin voisi se raskautuminenkin olla aika haastavaa Beaming Face With Smiling Eyes). Hetken pohdin asiaa kyllä itsekin, kun meillä vapautui viime vuonna esimiehen paikka, että kehtaanko hakea, jos sitten tulenkin raskaaksi. Totesin kuitenkin, että olin tehtävään paras hakija ja että firma teki hyvän ratkaisun valitsessaan minut, vaikka sitten jäisinkin äitiyslomalle. Se on kuitenkin aika lyhyt aika loppujen lopuksi. Ei sitä nyt tarvitse pyydellä anteeksi, että haluaa lapsen, eikä minulla ole mitään velvollisuutta suunnitella elämääni sen mukaan, mikä olisi työnantajalle parasta.
Click to expand...

samaa mieltä ! Alkoi oikein itseä ärsyttämään kun harmittelin itsekseni että nyt täytyy työnantajalle sitten ilmoittaa äitiyslomasta ja menee sijaisuudet kaikki uusiksi. Ihan kuin se mun ongelma olisi !
 
Hellou. Nyt vihdoin tuun kertomaan meidän torstaina olleesta ensikäynnistä lapsettomuuspolilla. Piti sulataella pari päivää ihan itekseen. Tilanne on siis se että mulla on endometrioosi ja todennäköisesti myös johtimet tai johdin tukossa. Olisivat samalla tehneet sen munanjohtimien aukiolotutkimuksen mutta ei ollu tarpeeksi hoitohenkilökuntaa talossa eli se siirtyykin sitten ensikiertoonConfused Face Diagnoosina on määrittelemätön naisen hedelmättömyys.

Nyt sotasuunnitelma on se että ensviikolla verikokeita lisää mulle että miehelle ja tämä kierto talletellaan kotona ihan normaalisti. Jos ei nytkään tärppää nii enskierron alussa soitto polille että se aukkari aika ja jos johtimet on tukossa nii ivf on meidän hoito ja jos ei oo tukossa nii sit inseminaatio x 3 ja sit vasta ivf. Tosiaan nyt on menossa yk 15 ja kp 6.
Saa kysyä jos tulee kysyttävää hoitoihin liittyen tai ihan mihin vaanBaby Medium Light Skin Tone-
 
Momwoc sanoi:
Täällä tiistaina alkoi menkat ja oli pakko pysyä pari päivää pois foorumilta koska meni niin fiilis.
Tuleeko muille menkkojen alettua sellaisia vastareaktioita, että ”antaa saatana olla”? Mä oon nyt kaks päivää miettinyt sitä, että parasta olisi nauttia näistä kahdesta olemassaolevasta lapsesta ja unohtaa tää projekti kolmas lapsi. Menee niin överiksi mulla tää touhu, että tuntuu etten ole ihan läsnä kunnolla täällä kotosalla. Tää ei vaan voi jatkua! Vauva-ajatukset ja raskautumisen pohdinta vie liikaa multa resursseja kun jotenkin uppoudun siihen kuumeiluun totaalisesti.
Vauva-asia jarrutellut myös työkuvioiden tiimoilta tekemästä tiettyjä siirtoja, mutta nyt taidan vain mennä kohti uusia työkuvioita ja alan suunnittelemaan elämää ja arkea eteenpäin tällä kokoonpanolla.
Ugh, olen puhunut!!

Suuret onnittelut kaikista plussista ja oli myös mielenkiintoista vaikkakin sydäntäsärkevää lukea teidän tarinoita yritystaipaleista. Beating HeartBroken Heart Meillä ensimmäistä lasta ehdittiin odotella n. 7-8kk, toinen tuli ensimmäisestä yrityskierrosta. Kolmas ollut haaveissa kesän alusta. Eipä tässä kauaa ole mennyt, mutta miten sitä onkin jo aivan takki tyhjä. Ollut tässä vähän ressiäkin, ehkä vaikuttaa osaltaan tähän pettymysten sietokykyynAnguished Face
Click to expand...
Täysin sama fiilis täällä menkkojen ekana päivänä tai kun oon nega testin tehnyt. Sitä vaan miettii et vittu ei vaan jaksais enää. Lisäks koitan miettiä kahden lapsen hyviä puolia ja sillä lievittää vitutusta.

Mä vaihdoin alku vuodesta työpaikkaa ja sillon mietin et vitsi jos nyt tulee plussa. No nyt oon ollu uudessa työssä 7kk eikä plussaa näy. Että ei kannata muuta elämää liikaa suunnitella mahdollisen raskautumisen mukaan.
 
Täällähän on ollut hiljaista Beaming Face With Smiling Eyes Pitkät päivät täällä. Dpo 5. Terot aloitettu ja nyt vaan odotellaan.

Mies toimitti tänään siemennestenäytteen ja varmaan sitten ensimmäisellä polikäynnillä joulukuussa kuullaan tulokset. Mulla löytyi bakteerivaginoosi, jonka hoidan kyllä kuntoon antibiooteilla ensi viikolla, jos uusi kierto tästä starttaa. Lauantaina pitäisi alkaa tiputtelu, jos kierto menee yhtään samalla kaavalla, kuin on edellinen. En tiedä voiko tuo bakteerivaginoosi vaikuttaa tähän, ettei tärppiä tule, kun on suht oireeton, mutta toivotaan. Katseet on jo seuraavassa kierrossa :/
 
Täällä ehkä dpo1. Mulla on voimakkaat ovulaatiokivut, olisi mielenkiintoista tietää onko se kivuliain päivä otollisin. Onko kellään tietoa?
Ovistestejä en lähde kuitenkaan kokeilemaan, kun varsinaista yritystä ei ole ja seksiäkin toisinaan harvakseltaan.

Tällä kertaa muut ovisoireet jäi vähäisiksi. Ja viimeisen vuoden aikana rinnat on ihmeellisesti kipuilleet pitkin kiertoa, ennen en huomannut mitään rintojen arkuutta kierron eri vaiheissa. Jotain muutosta hormonitoiminnassa on tänä vuonna tapahtunut, on alkanut tulla finnejä ja hiukset rasvoittuu ja hikoilen toisiaan öisin.. Toivon ettei nyt enteile mitään varhaista menopaussia kuitenkaanAnxious Face With Sweat-
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top