Raskaaksi 2020

Voi hitto mikä katkeruus ja kateus taas iski! Sukulaisnaiselta raskausuutisia, ja ihan sielua kuristaa.
Tekisi mieli poistaa koko ihminen somesta, ettei tarvitsisi nähdä ja seurata. Ja vältellä muutenkin kaikin tavoin.

Ei mua vieraiden raskaudet ja vauvat haittaa, niistä osaan iloita mukana. Mutta sellaiset ihmiset, joiden kanssa viettää aikaa ja joita näkee sukujuhlissa tms. Niitä mä en vaan kestä.
Ainut mitä saatan ajatella on, että mulla pitäisi olla tuollainen.
Että mulla pitäisi olla sen ja sen ikäinen vauva kun sun vauvasi syntyy.
Että mun pitäisi saada tuntea liikkeet, jännätä ultraa ja kertoa kaikille :sad001

Oon sujut keskenmenon ja tuloksettoman yrityksen kanssa niin kauan, kunnes kuulen jonkun tutun tai läheisen ilouutisia.
 
Pahoittelut ja voimia kaikille menetyksen kokeneille❤️

Tervetuloa uusille❤️

Täällä käyn lukemassa kyllä ja elän hengessä mukana, vaikka hiljaa olenkin. Ei minkäänlaista merkkiä, että ovis lähestyisi. Enemmän tosin olisi yllättänyt jos toinen ovis olisi putkeen. Nautitaan kuitenkin miehen kanssa toisistamme vähintään joka toinen päivä, jos vaikka selvät ovismerkit sattumalta puuttuisikin. Ilman stressiä nautiskellen siis eteenpäin :)
 
Moi, ajattelin kanssa uutena kirjoitella tänne yritetään kolmatta beibiä meidän perheeseen ja raskauduinkin heinä/elokuussa, mutta se meni kesken menkat tuli tyhjennyksen jälkeen normisti ja nyt olisi ensimmäiset piinapäivät km:n jälkeen päällä.. noin viikon päästä pitäisi menkkojen alkaa, mutta saa nähdä! Alavatsaa juilii aikalailla tällä hetkellä ja turvottaa
 
Oho, täällähän on vilkasta! Kiva juttu :happy:

Ja kiitti tervetulotoivotuksista! Tässä tosiaan mun haamulainen toissapäivältä eli dpo 12. Kyseessä on herkkä 10-testi eikä ollut aamu kun testasin.. eilen ja tänään en uskaltanut testailla. Huomenna kai sitten, vaikka melkeen ei uskaltais.. Itsellä ikää jo 40 niin korkeat riskit keskenmenoihin jne tietty...

Noi katkeruuden tunteetkin on kyllä tuttuja. Olin pitkään aikuisiällä sinkkuna ja tuntui ettei oo ees ketään kenen kanssa sitä perhettä toivoa. Ni nyt sit iän puolesta tähän lapsitoiveeseen ”viime minuuteilla” löyty rinnalle ihana kumppani niin kyllä sitä osaa arvostaa. :cat:
 

Liitteet

  • 8919B1B6-5071-45F0-BB1C-4574D32F1E46.png
    8919B1B6-5071-45F0-BB1C-4574D32F1E46.png
    227.5 KB · Katsottu: 237
Mulla tässä kierrossa ilmeisesti myöhäinen ovis, tikutin sen vahvana kp 19. Nyt menossa 30/27 eikä menkkoja näy ja eilen illalla testi nega. Tuleeko menkat myöhemmin jos ovis ollut myöhässä, eli pitäiskö odottaa menkkoja vielä kp 33 eli 14pv oviksesta ja testata mahdollisesti sitten uudelleen?
 
Mulla tässä kierrossa ilmeisesti myöhäinen ovis, tikutin sen vahvana kp 19. Nyt menossa 30/27 eikä menkkoja näy ja eilen illalla testi nega. Tuleeko menkat myöhemmin jos ovis ollut myöhässä, eli pitäiskö odottaa menkkoja vielä kp 33 eli 14pv oviksesta ja testata mahdollisesti sitten uudelleen?


Mä ainakin lasken menkat aina ovulaation mukaan, 14 päivää on mulla normaali luteaalin pituus. Eli jos ovulaatio tulee myöhemmin, nii sit automaattisesti menkat "myöhästyy" jos laskee vaan kpna, mut jos tuntee oman kiertonsa ja luteaalivaiheen pituuden, tietää laskea koska menkat on sit virallisesti myöhässä :)
 
Tervetuloa uusille :happy:

kp35/dpo13. Ehkä huomenna uskaltais uittaa tikkuakin... Tänään en lähtenyt testaamaan :bag:
Tai sit mä jätän lauantaille ellei vuoto päätä syöksyä kuvioihin ennen sitä :wacky:
Influenssarokotteen sain (tai no, pakon eessähän sen ottaa osittain) tänään, ja ihan järkky lihassärky ollu koko päivän koko kropassa. Väsyttää ja liekö inan lämpöäkin. Joko rokotteesta johtuvaa ellen oo tulossa sitten kipeeksi :meh: Jos aamulla ei oo lämpöö niin töihin mars, mut jos on niin on kai se varoiks oltava poissa:facepalm: mies särkyinen kanssa ja testiin menee huomenna aamulla :bag:
 
Heips. Niin ne menkat sit alkoi viimekierrossa ja nyt yk 2 ja kp 7. Se tiputteluvuoto joka alkoi 6 päivää ennen menkkoja niin johtuu varmaan keltarauhashormoonin vähyydestä ja jos tässäkin kierros taas alkaa ennen menkkoja semmonen niin tiedä sit jo heti ettei oo tärpännyt. Musta tuntuu kyllä et vaikka ovistikku näytti kauheen tumman lh huipun niin kun ei ovislimoja tullut niin en usko et edes ovuloin viime kierros.
 
Seuraa avautuminen:
En tiedä johtuuko nämä mun tunteet pimenevästä syksystä vai pahenevasta masennuksesta vai mistä, mutta mun olo on ihan hirvee. Mua ahdistaa ja sydän muljahtelee koko ajan ja tekisi mieli vain kääriytyä peiton alle ja itkeä. Mun olo on tosi yksinäinen ja tuntuu, ettei kukaan pysty ymmärtämään mua. Muutamana päivänä oon yrittänyt kertoa mun miehelle mille musta tuntuu ja miten paha mun on olla, mutta ei se ymmärrä. Ja mies kokee, että syytän sitä näistä asioista tai että tää on jotenkin sen vika, vaikka ei se niin ole. Suurin syy tälle on lapsettomuus ja keskenmenojen aiheuttama tuska. Oon niin loppu tähän, etten tiedä mitä mun pitäisi tehdä :sorry:
 
Seuraa avautuminen:
En tiedä johtuuko nämä mun tunteet pimenevästä syksystä vai pahenevasta masennuksesta vai mistä, mutta mun olo on ihan hirvee. Mua ahdistaa ja sydän muljahtelee koko ajan ja tekisi mieli vain kääriytyä peiton alle ja itkeä. Mun olo on tosi yksinäinen ja tuntuu, ettei kukaan pysty ymmärtämään mua. Muutamana päivänä oon yrittänyt kertoa mun miehelle mille musta tuntuu ja miten paha mun on olla, mutta ei se ymmärrä. Ja mies kokee, että syytän sitä näistä asioista tai että tää on jotenkin sen vika, vaikka ei se niin ole. Suurin syy tälle on lapsettomuus ja keskenmenojen aiheuttama tuska. Oon niin loppu tähän, etten tiedä mitä mun pitäisi tehdä :sorry:

Itsellä oli juuri tuollainen olo vuosia sitten ja vaikka mulla onkin nyt mielialaa tasaavat lääkkeet, niin en olisi selvinnyt ilman terapiaa, tai jotain ammattilaista jolle puhua.

Jos tuntuu, tai on mahdollista, niin puhuminen terapeutile tai vastaavalle voi auttaa paljon. Itse kiitän omaa terapeuttiani siitä mitä olen tänä päivänä. Tehtiin paljon ajatusharjoituksia ja näin saatiin mieli toimimaan vähän eri tavalla ja se toimi ainakin mulla.

Mulle järjestyi myös lääkitys tosiaan ja jo pienikin määrä masennuslääkettä voi tehdä ihmeitä.

Mun tilanteesa oli parasta karsia mahdollisimman paljon stressitekijöitä ja keskittyä omaan paranemiseensa. Toki kaikilla se ei ole mahdollista.

Tsemppiä! :Heartred
 
Seuraa avautuminen:
En tiedä johtuuko nämä mun tunteet pimenevästä syksystä vai pahenevasta masennuksesta vai mistä, mutta mun olo on ihan hirvee. Mua ahdistaa ja sydän muljahtelee koko ajan ja tekisi mieli vain kääriytyä peiton alle ja itkeä. Mun olo on tosi yksinäinen ja tuntuu, ettei kukaan pysty ymmärtämään mua. Muutamana päivänä oon yrittänyt kertoa mun miehelle mille musta tuntuu ja miten paha mun on olla, mutta ei se ymmärrä. Ja mies kokee, että syytän sitä näistä asioista tai että tää on jotenkin sen vika, vaikka ei se niin ole. Suurin syy tälle on lapsettomuus ja keskenmenojen aiheuttama tuska. Oon niin loppu tähän, etten tiedä mitä mun pitäisi tehdä :sorry:

Voi Reggie :Heartpink Se ei ole ihmekään, että sun vointi on henkisesti nyt tuollainen. Harmi, ettei mies tunnu ymmärtävän ja ottaa itseensä olostasi :sorry: Vaikka syksy ja pimeyskin voi vaikuttaa sun oloon, niin se ei oo silti aihe miettiä etteikö sun vointi vois olla huono. Sulla on oikeus surra ja olla maassa, eikä tarvii sormia napsauttamalla yrittää saada asennetta että kaikki on hyvin.

Ootko töissä? Jos, niin suosittelisin piipahtamaan työterveydessä ja sitä kautta vaikka käydä keskustelemassa psyk sh tai psykologin kanssa. Työkuntoisuushan tuossa myös on vaakalaudalla, eikä sairaslomakaan toisaalta olisi pahitteeksi. Jos opiskelet, opiskeluterveydenhuolto. Jos et oo töissä/opiskele niin terveysaseman kautta depressiohoitaja/psyk sh vois kans tulla kyseeseen. Nyt ehkä tärkeintä, ettet jää täysin yksin ja ilman apua. Pääset käsittelemään tuota surua jonkun kanssa, jolle voit puhua pelkäämättä että ottaa liian raskaasti. :Heartpink

muoks. Komppaan Pingviiniemoa. Terapiaan hakeutuminenkin (kelan tukemana) on oma prosessinsa mutta takuulla hyödyllinen. Eikä lääkityskään huonoksi ole jos olo on jatkunut pidempään ja keskustelu + itsehoito ei auta.

Voimia!:Heartbigred
 
Seuraa avautuminen:
En tiedä johtuuko nämä mun tunteet pimenevästä syksystä vai pahenevasta masennuksesta vai mistä, mutta mun olo on ihan hirvee. Mua ahdistaa ja sydän muljahtelee koko ajan ja tekisi mieli vain kääriytyä peiton alle ja itkeä. Mun olo on tosi yksinäinen ja tuntuu, ettei kukaan pysty ymmärtämään mua. Muutamana päivänä oon yrittänyt kertoa mun miehelle mille musta tuntuu ja miten paha mun on olla, mutta ei se ymmärrä. Ja mies kokee, että syytän sitä näistä asioista tai että tää on jotenkin sen vika, vaikka ei se niin ole. Suurin syy tälle on lapsettomuus ja keskenmenojen aiheuttama tuska. Oon niin loppu tähän, etten tiedä mitä mun pitäisi tehdä :sorry:

Voimia❤️ Suosittelen myös hankkimaan apua ja keskustelemaan ihan puolueettoman ulkopuolisen kanssa. Tiedän ettei ole helppoa, mutta koita ajatella ja tehdä paljon mukavia juttuja ja jos kovasti ahdistaa niin me olemme täällä!
 
Dpo 6 ja kohdun seudulla tuikkivaa hentoa kipua hetken aikaa. Voi kuinka toiveet nousee ihan liikaa näistä tuntemuksista :rolleyes:
 
Seuraa avautuminen:
En tiedä johtuuko nämä mun tunteet pimenevästä syksystä vai pahenevasta masennuksesta vai mistä, mutta mun olo on ihan hirvee. Mua ahdistaa ja sydän muljahtelee koko ajan ja tekisi mieli vain kääriytyä peiton alle ja itkeä. Mun olo on tosi yksinäinen ja tuntuu, ettei kukaan pysty ymmärtämään mua. Muutamana päivänä oon yrittänyt kertoa mun miehelle mille musta tuntuu ja miten paha mun on olla, mutta ei se ymmärrä. Ja mies kokee, että syytän sitä näistä asioista tai että tää on jotenkin sen vika, vaikka ei se niin ole. Suurin syy tälle on lapsettomuus ja keskenmenojen aiheuttama tuska. Oon niin loppu tähän, etten tiedä mitä mun pitäisi tehdä :sorry:

Niin tuttuja tunteita :Heartred Itselläni ne johtuu vain ja ainoastaan keskenmenoista ja lapsettomuudesta, muuten elämässä on mielestäni kaikki ihan hyvin. Mutta nämä aiheuttaa niin vahvoja tunteita, että ne jyrää myös niiden hyvien asioiden yli. Mä olen päässyt nyt kolmannen keskenmenon jälkeen juttelemaan neuvolapsykologille ja se tuntuu ihan hyvältä, kun pääsee kerran viikossa kunnolla puhumaan näistä asioista

Kovasti tsemppiä, et ole yksin :Heartred
 
Voimia Reggie, amandatt ja muut näiden teemojen kanssa kipuilevat!! <3 onneksi me ei kukaan olla oikeasti yksin!
 
ON: liitoskipua, rintojen kipuilua, märkää, tuntemuksia alamahalla... aiemmissa kierroissa olisin ollut tässä vaiheessa tosi optimistinen :grin mutta vanhasta viisastuneena nämäpä voi kertoa mistä vaan. nyt on nuo geleet ja siveydenpuutkin käytössä, joten voivat vaikuttaa. dpo6-7 ja odottelu vaan jatkuu. tiputtelu on yleensä alkanut viimeistään dpo11, eli jos keskiviikkona ei ole vielä mitään vuotoa, se on jo voitto :smiley-angelic001
 
Heippa kaikki pitkästä aikaa. Yritin tässä vähän katsella ketkä ovat raskautuneet viime kirjoittelu kerrasta, mutta en ihan päässyt perille. Olisi pitänyt selata viestejä pidemmälle.
Oma tilanne on sellainen, että suoraan sanottuna vähän laiskottaa... En viitsi ovulaatiota tikuttaa, kun on kuitenkin säännöllinen kierto ja tunnistan ns. Parhaat päivät ja seksiä on joka tapauksessa säännöllisesti, niin mitä voisi tehdä toisin.?
Ikää tulee 34. Munasolujen laatu ja kapasiteetti tarkistettu vuosi sitten.
Ainut mikä mulla saattaa olla (oma päätelmä) on se ettei keltarauhanen käy ihan täysillä.
 
Piti tulla vaan näyttämään et ehkä nää parjatut one stepin ovistestit sopii sittenkin parhaiten mulle :grin Muuten lähes olematon viiva mut tänään kp 10 sit viivat näky heti kun tikku kastui. Tilasin näitä vaan siks kun sofin ovistestit oli silloin loppu. On nipistellyt muniksia kunnolla tämä aamuna ja eggikset alkoi selkeinä jo pari päivää sit eli kp 8. Taitaa tulla lyhyt, n 26 päivän kierto.. :wacky:

Testiaikaa kulunut ehkä 3min kuvanottohetkellä, aiemminkin näkyi mut ei ollu puhelinta lähettyvillä.

IMG_20201106_102617.jpg

Ja nyt noin 10min kuluttua näyttää tältä

IMG_20201106_103203.jpg
 
Heippa kaikki pitkästä aikaa. Yritin tässä vähän katsella ketkä ovat raskautuneet viime kirjoittelu kerrasta, mutta en ihan päässyt perille. Olisi pitänyt selata viestejä pidemmälle.
Oma tilanne on sellainen, että suoraan sanottuna vähän laiskottaa... En viitsi ovulaatiota tikuttaa, kun on kuitenkin säännöllinen kierto ja tunnistan ns. Parhaat päivät ja seksiä on joka tapauksessa säännöllisesti, niin mitä voisi tehdä toisin.?
Ikää tulee 34. Munasolujen laatu ja kapasiteetti tarkistettu vuosi sitten.
Ainut mikä mulla saattaa olla (oma päätelmä) on se ettei keltarauhanen käy ihan täysillä.

tuli sun viestistä mieleen että missähän meidän lista viipottaa, senhän voisi taas nostaa :)
 
Takaisin
Top