Apua voi lähteä hakemaan ihan tavan terveysasemaltakin, jos ei muuta keksi. Siellä varataan eka lääkärin aika ja lääkäri laittaa sit lähetettä eteenpäin. Meillä voi myös kunnallisella soittaa suoraan mielenterveyspäivystyksen vastaanotolle, jossa saa ajan ensin psykiatriselle sairaanhoitajalle ja tarpeen mukaan sitten psykiatrille. :)
Mun oma kokemus oli kyllä se, että harmittavan vähän kukaan ammattilainen lapsettomuudesta mitään oikein ymmärsi. Kovasti olisivat laittaneet ties mitä droppia kyllä, mut eivät oikein ymmärtäneet, että mä olisin vain tahtonut oppia käsittelemään sitä surun määrää. Mullakin tämä ahdistuneisuus ja masentuneisuus oli yksinomaan keskenmenosta sekä lapsettomuudesta johtuvaa, todella syvää alakuloa, sellainen sielussa roikkuva sirpale, joka hankasi vähän väliä mieltä rikki. Huonosti mun kohdalla erottivat myöskään fyysisen sairauden psyykkisestä. Mulla ensin siis luultiin, että kaikki oireet on psyykkisiä, vaikka kärsinkin tosi vaikeamuotoisesta ja hoitamattomasta autoimmuunisairaudesta.
Jotenkin täällä sen surun ja tyhjän aukon korjasi vain tämä uusi raskaus, joskin siihenkin olen kantanut kaikki pelot mukanani johtuen pitkästä yritysajasta ja aiemmasta keskenmenosta. Mulla sen rikkinäisyyden korjaisi ainoastaan lopulta sellaiseksi siedettäväksi vain oma lapsi. Tarkoitus ei ole väheksyä psyk. puolen hoitoa, omalla kohdalla se ei vaan toiminut, vaan parhaiten auttoi aika sekä muut elämän asiat ja hyvät ystävät, jotka jaksoi kuunnella. Jotenkin mun oli itse vain kuljettava se tie loppuun, joka oli alkanutkin, ja itse käsiteltävä se elämän painavuus, että pystyi elämään.
Tsemppiä kuitenkin pohdintoihin. Hae ihmeessä apua, jos siltä tuntuu