Raskaaksi 2020

[RouvaKettunen]

Huh, hirrrrveesti tulee viestejä.... MantaLyytillä tais olla haamua, vahvistumista sille! Ja tsemppiä piinailijoille. Kuka testaa seuraavaksi?!?

Kp8 ja kierto korkattu eilen. Ylihuomenna aloitan oviksen tikuttelun.

Esittelyä :

Mä oon jo vähän varttuneempi kuumeilijat, ikää 38. Neljäs vauvakuume iski ihan puskista noin vuosi sitten kun tämä kolmonen oli vielä masussa. Pitkään ei tarttenu miestä houkutella, tosin yritystä on rajattu vuoteen. Hän on tjot-meiningillä mut mä kyllä otin tikut ja greipit ja vitskut heti haltuun. Vauva on 8 kk ja nyt toka kierto synnytyksen jälkeen.

Kuume on armoton, ikä tekee tehtävänsä hedelmällisyyteen, eka tärppäs yk 4, olin silloin 28, toka yk ehkä 18, ikää 31, kolmoseen meni viisi vuotta, joten toivottavasti nelonen ei jää vaan haaveeksi. Kakkosesta käytiin lääkärillä vuoden yrityksen jälkeen, kolmosta yritettiin (turhaan) avittaa letroilla ja inseminaatiolla. Luomuplussat kaikista.

Ja miehen sperma tutkittiin, ekalla kerralla saatiin tulos et vähän siittiöitä ja nekin huonosti liikkuvia. Kenelläs täällä oli sama juttu...? Seuraava näyte oli ihan normaali.

 

[Mamiii]

Ellei kysy naapurin Penaa tuuraajaksi heh heh

Nauroin itteni kuoliaaksi.

No joo aika härski läppä Tietysti tätäkin varmaan ihan tosielämässä tapahtuu ja on tapahtunut Miehen kanssa välillä vitsaillaan, että onko tuo meidän esikoinen sittenkin posteljoonin penska

 

[vauvakuume ♡]

No joo aika härski läppä Miehen kanssa välillä vitsaillaan, että onko tuo meidän esikoinen sittenkin posteljoonin penska

Mun veljestä kans on porukat heittänyt, et taitaa olla talkkarin jälkeläinen

 

[Tessa2020]

Mä oon näköjään aika kujalla mun kierrosta (ehkäisy lopetettu kesäkuussa) Eka kierto oli oppikirjan mukainen 28pvää.

Sitte oli 24päivän kierto, joten pöljänä laskin tämän nykyisenkin kierron 24pvän mukaan, ja ”mielestäni” sain oviksen kiinni. Sit alko ”muka” menkat ton 24pvän kierron mukaan maanantaina, ihmettelin kun oli niin superniukat (eli kyllä - kusin jo tusinan tikkuja kun ajattelin että nää on just sellaset valemenkat”. No pastillinmarjat - todellakaan ollut, kun nyt sitte aukes tänään hanat ja menkat oikeesti alkoi.)

Eli summasummarum - kierto oli 28päivää ja ovis oletettua myöhemmin mitä aattelin (se mun ovis bongaus oli varmaan pieru suolen mutkassa).

Sekava selitys, summasummarum > tänään true real kp1 ja ens viikon lopulta lähtien pitää tehdä uudet askelmerkit seuraavalle kahelle viikolle. :)
Ei muuta kun kohti uutta kiertoa. Hiiohoi.

Tsemppiä kaikille tähän hitsin ralliin. Ovat Tutkijat kansallisella tasolla niin huolissaan kun syntyvyys on laskussa, niin ihan tiedoksi sinne norsunluutorniin, että meitä on täällä kyllä, jotka haluaa kansoittaa vaikka pienen kylän, mutta ku ei tää ny ihan vaan kalsareita samassa koneessa pesemällä Lähe etenee. Pitää laskea, seurata, odottaa, tikuttaa, kellistää ja pyllistää.

ja siis mun rutina jostain kierron ymmärtämättömyydestä on todella pöljä topic sen suhteen, kun tosiaan ihmisillä on haasteita muillakin fyysisillä tasoilla. Mä silti uskon ja luotan täysin siihen että ne vähän hitaamminkin uivat simpat vielä tekee tehtävänsä

 

[Aloy]

Mä oon näköjään aika kujalla mun kierrosta (ehkäisy lopetettu kesäkuussa) Eka kierto oli oppikirjan mukainen 28pvää.

Sitte oli 24päivän kierto, joten pöljänä laskin tämän nykyisenkin kierron 24pvän mukaan, ja ”mielestäni” sain oviksen kiinni. Sit alko ”muka” menkat ton 24pvän kierron mukaan maanantaina, ihmettelin kun oli niin superniukat (eli kyllä - kusin jo tusinan tikkuja kun ajattelin että nää on just sellaset valemenkat”. No pastillinmarjat - todellakaan ollut, kun nyt sitte aukes tänään hanat ja menkat oikeesti alkoi.)

Eli summasummarum - kierto oli 28päivää ja ovis oletettua myöhemmin mitä aattelin (se mun ovis bongaus oli varmaan pieru suolen mutkassa).

Sekava selitys, summasummarum > tänään true real kp1 ja ens viikon lopulta lähtien pitää tehdä uudet askelmerkit seuraavalle kahelle viikolle. :)
Ei muuta kun kohti uutta kiertoa. Hiiohoi.

Tsemppiä kaikille tähän hitsin ralliin. Ovat Tutkijat kansallisella tasolla niin huolissaan kun syntyvyys on laskussa, niin ihan tiedoksi sinne norsunluutorniin, että meitä on täällä kyllä, jotka haluaa kansoittaa vaikka pienen kylän, mutta ku ei tää ny ihan vaan kalsareita samassa koneessa pesemällä Lähe etenee. Pitää laskea, seurata, odottaa, tikuttaa, kellistää ja pyllistää.

ja siis mun rutina jostain kierron ymmärtämättömyydestä on todella pöljä topic sen suhteen, kun tosiaan ihmisillä on haasteita muillakin fyysisillä tasoilla. Mä silti uskon ja luotan täysin siihen että ne vähän hitaamminkin uivat simpat vielä tekee tehtävänsä

Kohtalaisen vakava aihe, mutta ihanaa että tähän voi suhtautua huumorillakin, arvostan . Onnea uuteen kiertoon, siitä se selkeentyy, itsekin vielä tutustun kierron eri vaiheisiin ja oireisiin, kun eivät ne näemmä ole veljeksiä nämä kierrot.

Päivän piristys, kiitos siitä

 

[Moonaliisa]

.

 

[PK]

Ihana, kun kykenette heittämään vitsiä aiheesta .

Täällä on kp 9, ja ovislimojen alku. En tikuta, enkä isommin haluis ees tietää, missä mennään, muuta kuin sen, koska on menkat alkanut. Mutta kroppa ilmoittaa... Meillä on kait aika paljon seksiä ilman vauvayritystäkin, ni eiköhän tässä oo talletteluja tarpeeksi jo ennen ollut ja jatkossakin tälle kiertoon. Tän kierron kyllä oon heittänyt jo ajatuksissa hukkaan, kun ollut tuota ihme joka toinen päivä vuotelua ... Ei oo kroppa varmastikaan valmis ottamaan vastaan hedelmöitystä.

 

[Maiconii]

Täälä menossa kp14 ja ovista odotellessa. Talletuksia on tehty nyt joka toinen päivä ja sillä mennään vaikka väkisin oviksen yli ja sit höllätään, jos sille tuntuu. Flo ennusti ovista kp15 ja limat bongattu, eli saattaa olla o+ kp15-17.

Taustoja kyseltiin:

Meikä ja mies molemmat -87 syntyneitä. Meillä -16 syntynyt tyttönen. Lapsi sai alkunsa e-pillereistä huolimatta (ja ei, en unohtanut ottaa pilleriä enkä oksentanut sitä pihalle tms) kun olimme olleet miehen kanssa vasta reilu vuoden yhdessä. Shokkina tuli kummallekin mutta ikää kun oli silloin se 29, niin en halunnut itse edes ajatella mitään keskeytyksiä ja mieheni, mietittyään aikansa, päätti haluavansa myös lapsen pitää.
Minä olisin halunnut toisen lapsen esikoisemme täytettyä 2v mutta mieheni ei ollut valmis vielä toiseen, joten päätimme odottaa. Viimevuoden loppupuolella keskustellessamme asiasta uudelleen päätimme poistattaa kierukan joulukuussa ja aloittaa yrittämisen tammikuussa. Nyt täytetään siis loppuvuodesta 33v kumpikin ja odotellaan, josko pikkuhiljaa tärppäis :) Yk 8 menossa.

 

[Noora992]

Kiva on lueskella kaikista vähän enemmän taustoja ja kiva myös lueskella lennokkaampaa läppää.

Me ollaan -92 vuonna syntyneitä. Itse olen kuumeillut jo vuoden 2019 alusta alkaen, mutta päätettiin ensin muuttaa ja sain välissä vakkaripaikankin. Esikoista siis toivotaan, yhdessä oltu vähän päälle kolme vuotta.

täällä meneillään kp 36/47 ja ajattelin taas huomenna testata, kun jälleen reissun päälle ja mukava ”palkinto” itelle perjantaisin testata. Viime perjantaina oli nega. Nähtiin kaverin kanssa pitkästä aikaa ja hän oli sitä mieltä että oikein hehkun, totesin vaan että hikoilin pyörämatkalla. Mutta salaa tietenkin toivon että voisi olla joku merkki raskaudesta . Väsymys on myös ollut aivan valtava tämän viikon, mutta on ilmeisesti täysikuu ja sekin kai vaikuttaa joillakin.

 

[Minnihiiri84]

Täällä eletään nyt kp 9 ja ovis odotettavissa aikaisintaan n. viikon päästä. Kierrot on ollut vaihtelevia, mutta pääsääntöisesti ovis aikaisintaan kp 16 paikkeilla.

Meidän taustasta vähän:

Ikää itsellä on jo 36 ja miehellä 38 v. Esikoista alettiin yrittää 2016 alussa ja lopulta hoitojen avulla saatiin raskaus alkamaan kesällä 2018 ja lapsi syliin keväällä 2019. Varsinaista vikaa ei ole löytynyt kummastakaan, mutta syy haasteille raskautua lienee minussa. Mulla on luteaalivaihe vain n. 10-11 päivää ja hoidossakin kävi ilmi, että munasarjojen toiminnassa on jotain häikkää, vaikka ovulaatio kuitenkin tapahtuu.

Tokaa lasta alettiin yrittää tämän vuoden alussa. Olen itse kokenut sisarussuhteen todella tärkeäksi, niin etenkin lapsen kannalta haluaisin vielä toisen. Kyllä vauvakuumettakin pukkaa, varsinkin nyt kun esikoinen on nukkunut yöt hyvin jo jonkin aikaa ja alkaa jo tuntua vähän isommalta (pian 1,5 v.). Meidän tausta huomioiden ei kuitenkaan ole kovin suuret odotukset raskautua ilman hoitoja. Siksi päätettiinkin jo kesällä palata niihin ja tulinkin ivf-hoidolla raskaaksi. Harmillisesti sain kuitenkin aikaisen keskenmenon ja nyt odotellaan seuraavaa hoitoa (pas) lokakuussa. Toki tässä välissä yritetään perinteisin keinoin.

 

[Lilja-]

No nyt olen hieman rauhoittunut eilisestä uutisesta.

Miehellä tosiaan todettiin spermanäytteessä vain 15 miljoonaa siittiöitä, 5milj/ml, eli aivan liian vähän. Lisäksi näistä eteenpäin liikkuvia oli alle normaalin rajan. Huonolta siis näyttää.

Toisaalta; olemme saaneet yhden luomuraskauden alkamaan tilanteesta huolimatta. Ehkä siittiötilanne vaihtelee, eikä ole jatkuvasti näin surkea? Joka tapauksessa niin on tapahtunut kerran, joten niin voi tapahtua toistekin. Jatkamme siis yritystä joka kuukausi, ihan niinkuin tähänkin asti.

Lokakuun alussa pääsemme ensikäynnille lapsettomuustutkimuksiin Tilkkaan, ellei koronatilanne sulje klinikoita. Todennäköisesti näillä siittiöillä hoitokeino on ICSI, eikä inseminaatioita tms. edes kokeilla.

Minussa ei pitäisi olla mitään vialla. Olen 30-vuotias (ei pitäisi vielä olla suuresti laskenut hedelmällisyys?), terve, ei perussairauksia, en polta/ryyppää, en juo hitto edes kahvia. Tikutan ovulaation joka kuukausi, ja tunnen ovulaatiokivut. Kuukautiset eivät ole ikinä jääneet välistä, kierto aina 27-30 päivää. Tosin keskenmenon jälkeen kierto on hiukan erilainen kuin ennen, mutta edelleen tunnistan ovulaation joka kierrossa ja kuukautiset tulevat ajallaan.

Toivon koko sydämestäni ettei minusta löydy vikaa, että olisi vain tuo siittiöongelma eikä kahta isoa ongelmaa ratkottavaksi.

Keskenmenon jälkeen olen kokenut valtavaa tarvetta olla raskaana, joten jokainen odottelukuukausi on tuskaa. Ja julkisen puolen hoidot ovat hitaita. Yksityiselle ei ainakaan ihan heti lähdetä, koska se toteutettaisiin lainarahalla. Mutta tämä odottelu tulee varmasti hajottamaan minut. Voin jo kuvitella millaista tämä on ovulaatioajankohtana, jolloin jokin biologinen tarve lisääntymiselle on kaikista suurimmillaan.

Pelottaa myös, että emme saa apua hoidoista ja jäämme lapsettomiksi. Kaikista kamalinta olisi se, että minä käytän "hedelmälliset vuoteni" odotteluun ja yritykseen, ja lopulta olemme lapsettomia ja päädymme eroamaan. Tuolloin voisin itse olla liian vanha yrittämään enää kenenkään muun kanssa, mutta mies voisi vaikka 20 vuoden päästä keksiä hakeutua uudelleen hoitoihin jonkun nuoremman naisen kanssa. Mikään ei voisi ikinä katkeroittaa minua niin paljon, kuin tieto siitä että jäisin lapsettomaksi miehen puuttuvien siittiöiden vuoksi, ja lopulta hän onnistuisikin jonkun toisen kanssa.

Mies on minua muutaman vuoden nuorempi, joten hänellä on aikaa.

Mietin liikaa, ja näköjään kirjoitan kaiken tänne. En ole vielä halunnut kertoa kenellekään, niin olen aika yksin näiden ajatusten kanssa.

Toivon koko sydämestäni että lääketieteestä löytyy meille apu

 

[vauvakuume ♡]

Kiva tosiaan kuulla teistä hieman nimimerkkien takaa :)

Meillä on kaksi ihanaa lasta joista esikoinen on syntynyt kesällä 2016 ja kuopus syksyllä 2018
Molemmat raskaudet on alkaneet helposti ja sutjakasti. Esikoinen tärppäsi muistaakseni yk3 ja kuopus heti kierukan poistoa seuraavana kuukautena. Raskausajat on menneet hyvin ja koen olevani onnellisimmillani ja jotenkin elementissäni juurikin raskaana

Ikää minulla on ”vasta” 25v ja olen ollut muutamaa kuukautta vailla 21v kun esikko syntyi. Olen aina toivonut saavani lapsia nuorena ja tosiaan luojalle kiitos niin onkin saanut tapahtua !
Mieheni on 29v ja ollaan oltu yhdessä 7v joista 2v naimisissa (pian on hääpäivä).

Käyn töissä ja opiskelen samalla toista ammattia itselleni, mies on yrittäjä.

Nyt kolmatta murusta toivottaisiin tosi kovasti meidän ryhmärämän jatkoksi. Yk5 käynnistyy ihan näillänäppäimillä.

 

[Minnihiiri84]

:)
Raskausajat on menneet hyvin ja koen olevani onnellisimmillani ja jotenkin elementissäni juurikin raskaana

Mullakin onneksi raskausaika meni mukavasti ilman minkäänlaisia ongelmia tai suurempia pahoinvointeja. Siksi sitä osittain varmaan niin kaipaakin - olisi niin ihanaa kokea se kaikki taas uudestaan!

 

[Tessa2020]

Lilja Kirjoita ja purkaa tunteita, täällä kuunnellaan.

 

[Siena]

Apua Dpo 11 iltapissasta, eilen aamulla saman merkin testi oli aivan blanko.

 

[Maiconii]

Apua Dpo 11 iltapissasta, eilen aamulla saman merkin testi oli aivan blanko.
View attachment 93378

Oi kuinka nätisti haamuilee!! Nyt vahvistumisia ja tarrasukkia sinne!

 

[jenpppu]

mie täytän täs syksyllä 26 ja poikaystävä 29. avopuolisol ennestään yksi lapsi. me ollaa koht vuos yritetty ja ollaan puhuttu että vuoden vaihteessa mentäis tutkimuksiin jos ei tärppää ennen sitä.

nyt kyllä kieltämättä tuntuu vähä olo jännältä et alkaakohan ens viikol menkat vai ei. on alavatsan nippailua, olo et nyt alko menkat ja mentävä vessaan tarkistaa, nännit vähän arat, naama kukkii, itken tyylii kaikesta (tänääki rupesin kaverilla itkemää ihan ykskaks), työkaveri tänää katso mua hetken ja kysy et onko mulle tapahtunut jotain positiivista ku oikein hehkun (tää samainen työkaveri oli sanonu samaa ennenku olin toukokuus tehty plussan ja en sillon osannu odottaa plussaa), avopuolison lapsiki täs yks päivä sohval löhötes taputti ykskaks mun mahaa ja kysy 'onkohan täällä vauva?', menin ihan hiljakseks ja nauroin vaa 'ei ole'. en haluis liikaa elätellä toiveita, etten sit putoa kauheen korkeelta..

 

[LyytiManta]

Apua Dpo 11 iltapissasta, eilen aamulla saman merkin testi oli aivan blanko.
View attachment 93378

hieno haamulainen! Vahvistumisia tällekkin! Itsellä haamuili myös aamulla ja ei meinaa malttaa odottaa aamua.

 

[LyytiManta]

Mä tein rfsu liuskan ja siihen piirtyi hyvin äkkiä viivaa dippaamisen jälkeen ja mitä nyt sata viivanpaikkaa tällä tehnyt, niin tämä on kyllä mun mielestä livenä paljon selkeämpi kuin ne viivanpaikat. Kyllä mä luulen, että jotain yrittää tapahtua. Tuo pc puikon viiva oli jo aika selkeä haamu aamulla. Huomis aamuksi mulla on apteekin oma vuorossa ja pc liuskan ajattelin kokeilla.

 

[Mamiii]

No nyt olen hieman rauhoittunut eilisestä uutisesta.

Miehellä tosiaan todettiin spermanäytteessä vain 15 miljoonaa siittiöitä, 5milj/ml, eli aivan liian vähän. Lisäksi näistä eteenpäin liikkuvia oli alle normaalin rajan. Huonolta siis näyttää.

Toisaalta; olemme saaneet yhden luomuraskauden alkamaan tilanteesta huolimatta. Ehkä siittiötilanne vaihtelee, eikä ole jatkuvasti näin surkea? Joka tapauksessa niin on tapahtunut kerran, joten niin voi tapahtua toistekin. Jatkamme siis yritystä joka kuukausi, ihan niinkuin tähänkin asti.

Lokakuun alussa pääsemme ensikäynnille lapsettomuustutkimuksiin Tilkkaan, ellei koronatilanne sulje klinikoita. Todennäköisesti näillä siittiöillä hoitokeino on ICSI, eikä inseminaatioita tms. edes kokeilla.

Minussa ei pitäisi olla mitään vialla. Olen 30-vuotias (ei pitäisi vielä olla suuresti laskenut hedelmällisyys?), terve, ei perussairauksia, en polta/ryyppää, en juo hitto edes kahvia. Tikutan ovulaation joka kuukausi, ja tunnen ovulaatiokivut. Kuukautiset eivät ole ikinä jääneet välistä, kierto aina 27-30 päivää. Tosin keskenmenon jälkeen kierto on hiukan erilainen kuin ennen, mutta edelleen tunnistan ovulaation joka kierrossa ja kuukautiset tulevat ajallaan.

Toivon koko sydämestäni ettei minusta löydy vikaa, että olisi vain tuo siittiöongelma eikä kahta isoa ongelmaa ratkottavaksi.

Keskenmenon jälkeen olen kokenut valtavaa tarvetta olla raskaana, joten jokainen odottelukuukausi on tuskaa. Ja julkisen puolen hoidot ovat hitaita. Yksityiselle ei ainakaan ihan heti lähdetä, koska se toteutettaisiin lainarahalla. Mutta tämä odottelu tulee varmasti hajottamaan minut. Voin jo kuvitella millaista tämä on ovulaatioajankohtana, jolloin jokin biologinen tarve lisääntymiselle on kaikista suurimmillaan.

Pelottaa myös, että emme saa apua hoidoista ja jäämme lapsettomiksi. Kaikista kamalinta olisi se, että minä käytän "hedelmälliset vuoteni" odotteluun ja yritykseen, ja lopulta olemme lapsettomia ja päädymme eroamaan. Tuolloin voisin itse olla liian vanha yrittämään enää kenenkään muun kanssa, mutta mies voisi vaikka 20 vuoden päästä keksiä hakeutua uudelleen hoitoihin jonkun nuoremman naisen kanssa. Mikään ei voisi ikinä katkeroittaa minua niin paljon, kuin tieto siitä että jäisin lapsettomaksi miehen puuttuvien siittiöiden vuoksi, ja lopulta hän onnistuisikin jonkun toisen kanssa.

Mies on minua muutaman vuoden nuorempi, joten hänellä on aikaa.

Mietin liikaa, ja näköjään kirjoitan kaiken tänne. En ole vielä halunnut kertoa kenellekään, niin olen aika yksin näiden ajatusten kanssa.

Toivon koko sydämestäni että lääketieteestä löytyy meille apu

Hei Lilja!

Tässä omia mietteitäni, toivottavasti ette katso pahalla. En siis tiedä miten tosipaikan tullen toimisin. Enkä ole täydellinen, ei voi koskaan tietää vaikka joudun itsekin vielä hoitoihin.

Täällä tuli tänään tilannettasi miettiessä tosi samanlaisia ajatuksia kuin mitä tuossa lopussa kirjoitit. Mietin miltä tuntuisi, jos omalle kohdalle vastaava asia sattuisi - ja sehän sattuisi.

Niin tabuiselta kuin se kuulostaakin, miettisin varmasti jopa kumppanin kanssa eroamista. Raskaaksi tulemisen ja jälkikasvun saamisen tarve voi olla niin suuri, että se ajaa kaiken muun ohi. Stressi iskisi jos joutuisin odottamaan hoitoihin pääsyä ja itse hoidotkaan eivät houkuttelisi, jos tietäisin että jonkun toisen kanssa saattaisi raskautua tuosta vaan.

Vaikka se on tosi julmaa, niin näissä asioissa on pakko ajatella myös itseään. Naisillä ikä tulee lopulta niin nopeasti vastaan ja hoidot saattavat edetä tosi hitaastikin, jos vielä korona sotkee tilannetta. Ja mietin saako julkisella puolella hoitoja kuinka monesti tai onko joku lapsiraja? Olisi kova paikka, jos haluaisi vaikka kolme lasta eikä se onnistuisi hoitojen takia. Kyllä itsestäni tuntuisi jännältä mennä hoitoihin ottamaan kaikenlaista droppia, jos kropassa ei ole vikaa. Tulisi koekaniini olo ja turhautuminen itsensä lääkitsemisestä, jos omassa kropassa on kaikki kunnossa. Kuin hoitaisi sairautta lääkkein ja toimenpitein, vaikka sairautta ei ole. Itse erosin exästäni, koska en voinut suostua odottamaan 3-5 vuotta sitä hetkeä jolloin hän ehkä haluaa lapsia.

Tarkoitus ei ole lannistaa, sillä vallan hyvinhän te voitte hoidoista saada avun, mutta on lupa ajatella myös itseään ja tulevaa, koska kerran vain eletään. Sinun ei pidä luopua lapsihaaveista kenenkään takia. Sinuna miettisin onko hän se jonka kanssa tahdot olla loppuelämäsi ja lähtisin siitä. Joskus kriisin iskiessä tajuaa asioita ja näkee ne eri näkökulmasta. Itselläni on tullut sitten ajatukset ja tahto kirkkaana esille ja olen voinut tehdä lopullisia päätöksiä. Sitä miettisi varmasti myös, että tuleeko lapsista terveitä, jos siittiöt eivät ole hyvälaatuisia. Mitkä geenit lapseni saa?

Vaikea varmasti olla niin sanotusti syyttämättä miestä, vaikkei hänkään omalle siittiöluvulleen mitään mahda. Varmasti tulee tosi ristiriitaisia tunteita ja miettii saako näin ajatella.

Anteeksi jos kauhean kärjistetysti esitin kaiken, mutta tällaisia asioita itse miettisin, en sitä kiellä.