ihana lapsi meillä jo on, mutta toista kyllä kovin kaivataan. jotenkin sitä ajatteli että kun ensimmäinen sai alkunsa ikäänkuin omalla painollaan, että yrittämällä toinen tulisi helpostikin. mutta niinpä vaan kuudetta kiertoa mennään nyt. mutta toiveikas olen ja ehkä se syyskuun plussapuhuri vielä iskee meille kaikille!
Tän voin täysin allekirjoittaa. Kuvittelin olevani jotenki superhedelmällinen
ku eka lapsi tärppäs niin et en katsellut kiertoa enkä kalenteria ollenkaan, hädintuskin merkkasin kp1, ihan niin tjotilla mentiin ku vaan mahdollista, seksiä varmaan kerta viikkoon, ja sit 4. kierrosta raskauduin, minä tyhmä en ees älynnyt koko asiaa ku vasta ku menkat oli jo ihan reilulla kädellä myöhässä.
Oonkin itsestäni täällä jo paljon puhunut aiemmin
mut uskokaa tai älkää, luen jokaikisen viestin tässä ketjussa, toukokuulta asti lukenut, ja elän vahvasti mukana kaikessa vaikka ei kaikkeen pysty eikä voikaan kommentoida (johan tää ketju ois kaaosta jos kaikki me montakymmentä kommentoitais kaikkea).Meidän poika on nyt siis 2 v 10 kk kuten allekirjoituksestakin näkee :) Olen itse 30 ja mies 36, mentiin tosiaan naimisiin 31.7. tänä vuonna, alunperin piti 4.4. mutta kiitos perkeleen koronan, 2,5 vuoden suunnittelut ja järjestelyt piti vetää vessasta alas alle 2 viikkoa ennen meidän päivää. Edelleen vituttaa se, mut elämä jatkuu. Ollaan oltu yhdessä 10,5 vuotta, asustelemme kerrostalossa ja ollaan hakemassa isompaa asuntoa täältä Espoosta päin :) Työskentelen lähihoitajana kotihoidossa ja teen pääasiassa iltavuoroa. Siinäpä varmaan perusasiat :) Kiva lukea muistakin lisää.
Paljoa ei oo tullut kirjoiteltua, kun ei olla vielä päästy kunnolla yrittämään. Lisäksi koen että oon ainakin toistaiseksi vähän arka kirjoittelemaan, mutta yritän tässä opetella.
olin nähny unta et tein positiivisen r-testin ja oltiin niin onnellisii siitä. miel olis tehny mennä takasi peiton alle ja jatkaa ihanaa unta, mut töihin on mentävä :arghh:
Muoks.. Nyt se kuivahtikin.. Huolestuttaa, että ovis tulee juuri pahimpana mahdollisena päivänä.
Toinen tässä välissä alkanut raskaus päätyi keskenmenoon kesällä.
Kohta lähtee aamun tokasta puikkotesti. Tänään kuitenkin talletellaan, niin on joku mahis, jos näyttöön pamahtaa hymy kerta laakista miehen ollessa poissa.
Onnea Lyytimanta! Toivotaan vahvistumista niille ja superliimaa! 
kesäkuisen keskenmenon jälkeen myös mies heräsi siihen, että oikeesti lapsen haluaa tosi kovasti ja nyt ei ole tjottailusta tietoakaan.
Ihan niinku se oikeus haluta suurempaa perhettä siihen kahteen lapseen loppuisi. Joskus on ajatuksia juuri näiden juttujen takia, että miettii saako vaatia enempää, ja pitää itteä vähän muistutella, että jokaisella on oikeus (perhe)onneen lapsimäärään katsomatta.
tietää, että kumpikin haluaa ja tietää, että toinen on tukena tilanteessa kuin tilanteessa. Se tunne kun kerrot haluavasi ainakin viisi ja toinen vaa katsoo sinua ja sanoo, ok sitte tehään 
Tarrasukkia vain matkaan 
Ja laita kuvia jos teet lisää testejä 
