Meillä esikoinen on poika ja omalla kohdalla piti kyllä paikkansa tuo, että poikaraskaudessa olisi vähemmän pahoinvointia. Pääsin melko vähällä, toki alussa oli etovaa oloa. Jotenkin tuntuu, että jos meille toinen siunautuu, niin sekin on poika. Mies taas on useamman kerran sanonut, että kyllä tyttö seuraavaksi tulee. En oikein tiedä kumpaa varsinaisesti toivon, ehkä kuitenkin enemmän tyttöä. Voihan tytön kanssa olla vähän erilaiset jutut varsinkin sitten vanhempana. Poika taas olisi ihana siinä mielessä, että olisi sitten veljekset. Mutta no joo... Kunhan nyt ensin tulisi raskaaksi! Kumpi vaan on meille ihan yhtä tervetullut.
Mulla muuten täysin samat sanat, paitsi itse toivoisin toista poikaa. Luulen et osaksi siitä syystä et mulla on omaan äitiini välit täysin poikki, ja hänellä oli kans oman äitinsä kanssa vaikeat välit, niin jotenkin kai pelkään etten osaa luoda tervettä äiti-tytärsuhdetta. Hullu ja absurdi ajatus, mut en voi sille mitään. Tietenkin myös tyttö olisi ihan yhtä rakastettu ja tervetullut, ja mies sitä toivoo, mut jos mun pitäis valita niin toisen pojan valitsisin.