Raskaaksi 2020

[piglet]

Onnea Reggie plussasta! Ja onnea myös muille plussanneille
Minulle tuli tänään epätoivoitkut. Miehen kanssa aamusta talleteltiin ja heti sen jälkeen alkoi itkettää. Tuntuu että seksissä ei ole enää mitään mieltä ja se on pelkkää vauvan tekoa nykyään.
Meillä siis menossa yk 15 eikä yhtään plussaa ole tällä ajalla tullut. Käytiin muutama viikko sitten ensimmäisellä lapsettomuuskäynnillä, molemmista otettiin verikokeet ja kaikki niiden mukaan kunnossa. Miehen simpat tutkittiin jo kesällä yksityisellä ja ne oli kunnossa. Nyt sitten odotellaan kutsua tutkimuksiin. Ollaan puhuttu ettei hoitoihin lähdetä, tarkastetaan vaan että löytyykö kummastakaan mitään ns. vikaa. Nyt minulla kuitenkin alkaa olla olo että mitä vaan että lapsi saataisiin mutta tiedän että mies on eri mieltä koska olen niin kova ottamaan sressiä kaikesta.
Anteeksi omanapailu kun en kauheasti ole muutenkaan kirjoitellut mutta kun ei minulla ole oikein ollut mitään kerrottavaa.

 

[Vierailija]

Mielenkiinnosta kysyisin plussanneilta, että mille päiville tallettelut osui tai onko tietoa, mistä kerrasta tärppäsi?

 

[Siena]

Onnea Reggie plussasta! Ja onnea myös muille plussanneille
Minulle tuli tänään epätoivoitkut. Miehen kanssa aamusta talleteltiin ja heti sen jälkeen alkoi itkettää. Tuntuu että seksissä ei ole enää mitään mieltä ja se on pelkkää vauvan tekoa nykyään.
Meillä siis menossa yk 15 eikä yhtään plussaa ole tällä ajalla tullut. Käytiin muutama viikko sitten ensimmäisellä lapsettomuuskäynnillä, molemmista otettiin verikokeet ja kaikki niiden mukaan kunnossa. Miehen simpat tutkittiin jo kesällä yksityisellä ja ne oli kunnossa. Nyt sitten odotellaan kutsua tutkimuksiin. Ollaan puhuttu ettei hoitoihin lähdetä, tarkastetaan vaan että löytyykö kummastakaan mitään ns. vikaa. Nyt minulla kuitenkin alkaa olla olo että mitä vaan että lapsi saataisiin mutta tiedän että mies on eri mieltä koska olen niin kova ottamaan sressiä kaikesta.
Anteeksi omanapailu kun en kauheasti ole muutenkaan kirjoitellut mutta kun ei minulla ole oikein ollut mitään kerrottavaa.

Oon tosi pahoillani, että ootte noin kauan joutuneet yrittämään. Varmasti raskasta Hyvä kuitenkin, että olette päässeet aloittamaan tarkemmat tutkimukset. Olisikohan mahdollista, että sun mieskin vielä muuttaisi mielensä hoitojen suhteen? Voihan olla, että teillä tärppäisi jo jollakin kevyemmillä menetelmillä.

 

[Pingviiniemo]

Tottakai mä sen testin myös purin jolloin näkyi selvästi, että viiva on koko matkalla, mutta selkeesti punainen vain ylhäältä ja alhaalta voisko tää pliis olla oikea haamu

Niin paljon tsemppiä ja vahvistumisia ja vauvaliimaa. Nyt ois jo sun vuoro.

Näkyy tänne hyvin viiva.

 

[Mamiii]

Huh! Toivottavasti ei ollut liian myöhään! Saatiinkin jo nyt tehtyä paikkaustalletus, 26h ovisplussasta! Hieman jomoja on alavatsalla, mutta ei yhtä paljon kuin toukokuussa :) Harmi ettei eilen voitu tallettaa. Onneksi pe oli talletus myös, muttei tämä nyt kokonaisuutena ollut ollenkaan täyden kympin suoritus.

 

[Juliet92]

@Reggie kääk! Näkyy! Toivotaan pysyvää ja vahvistuvaa viivaa! Nyt iskee itelleki himo testata huomenna. Huomenna olis dpo10.

 

[move88]

Paljon oviskaimoja täällä :) mulla kp11 ja epäilys että ovis tänään. Yöllä tuli limat ja poikkeuksellisesti oli tallettelumahiskin jo aamulla katotaan nouseeko lämmöt jo huomenna vai onko ovis vasta tuloillaan.

 

[Reggie]

Laitoin hätäpäissäni jo Raskauskeijulle reklamaation, jos tuo testi onkin viallinen. Sieltä tuli vastaus, että viiva on ihan oikeassa paikassa ja että silloin, kun raskaus on ihan alussa ja raskaushormonia on vähän, viiva voi olla epätasainen ja eri puolilta eri värinen.

Tein myös 10mIu herkkyisen testin, johon tuli jotain kovin onnetonta näkyviin ja eri tilanteessa tulkitsisin negaksi, mutta tuo aamuinen testi saa ajattelemaan ihan muuta

 

[move88]

Reggielle vahvistumista!!

 

[Heydi]

Laitoin hätäpäissäni jo Raskauskeijulle reklamaation, jos tuo testi onkin viallinen. Sieltä tuli vastaus, että viiva on ihan oikeassa paikassa ja että silloin, kun raskaus on ihan alussa ja raskaushormonia on vähän, viiva voi olla epätasainen ja eri puolilta eri värinen.

Tein myös 10mIu herkkyisen testin, johon tuli jotain kovin onnetonta näkyviin ja eri tilanteessa tulkitsisin negaksi, mutta tuo aamuinen testi saa ajattelemaan ihan muuta

nyt vaan vahvistumisia toivottavasti pysyy kyydissä

 

[zar_]

Huh, tänne oli tullut yli 100 viestiä ja luin jokaisen! Meillä edelleen tavarat levällään muutosta, huomenna aloitan uuden työn ja meillä ei edes pesukonetta
En ole ehtinyt kirjoittelemaan ja varmaan jatkossakin satunnaisempaa kun niin paljon tekemistä

Vissiin nyt olis kp30, mut ovistestit näyttänyt posia useamman kerran kierron aikana, joten epäilen et ovis siirtyi myöhemmäksi, siksi kiertokin venyy. Tallettelua on tapahtunut epäsäännöllisesti ja mulla ei oo niin mitään odotuksia tähän kiertoon. Eikä oireitakaan, pms ei ole ainakaan niin paha kuin aiemmin. Itkeskelyä ei ole esiintynyt, eikä rinnoissakaan mitään tuntemuksia. Testaan varmaan alkuviikosta, viimeistään loppuviikosta.

Taustoista sen verran, että me ollaan pian 7v oltu yhdessä, minä 24, mies viisi vuotta vanhempi. Yritys aloitettiin 2019 heinäkuussa, yk 6 tärppäsi ja meni kesken rv 7 lopussa. Keskenmenon jälkeen sairastuin harvinaiseen autoimmuunipohjaiseen ihosairauteen, johon syön lääkkeitä koko ikäni. Vaikeimpia tautimuotoja hoidetaan biologisilla lääkkeillä, mä olen kuitenkin pärjännyt lievemmillä keinoilla ja siksi voidaan jatkaa yritystä. Miehellä olisi edellisestä suhteesta yksi lapsi, jos eivät olisi nuorempana päätyneet keskeytykseen. Hoitoihin pääsisin joulukuun aikoihin, mutta tässä tilanteessa ei ole itsellä voimavaroja siihen opintojen sekä työn vuoksi. Myöhemmin ollaan sitä vaihtoehtoa mietitty, realistinen ajankohta olisi varmaan vuoden päästä, kun opinnot lopuillaan. Teen töitä lastenhoitajana pienessä päiväkodissa ja opiskelen samalla varhaiskasvatuksen opettajaksi. Mies tekee pinnoitushommia ja miettii yritystoiminnan aloittamista. Miehellä ei perussairauksia ja oletettavasti vika on jotakuinkin minussa. :bag:

Täällä oltiin keskusteltu aiemmin siitä, että lapsettomuus toisesta osapuolesta johtuen ajaa herkästi eroon ja se on myös joidenkin mielestä perusteltua. En tiedä sohaisenko nyt ampiaispesään mutta me ajatellaan näin. Miehen kanssa viimeksi tänään käytiin keskustelua aiheesta, mitä jos syy on toisessa esim. Minussa, eroaisitko. Tai toisinpäin. Mies oli sitä mieltä, että ei eroaisi ja haluaisi lapsettomuudesta huolimatta olla kanssani, että kyseessä on paljon enemmän asioita kuin vain lapset. Myönsi myös, että kyllä se itseäkin koskisi, etenkin jos tieto siitä tulee, ettei omat siittiöt toimikaan tai niitä ole, kuten pitää. Arvostan miestäni tosi paljon tässä asiassa ja sanoin sen hänelle. Minä itse koen asian niin, että jos parina selviää lapsettomuudesta ja sen tuomasta taakasta, selviää ihan mistä tahansa muustakin, yhdessä. Olen ehkä kapeakatseinen, mutta jos mieheni nyt sanoisi minulle, että haluaa eron, koska en voi tehdä lapsia hänen kanssaan, pitäisin häntä pelkurina, ihmisenä joka ei arvosta minua sellaisenaan ja välttelee ongelmien kohtaamista. Elämään tulee väistämättä vaikeuksia, isoja tai pieniä, asioita, joita emme halua tai valitse, mutta ne on kuitenkin kohdattava, jotta pystyy jatkamaan. Ajatteluuni vaikuttaa varmasti nyt enemmän henkilökohtaiset asiat, kuten oma isäsuhteeni, mutta en pystyisi ikinä arvostamaan tätä ratkaisua, vaikka ymmärrän kyllä ne syyt, jotka tähän ratkaisuun liittyvät - enkä tällä tarkoita sitä, että minua sattuisi se, että mieheni tekee lapsia jonkun muun kanssa vaan sitä, että se on minulle suoranainen loukkaus itseäni kohtaan ja viestii kunnioituksen puutteesta, aivan kun naiseuteni olisi kiinni lapsista tai äitiydestä.
Ajattelen asiaa myös toisinpäin, jos vika olisi miehessä, en jättäisi häntä sen vuoksi, että raskaus ei miehestä riippuvista syistä, kuten simpoista johtuen alkaisi. Miehellekin kuitenkin lapsettomuus on kova paikka ja vaikeammaksi sen hyväksymisen tekee varmasti se, että itsessä on vika. Kyllä se miehenkin itsetuntoon vaikuttaa, etenkin kun miettii syvälle juuttunutta kulttuurista miehen mallia, joka Suomessakin on pitkään ollut: tehdään lapsia ja elätetään perhettä (onneksi tämäkään ei enää ole näin mustavalkoista). Suhteessa tarvitsisi olla muita asioita pielessä, jotta niin kävisi. Kyse on itselläni enemmänkin varmaan eettismoraalisesta kysymyksestä ja ei kai näihin ihan oikeita vastauksia olekaan, jokainen toimii tavallaan. :)

Vielä haluan sanoa, että multa loppui hoppuilu tän asian suhteen, elämässä on paljon muitakin juttuja, toki raskaus olisi ihan huippujuttu. Syvissä vesissä uiskentelin melkein vuoden, ennen kun nyt tajusin alkaa hellittämään. Ehkä ne hoidot aloitellaan heti kun muuten pystytään, mutta en mä jaksa kiirehtiä niidenkään suhteen. Mä jotenkin vahvasti uskon, että vauva vielä saadaan tavalla tai toisella. Me joudutaan käymään vain tosi erilainen ja vaikeakin tie, mutta kaikilla meillä on omamme. Jos omia lapsia ei saada, sitten se on niin ja sen myös avoimesti aion muille kertoa. Senkin kanssa oppii varmasti elämään, kun asennoituu näkemään niitä hyviäkin asioita, vaikkei se biologista kaipuuta poistakaan. Lisäksi saan työskennellä muiden lasten kanssa päivittäin

Jotenkin mä haluan vaan sanoa, että joskus sitä tapahtuu ihan ihmeellisiä asioita. Meillä useampi tuttu, jotka saaneet jo tosi aikaisin lapsettomuustuomion eri syistä, kuten endosta tai selittämättömistä syistä johtuen ja sitten kun yritys on kokonaan jätetty esim. Adoption tai muiden syiden vuoksi, raskaus onkin alkanut spontaanisti ja lapsi syntynyt terveenä :)

Joskus käy niin, että sillon kun tie päättyy, eikä pidä tapahtua enää mitään, syntyykin jotain uutta ja aivan ihmeellistä

Onnittelut vielä plussanneille, viivojen vahvistumista ja toivotaan, että pienet pysyy tiukasti kyydissä mukana!

 

[Kaakkuri]

Noniin tein testin ja vastauksia kaivataan. Testiin tuli testiajalla haalea toinen viiva näkyviin, mutta se loppuu puoleen väliin. Voiko sitä pitää oikeana haamuna vai mitä ihmettä???

Mulla kävi noin viimekierrossa (rfsu:n herkkä), ja oli sit viallinen testi tai kemiallinen. Testi kuitenkin käyttäytyi muutenkin oudosti: puolikas viiva oli ensin paljib tummempi ja haalistui testiajan jälkeen haamuksi. Jos sulla se puolikas viiva ilmestyi "normaalisti" eli vähitellen, olisin varovaisen optimistinen!

 

[Maiconii]

Hienosti haamuilee Reggie, vahvistumisia sinne!

Tein vielä uudemman kerran ovistestin, aamun oli tasavahvat mutta nyt sitte niin helkkarin selkeä nottei oo koskaan ollukkaa Ei oo epäselvää! Ollaan talleteltuki jokatoinen pv, eilen viimeksi ja nyt vielä tänään ja EHKÄ huomennaki, jos saan miehen vielä syttymään

 

[Kattinen]

Laitoin hätäpäissäni jo Raskauskeijulle reklamaation, jos tuo testi onkin viallinen. Sieltä tuli vastaus, että viiva on ihan oikeassa paikassa ja että silloin, kun raskaus on ihan alussa ja raskaushormonia on vähän, viiva voi olla epätasainen ja eri puolilta eri värinen.

Tein myös 10mIu herkkyisen testin, johon tuli jotain kovin onnetonta näkyviin ja eri tilanteessa tulkitsisin negaksi, mutta tuo aamuinen testi saa ajattelemaan ihan muuta

Hyvin näkyi viiva siinä aiemmassa kuvassa. Toivotaan, että lähtee siitä nyt vahvistumaan!!

 

[Pingviiniemo]

Hei! Joku täällä puhui, että greippimehu vie limat, vaikka pitäisi lisääntyä. Mulla sama juttu eli ovislimoja ei kunnolla ollut ja kesti vaan muutaman tunnin, kun normaalisti on monta päivää ennen ovista.

Toisaalta varmaan parempi, että kierto lyhenee, niinkuin nyt kävi ja ovis tuli nopeemmin.

Ja olipahan kosteeta ainakin sen aikaa kun tartti.

 

[Reggie]

Hei! Joku täällä puhui, että greippimehu vie limat, vaikka pitäisi lisääntyä. Mulla sama juttu eli ovislimoja ei kunnolla ollut ja kesti vaan muutaman tunnin, kun normaalisti on monta päivää ennen ovista.

Toisaalta varmaan parempi, että kierto lyhenee, niinkuin nyt kävi ja ovis tuli nopeemmin.

Ja olipahan kosteeta ainakin sen aikaa kun tartti.

Mulla greippimehu kierrossa kävi samoin. Sillon en ilman tikuttamista olis edes ovikseks tunnistanut, sen verran kuivempaa oli normiin verrattuna sen takia se jäikin vain siihen yhteen kiertoon.

Kiitos tsempeistä mulla on edelleen ihan epäuskoinen olo, toivottavasti huomenna olisi jo hitusen selvempi viiva!

 

[Aloy]

Tottakai mä sen testin myös purin jolloin näkyi selvästi, että viiva on koko matkalla, mutta selkeesti punainen vain ylhäältä ja alhaalta voisko tää pliis olla oikea haamu

Oi ihania uutisia täällä Reggie! Jäädään henkeä pidätellen seuraamaan viivan vahvistumista!! . Oliko muuten niin että sulla oli nyt ekaa kiertoa geleet käytössä? Vai sekotanko mä nyt ihmiset ja tapahtumat päässäni?

Onpas täällä paljon o+:a taas, lisää jännitystä siis tiedossa lähi viikot! Täällä myös menossa dpo1 tai ehkä dpo2, jopa ehkä dpo3. Tuntuu että tää ovis oli nyt tällä kertaa jotenkin monen päivän show. En sinänsä valita, kun muistan että alkukierrosta olin hyvin skeptinen sen suhteen että edes ovuloisin joka kuukausi, joten kiitollisena otan tän vastaan. Sellaista kuitenkin kyselisin, että olen tässä samalla mittaillut myös aamulämpöjä, en tosin ihan tarkkojen ohjeiden mukaan, kun olen ajatellut käyttää sitä lähinnä mahdollisena raskauden indikaattorina, en niinkään ovulaation takia. Nyt mä sit kuitenkin yritän tulkita tuota käppyrää, ja olis mielenkiintoista kuulla jos täällä on kokeneempia asiassa, että miten tulkitsisitte tätä käppyrää? Voisko olla että ovulaatio tapahtui jo torstaina vai olisko kuitenkin ollut vasta eilen? Oviskipuilua on ollut silloin tällöin monina päivinä, nyt justkin tuntuu vähän nivusissa, joten niistä en mitään osaa päätellä. Hommat on hoidettu oli niin tai näin, joten nyt sit vaan piinaillaan lomaviikko

 

[Heydi]

Huh, tänne oli tullut yli 100 viestiä ja luin jokaisen! Meillä edelleen tavarat levällään muutosta, huomenna aloitan uuden työn ja meillä ei edes pesukonetta
En ole ehtinyt kirjoittelemaan ja varmaan jatkossakin satunnaisempaa kun niin paljon tekemistä

Vissiin nyt olis kp30, mut ovistestit näyttänyt posia useamman kerran kierron aikana, joten epäilen et ovis siirtyi myöhemmäksi, siksi kiertokin venyy. Tallettelua on tapahtunut epäsäännöllisesti ja mulla ei oo niin mitään odotuksia tähän kiertoon. Eikä oireitakaan, pms ei ole ainakaan niin paha kuin aiemmin. Itkeskelyä ei ole esiintynyt, eikä rinnoissakaan mitään tuntemuksia. Testaan varmaan alkuviikosta, viimeistään loppuviikosta.

Taustoista sen verran, että me ollaan pian 7v oltu yhdessä, minä 24, mies viisi vuotta vanhempi. Yritys aloitettiin 2019 heinäkuussa, yk 6 tärppäsi ja meni kesken rv 7 lopussa. Keskenmenon jälkeen sairastuin harvinaiseen autoimmuunipohjaiseen ihosairauteen, johon syön lääkkeitä koko ikäni. Vaikeimpia tautimuotoja hoidetaan biologisilla lääkkeillä, mä olen kuitenkin pärjännyt lievemmillä keinoilla ja siksi voidaan jatkaa yritystä. Miehellä olisi edellisestä suhteesta yksi lapsi, jos eivät olisi nuorempana päätyneet keskeytykseen. Hoitoihin pääsisin joulukuun aikoihin, mutta tässä tilanteessa ei ole itsellä voimavaroja siihen opintojen sekä työn vuoksi. Myöhemmin ollaan sitä vaihtoehtoa mietitty, realistinen ajankohta olisi varmaan vuoden päästä, kun opinnot lopuillaan. Teen töitä lastenhoitajana pienessä päiväkodissa ja opiskelen samalla varhaiskasvatuksen opettajaksi. Mies tekee pinnoitushommia ja miettii yritystoiminnan aloittamista. Miehellä ei perussairauksia ja oletettavasti vika on jotakuinkin minussa. :bag:

Täällä oltiin keskusteltu aiemmin siitä, että lapsettomuus toisesta osapuolesta johtuen ajaa herkästi eroon ja se on myös joidenkin mielestä perusteltua. En tiedä sohaisenko nyt ampiaispesään mutta me ajatellaan näin. Miehen kanssa viimeksi tänään käytiin keskustelua aiheesta, mitä jos syy on toisessa esim. Minussa, eroaisitko. Tai toisinpäin. Mies oli sitä mieltä, että ei eroaisi ja haluaisi lapsettomuudesta huolimatta olla kanssani, että kyseessä on paljon enemmän asioita kuin vain lapset. Myönsi myös, että kyllä se itseäkin koskisi, etenkin jos tieto siitä tulee, ettei omat siittiöt toimikaan tai niitä ole, kuten pitää. Arvostan miestäni tosi paljon tässä asiassa ja sanoin sen hänelle. Minä itse koen asian niin, että jos parina selviää lapsettomuudesta ja sen tuomasta taakasta, selviää ihan mistä tahansa muustakin, yhdessä. Olen ehkä kapeakatseinen, mutta jos mieheni nyt sanoisi minulle, että haluaa eron, koska en voi tehdä lapsia hänen kanssaan, pitäisin häntä pelkurina, ihmisenä joka ei arvosta minua sellaisenaan ja välttelee ongelmien kohtaamista. Elämään tulee väistämättä vaikeuksia, isoja tai pieniä, asioita, joita emme halua tai valitse, mutta ne on kuitenkin kohdattava, jotta pystyy jatkamaan. Ajatteluuni vaikuttaa varmasti nyt enemmän henkilökohtaiset asiat, kuten oma isäsuhteeni, mutta en pystyisi ikinä arvostamaan tätä ratkaisua, vaikka ymmärrän kyllä ne syyt, jotka tähän ratkaisuun liittyvät - enkä tällä tarkoita sitä, että minua sattuisi se, että mieheni tekee lapsia jonkun muun kanssa vaan sitä, että se on minulle suoranainen loukkaus itseäni kohtaan ja viestii kunnioituksen puutteesta, aivan kun naiseuteni olisi kiinni lapsista tai äitiydestä.
Ajattelen asiaa myös toisinpäin, jos vika olisi miehessä, en jättäisi häntä sen vuoksi, että raskaus ei miehestä riippuvista syistä, kuten simpoista johtuen alkaisi. Miehellekin kuitenkin lapsettomuus on kova paikka ja vaikeammaksi sen hyväksymisen tekee varmasti se, että itsessä on vika. Kyllä se miehenkin itsetuntoon vaikuttaa, etenkin kun miettii syvälle juuttunutta kulttuurista miehen mallia, joka Suomessakin on pitkään ollut: tehdään lapsia ja elätetään perhettä (onneksi tämäkään ei enää ole näin mustavalkoista). Suhteessa tarvitsisi olla muita asioita pielessä, jotta niin kävisi. Kyse on itselläni enemmänkin varmaan eettismoraalisesta kysymyksestä ja ei kai näihin ihan oikeita vastauksia olekaan, jokainen toimii tavallaan. :)

Vielä haluan sanoa, että multa loppui hoppuilu tän asian suhteen, elämässä on paljon muitakin juttuja, toki raskaus olisi ihan huippujuttu. Syvissä vesissä uiskentelin melkein vuoden, ennen kun nyt tajusin alkaa hellittämään. Ehkä ne hoidot aloitellaan heti kun muuten pystytään, mutta en mä jaksa kiirehtiä niidenkään suhteen. Mä jotenkin vahvasti uskon, että vauva vielä saadaan tavalla tai toisella. Me joudutaan käymään vain tosi erilainen ja vaikeakin tie, mutta kaikilla meillä on omamme. Jos omia lapsia ei saada, sitten se on niin ja sen myös avoimesti aion muille kertoa. Senkin kanssa oppii varmasti elämään, kun asennoituu näkemään niitä hyviäkin asioita, vaikkei se biologista kaipuuta poistakaan. Lisäksi saan työskennellä muiden lasten kanssa päivittäin

Jotenkin mä haluan vaan sanoa, että joskus sitä tapahtuu ihan ihmeellisiä asioita. Meillä useampi tuttu, jotka saaneet jo tosi aikaisin lapsettomuustuomion eri syistä, kuten endosta tai selittämättömistä syistä johtuen ja sitten kun yritys on kokonaan jätetty esim. Adoption tai muiden syiden vuoksi, raskaus onkin alkanut spontaanisti ja lapsi syntynyt terveenä :)

Joskus käy niin, että sillon kun tie päättyy, eikä pidä tapahtua enää mitään, syntyykin jotain uutta ja aivan ihmeellistä

Onnittelut vielä plussanneille, viivojen vahvistumista ja toivotaan, että pienet pysyy tiukasti kyydissä mukana!

Kiva kuulla taas sinusta zarar_ muutot on kyllä yks riesa. Me muutettii loppuvuodesta tähän ja suunnitelma oli, että kaikki ois kuukaudessa paikoillaan mutta höpönlöpö, tuolla autotallissa on vieläki jotain, semmosta mitä ei tarvi ikinä

Meillä on puhuttu lapsettomuudesta myös, ja mies myös sillä kannalla, että jos syystä tai toisesta ei yhteistä saada, niin ei hän minusta luovu. Ymmärrän, jos joku siihen ratkaisuun päätyy, että päättää suhteen koska yhdessä ei onnistu, mutta ehkä, ja vaan ehkä, silloin siinä suhteessa on muutakin, ja lapsettomuus antaa sen ns isomman syyn itselle päättää suhde. Henkilökohtaisesti itse alan suhteeseen sen ihmisen takia, jonka kanssa olen. En siksi, että hän antaisi minulle lapsia. Lapset on plussa, mutta omalla kohdallani rakkaus on niin vahva toista kohtaan, etten voisi kuvitella elämääni jonkun toisen kanssa. Toivon kovasti kolmatta, ja koska lähtökohdat ei ole parhaat mahdolliset, tahto on vielä kovempi kuin joskus 10v sitten, siltikin uskon jotenkin hömelösti siihen, että jos ei tapahdu, niin sitä ei ole tarkoitettu.


EDIT. Suhteesta:

Meidän suhde on suht tuore, alkuvuodesta tulee kolme vuotta täyteen, ikäeroa 10 vuotta, silti, suhde on alusta tähän päivään asti vienyt jalat alta. Uusperheen elämä on vaatinut joustamista, mutta rakkaus ja välittäminen on vahvasti läsnä. Jossain kohti aiemmin mainitsin jo kai, että ennen tätä olin henkisesti valmistautunut olemaan sinkku ja päättänyt vakaasti eläväni vain itseäni ja lapsia varten, mutta tämä mies tuli puskista ja annoin luvan vielä kerran luottaa, ja onneksi luotin. Olen hämmästellyt monesti huomion ja hellyydenosoituksien määrää, koska en ollut tottunut. Nyt myöhemmin olen tajunnut sen, että aiemmin tyydyin liian vähään, olisin ansainnut enemmän. Pelkästään jo se, miten mies kunnioittaa minua, ja meidän suhdetta, on vienyt yhdessäolon ihan eri tasolle. Kertaakaan en ole joutunut kokemaan nimittelyä tai arvostelua, vaan olen hänelle aina se tärkein, kaunein nainen, jonka hän näkee. Nuo sanat tulisi jokaisen kuulla, ja noita sanoja ei saisi jättää kertomatta, vaikka olisi kuinka riitaa tai huono päivä ollut

 

[Milalai]

Ääk, mulla on huomenna dpo 8, ja ylihuomenna dpo 9 ja oon aina aloittanut testaa dpo9->
Voi hitsit ku jännittää
Jano on tänää ollu, ja vessassa rampannut pari yötä. Viime plussassa ja kemiallisessa oli myös näin. Ensin alkoi vessassa ramppaus yöllä ja sit jano ja krapulainen olo. Päätä juilii vähän.
Mulla vasemmalla puolella tuikkii selkeesti keltarauhanen, kipu on aika kovaakin välillä.

 

[Reggie]

Oi ihania uutisia täällä Reggie! Jäädään henkeä pidätellen seuraamaan viivan vahvistumista!! . Oliko muuten niin että sulla oli nyt ekaa kiertoa geleet käytössä? Vai sekotanko mä nyt ihmiset ja tapahtumat päässäni?

. Toista kiertoo on geleet käytössä, eka kierrolla oli 500mg, mutta tässä kierrossa söin 1000mg uskon, että sillä on ollut vaikutusta, ainakin se ovis aika istui ja oireet oli tosi selkeet ja vahvat!

Mä en meinaa pysyä housuissani ja mies toppuuttelee koko ajan. Selkeesti sitä meidän aiempi huono tuuri mietityttää, ja niin mietityttää muakin. Tämä kierto on vaan kaikkinensa ollut ihan erilainen niihin aiempiin verrattuna. En tiiä, voiko oikeesti heti oviksesta muka päätellä, mutta mulla oli heti sen jälkeen jo erilainen olo ja kummia tuntemuksia.
Jännittää, kun enemmän menkkamaiseks nää vatsajomot muuttuu koko ajan