Tättäräää!!!!
Plusssaaaaa!!!!! 3 tunnin yöunilla ja sen mittaisella pidätyksellä, PLUSSA! Mä oon niin raskaana!
No niin vihdoin ehdin onnittelemaan eli onneksi olkoon plussasta!! :)
Mukavia uutisia nämä
Raskaaksi 2020
- Ketjun aloittaja Tiarella
- Aloituspäivämäärä
No niin vihdoin ehdin onnittelemaan eli onneksi olkoon plussasta!! :)
Mukavia uutisia nämä
Kysymys ensimmäistä kuumeileville, keskenmenon kokeneille.
Onko teillä kroppa ”oireillut”/muuttunut km jälkeen? Raskaudessa mulla oli tosi kipeitä nämä vihlaisut, piti ihan kaupassakin mennä hetkeksi aina istumaan kun sattui niin paljon. Olen aina (ainakin olevinaan) tunnistanut ovulaation, mutta nytkin toissapäivänä nämä samat vihlaisut jatkuivat, oletin ovulaatioksi. Eilen ei tuntemuksia, tänään taas niin kipeitä että piti istuutua hetkeksi. Ja kuukautisten aikaan myös tosi kipeitä vihlaisuja - ennen raskautta en edes tiennyt kohdun tarkkaa sijaintia, mutta nyt ei kyllä ole epäilyksiä tämän suhteen.
Harmittaa muutenkin, eiliset talletukset ei menneet ihan putkeen kun miehelle tuli suorituspaineita ja se, mitä raskautumiseen vaaditaan, jäi saamattaHuoh.
Sori omanapailu. Ihanaa matkaa @Marcipa
Mulla heti keskenmenon jälkeisessä kierrossa oli voimakkaat ovisoireet, veti ihan reiteen saakka, vatsa sekaisin ja kivut myös selässä. Eli ei jäänyt epäilyksiä oviksesta, menkat olikin sitten rauhalliset mutta runsaammat. Kivut loppui menkkoihin.:)
Nyt toinen kierto km jälkeen enkä ole saanut kiinni ovulaatiota tikuilla millään, tosin treenaan taas rankemmin ja varmaan siksi kehon hormonit ei nouse kun oon niin ylirasittunut. On oireita ollut jonkin aikaa jo ja nytkin iski migreeni ja jotenkin ajattelen, että ovis olis nyt oireiden perusteella, mutta tikuissa se ei ole näkynyt. Tai sit aloitin liian myöhään testaamaan. Tai sitten heikkolaatuisia nämä mun munasolut eivätkä meinaa irrota tai jotain..
jjulie
Jostain jotain jo tietävä
Hmmmm...! Ostin eilen jo greippimehut odottamaan mutta tänään tuli jännä olo aamulla että teenpä testin.. 
Aikaisemmin mulla ollu aina nää aivan vitivalkoisia eikä mitään viivanpaikkoja näkyvissä, viimeksi vielä maanantaina oli aivan täysin nega ja nyt näyttää tältä....
Aikaisemmin mulla ollu aina nää aivan vitivalkoisia eikä mitään viivanpaikkoja näkyvissä, viimeksi vielä maanantaina oli aivan täysin nega ja nyt näyttää tältä....
Liitteet
Muokattu viimeksi:
OnneaHmmmm...! Ostin eilen jo greippimehut odottamaan mutta tänään tuli jännä olo aamulla että teenpä testin..
Aikaisemmin mulla ollu aina nää aivan vitivalkoisia eikä mitään viivanpaikkoja näkyvissä, viimeksi vielä maanantaina oli aivan täysin nega ja nyt näyttää tältä....
Tervetuloa uusille ja ONNEA te onnekkaat plussaajat! Yinin tunteiden vuoristorataa oli hauska seurata jälkikäteen, kun tiesi lopputuloksen. Miten voikaan olla niin paljon surua ja iloa samalla sivulla. Onneksi kaikki kääntyi parhainpäin!
Täällä puskee stressi ja väsymys, ja miehelle iski suoritustuskat. Kokee, että yrittäminen on mennyt liian YRITTÄMISEKSI. Yk8 siis menossa, eikä tässä kierrossa hirveästi talleteltu (kp 7, 9, 11). Toivotaan että silti riittävästi, esikoisen kanssa oli aikainen ovulaatio ja nt-ultrassa vastasi yhtä viikkoa laskennallisia viikkoja enemmän. Nyt elellään kiertopäivää 20/27. Ihan hirveitä toiveita ei ole, mutta perusluonteeltani odotan kuitenkin jonkinsortin ihmettä tapahtuvaksi. :D
Greippimehua en voi juoda kun olen allerginen sitruksille! PÖÖÖH.
Täällä puskee stressi ja väsymys, ja miehelle iski suoritustuskat. Kokee, että yrittäminen on mennyt liian YRITTÄMISEKSI. Yk8 siis menossa, eikä tässä kierrossa hirveästi talleteltu (kp 7, 9, 11). Toivotaan että silti riittävästi, esikoisen kanssa oli aikainen ovulaatio ja nt-ultrassa vastasi yhtä viikkoa laskennallisia viikkoja enemmän. Nyt elellään kiertopäivää 20/27. Ihan hirveitä toiveita ei ole, mutta perusluonteeltani odotan kuitenkin jonkinsortin ihmettä tapahtuvaksi. :D
Greippimehua en voi juoda kun olen allerginen sitruksille! PÖÖÖH.
Hmmmm...! Ostin eilen jo greippimehut odottamaan mutta tänään tuli jännä olo aamulla että teenpä testin..
Aikaisemmin mulla ollu aina nää aivan vitivalkoisia eikä mitään viivanpaikkoja näkyvissä, viimeksi vielä maanantaina oli aivan täysin nega ja nyt näyttää tältä....
Onnittelut! :) Mahtavia uutisia, wautsi! :angelic:
jjulie
Jostain jotain jo tietävä
Oon kuitenkin varovasti vasta onnellinen tästä, kun se mun kilpirauhas arvo oli hieman koholla, tosin se voi johtua tästä yllätyksestäkin ja selittyä tällä! 
onneksi lääkitystä lisättiin jo valmiiksi hieman niin uskaltaa varovasti toivoa tarrasukkia mukaan!
Mutta ainakin ihana huomata ettei positiivisen testituloksen saaminen oo täysi mahdottomuus 
Nyt kun malttaisi olla testaamatta ihan joka päivä 
onneksi lääkitystä lisättiin jo valmiiksi hieman niin uskaltaa varovasti toivoa tarrasukkia mukaan! Mutta ainakin ihana huomata ettei positiivisen testituloksen saaminen oo täysi mahdottomuus Nyt kun malttaisi olla testaamatta ihan joka päivä 
Keltainenkuu
Vauhtiin päässyt keskustelija
Hmmmm...! Ostin eilen jo greippimehut odottamaan mutta tänään tuli jännä olo aamulla että teenpä testin..
Aikaisemmin mulla ollu aina nää aivan vitivalkoisia eikä mitään viivanpaikkoja näkyvissä, viimeksi vielä maanantaina oli aivan täysin nega ja nyt näyttää tältä....
Oih! Onneksi olkoon!
Mullakin on ollut nyt vaikea tunnistaa ovista, en oikeen saa tikkuun sitä, mutta oireita kyllä on.. Sen huomasin et km. jälkeen ovis tuntui myös selkäkipuna sillä puolella miltä munasolu irtosi ja ihan nivusia myöten.. Joskus luotan kyllä niihin oireisiin enemmän, kuin tikkuihin.. Limat olleet valtaisat, migge jatkuu ja mulla vatsa sekaisin eilen ja tänään..Joko tuloillaan ihan just tai sitten jo tapahtunut ja olin tikkuineni myöhässä - tosin ei me nyt yritetäkään et ihan mielenkiinnosta nyt testailin tässä tauolla miten sekasin keho on
Ainiin ja kipuja oli koko sen kierron ajan, loppui sitten kun menkat tuli. Mulla saattaa kipuilla muutenkin pitkään ennen ovista ja sen jälkeenkin..molemmin puolin..
Muokattu viimeksi:
Kysymys ensimmäistä kuumeileville, keskenmenon kokeneille.
Onko teillä kroppa ”oireillut”/muuttunut km jälkeen? Raskaudessa mulla oli tosi kipeitä nämä vihlaisut, piti ihan kaupassakin mennä hetkeksi aina istumaan kun sattui niin paljon. Olen aina (ainakin olevinaan) tunnistanut ovulaation, mutta nytkin toissapäivänä nämä samat vihlaisut jatkuivat, oletin ovulaatioksi. Eilen ei tuntemuksia, tänään taas niin kipeitä että piti istuutua hetkeksi. Ja kuukautisten aikaan myös tosi kipeitä vihlaisuja - ennen raskautta en edes tiennyt kohdun tarkkaa sijaintia, mutta nyt ei kyllä ole epäilyksiä tämän suhteen.
Harmittaa muutenkin, eiliset talletukset ei menneet ihan putkeen kun miehelle tuli suorituspaineita ja se, mitä raskautumiseen vaaditaan, jäi saamatta
Sori omanapailu. Ihanaa matkaa @Marcipa
Mulla on kroppa oireillut oikein kunnolla km jälkeen (syyskuun lopussa todettu kkm rv12).... Kierrot ihan ihmeelliset - tyhjennyksen jälkeen tulleesta ensimmäisestä ”normaalista” kierrosta menkat kesti 16pv. Siitä sitten 56pv kierto, jonka keskellä vuotoa jota luulin menkoiksi, mutta olikin gynen mukaan ollut siihen aikaan ovulaatio (kävin muuten vaan ultrattavana muutama päivä sen vuodon jälkeen). Nyt ehkä sama homma - kp 34, oon testaillut ovulaatiota vissiin kp 9 lähtien saamatta plussaa, ja nyt alkoi taas vuoto. Jatkan ovistestailua nyt vuodon yli, josko tämä olisikin taas ovisvuotoa eikä kuukautisia
Aiemmin mulla ei ollut kovin merkittäviä kipuja kuukautisissa saati oviksesta, mutta
nyt km jälkeen on vihlonut ja nippaillut ja turvottanut ja vetänyt ”suonta” ja ties mitä... Tuntuisi olevan enemmän sellaisia päiviä, kun ”tunnen” kohdun, kuin sellaisia tavallisia päiviä... Huoh Sympatiat sinne Km olisi ollut ihan tarpeeksi surkeaa jo sinällään ilman näitä jälkiharmeja...
No niin, nyt on vihdoin aikaa kirjoitella.. tulin avautumaan tänne, kun täällä voi jakaa niin ilot kuin surutkin.
Mä olen kauheen kiireinen ollut, ehkä siksi en ole miettinyt niin paljon keskenmenoa tai mitään muutakaan.. pitkiä työpäiviä, koulua ja rankkaa treeniä näiden päivien päätteeksi. Ainoa hetki on ollut juoksulenkkien jälkeen, kun itku purskahtaa väkisin ja mietin miksi tämän kaiken teen ja mitä järkeä tässä on. Juoksulla olen ajanut itseni puhki, mutta en ainoastaan sillä. Hormonitoiminta on sekaisin ja mulla on kipuja varmaan joka paikassa - silti piiskaan kuollutta hevosta ja treenaan niin kovaa, että koskee - alikehittynyt ahdistuksen purkamiseen käyttämäni tapa, joka ei sekään enää tunnu tuottavan mielihyvää, paitsi silloin kun vedän niin kovaa kuin pystyn, jotta lopulta voin itkeä kipua. Treenaus ahdistaa, mutta samalla lievittää sitä. Se on myös mulle pakkomielle, joka läikkyy tosi herkästi yli. Ja tiedättehän, että silloin kun elämässä on mitä tahansa uutta, vaikeaa tai uuvuttavaa, pitäisi urheilusta ensimmäisenä tinkiä ja ottaa rauhallisemmin - minä tein kuitenkin toisin.
Keskenmeno laukaisi kohdallani liudan pelkoja ja paniikkia - menen juttelemaan ammattilaisen kanssa oloistani seuraavalla viikolla. Ymmärsin, ettei avun pyytäminen ole häpeä. Eilen työpäivän päätteeksi kotona itkeskelin ahdistustani mieheni sylissä. Enää en tiedä tunnenko muuta kuin määrätöntä ahdistusta, tätä viestiäkin kirjoittaessa itkettää. Surettaa, että minä epäonnistun ja olen näin pelokas väsynyt rätti - sillä aikaa, kun muut tutut ympärilläni raskautuvat kiihtyvää tahtia (3 vauva-uutista 2kk sisään!) Tottakai olen onnellinen kaikkien puolesta vilpittömästi, mutta minua sattuu niin kovin sisimpään tuo keskenmennyt, ettei tottakaan.
Nyt tuntuu vaan siltä, että mun tarvitsisi saada tuo pää kuntoon. Olen niin paljon miettinyt kuinka pitkä tauko olisi tarpeen, että pääsenkö peloistani ikinä - mutta kaipa aika näyttää senkin. Pelkään elää, pelkään sairauksia, pelkään raskautta ja sitä etten raskaudu tai sitä, että menee kesken - pelkään paniikkia, pelkään kaikkea:banghead: Yrityksen alussa olin täynnä innostusta ja odotuksia - nyt olen kadottanut halut ja pelkkä uudestaan aloitus ahdistaa, vaikka toivonkin pientä niin kovasti tulevaksi.
Lisäksi olen aika varma, että mulla on keltarauhasen kanssa ongelmia, kun treeni ollut niin kovaa.
Jospa tää tästä joskus rauhoittuis.
Plussatuulia kuitenkin toivottelen, eiköhän niitä pian jo tänne paukahtele
Mä olen kauheen kiireinen ollut, ehkä siksi en ole miettinyt niin paljon keskenmenoa tai mitään muutakaan.. pitkiä työpäiviä, koulua ja rankkaa treeniä näiden päivien päätteeksi. Ainoa hetki on ollut juoksulenkkien jälkeen, kun itku purskahtaa väkisin ja mietin miksi tämän kaiken teen ja mitä järkeä tässä on. Juoksulla olen ajanut itseni puhki, mutta en ainoastaan sillä. Hormonitoiminta on sekaisin ja mulla on kipuja varmaan joka paikassa - silti piiskaan kuollutta hevosta ja treenaan niin kovaa, että koskee - alikehittynyt ahdistuksen purkamiseen käyttämäni tapa, joka ei sekään enää tunnu tuottavan mielihyvää, paitsi silloin kun vedän niin kovaa kuin pystyn, jotta lopulta voin itkeä kipua. Treenaus ahdistaa, mutta samalla lievittää sitä. Se on myös mulle pakkomielle, joka läikkyy tosi herkästi yli. Ja tiedättehän, että silloin kun elämässä on mitä tahansa uutta, vaikeaa tai uuvuttavaa, pitäisi urheilusta ensimmäisenä tinkiä ja ottaa rauhallisemmin - minä tein kuitenkin toisin.
Keskenmeno laukaisi kohdallani liudan pelkoja ja paniikkia - menen juttelemaan ammattilaisen kanssa oloistani seuraavalla viikolla. Ymmärsin, ettei avun pyytäminen ole häpeä. Eilen työpäivän päätteeksi kotona itkeskelin ahdistustani mieheni sylissä. Enää en tiedä tunnenko muuta kuin määrätöntä ahdistusta, tätä viestiäkin kirjoittaessa itkettää. Surettaa, että minä epäonnistun ja olen näin pelokas väsynyt rätti - sillä aikaa, kun muut tutut ympärilläni raskautuvat kiihtyvää tahtia (3 vauva-uutista 2kk sisään!) Tottakai olen onnellinen kaikkien puolesta vilpittömästi, mutta minua sattuu niin kovin sisimpään tuo keskenmennyt, ettei tottakaan.
Nyt tuntuu vaan siltä, että mun tarvitsisi saada tuo pää kuntoon. Olen niin paljon miettinyt kuinka pitkä tauko olisi tarpeen, että pääsenkö peloistani ikinä - mutta kaipa aika näyttää senkin. Pelkään elää, pelkään sairauksia, pelkään raskautta ja sitä etten raskaudu tai sitä, että menee kesken - pelkään paniikkia, pelkään kaikkea
:banghead: Yrityksen alussa olin täynnä innostusta ja odotuksia - nyt olen kadottanut halut ja pelkkä uudestaan aloitus ahdistaa, vaikka toivonkin pientä niin kovasti tulevaksi. Lisäksi olen aika varma, että mulla on keltarauhasen kanssa ongelmia, kun treeni ollut niin kovaa.Jospa tää tästä joskus rauhoittuis.
Plussatuulia kuitenkin toivottelen, eiköhän niitä pian jo tänne paukahtele
Nannuttaja
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Voi zarar_ paksua ja synkkää, varmasti ahdistaa ja on sekaista. Mutta olet voittaja kun olet tämän kaiken löytänyt, ammattiavun hakeminen on rohkeutta ja halua voida paremmin.
Teidän aikakin on pian tulla vanhemmiksi, joku tietää koska vaan ei kerro meille.
Suuresti Tsemppiä päiviisi
Teidän aikakin on pian tulla vanhemmiksi, joku tietää koska vaan ei kerro meille.
Suuresti Tsemppiä päiviisi
Nannu~ kiitos lohduttavista sanoista ja tsempistä
Kaikki kokemukset vahvistaa, tavalla tai toisella - ajan kanssa varmasti helpottaa
Mutta nyt on vain niin synkkää, etenkin kun tiedän, miten voimakkaasti reagoin kehollisesti tähän tilanteeseen.
Stressinhallintakeinoja moni ehdottaa, mutta en saa niistä nyt ainakaan mitään hyötyä irti, ehkä myöhemmin..Tää on vain elettävä läpi.
Kaikki kokemukset vahvistaa, tavalla tai toisella - ajan kanssa varmasti helpottaa
Mutta nyt on vain niin synkkää, etenkin kun tiedän, miten voimakkaasti reagoin kehollisesti tähän tilanteeseen.
Stressinhallintakeinoja moni ehdottaa, mutta en saa niistä nyt ainakaan mitään hyötyä irti, ehkä myöhemmin..Tää on vain elettävä läpi.
Hmmmm...! Ostin eilen jo greippimehut odottamaan mutta tänään tuli jännä olo aamulla että teenpä testin..
Aikaisemmin mulla ollu aina nää aivan vitivalkoisia eikä mitään viivanpaikkoja näkyvissä, viimeksi vielä maanantaina oli aivan täysin nega ja nyt näyttää tältä....
Oii, ihanaa! Onnitttelut
Tarrasukkia matkaan!
Tiedättekö tähän harmauteen tuli pientä väriä, nimittäin ovistestiin 
On ollut oviksen oireita ja migreeni loppui tänä aamuna, mut testiin tuli vasta nyt kunnolla väriä, joskaan ei ihan plussa, mutta harvinaisen näkyvä ja melkein saman vahvuinen..Eli kyllä täällä kehossa jotain yrittää tapahtua
Ihme vaan et en yhtään tiedä kummalta puolen yrittää irrota, kun kipuilee välillä molemmat puolet, mut mä veikkaan oikeaa, kun vasemman puoleinen munasarja on mulla kohdun takana ja sieltä, kun irtoaa niin tunnen sen todella selvästi. Oikeaa en yleensä tunne ja nyt selkäsärkykin oikealla.
Tää oli mulle oikeasti yllätys, koska ovista on ollut tosi vaikea saada kiinni - ehkä en ole vaan osannut ajoittaa tuota testausta.
Ja mieshän tuumasi "Hyvä juttu! Voidaan laittaa pullat uuniin, niin syntyy pikkuystävä 9kk päästä, kun ystävänpäivänä laitettu alkuun"
Kyllä nauratti, mut jätetään tää hyödyntämättä, koska lupasin itselleni sen kuukauden tauon ja tiedän sen tulevan oikeasti tarpeeseen
On ollut oviksen oireita ja migreeni loppui tänä aamuna, mut testiin tuli vasta nyt kunnolla väriä, joskaan ei ihan plussa, mutta harvinaisen näkyvä ja melkein saman vahvuinen..Eli kyllä täällä kehossa jotain yrittää tapahtua
Ihme vaan et en yhtään tiedä kummalta puolen yrittää irrota, kun kipuilee välillä molemmat puolet, mut mä veikkaan oikeaa, kun vasemman puoleinen munasarja on mulla kohdun takana ja sieltä, kun irtoaa niin tunnen sen todella selvästi. Oikeaa en yleensä tunne ja nyt selkäsärkykin oikealla.
Tää oli mulle oikeasti yllätys, koska ovista on ollut tosi vaikea saada kiinni - ehkä en ole vaan osannut ajoittaa tuota testausta.
Ja mieshän tuumasi "Hyvä juttu! Voidaan laittaa pullat uuniin, niin syntyy pikkuystävä 9kk päästä, kun ystävänpäivänä laitettu alkuun"
Kyllä nauratti, mut jätetään tää hyödyntämättä, koska lupasin itselleni sen kuukauden tauon ja tiedän sen tulevan oikeasti tarpeeseen
flikka
Näppärä viestien naputtelija
Flo ennustaa ovulaatiota huomiselle. Kuinka osuvaa siis täälläkin
Eilen oli taas kumit käytössä, mutta meinasin mä miehelle sanoa, jos tää yksi mahdollisuus vielä annettaisi sille :)
Totta kai mua arveluttaa luopua edes tästä pienestä itsenäisyydestä, jonka oon alkanut taas saavuttaa kun lapset ei ole joka päivä 24/7 minussa kiinni. Mutta hetken ne vaan on pieniä! Eläkeikäkin nousee jatkuvasti, joten kerkeen töissäkin käydä vielä vähintään yhtä paljon kuin on nyt ikää (Jostain syystä mä koen syyllisyyttä siitä, etten ole ollut vuosia töissä, vaikka oon lähemmäs 30v).
Ja enemmän mua harmittaisi, ettei yritetty.
Jos ei tästä kierrosta ala, niin sitten ei. Ja sitten se tauko :)
Eilen oli taas kumit käytössä, mutta meinasin mä miehelle sanoa, jos tää yksi mahdollisuus vielä annettaisi sille :)
Totta kai mua arveluttaa luopua edes tästä pienestä itsenäisyydestä, jonka oon alkanut taas saavuttaa kun lapset ei ole joka päivä 24/7 minussa kiinni. Mutta hetken ne vaan on pieniä! Eläkeikäkin nousee jatkuvasti, joten kerkeen töissäkin käydä vielä vähintään yhtä paljon kuin on nyt ikää
(Jostain syystä mä koen syyllisyyttä siitä, etten ole ollut vuosia töissä, vaikka oon lähemmäs 30v).Ja enemmän mua harmittaisi, ettei yritetty.
Jos ei tästä kierrosta ala, niin sitten ei. Ja sitten se tauko :)
TiinuLiinu
Puuhakas puhuja
Tuunpas mäkin nyt tänne 2020 keskusteluun tuolta 2019 keskustelusta, vaikka me nyt tavallaan ollaan yritystauolla miehen kans. Keskeytetyllä mennää, joten toki aina se pieni mahdollisuus on.
Sain vuosi sitten ekan keskenmenon rv6, sit toukokuussa alettiin kunnolla yrittää, ja marraskuun alussa plussasin. Oli kuitenkin kaikennäköstä ongelmaa alusta asti ja keskenmeno tuli rv9. Sain sen seurauksena verenhukan(ilmeisesti joku hematooma kehittynyt) ja rauta-anemia diagnoosin,josta nyt on pikkuhiljaa toivuttu. Tästä syystä yrittäminen tauolla, haluan antaa kropan ja mielen palautua. Pelko kolmanteen keskenmenoon on suuri ja sitä kolmatta menetystä ei nyt vielä pää kestäis, joten parempi odottaa hetki, ja jos vaikka kroppa näin ollen olisi parempi raskaudelle, kun kohtu on saanut "levätä".
Kesällä jatketaan ulkomaan reissussa taas "täysin panoksin" kirjaimellisesti
Sain vuosi sitten ekan keskenmenon rv6, sit toukokuussa alettiin kunnolla yrittää, ja marraskuun alussa plussasin. Oli kuitenkin kaikennäköstä ongelmaa alusta asti ja keskenmeno tuli rv9. Sain sen seurauksena verenhukan(ilmeisesti joku hematooma kehittynyt) ja rauta-anemia diagnoosin,josta nyt on pikkuhiljaa toivuttu. Tästä syystä yrittäminen tauolla, haluan antaa kropan ja mielen palautua. Pelko kolmanteen keskenmenoon on suuri ja sitä kolmatta menetystä ei nyt vielä pää kestäis, joten parempi odottaa hetki, ja jos vaikka kroppa näin ollen olisi parempi raskaudelle, kun kohtu on saanut "levätä".
Kesällä jatketaan ulkomaan reissussa taas "täysin panoksin"
kirjaimellisesti
Tänään 63kp ja edelleen ei mitään oireita, että loppu kierrossa oltaisiin ja vieläkin entisestään onneksi on selkä ja hartia kivut helpottunut :) Hoksasin tässä, että ennen edellistä raskautta, kun oltiin lapsettomuushoidoissa mulla oli resepti primolutteihin, mitä käytin pitkän kierron sännöllistymiseen ja vuodon alkamiseen just tätä perhesuunnittelusta käskivät pyytää tk puolelta. Pyysin nyt primolutit uusimaan jos suostuisivat sen uusimaan tk puolelta :)
Niin ja asiasta nyt vähän toiseen, onko täällä ketään aktiivisesti urheilevaa, joka olisi plussanut helposti taikka kauan kesti plussata? Kun vissiin ihan tavallista urheilijoilla plussailla saikulla tai treenitauolla lukemani perusteella ilmeisesti vaikeampaa aktiivisesti treenatessa tuo plussa, kun keho käy niin kovassa stressitilassa - tiedä tuota, tarttee nyt sit testata ja hölläillä liikunnan suhteen kun aloitetaan yrittelemään 
hormoneihin se ainakin tod.näk. vaikuttaa passivoivasti, kun keltsi ei välttis toimi odotetulla tavalla (ei tietysti kaikilla, mutta mulla varmaankin kun tää liikatreeni-tausta ja kierto-ongelmat)
ilmeisesti vaikeampaa aktiivisesti treenatessa tuo plussa, kun keho käy niin kovassa stressitilassa - tiedä tuota, tarttee nyt sit testata ja hölläillä liikunnan suhteen kun aloitetaan yrittelemään hormoneihin se ainakin tod.näk. vaikuttaa passivoivasti, kun keltsi ei välttis toimi odotetulla tavalla (ei tietysti kaikilla, mutta mulla varmaankin kun tää liikatreeni-tausta ja kierto-ongelmat)