Mä en hirveesti oo tässä kirjoitellut ja monta sivua taaemmas joku kyseli yleisesti miten täällä kukin voi. Aattelin vastata vähän myöhässä, nyt kun ehdin
Eli en oo nyt kp:tä edes laskenut, enkä muutakaan tän asian eteen tehnyt. Ensimmäiset verkkoseminaarit oon selvittänyt liittyen opintoihin ja 4 kurssia saanut valmiiksi. Sitten oon syönyt tätä toista valmistetta tähän mun sairauteen ja näyttää auttaneen paremmin eli vointi ollut nyt suht koht ok. Mä oon vielä tän viikkoa kunnolla lomalla, ensi viikolla sitten käynnistyy opinnot ihan täysipäiväisesti. Yritän vieroittua vatsalääkkeestä, jotta saisin vähän purettua tätä lääkekomboa. Katsotaan onnistuuko. Toinen lääke onkin varmaankin lähes elinikäinen. :bag:
No se siitä. Nyt ollaan pakkailuhommissa, eka muuttokuorma viedään jo perjantaina ja ensi viikolla loput. Jännittää, miten sitä sopeutuu uuteen paikkaan, vaikka onkin ennestään meille hyvin tuttu
Paljon on vielä tekemättä, kuten remppailut ja pari muuta käytännön asiaa järjestettävänä. Tää viekin aikaa sen verran, että ajatukset on olleet vähän muualla kun tässä vauva-asiassa.
Lisäksi nyt taas jälleen kerran särkee päätä sillä tavoin, että mietin jopa voisiko ovulaatio olla tuloillaan
mutta tikku aika hailu, tosin nuo onkin niitä surkeita one step tikkuja. Toisaalta samapa tuo, kun oon menossa sinne hammaslääkäriin ens tiistaina ja ennen sitä en toivoisi ovista, koska operoidaan ja kuvaillaan, niin ei kovin terveellistä varmastikaan siinä vaiheessa olis
Mut katsotaan vähän fiiliksen mukaan, että jaksaako tässä kierrossa yrittää ja ovuloinko edes
vaatisi ainakin luteaalivaiheeseen sit sen lääkkeenvaihdon ja siihen en nyt ihan hirveen myötämielinen olis, kun sitä toista valmistetta saa oikein kauhoa napaan, että auttaa.. Mut voihan se mieli vielä muuttua
Joka tapauksessa mulle sopii paremmin tää rennompi tyyli, ei se ajoitettu sekstailu oo meidän juttu. Ja niin kun joku muukin täällä sanoi, niin ei se raskaaksi tuleminen aina vaadi aikatauluja, vaan sen oikean hetken ja sitähän me ei aina itse voida tietää. Siksi jaksan uskoa, että joskus vielä onnistuisi, ainahan tähän liittyy jonkinverran tieteen tietämättömyyttä, kuten aiemminkin sanoin eli jotain mitä ei lääketiedekään pysty todistamaan. :)
Muuttolaatikoita pakkaillessa löysin paljon säästöön menneitä mieheni vanhoja leluautoja ja muita sellaisia, jotka halusi säästää sitten joskus tulevaan, omaa lasta varten. Keväällä kaiholla, itkulla ja raivolla niitä siivosin laatikkoihin, miettien myytäisiinkö kaikki vaan pois. Tänään mietin, että ehkä nuo tavarat voi muuttaa mukanamme, eihän sitä ikinä tiedä. Voidaanhan me miettiä joskus vaikka adoptiota tai sijaisvanhemmuutta, joten eiköhän niille joku paikka löydy
Eli täällä toistaiseksi muuttohommissa, ei ihmeempiä.