Mulla ensimmäisen keskenmenon jälkeen alko tuntumaan kierron eri vaiheet kovin selkeästi. Ei tartte ovista yrittää arvailla, kun kivut jne. Nyt menossa jälkivuoto, kun oli kkm, joten nähtäväksi jää, mille tolalle kroppa tän jälkeen palautuu...
No on! Mulla on kyllä keskenmenosta vasta kaksi kuukautta, mutta ihan sekaisin on hormonit. Kolme viikkoa tyhjennyksen jälkeen ilmeisesti kehoni yritti ovuloida, mutta testi ei koskaan tummennut ihan kunnolla, ja kaikki tavanomaiset ovulaation jälkioireet jäivät tulematta. Seuraavat kuukautiset kestivät yli 10 päivää ja olivat alkuun ihme tihkuttelua monta päivää. Seuraava ovulaatio tuli vasta kp 17? muistaakseni, ja tuntui kyllä tapahtuva. Sen jälkeen ilmeisesti kunnon estrogeenipudotus, ja ihan kamala angsti-pms-masennus päällä monta päivää, itkeskelyä ja ihan kaheli olo. Verta tiputteli pari päivää ovulaation jälkeen.
Ihan sekaisin koko keho.
Mulla kyllä hormoonit ihan sekaisin km jälkeen, ihmeellistä tuhruvuotoa ollut nyt koko kierron. Tuskin ovuloin tästä kierrosta ollenkaan. :banghead:Maanantaina meen mittauttaan hcg arvon verestä ja toivon että olisi kunnolla laskenut näin 2viikkoa keskenmenon jälkeen.
Kiva kuulla, etten ole ainoa, jolla hormonit sekosi. Kivaahan tää ei siis sinällään ole, mutta ettei paini yksin asian kanssa. Mullahan km on jo aikaa 7kk ja siltikään ei olla uutta plussaa saatu, eikä hormonitoiminta ole rauhoittunut/tasaantunut. Mä oon tullut siihen päätökseen, että toisilla vaan palautumisessa ottaa oman aikansa, vaikkei raskaus olisikaan ehtinyt hirmu pitkälle. Mun keskenmeno tapahtui viikolla 7, mutta se oli juuri kääntymässä rv 8 kun vuoto sitten alkoikin eli varsin alussa, mutta silti siitä palautuminen on ollut fyysisesti, että henkisesti hankalaa. Osa ihmisistä sanoi, että fyysinen palautuminen on paljon nopeampaa kuin henkinen ja onhan se, kun kaikki menee hyvin. Omalla kohdalla ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen sinällään, kun mulla alkoi nää kierto-ongelmat ja vaikeudet ihon kanssa heti perään.. Mulla keväällä oli just niitä menkkoja, joissa vuoto pitkittyi, välillä älyttömän runsasta, välillä kivuliasta, usein ei kipuja, mutta sitten tiputtelin 5 päivää heti luteaalin läpi ja kierrot huiteli jossain 42-57 päivässä
Nyt onneksi ei ole enää pitkittynyttä vuotoa enkä hetkeen myöskään ole tiputellut, kierrot myös lyhentyneet, mutta juurikin pms vaikea
Ennen luteaalissa oli ihan tasainen ja hyvä fiilis, nykyään vaan itken, ärsyynnyn ja ahdistun silloin todella herkästi.
Samalla on kipeää aknea (mitä mulla ei ole ollut sitten teini-iän) ja totaalista mikään ei kiinnosta/vihaan elämääni- olotilaa. :banghead:
Eilen itkin miehen kainalossa kaikkea paskaa, mitä elämä tuo. Itkien sille selitin, etten ikinä tule pääsemään yli keskenmenosta, että en tiedä pääsenkö koskaan yli. Mies vaan silitteli hiuksia, oli vähän aikaa ihan hiljaa ja sanoi mulle sitten, että ei siitä varmaan tarvitse koskaan täysin yli päästäkään, että nämä sattuneet tapahtumat kuuluvat elämään, elämä on vaan sellaista. Mua itketti lisää, koska liikutuin niin paljon miehen sanoista, että osasi sanoa jotain noin viisasta ja lohdullista
Sitten pyörittelin mielessäni lapsettomuutta ja mies siihenkin totesi, että olen niin älyttömän malttamaton, että vuosikin on vielä ihan normaali aika yrittää ja, että me ei olla yritetty edes niin paljon kun oltaisiin voitu. Mies sanoi uskovansa, että kyllä me vielä lapsia saadaan. Tavalla tai toisella, ettei meillä ole mikään kiire
Ja, jos ei saataisikaan elämä jatkuu siitä huolimatta. Eikä minussa tarvitse olla mitään vikaa, että pitää unohtaa muiden ihmisten ajatukset siitä, että heti pitäisi hakeutua mahdollisimman nopeasti syystä x tutkituttamaan itsensä, kun mulla tää perussairaus. Toki kannattaa tutkituttaa, jos ja kun aihetta siihen on, mutta meidän taustoilla voi vielä ihan hyvin odotella hetken. Mulla kuitenkin kaikkiaan ollut niin raskas vuosi, että kortisolitasot olleet varmasti todella korkealla, enkä usko, että ennen kuin lopetan tän jatkuvan stressailun mitään tapahtuu. Mietin välillä, mitenköhän ammentaisin itseeni tuon mieheni optimistisuuden. :bag:
Niin ja täällä siis dpo3 ja itkeskely alkoi jo nyt
rintoja aristaa, tulee ahdistusoloja ja vaan väsyttää. Ei oo nyt unettomuutta tässä kierrossa, ainakaan vielä. Katsellaan tilannetta
onneksi olen tällä hetkellä hyvin kaukana raskaustestiä niin se testaaminen menee oikeasti sinne vähän ennen menkkoja/niiden mahdolliseen myöhästymiseen 
