Raskaaksi 2020

[moana]

Tässä vielä kuvaa

 

[Reggie]

Onnea plussista :) Ja kovasti voimia keskenmenon kokeneille

Täällä eivät viivat ole vahvistuneet odottamallani tavalla viikonloppureissun aikana. Päiväpissistä tein testit kuten torstainakin, mutta en tiedä. Tuli jotenkin paha aavistus tästä. Itkettää niin paljon. Huomenna jatkuu taas työt loman jälkeen ja varmaan keskittyminen tämän myötä ihan tapissaan. Viivat eivät tunnu vahvistuneen siis yhtään.

Onko ajatuksia siitä, että onko järkeä yrittää päästä verikokeisiin katsomaan tilannetta, vai seuraanko vaan näitä viivoja ja mahdollista haalistumista?

Kannattaa pyytää verikoe! Minä oon ainakin aina päässyt ihan helposti, kun oon neuvolaan soittanut ja selittänyt tilanteen.

 

[Reggie]

Meillä osoitteet eri osoitteissa, niin katsovat ettei olla perhettä. Jossain kohti erottu esikoisen syntymän jälkeen, palattu yhteen kuitenkin pian eron jälkeen eli kauan sitten, mut osoite tiedot jääneet noin, ku kaks omistusasuntoa ja toinen ns. Kakkoskotina. Ei auttanut selittelyt.

Mitä ihmettä! Eikö edes keskenmenojen vuoksi huolita tutkimuksiin? Minulta ei ole ainakaan kysytty toistaiseksi miehestä mitään muuta kuin, että onko kaikki keskenmenot olleet saman miehen kanssa.

 

[moana]

Kannattaa pyytää verikoe! Minä oon ainakin aina päässyt ihan helposti, kun oon neuvolaan soittanut ja selittänyt tilanteen.

Eli neuvolaan soitto ja ovat tehneet lähetteen?

 

[Reggie]

Eli neuvolaan soitto ja ovat tehneet lähetteen?

Joo kyllä! :)

Toivottavasti sun pelko osoittautuu turhaksi

 

[Unelma_]

Mitä ihmettä! Eikö edes keskenmenojen vuoksi huolita tutkimuksiin? Minulta ei ole ainakaan kysytty toistaiseksi miehestä mitään muuta kuin, että onko kaikki keskenmenot olleet saman miehen kanssa.

Me saatiin lähete, mä kävin verkokeissa yms. Mies oli varannut itselleen ajan lääkärille siittiöiden tutkimusta varten. Oltiin uskossa että nyt päästään tutkimuksiin, kunnes postissa tuli kieltävä päätös sieltä lapsettomuusklinikalta ja syy oli eri osoitteet, kehoitus hakeutua hoitoihin yksityisen kautta. Ei hakeuduttu rahan vuoksi. Ja seuraavasta kierrosta raskauduin, mut silloin tuli se kkm. Me nyt yritetään ilman raskautua ilman hoitoja/apuja. Jos ei raskauduta näin, niin katsotaan sitten asiaa uusiksi.

 

[Alloha]

Tässä vielä kuvaa

Soittoa vain neuvolaan ja sieltä kirjoittavat lähetteen toivottavasti. Toivotaan että huolesi on turha kuvassa ainakin ok:lta viivat näyttää, koska ei ainakaan haalistunut ole ja vahva viiva on:)​

 

[moana]

Soittoa vain neuvolaan ja sieltä kirjoittavat lähetteen toivottavasti. Toivotaan että huolesi on turha kuvassa ainakin ok:lta viivat näyttää, koska ei ainakaan haalistunut ole ja vahva viiva on:)​

Kiitos kommenteista Reggie ja Alloha

Odotin kovasti, että kahden välipäivän jälkeen testattaessa viiva olisi vahvistunut jo huomattavasti. Myös Pregcheck näytti samaa ja Clearbluen digi edelleen 1-2 viikkoa. Huolettaa niin kovasti ja itkettää vaan. Alavatsan jomottelutkin harveni tuon parin testivapaan päivän aikana.

Testaan taas aamusta ja sit soitan neuvolaan, jos pääsisin verikokeeseen.

 

[zar_]

Ihanasti on käyty täällä keskustelua ja ajatustenvaihtoa hyvässä hengessä, vaikkakin tosiaan vähän suruakin mahtunut mukaan.


Meillä nyt se tilanne, että ihoni reagoi niin voimakkaasti tuolla vanhemman polven lääkkeellä, että vaihdoin sivareiden ja tehottomuuden vuoksi lääkkeen takaisin ebastiiniin eli tehokkaampaan lääkkeeseen ja faktahan on se, että hormonitoiminta varmaan taas sekoaa. Eli ovulaatio toisin sanoen katoaa ja kierrot venyy, saatan myös tiputella mutta juuri nyt en vaan jaksa tätä rajua turvottelua. Tosin polille laitoin kyselyä vielä kerran lääkemuutoksesta raskautta ajatellen.

Aattelin, että jos nyt en saa o+ niin pidetään tässä välikierto ja keskitytään miehen kanssa muihin asioihin. Saatais ainakin nää muutot, rempat ja koulujutut hetkeksi pois alta. Mukavampi muutenkin yrittää, kun oma olo vähän parempi. Ei me kuitenkaan ehkäistä nyt, koska luotto tärppiin ei tässä kierrossa ole mitenkään kovin vahva, eikä olla tauollakaan ehkä vähän vaan huilitaan.

Muutoin migreeni ollut nyt toista vuorokautta ja se vähän ottaa päähän, mutta varmaan nää ilmat. Herkkä ovistesti niin nega kun vaan voi olla eli aika tylsää muutenkin. Mitä nyt mielialat taas heittää ja lähinnä vaan ärsyttää. Stressiä tässä koitan vältellä, aloitin monivitamiinin ja koitan elää normaalisti. Meinaan vielä viimeisen kerran kokeilla viljaton/vhh + maidoton dieettiä.

Niin ja eilen käytiin miehen kanssa kapakassa, kun siskoni miesystävä halusi lähteä. Kuulemma olin viimeiset 13-vuotta ollut täysi mysteeri hänelle, luuli mua jotenkin tiukaksi ja viileän vakavaksi tyypiksi, sellaiseksi jota ei mikään kiinnosta paskaakaan, yllättyi sitten kun en ollutkaan sellainen Sellaiselta varmaan välillä vaikutan, mutta se johtuu just siitä, mitä miehenikin mulle on sanonut: kärsin niin suuresta luottamuspulasta muita ihmisiä kohtaan, etenkin omaa perhettäni kohtaan, etten vaan osaa olla heidän seurassaan mitään muuta. Tavallaan, kun riittävästi ottaa iskuja vastaan, sitä jossain vaiheessa suojaa sisintään tiukasti, koska sen kuoren alla on jotain tosi kipeää. Tulipa sekava selitys, mut niin se vaan on. :bag:
Tää on ehkä se, mitä mun pitää työstää - kun on jatkuvasti varpaillaan, pystyy myös puolustautumaan, mutta tiedättehän se on raskasta. Tästä syntyi varmaan aikojen saatossa sellainen selviytymiskeino, jotta oma pää kestää kaiken. Mä luulen, että tänä keväänä se kuori sai sellaisia säröjä, joita on niin vaikea kätkeä, ettei kivulla ollut muuta ulospääsyä kuin tää mun ihosairaus. Että siinä ihosairaudessa purkaantui kaikki ne vuosien kivut kerralla. Kai mä haluan vaan sanoa, että meistä jokaisella on se oma tarina ja meistä kaikkia muokkaa ympäristö tavalla tai toisella, toisia enemmän kuin toisia. Katsomatta menneisyyteen ei voi myöskään nähdä tulevaa tai toisinpäin. Omalla tavalla musta on tullut tämä ihminen kokemuksieni muokkaamana, mutta myös omien päätösteni saattelemana - ehkä joskus tarvii vaan itkeä se kaikki kipu pois, jotta pystyy aloittamaan jotain alusta

Tiedän, kuulostan tyrannilta, mutta olen oikeesti ihan jees, kunhan muhun vaan tutustuu

 

[Alloha]

Ihanasti on käyty täällä keskustelua ja ajatustenvaihtoa hyvässä hengessä, vaikkakin tosiaan vähän suruakin mahtunut mukaan.


Meillä nyt se tilanne, että ihoni reagoi niin voimakkaasti tuolla vanhemman polven lääkkeellä, että vaihdoin sivareiden ja tehottomuuden vuoksi lääkkeen takaisin ebastiiniin eli tehokkaampaan lääkkeeseen ja faktahan on se, että hormonitoiminta varmaan taas sekoaa. Eli ovulaatio toisin sanoen katoaa ja kierrot venyy, saatan myös tiputella mutta juuri nyt en vaan jaksa tätä rajua turvottelua. Tosin polille laitoin kyselyä vielä kerran lääkemuutoksesta raskautta ajatellen.

Aattelin, että jos nyt en saa o+ niin pidetään tässä välikierto ja keskitytään miehen kanssa muihin asioihin. Saatais ainakin nää muutot, rempat ja koulujutut hetkeksi pois alta. Mukavampi muutenkin yrittää, kun oma olo vähän parempi. Ei me kuitenkaan ehkäistä nyt, koska luotto tärppiin ei tässä kierrossa ole mitenkään kovin vahva.

Muutoin migreeni ollut nyt toista vuorokautta ja se vähän ottaa päähän, mutta varmaan nää ilmat. Herkkä ovistesti niin nega kun vaan voi olla eli aika tylsää muutenkin. Mitä nyt mielialat taas heittää ja lähinnä vaan ärsyttää. Stressiä tässä koitan vältellä, aloitin monivitamiinin ja koitan elää normaalisti.

Niin ja eilen käytiin miehen kanssa kapakassa, kun siskoni miesystävä halusi lähteä. Kuulemma olin viimeiset 13-vuotta ollut täysi mysteeri hänelle, luuli mua jotenkin tiukaksi ja viileän vakavaksi tyypiksi, sellaiseksi jota ei mikään kiinnosta paskaakaan, yllättyi sitten kun en ollutkaan sellainen Sellaiselta varmaan välillä vaikutan, mutta se johtuu just siitä, mitä miehenikin mulle on sanonut: kärsin niin suuresta luottamuspulasta muita ihmisiä kohtaan, etenkin omaa perhettäni kohtaan, etten vaan osaa olla heidän seurassaan mitään muuta. Tavallaan, kun riittävästi ottaa iskuja vastaan, sitä jossain vaiheessa suojaa sisintään tiukasti, koska sen kuoren alla on jotain tosi kipeää. Tulipa sekava selitys, mut niin se vaan on. :bag:
Tää on ehkä se, mitä mun pitää työstää - kun on jatkuvasti varpaillaan, pystyy myös puolustautumaan, mutta tiedättehän se on raskasta. Tästä syntyi varmaan aikojen saatossa sellainen selviytymiskeino, jotta oma pää kestää kaiken. Mä luulen, että tänä keväänä se kuori sai sellaisia säröjä, joita on niin vaikea kätkeä, ettei kivulla ollut muuta ulospääsyä kuin tää mun ihosairaus. Että siinä ihosairaudessa purkaantui kaikki ne vuosien kivut kerralla. Kai mä haluan vaan sanoa, että meistä jokaisella on se oma tarina ja meistä kaikkia muokkaa ympäristö tavalla tai toisella, toisia enemmän kuin toisia. Katsomatta menneisyyteen ei voi myöskään nähdä tulevaa tai toisinpäin. Omalla tavalla musta on tullut tämä ihminen kokemuksieni muokkaamana, mutta myös omien päätösteni saattelemana - ehkä joskus tarvii vaan itkeä se kaikki kipu pois, jotta pystyy aloittamaan jotain alusta

Tiedän, kuulostan tyrannilta, mutta olen oikeesti ihan jees, kunhan muhun vaan tutustuu

Tosi hyvin sait kirjoitettua ajatuksesi ulos ja vähän herkistyikin
Mä olen myös ihminen, joka ei suruaan näytä muille.. Viimeiseen saakka yritän itse olla vahva ja nauravainen. Monesti myös monen kaverin olkapää. Joku musta kerran sanoikin, että ei olisi voinut kuvitellakkaa minusta miten "rikki" olen kun aina nauran ja huumoria heitän. Mutta se on mun tapani vain peittää oma olo. Yleensä itken sitten yksin kun itkettää

 

[Merelda]

Zarar ja Alloha jaan ajatuksenne tuosta kertomastanne. Itselle on sattunut kaikenlaista *askaa elämän aikana ja se on tehnyt musta varovaisen. Huumori on keinoni selvitä ja yritän pysyä positiivisena. Ihmiset oikeesti hämmästyy, kun saavat tietää mitä kaikkee oon joutunut kestää elämäni aikana. Viimeks viime viikolla yks työkaveri hämmästeli, et miten mulle on oikeesti sattunu kaikenlaista. Mmmm... joo. Mut tää elämä on tällasta. Toisille sattuu ja tapahtuu enemmän, kuin toisille. Toiset joutuu kestää ja jaksaa enemmän. Toki riippuu ihmisestä miten paljon ja millaisia asioita ihmiset jaksavat kestää.
Itse ajattelen niin, että resilienssi kasvaa koetuksista. Lisäksi ihan pienet asiat ei hajota mun päivää enää. Yritän olla kiitollinen siitä mitä mulla on, koska elämä voi muuttua äkkiäkin, eikä aina parempaan suuntaan.

 

[Alloha]

Asiasta toiseen ääri laitaan.. Ollaan o+ pupuiltu ja tänään oletettua oviksen(digi hymyili tänäänkin) niin pitääkö sitä huomenna vielä kielon päälle pistää haisemaan vai uskoa että tämä riitti

Edit. Mentiin miehen kanssa kaksi ip:llä kaupungille syömään niin ihanasti nipisti ja vihloi pari kertaa tälläistä tunnetta en muista viime kierrosta paitsi juhannuksen aikaa kolotti alaselkä ja maha

 

[Nöpön]

Täällä turhautunut fiilis, kun menkat loppu ja tätä kiertoa ei pääse hyödyntämään. Oltiin just reissussa ja kieltämättä pieni haikeus tuli katsella niitä vauvoja ja taaperoita joita näki. Odottelen aikaa paksuneulanäytteisiin, kunpa ei kovin kauaa menisi. :arghh:

 

[Lilja-]

Kp 14, ja ovulaatiotesti selvästi tummenemassa. Hämmentää tuo testiviiva, se on ohut ja toisesta reunastaan kontrolliviivaa tummempi. Ennen keskenmenoa mulla oli aina ovulaatiotesti positiivinen joko kp 14 tai 15, joten saa nähdä jatkaako samaa kaavaa. Mitään ovulaatio-oireita ei ole ollut, aiemmin tunsin aina vatsakipuja ja huomasin limojakin.

 

[Alloha]

Kp 14, ja ovulaatiotesti selvästi tummenemassa. Hämmentää tuo testiviiva, se on ohut ja toisesta reunastaan kontrolliviivaa tummempi. Ennen keskenmenoa mulla oli aina ovulaatiotesti positiivinen joko kp 14 tai 15, joten saa nähdä jatkaako samaa kaavaa. Mitään ovulaatio-oireita ei ole ollut, aiemmin tunsin aina vatsakipuja ja huomasin limojakin.

Lähellä jos plussaa jospa huomenna jo olisi

 

[Jem]

Täällä myös jomotukset jatkuu alavatsalla muniksien/kohdun kohalla.. todella outoa painetta ja juilintaa kyllä, sekä tänään outo huono-olokohtaus tässä vaan kaksi vaihtoehtoa, yllättyä positiivisesti tai leuka rintaan ja kohti uusia pet....

 

[Pogo]

Mulla otti niin koville menkat ja nyt yritetään nousta suosta ylös. Täällä siis kp 8 varmaankin. Vähän kahden vihreillä oon O testien suhteen ja voi olla että ne jää tässä kierrossa.

 

[Alcyone]

Tässä vielä kuvaa

Ihan hyvältä näyttää, ei huolta! Sinulla on tosi varhaiset päivät kuitenkin vielä menossa, että ei tuon tummempaa viivaa tarvi tullakaan.

Ihanasti on käyty täällä keskustelua ja ajatustenvaihtoa hyvässä hengessä, vaikkakin tosiaan vähän suruakin mahtunut mukaan.


Meillä nyt se tilanne, että ihoni reagoi niin voimakkaasti tuolla vanhemman polven lääkkeellä, että vaihdoin sivareiden ja tehottomuuden vuoksi lääkkeen takaisin ebastiiniin eli tehokkaampaan lääkkeeseen ja faktahan on se, että hormonitoiminta varmaan taas sekoaa. Eli ovulaatio toisin sanoen katoaa ja kierrot venyy, saatan myös tiputella mutta juuri nyt en vaan jaksa tätä rajua turvottelua. Tosin polille laitoin kyselyä vielä kerran lääkemuutoksesta raskautta ajatellen.

Aattelin, että jos nyt en saa o+ niin pidetään tässä välikierto ja keskitytään miehen kanssa muihin asioihin. Saatais ainakin nää muutot, rempat ja koulujutut hetkeksi pois alta. Mukavampi muutenkin yrittää, kun oma olo vähän parempi. Ei me kuitenkaan ehkäistä nyt, koska luotto tärppiin ei tässä kierrossa ole mitenkään kovin vahva, eikä olla tauollakaan ehkä vähän vaan huilitaan.

Muutoin migreeni ollut nyt toista vuorokautta ja se vähän ottaa päähän, mutta varmaan nää ilmat. Herkkä ovistesti niin nega kun vaan voi olla eli aika tylsää muutenkin. Mitä nyt mielialat taas heittää ja lähinnä vaan ärsyttää. Stressiä tässä koitan vältellä, aloitin monivitamiinin ja koitan elää normaalisti. Meinaan vielä viimeisen kerran kokeilla viljaton/vhh + maidoton dieettiä.

Niin ja eilen käytiin miehen kanssa kapakassa, kun siskoni miesystävä halusi lähteä. Kuulemma olin viimeiset 13-vuotta ollut täysi mysteeri hänelle, luuli mua jotenkin tiukaksi ja viileän vakavaksi tyypiksi, sellaiseksi jota ei mikään kiinnosta paskaakaan, yllättyi sitten kun en ollutkaan sellainen Sellaiselta varmaan välillä vaikutan, mutta se johtuu just siitä, mitä miehenikin mulle on sanonut: kärsin niin suuresta luottamuspulasta muita ihmisiä kohtaan, etenkin omaa perhettäni kohtaan, etten vaan osaa olla heidän seurassaan mitään muuta. Tavallaan, kun riittävästi ottaa iskuja vastaan, sitä jossain vaiheessa suojaa sisintään tiukasti, koska sen kuoren alla on jotain tosi kipeää. Tulipa sekava selitys, mut niin se vaan on. :bag:
Tää on ehkä se, mitä mun pitää työstää - kun on jatkuvasti varpaillaan, pystyy myös puolustautumaan, mutta tiedättehän se on raskasta. Tästä syntyi varmaan aikojen saatossa sellainen selviytymiskeino, jotta oma pää kestää kaiken. Mä luulen, että tänä keväänä se kuori sai sellaisia säröjä, joita on niin vaikea kätkeä, ettei kivulla ollut muuta ulospääsyä kuin tää mun ihosairaus. Että siinä ihosairaudessa purkaantui kaikki ne vuosien kivut kerralla. Kai mä haluan vaan sanoa, että meistä jokaisella on se oma tarina ja meistä kaikkia muokkaa ympäristö tavalla tai toisella, toisia enemmän kuin toisia. Katsomatta menneisyyteen ei voi myöskään nähdä tulevaa tai toisinpäin. Omalla tavalla musta on tullut tämä ihminen kokemuksieni muokkaamana, mutta myös omien päätösteni saattelemana - ehkä joskus tarvii vaan itkeä se kaikki kipu pois, jotta pystyy aloittamaan jotain alusta

Tiedän, kuulostan tyrannilta, mutta olen oikeesti ihan jees, kunhan muhun vaan tutustuu

Tsemppiä kovasti! Toivon todella että sinun olosi helpottuisi pysyvästi.

Aika monta piinailijaa taitaa myös olla linjoilla, toivottavasti nyt saadaan oikein plussa-aalto!
Voimia kaikille, joilla alkoi uusi kierto toiveista huolimatta

 

[Alloha]

Täällä myös jomotukset jatkuu alavatsalla muniksien/kohdun kohalla.. todella outoa painetta ja juilintaa kyllä, sekä tänään outo huono-olokohtaus tässä vaan kaksi vaihtoehtoa, yllättyä positiivisesti tai leuka rintaan ja kohti uusia pet....

Millon sä testaaaaaaaat

 

[Jem]

Millon sä testaaaaaaaat

En uskalla vielä, vasta jos menkat myöhässä perjantaina kun menkat alkaa voin vaan nauraa näille "oireille"... no saas nähdä!
Mutta en vielä, jos onkin joku kemiallinen niin turhia pettymyksiä ja viivojen analysointia, ajattelen että sitten jos menkat oikeasti jäis pois ja kun raskauden mahis niin sitten. Vähän kutkuttaa mutta kiva rypeä näiden "oireidenkin" kanssa.. mutta sen minä sanon että jos tuolla ei jokin yritä kasvaa niin jotakin muuta tapahtuu, on melkosta juilintaa Tiiättekö huomenna postaan kuvia testeistä kun raskauskeijulta pitäs kilahtaa nippu postissa....