). Jos ei uppoa niin onhan sekin oire :) Tai aina voi sanoa että on autolla tms. jos ei huvita.
Joo eiköhän viimein selvinnyt että raskaana ollaan. En kyllä luota enää sofin raskaustesteihin. Katoin jo ovistikusta, että raskaana ollaan. Ja kauhee tärinä kun katoin mitä luki.
Onnea ja tarrasukkia matkaan 
Jotenkin vieläkin surettaa tämä keskenmennyt, mikä nyt tietysti on ihan loogista, kun ajallisesti siitä varsin vähän aikaa. Olo kyllä on helpottanut välissä ja paljon olen asiasta puhunut mm. ystävieni kanssa. Silti tänään iski totaalinen itku. 
Ehkä hännän huippuna oli, kun eräs kommentoi, että ehkä ei ollut vain oikea aika ja vertasi tilannetta raskaudenkeskeytykseen. Eihän elämän suruja saisi arvottaa - se, mikä ei tunnu minusta pahalta voi kuitenkin tuntua toisesta. Eihän kukaan voi tehdä tyhjäksi toisen tunteita, todellakin täällä oli odotettu ja toivottu pientä pitkään. Eihän kukaan mene sanomaan toiselle esimerkiksi puolison menehdyttyä, että hyvä, kun lähti nyt eikä parin vuoden päästä tai, että hyvä, että kerkesitte tuntemaan viisi vuotta kymmenen vuoden sijaan. Surettaa ja ärsyttää, kun ihmiset kohtelevat välillä kuin typerystä - onneksi osa kuitenkin ymmärtää (täällä mm. niin ihanasti tsempattu, samoin muutama ystäväni saman kokeneena tiesivät miltä tuntuu 
) Toisinaan tuntuu, että ihmiset eivät myöskään pysähdy - nämä uutta putkeen lausahdukset ottaa päähän, etenkin kun lääkäri kielsi heti yrittämästä ja oma pää tai keho ei ole vielä edes edellisestä toipunut. 
Joskus vaikuttaa siltä, että osa ihmisistä ajattelee, että se mikä kasvoi ja kehittyi sisälläni, ei ollut vielä mitään, ei ihminen tai mikään. Minusta kokemus oli muutenkin aika järkyttävä, kun toivottiin ensimmäistä ja se päättyi tällä tavalla.
Joo eiköhän viimein selvinnyt että raskaana ollaan. En kyllä luota enää sofin raskaustesteihin. Katoin jo ovistikusta, että raskaana ollaan. Ja kauhee tärinä kun katoin mitä luki.
Joo eiköhän viimein selvinnyt että raskaana ollaan. En kyllä luota enää sofin raskaustesteihin. Katoin jo ovistikusta, että raskaana ollaan. Ja kauhee tärinä kun katoin mitä luki.
Onnittelut plussasta!
en tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa tällekkin taas :D
Mua hieman harmittaa kun en saanut aikaisempaa aikaa tuohon kapselin poistoon Miten sitä jaksaa odottaa monta viikkoa, ja vielä ties kuinka kauan joutuu odottamaan sen poiston jälkeen, että kierto palautuu normaaliksi, tai ylipäätänsä alan edes ovuloimaan. Jotain konkreettista vauva-aineistoa piti saada, niin tilasin jo ovistestit ja raskaustestinkin kaappiin odottamaan
Mä en nyt tiedä onko tää mun "asia" sovelias tähän ketjuun, mutta kirjoittelempa silti
Tänään iski vain jotenkin tosi surkea fiilis, vaikka olin vapaapäivällä.
Tajusin, että ei tämä elämästäni tule tavallaan koskaan poistumaan täysin - se löytyy aina potilasasiakirjoistani ja painautuu tulevaan muistoksi. Ehkä eniten harmittaa se, että ihmisten suhtautuminen tähän on niin tökeröä - lohdutukseksi kun riittäisi, että sanoisi olen pahoillani, asiat järjestyvät ja pikkuhiljaa eteenpäin - sen sijaan saan kommentteja mm. työkavereilta siitä, että miten hyvä on, että menee kesken niin ei synny vammaista lasta tai, että hyvä, kun menee aiemmin eikä myöhemmin (toki näin itsekin ajattelen, mutta se nyt ei vie menetystä pois sen enempää kuin myöskään lohduttaa) ja kaiken kukkuraksi sain myös kuulla sen, että kun en aluksi ollut tiennyt olevani raskaana näin pitkällä, en myöskään odottanut ja toivonut lasta niin paljon ja se oli ns. vähemmän surullista menettää.
Pahoittelut nyt tästä vuodatuksesta..johonkin piti vain saada sanotuksi. Menen huomenna viemään isovanhempieni haudalle kynttilät ja samalla reissulla ajattelin sytyttää yhden kynttilän tämän pienen muistolle. Pääsen sitten ainakin konkreettisesti eteenpäin asian kanssa.:angelic:
Ja joku kysyi menkoista, voiko vuodon koostumus vaihdella - mulla ainakin vaihtelee välillä, tosin en tiedä vaikuttaako stressi, sairastelu, liika treeni tms.
Plussailussa jännään mukana, kunnes voidaan itse aloittaa yrittely ja ollaan siihen valmiita. Nyt vaan siis plussia kehiin!!
Itsellä ainakin kapselinpoiston jälkeen palautu kierto yllättävän nopeesti aikalailla ennalleen, toivotaan että samoin kävisi sullakin. Tsemppiä odotteluun, meilläkin odotellaan yritystä, tosin vasta alkusyksystä meiän vuoro.Ihanaa lukea kun niin monilla jo tärpännyt! Suuret onnittelut jo plussanneille
Tiedän tarkalleen mistä puhut ja vaikka itse olin samaa mieltä kaikista korulauseista mitä kuulin niin eivät ne minua siinä hetkessä lohduttaneet.
Itsellä auttoi toipumisessa kun annoin itseni kokea menetyksen ja surun vyöryä päälle. Oli kuka mitä mieltä tahansa ja "alkio vasta" niin se se ei ollut mitään unta. Se oli konkreettista ja todellista. Menetit lapsesi. Niin se on, eikä sinun tarvitse sitä väheksyä.
Tuskallisinta onkin se tyhjyys. Ensin oli tuntemukset, testit ja unelmat ja lopuksi ei jäänyt käteen mitään.
Vain aika parantaa mutta aina siellä taustalla itsellä ainakin on mietintöjä siitä että kuka hän olisi ollut ja miltä näyttänyt.
Jaksamista.
