Samaa pohdiskelen vaikka menossa yk 2 ja edellinen oli kemiallinen (sillon mietin et voiko edes käydä näin helposti). Nyt taas tuntuu että tärppääkö sitä ikinä. Tiedän, nauratte mut pihalle. Onko muilla pitkiä yrityksiä?
Meillä meni tähän ekaan puoli vuotta ja se menikin kesken, että kyllä itse ainakin olen malttamaton, mutta haluan ajatella, että ei kiirettä.. Vaikka vaikeaa se onkin, kun vauvoja näkee kaikkialla, jopa omassa työssä
Mun luteaalivaihe vaikuttaa oikeasti tosi lyhyeltä, nyt näytti olevan vain 10 tai 11 päivää, mutta kierto nyt voi olla sekaisin tän keskenmenon jäljiltä..
Tuskastuttaa yritys, mutta tietysti olen toiveikas - pelottaa jonkin verran ja mietittiin pidetäänkö kuukausi kokonaan taukoa, et rauhoittuis keho ja mieli. Miehelle täysin Ok, mut mä toisaalta haluan nyt heti ja en ollenkaan - vauvan tietysti haluan, mutta jotenkin tämä keskenmeno vei hetkeksi pohjan kaikelta yritykseltä, haluilta ja innolta. Kuitenkin tahdon käsitellä tämän asian nyt, se ei saa jäädä tulevaan peloksi elämää kohtaan. Surun aika on nyt, jotta voi päästä eteenpäin, voimistua ja kasvaa ihmisenä - puheiden aika tulee myöhemmin. Siispä mietitään vielä pidetäänkö mekin pieni kuukauden tauko ja jatketaan sitten.
Mä oon tän työpäivän jäljiltä ihan raato, mutta haluan toivottaa tsempit kaikkiin tilanteisiin - toivon kovasti niitä plussia teille!
Menkat ei vaikuta täällä normaalia kivuliaammilta, on mahakipua (sitä melkein aina on) ja pientä päänsärkyä. Lisäksi selkäsärkyjä ja väsymys painaa, mut tänään olikin mammuttimainen päivä töissä
Jännään hengessä mukana