Juuri pohdiskelinkin, että mitenköhän sulla menee! Kiva kuulla että voit jo paremmin! :) Täällä myös edelleen räpiköidään ja räpiköidään ainakin syyskuulle asti ennen kuin mitään tapahtuu
Minkäslainen sun tilanne nyt olikaan? :) en millään muista, kun niin monien kanssa täällä puhellut
tää oottelukin on vähän siinä ja tässä hommaa, mutta musta oli tosi hyvä tasaannuttaa tätä hormonitoimintaa sen keskenmenon jälkeen.
Mulla ilmeisesti laski estrogeenitasot todella matalalle sen km jälkeen, enkä usko, että olisin tullut raskaaksi uudestaan, vaikka yritystä olisikin jatkettu heti pidempään. Kiitollinen olen tavallaan tästä tauosta. Mä kuulun vaan niihin ihmisiin, joilla hormonimuutoksista toipuminen vie aikaa. Siksikin haluan sanoa tän, koska tässäkin ryhmässä km kokeineita on ja helposti sitä tuskastuu, kun plussaa ei heti uudestaan kuulukaan, niin osalla tosiaan estrogeeni reagoi samoin kun synnytyksen jälkeen eli se laskee ja keholla voi mennä puolikin vuotta ja joskus jopa vuosi ennen kuin se on ns. valmis uuteen raskauteen. Keskiarvoja en oo jaksanut enää pitkiin aikoihin lukea, kun ei ne päde kaikkiin ihmisiin, eikä ainakaan muhun
Eli se, että keskenmenon jälkeen esiintyy pitkiä, epäsäännöllisiä, ovuloimattomia kiertoja tai tiputtelua taikka jopa puolen vuoden tauko menkoista, saattaa vielä olla ihan "normaalia" kehon toimintaa, kun se korjaa hormonitasapainoa.
Mulla mennyt aika tavalla nyt puoli vuotta keskenmenosta ja nyt on vasta ensimmäinen kerta kun ovulaatio tuli omin avuin halujen kanssa oireineen päälle tänään. Niin se vaan keho ottaa oman aikansa.
Mulla ei pitkään kasvanut edes kynnet ja hiuksetkin tippui päästä ihan niin, että pienestäkin vedosta tipahti puolet hiuksista. Limakalvot myös kuivui pahasti, ettei mitään onnistunut tehdä ilman liukkaria ja haluja ei ollut lainkaan. Eikä moni muukaan asia oikein kiinnostanut, hikoilin runsaasti ja akne loisti hurjana.
Siitä tää kuitenkin pikkuhiljaa alkoi korjautumaan ja oikeastaan nyt kasvaa karvat kaksinkerroin takaisin, samoin kynnet
Mielialakin voi rauhallisemmin, kun keltarauhanen toimii. Saa nähdä vieläkö tiputtelen.
Halusin vaan nää tänne teille lisäillä, et se voi olla ihan normaalia, jos tässä hommassa kestää aikaa ja, että toisinaan hormonit oikeesti vaikuttaa tosi paljon mm. Mielialaan, haluihin ja kaikkeen elämään. Musta muutenkin näistä puhutaan niin vähän, että moni miettii yksinään ja aina ei edes terveydenhuollossakaan osata tai ymmärretä antaa infoa näistä asioista. Kaikilla kun ei mene ihan oppikirjan mukaan, eikä se siltikään tarkoita, etteikö olis normaalia tai myöhemmin onnistuis. Niin ja keskenmenojen jälkeen kannattaa miettiä liikuntatottumuksia, sillä liian raju liikunta voi pahentaa tätä estrogeeniongelmaa, jos mataliin hormonipitoisuuksiin on taipumusta. Oikeestaan kaikista paras olis vaan rento ja rauhallinen oleskelu, tietty toisillahan tää liikuntakin voi olla tosi aktiivistakin ilman vaikutuksia hormoneihin :) Mulla kuitenkin pahensi kestävyysurheilu tilannetta ja nyt oonkin ottanut aika iisiä tän urheilun suhteen.
Tulipa pitkä sepustus, mut siis ei menetetä toivoa, se oli kai se viesti, haasteista huolimatta ja et moni varmaan miettii näitä (tai mä mietin ainakin aikanani ja olin ihan kysymysmerkkinä, mut nyt kun tän itse koki, niin ymmärsi, et aikamoisen myllerryksenhän se keho on käynyt läpi)