Ihana nähä suakin täällä Zarar! Aina välillä miettii, että miten sulla mahtaa mennä.
Mahtava juttu, että oot saanu diagnoosin ja toivottavasti lääkitys helpottaa oloa!
Kiva, että joku vielä täällä muistaa mua
Luin myös sun kuulumisia: voimiksia päiviisi, toivottavasti kaikki menee parhain päin
Lääkitys on helpottanut aika paljon, ei enää ole paniikkihäiriötä tai kovia ahdistuneisuuskohtauksia. Fyysisesti parempi siinä määrin, ettei ole enää niitä yleistyneitä rajuja kohtauksia suun turvotteluineen tullut :)
Muuten turvottelen vielä edelleen välillä päivittäin, välillä vähemmin, välillä enemmän mm. Sormista, raajoista, vatsasta ja huulista, mutta kun tuplaan lääkkeen niin turvotus lievenee, samoin kutinat ja polttelut. Nivelkivut on vain kaikista sinnikkäimpiä, niihin auttaa vain kortisoni, mutta en sitä pysty vatsan takia kovinkaan pitkään syömään. Silti tää on ollut sellainen aika pelottavakin kokemus kaikkien tutkimusten jälkeenkin, oikeastaan siksikin kun kyse on ollut niin harvinaisesta sairaudesta. Enkä voi olla ajattelematta, etteikö keskenmenokin jotenkin liittyisi tähän. Mutta toisaalta koen olevani ensimmäistä kertaa vapaa kaikista kahleista ja pystyn päästämään irti monista peloista, tavallaan yksi tarina tuli tiensä päähän. Sain syyn ja sen jälkeen on vain opittava elämään tän kanssa. On liuta asioita, joihin tää sairaus vaikuttaa, mutta on myös paljon asioita, joihin voin itse vaikuttaa tästä huolimatta
Lääkkeet ei vie kokonaan oireita pois, todennäköisesti sairaus sammuu itsestään noin 2 vuodessa ja painuu lepotilaan. Ei kuitenkaan voi tietää, mitä esimerkiksi raskausaikana tämän kanssa tapahtuu ja siksi jännittää. Voi kadota tai pahentua radikaalisti. Seuraavat lääkkeet on biologisia, mutta lääkärin kanssa päätettiin, että kokeillaan näillä miedoilla nyt niin pitkään kuin mahdollista, koska vasta-aineet oli laskeneet niin nätisti näillä lääkkeillä (1645) sinne 840, mikä on tosi hyvä juttu. :)
Vasta-aihetta raskaudelle ei siis ole, mutta mietityttää lääkkeet ja oma vointi tietysti. Mutta en aio tämän takia kuitenkaan jättää asioita tekemättä. Nyt tärkeintä onkin rento oleminen ja kaiken sulattelu.
Saa nähdä miten helppoa yritys taas onkaan, nimittäin kierrot on olleet lähemmäs 50 päiväisiä keskenmenon jälkeen. Mutta en heitä kirvestä kaivoon. :)
Kaikki kenellä näitä vaikeuksia on ollut, olette mun ajatuksissa. Kevät oli opettavainen kaikkien vaikeuksien läpikin. Elämäntilanne varmaan suurelta osin yhdessä tuon hormonitoiminnan ja virustaudin kanssa provosoi tän ihosairauden aktiiviseksi.
Kuitenkin mä haluan sanoa teille kaikille palstailijoille tän: olette kauniita, vaikka raskaudet ei aina onnistu, tulee sairauksia, on paljon muutoksia ja raskaudet muuttaa kehoa, siitä huolimatta muistakaa tää
Mun on ollut vaikee muistaa sitä niinä hetkinä, kun oon 4 kiloa painavampi, näytän kasvoilta enemmän tennispallolta kun ihmiseltä tai jalat ei kestä edes kävelyä. Tai kun joku aamu herään taas rinta täynnä kutiavia paukumoita, vaikka en oo syönyt mitään sopimatonta. Tai kun turvotus iskee ja on pakko käydä kaupassa, ja ihmiset kattoo mua kun avaruudesta pudonnutta. Ja sillon, kun vatsa turpoaa niin kovin, että sattuu ja joku tölväisee jotain raskauteen liittyvää, vaikka mulla on vaan nesteturvotusta. Mut mä yritän muistaa, että tällä ei oo väliä
Tulipa sekava teksti, mut toivon, että ette oo kaikki kaikonneet kun aloitan taas piinailut
