Raskaaksi 2020

Meillä kummankaan vanhemmat ei tiedä. Olen ajatellut omalleni kertoa viimeistään siinä vaiheessa, jos vuosi tulee täyteen ja mennään tutkimuksiin. Mun äiti on itse asiassa ammatiltaan neuvola-terveydenhoitaja, joten vauva-asiat on hänelle hyvin tuttuja. Mutta toistaiseksi en ole tästä uskoutunut.

Kävin hakemassa testit valmiiksi sunnuntaille. No, tiedätte miten siinä kävi... :yuck: Mulla on siis nyt dpo 11 meneillään, ja menin testaamaan treenin jälkeisestä iltapissasta. Ihan negaa näyttää. Nyt nappasin apteekista Apteq:n sijasta Ultran.

On tää nippailu vaan niin petollista, tänäänkin pisteli esim. treenikin aikana. Mutta ei siellä nyt vaan taida olla ketään matkassa. :sad001

Olin tossa monta kuukautta niin, etten testannut ollenkaan. Nyt oon alkanut miettiä, että pitäisikö testata enempi. Toki voi saada kiinni sitten kemiallisen, mutta toisaalta kun meillä ei ole tullut yhden yhtä plussaa, ja olisi "kiva" tietää, että jos jotain edes yrittää tapahtua tmv. En tiedä... :bored:

Mulla kanssa testit negaa, mutta nytkin nukkuessa tosiaan tuntui vasemmassa muniksessa kivulias pisto, eli täällä on niitä kanssa vaikka ketään ei ois matkassa. :oops:
 
Mä vaan palelin ekat 3kk esikoista odottaessa. Ja nukuin :hilarious:

ON: Mulla menossa kp11 ja tutut ovisnippailut alkanu :) Vähän vois tehtailla kyllä, mut ei oo minkäänlaista uskoo että tärppäis ainakaan heti, joten tjottailua tässä nyt vaan :angelic:

Mä kans nukun ja syön koko ajan :hilarious:
 
Ei oo enää vuotoa tullu! Oli tosiaan hyvin pistäviä tuikkaisuja. Nyt ei oo paperiin jäänyt enää mitään. Dpo11 ovis plussasta laskien. 1.6 tuntui kuin olisi vasen munasarja ollu tulessa jonkin aikaa :bookworm:

Ja jeee Jesbe!:smiley-angelic003
 
Ja Muumimuki oishan se jännää kun tulisi 2 :hilarious: Itsellä kun esikoiset on kaksoset ja vaikeaa oli koliikin takia niin yksi kun tuli seuraavaksi (toinen vuosi pois viikolla7) niin olihan se ihanan helppoa! Jos taas nyt tulisi 2 niin meillähän olisi 5 lasta kertaheitolla :hilarious:
 
Mulla kanssa testit negaa, mutta nytkin nukkuessa tosiaan tuntui vasemmassa muniksessa kivulias pisto, eli täällä on niitä kanssa vaikka ketään ei ois matkassa. :oops:

No just näin. Tuntuu ihan, että vahvistuu tällä hetkellä vaan nää menkkajomotukset vatsassa ja selässä entisestään. Nyt alkoi ihan jännittämään, että milloin ne menkat oikein tulee, että joko ne on jo ihan tosissaan tuloillaan, ja kuinka lyhyeksi luteaalivaihe jää. o_O
 
Mä nyt menin sekaisin et millon ovis mut mennään nyt tällä. Ja ku ei noi tosiaan oo hymyillyt ku sillon kierron alussa kerran ja toinen testi oli tasavahvat viime viikolla mut voi olla et nyt vasta...

Huoh mä kerroin miehelle että nyt hymyilee ja se kaato minut ;) mut ei se oikein tiennyt muuta kuin et mä varasin ajan gynelle et miks kierto näin pitkä ku voiko kp40 ovisplussasta edes raskautua? Onkohan limis ihan höttöä? Menipä analysoinniksi. Varsinkin kun oletettu ovis siirtynyt kolmatta kertaa tälle kiertoo ni juu.. mut jos ei muuta niin proget alkaa viimeistään kolmen päivän päästä :)
 
Kipuilua, nippailua, hieman rusehtavaa vuotoa ollut tällä viikolla.
Jotkut hajut ällöttäviä, ja parin päivän väsyneempi olo viime viikkoihin verrattuna.
Ja sit olo se vaan, et nyt vois olla tärpännyt :)
Mulla on joku ihme vaisto nyt. Tuli vaisto et hae digit ja sit ootin hymyy ja hymy tuli. Ja nyt sanoin kaverille et nyt on optimistinen olo.... Mistä lie. Mut mietin sillee itsekseni että nyt kerta on semmonen olo . Tosi pätevä selittää että m uskon että nyt vihdoin mulla vois tärpätä heh..

Onnea vielä kovasti ja vauvaliimaa <3
 
Ai niin saako kysyy mikä "ns" kp ja dpo sulla on tällä hetkellä? Ajattelin verrata omaani, vaikken testata uskalla :sorry: Pelkään että on kemiallinen tai jotain.. Jotenkin huvittavasti uskon, että tuo huonoa onnea jos testaan ennen maanantaita :nailbiting: Viime vuonna tein testin juuri 15.6. Itsellä siis kp 34/? ja Dpo 17. Nyt kyllä jo oikeesti polttelee testit kaapissa. Eilen ihan varuilta ostin myös digin ja mammavitamiinit. Folaattia söin jo jonkin aikaa ennen yritystä. Voiko myös digi näyttää plussaa, jos on kemiallinen?

Muoks.

Miten paljon kemiallinen raskaus voi viivästyttää kuukautisia pisimmillään? Ja tuleeko silloin vain haamuja vai voiko tulla ihan tosi tumma viiva testiin?

Osaan vaan sanoa omasta kokemuksesta. Luulen et mulla oli kemiallinen 3v sitten. Ite sain vaan haamua ja sit se katos kokonaan. En enää tarkkaan muista miten se vuoto tuli. Menkat on mulla ollut säännölliset ja ne oli joku 4päivää myöhässä sillon.
 
Oho nyt se näytti myös plussaa... Eli pregcheck on vasen vahvempi ja sofi oikea vähän haaleampi. Pregcheck näytti eilen jo vahvaa josta pysty päättelee että tänään olis plussa ku sofi taas ei.. Vaihoin ihan hiljattain tähän pregcheckiin. Mulle toimi paremmin osasin tulkita sen selkeemmin ja 10kpl makso alle 10e ehkä 8e isosta ruokakaupasta. Voin suositella :happy:

Kiitos tästä:happy:
Mun vahvin testi oli ehkä puolet vaan tosta vahvuudesta,plaah ja plaah..
Pitää kokeilla tota toista merkkiä sitten:smug:
 
Ite en oo yhtään vauva ihminen ja saatan puhua vauva ajasta aika karuinkin sana kääntein. Vauva vuodet on ollut mun elämän vaikeinta aikaa. Kahdella ekalla oli koliikki ja kuopus hyvän tuulinen mut se yö tissille herääminen on mulle vaan liikaa. Okei oon päättänyt imettää ja tehnyt sitä n.1,5v. Kuitenkin kun lapsi on kokoajan rinnalla (ekan 4kk, ennen kiinteiden alotusta) ja yötä päivää oot kun lypsylehmä ja oma väsymys ja huoli kaikesta hormonien tahdittamana, on vaan aika paljon liikaa hetkittäin. Et antakaa myös armoa pienten vauvojen äideille :smiley-ashamed004. Onhan siinä siis kaikkea muutakin uutta ja jännää kokoajan. Perhesuhteet päivittyy ja jotkut asiat ja omat tunteet voi tulla yllätyksenä. En kyllä kiistä sitä tosi seikkaa, et siinä vieressä on vaikea kuumeilla. Koen kyllä et vähän kun muillakin elämän osa-alueilla myös lasten jutuista tulee valitettua herkästi. Tulee kerrottua ne ikävät asiat ja mitkä kokee haastaviksi ja vie voimia. Sit jos kerrot hyvät asiat se voi helposti olla leuhkimista :laughing002 . No ei, tälleen kärjistäen. Eiks se oo niin et negatiivinen palaute tulee sanottua helpommin. Silti varmasti ihmiset rakastaa lapsiaan ja halii ja hellittelee vauvojaan ja se on ihanaa :Heartred
 
Me oltiin tunnettu miehen kans 6kk kun aloin odottaa :p . Oltiin tosin eletty lapsiperhearkea, kun mun lapsi oli kuvioissa mukana heti. Ei ollut kummempia kuherruskuukausia. No siinä vaiheessa kun sanottiin mun vanhemmille, et meillä olis kerrottavaa, ne luuli et ollaan menty kihloihin :grin no joo ei oltu menty vaan saatu aikaseks yks ihmisen alku. Naimisiin mentiin kyllä ennen lapsen syntymää. Nyt tuli 6vuotta yhteiseloa ja kipinää on vielä hyvin ja rakastan tota miestä päivä päivältä enemmän :Heartred. Ite koen tärkeeks et on kavereita kenen kanssa voi asiasta puhua, siis kuumeislusta ja yrittämisestä. Näin tehty kavereiden kanssa puolin ja toisin. Kuinka jännä on myös odottaa kaverin puolesta ja seurata vierestä kaikkea.

Tänään päivällä tuli ekaa kertaa olo, et hitto voin olla raksaana. Se ehkä siis voikin olla totta :dance011. No tässä vielä 10päivää aikaa odottaa testailujen alotusta. Alkuun vaan tuntu enempi et ei nyt onnistunut, mut tänään yhtäkkiä tuntu et mitä jos. No nyt vaan odotus sukat jalkaan ja peukut pystyyn, et tyyppi lähtenyt jakautumaan ja pääsis kiinnittymään :grin . Hurjan jännää. Täytyykö viel sanoa niinkun lähes jokapäivä, et ihana ilma ja vaan niin nautin tosta kaikesta tuol ulkona ihana aurinko ja kesä :cat:
 
Ite en oo yhtään vauva ihminen ja saatan puhua vauva ajasta aika karuinkin sana kääntein. Vauva vuodet on ollut mun elämän vaikeinta aikaa. Kahdella ekalla oli koliikki ja kuopus hyvän tuulinen mut se yö tissille herääminen on mulle vaan liikaa. Okei oon päättänyt imettää ja tehnyt sitä n.1,5v. Kuitenkin kun lapsi on kokoajan rinnalla (ekan 4kk, ennen kiinteiden alotusta) ja yötä päivää oot kun lypsylehmä ja oma väsymys ja huoli kaikesta hormonien tahdittamana, on vaan aika paljon liikaa hetkittäin. Et antakaa myös armoa pienten vauvojen äideille :smiley-ashamed004. Onhan siinä siis kaikkea muutakin uutta ja jännää kokoajan. Perhesuhteet päivittyy ja jotkut asiat ja omat tunteet voi tulla yllätyksenä. En kyllä kiistä sitä tosi seikkaa, et siinä vieressä on vaikea kuumeilla. Koen kyllä et vähän kun muillakin elämän osa-alueilla myös lasten jutuista tulee valitettua herkästi. Tulee kerrottua ne ikävät asiat ja mitkä kokee haastaviksi ja vie voimia. Sit jos kerrot hyvät asiat se voi helposti olla leuhkimista :laughing002 . No ei, tälleen kärjistäen. Eiks se oo niin et negatiivinen palaute tulee sanottua helpommin. Silti varmasti ihmiset rakastaa lapsiaan ja halii ja hellittelee vauvojaan ja se on ihanaa :Heartred
Tosi hienosti ja avoimesti kirjoitettu! Ihan silmiä avaavasti.
Tosiaan ihmiset kokee vauva-arjen hyvin erillaisena, eikä se muuta sitä faktaa että lastaan rakastaa.
Mä koin vauva-ajan elämäni ihanimpana aikana, mutta mulla olikin valtava tukiverkosto, mikä sairauden takia on tärkeää. Oisin ehkä huomannut ne negatiivisemmatkin kohdat paremmin jos tukiverkko ei olisi ollut niin mahtava.

Mulla vaan ei lapsia helposti tule, niin siksi otan itteeni tutun kommenteista. Sen valittamisen kuunteleminen tuntuu siksi tosi raskaalta.

Sun tilanne kuullostaa tosi hyvältä ja kaikilla on oikeus väsyä ja arvostan kaikenlaisia äitejä.
Ihana vaan kuulla, että kaikki tunteet on sallittuja kun se helpottaa omaakin oloa. :happy:
 
Mä kans nukun ja syön koko ajan :hilarious:

En tiedä mikä on "statukseni", mutta ruokahalu on täälläkin oudosti kasvanut. Aina ennen on aamiainen tökkinyt tai en ole syönyt sitä ollenkaan.. Nyt muutamana päivänä oon oikein odottanut sitä ja syönyt heti herättyä :hilarious: Voihan se toki olla että jostain muustakin syystä on aineenvaihdunta herännyt. Yksi yö piti saada puolikas suklaapatukka ja limua, kun iski nälkä! Outoa myös se, että mies sanoi ihoni olevan niin sileä, kun silitti paljasta pakaraa ja selkää. Näin sanonut viimeksi kun olin raskaana :woot: Se käy muutenkin aika kuumana nyt, ei oo valittamista :grin Mikäpä lie homman nimi.

Nyt vaan oon kai liian jäärä, pessimistinen ja realisti, kun en usko ennen kuin näen ja sitten en uskalla testata että näkisin. Et oisko joku muu syy kuitenkin sille, ettei menkat oo vielä tulleet :hilarious: Ihan hullun hommaa koko mun touhu :p Just silleen että no kyllä ne menkat varmasti huomenna tulee.. Jne. Välillä on niin toiveikas, että varsin oon raskaana ja välillä taas ei uskoa ole yhtään, kun miettii miten pienestä senkin onnistuminen on kiinni. Tai silleen, että tänään oireita on vähemmän kuin eilen, en voi olla raskaana jne :hilarious: Näin hullu pitää itseään jännityksessä, kun voihan luteaalivaihe olla vaikka kuukauden :grin
 
Muokattu viimeksi:
Ite en oo yhtään vauva ihminen ja saatan puhua vauva ajasta aika karuinkin sana kääntein. Vauva vuodet on ollut mun elämän vaikeinta aikaa. Kahdella ekalla oli koliikki ja kuopus hyvän tuulinen mut se yö tissille herääminen on mulle vaan liikaa. Okei oon päättänyt imettää ja tehnyt sitä n.1,5v. Kuitenkin kun lapsi on kokoajan rinnalla (ekan 4kk, ennen kiinteiden alotusta) ja yötä päivää oot kun lypsylehmä ja oma väsymys ja huoli kaikesta hormonien tahdittamana, on vaan aika paljon liikaa hetkittäin. Et antakaa myös armoa pienten vauvojen äideille :smiley-ashamed004. Onhan siinä siis kaikkea muutakin uutta ja jännää kokoajan. Perhesuhteet päivittyy ja jotkut asiat ja omat tunteet voi tulla yllätyksenä. En kyllä kiistä sitä tosi seikkaa, et siinä vieressä on vaikea kuumeilla. Koen kyllä et vähän kun muillakin elämän osa-alueilla myös lasten jutuista tulee valitettua herkästi. Tulee kerrottua ne ikävät asiat ja mitkä kokee haastaviksi ja vie voimia. Sit jos kerrot hyvät asiat se voi helposti olla leuhkimista :laughing002 . No ei, tälleen kärjistäen. Eiks se oo niin et negatiivinen palaute tulee sanottua helpommin. Silti varmasti ihmiset rakastaa lapsiaan ja halii ja hellittelee vauvojaan ja se on ihanaa :Heartred

Hyvin kirjoitettu vaikeasta aiheesta, samoja fiiliksiä täällä. Ymmärrän myös sen, että jos lasta joutuu odottelemaan pitkään, ei ole kiva kuunnella toisten valitusta perhearjesta. Ite ainakin pyrin puhumaan näistä vain sellaisten kanssa joiden tilanteen tiedän, ettei vahingossa tahattomastikaan aiheuta tuollaisia fiiliksiä kuin esim. Pingviiniemo on joutunut kokemaan. Ja on toki niitäkin, joilla se valittaminen on vaan ns. tapa, että kitistään vähän kaikesta ja harvoin aiheesta...

Mulla tosiaan sama, että en niin siitä vauva-ajasta niin nauttinut, ei näkynyt ruusunpunaista vauvakuplaa meillä, hyppäsi tieten yli ja tilalle saatiin synnytyksen jälkeinen masennus :grin tässä me opetellaan vieläkin päivä kerrallaan uutta arkeamme. Meitä on niin monenlaisia, osa nauttii äitiydestä ja vauva-ajasta eri tavalla, ja toki sitä toivoo kaikille (ja itselle seuraavalle kierrokselle) että se olisi sitä ihanaa hattaraa :) Mutta ei tulisi mieleenkään valittaa asiasta sellaisen ihmisen kuullen, jonka tietäisin pitkään toivoneen lasta.
 
Mä tiedän että tuun oleen väsynyt jne ja varmasti myös ärsyyntynyt vauva-ajan mutta kiitollinen siitä että monen vuoden odotus palkitaan mut ei se tarkoita että lellin lapsen piloille. On olemassa säännöt jne..

Nyt on ärsyttävää optimismia ilmassa ja ku se hymy ja suhde on kaikin puolin hyvä nyt niin miksi mä en osaa vaan olla et hienoo voi olla mahis tärppiin vaan manaan et mitä jos..

Mitä jos nyt ovuloin ku hymy ja skippasi kierron niin oon nyt iloinen. Kp27 ollu rusehtava ja pinkki tiputus ja todennäköisesti ne oli mun ns menkat
. Anovulatorinen kierto oli siis aiempi ja nyt näemmä ovuloin.. Digi ainoo mihin luotan ja ku otin jälkiehkäisyn niin kerran sen jälkeen hymyili ja nyt tänää. Saanko olla innoissaan??
 
Tosi hienosti ja avoimesti kirjoitettu! Ihan silmiä avaavasti.
Tosiaan ihmiset kokee vauva-arjen hyvin erillaisena, eikä se muuta sitä faktaa että lastaan rakastaa.
Mä koin vauva-ajan elämäni ihanimpana aikana, mutta mulla olikin valtava tukiverkosto, mikä sairauden takia on tärkeää. Oisin ehkä huomannut ne negatiivisemmatkin kohdat paremmin jos tukiverkko ei olisi ollut niin mahtava.

Mulla vaan ei lapsia helposti tule, niin siksi otan itteeni tutun kommenteista. Sen valittamisen kuunteleminen tuntuu siksi tosi raskaalta.

Sun tilanne kuullostaa tosi hyvältä ja kaikilla on oikeus väsyä ja arvostan kaikenlaisia äitejä.
Ihana vaan kuulla, että kaikki tunteet on sallittuja kun se helpottaa omaakin oloa. :happy:


Kiitos ja koitan puhua mahdollisimman suoraan, kun tiedän et mun kaltasia äitejä on. Usein puhutaan vauvakuplasta ja kun kaikki on ihanaa. Kaikille se ei valitettavasti oo sitä. Ite alan nauttia lapsesta kunnolla kun alkaa olla noin 6kk. Sen jälkeen helpottaa kokoajan :) . Vaikka se alku on raskasta ni ajattelen myös niin, että se on mulle raskasta. Se on mun oma henkilökohtainen kriisi aina. Se univaje ja hormoniheittelyt tekee mut hulluks. Mullakin paljon tukiverkkoa ja ihmisiä tukena ja apuna. Se on vaan mulle henkilökohtasesti tosi raskasta. Lasta rakastan silti yli kaiken ja hoidan niin hyvin kun pystyn. Ollaanhan pienen vauvan kanssa lähes kokoajan, ja itse vauvasta nautin ja se tuntuu hyvältä. Henkinen puoli mulla itsellä vaan on koetuksella sillon.

Tietty oma lukunsa on ihmiset ketä valittaa kaataen sitä pahaaoloa muiden päälle. Sellasta en toivo itsekkään tekeväni, tarkotan lähinnä sellasia heiteltyjä kommentteja.
 
Takaisin
Top