Moikka kaikille pitkästä aikaa
Kiva huomata, että täällä on vielä tuttuja jäljellä, mutta myös uusiakin
Mä tulin oikeastaan lukemaan vähän teidän kuulumisia ja kertomaan sen, että mitä multa on nyt tutkimuksissa löydetty. Mehän siis aloitettiin yritys jo vuosi sitten heinäkuussa ja raskaaksi tulin marraskuussa, mutta sain keskenmenon uuden-vuoden jälkeen tammikuussa rv 7 lopussa. Sen jälkeen kärsin tosi vaikeista fyysistä oireista, joita luulin pelkästään psyykkisiksi ja hakeuduinkin psykiatrisen sairaanhoitajan puheille. Aika pian sitten selvisikin, ettei kyseessä ollutkaan psyykkinen sairaus, vaan jotain ihan muuta. Kärsin siis laaja-alaisista turvotuksista koko kehossa, ihoa kihelmöi ja poltti, välillä oli ihottumaa ja välillä vain sellainen verkko iholla. Sitten oli paljon päänsärkyjä, huimausta, tykyttelyä, heikotusta sekä vatsaoireita. Kipuja mulla oli laajasti pitkin kehoa. Tk eikä edes ambulanssitkaan luontaisestikaan osanneet oikein sanoa, mikä mua vaivaa. Vihdoin pääsin sitten allergia- ja ihopoliklinikalle kiirelähetteellä ja monien tutkimusten jälkeen mulla todettiin krooninen spontaani autoimmuuni-urtikaria sekä angioödeemat (nk.allerginen ihonalainen turvotus, joka syntyy kun syöttösolut aktivoituu poikkeavalla tavalla vapauttaen verisuoniin vaikuttavia aineita ja saa näin aikaiseksi nesteiden tihkumisen ihonalaiskudokseen, turvotukset on kestoltaan 12h-3vrk ja niitä voi olla useita putkeen).
Multa tutkittiin täydellinen verenkuva, kilpparit, maksa, munuaiset, sokerit, laskot yms. ja kaikki täysin kunnossa. Lisäksi tehtiin yksittäisiä allergiakomponentti-kokeita, jotka oli negatiiviset sekä hereditäärisen angioödeeman vasta-aineet (hae-tauti) ja nekin oli normaalit eli sekin pois-suljettiin. Osa mikrosirutestauksen allergeenikokeista on tulematta, tulokset viipyy vielä pari viikkoa. Seerumin vasta-aineet oli ainoastaan taas koholla, mikä kertoo siitä, että tämä sairaus on sisäsyntyinen, autovasta-aineita kehittävä, koko elämän kanssani kulkeva. Kyseessä ei siis ole allergia, eikä "pelkkä ihosairaus". Tämä sairaus ns. leviää mun suolistoon autoimmuunitulehduksen vuoksi tulehduttaen sen, samoin niveliin.
Tällä hetkellä mulla on nelinkertainen allergialääkitys + akuuttikohtauksen lääkkeet, mutta mikäli tauti ei reagoi nyt lähikuukausina riittävästi lääkitykseen, on harkittava korvaavaa lääkitystä, mukaanlukien biologiset lääkkeet, jotka muuntaa immuunijärjestelmää.
Lääkkeet on nyt vieneet pahimmat kohtaukset pois, mutta silti mulla on lähes päivittäin turvotuksia sekä kovia nivelkipuja.
Meillä ei siis nyt enää ole yritystä, koska tulehdus on liian vaikea-asteinen raskautta ajatellen ja lääkitys estää osittain raskauden aloitusta. Kiertohan mulla on edelleen ihan sekaisin, osittain joko sairaudesta tai sitten keskenmenosta tai molemmista. Siitä huolimatta mä olen äärimmäisen kiitollinen kaikesta, että elän ja hengitän - että ympyrä lopulta sulkeutui kaikkien näiden vuosien osalta ja sain enemmän vastauksia, kun mitä koskaan piti tulla. Mulla oli tuo autoimmuunitulehdus ollut 8-vuotta hoitamattomana ja luulen, että olisi ollut vaan ajan kysymys, että milloin se aktivoituu taas.
Sisäisten tekijöiden lisäksi mulla on muutamia ruoka-aineita ja lääkkeitä, jotka vaikuttavat tautiin, samoin stressi, fyysinen rasitus, kylmä, kuuma, paine, hikoilu jne. Harvinaisesta sairaudesta on kuitenkin kyse, sillä Suomessa tätä urtikarian muotoa esiintyy vain 1-2% ihmisistä.
Joka tapauksessa tiedän nyt, ettei keskenmenon syy ollut minussa itsessäni, vaikka kehoni ei raskauteen pystynytkään. Kehonihan on ollut äärimmäisen sinnikäs kaikki nämä kuukaudet. Kehonhan piti vain valita vauvan ja tulehduksen väliltä. Sen mitä teille yrittäville haluan sanoa, on se, että luottakaa siihen omaan tuntemukseen kehostanne - jos on jatkuvasti se tunne, ettei kaikki ole hyvin, niin silloin ei todennäköisesti ole. Silläkin uhalla, että muut vähättelee. Ja jos plussaa ei kuulu, niin aina kannattaa hakautua tutkimuksiin, vaikka pelottaakin. Ja, että tiedän miten raastavaa on kuukaudesta toiseen pettyä ja taas toivoa uudestaan, tai miten pahalta tuntuu, kun se raskaus alkaa ja keskeytyykin. Tahdon vaan sanoa, että niin kauan kun on yritystäkin on toivoa ja kyllä joskus mahdotonkin on mahdollista :angelic:
Me ollaan miehen kanssa kasvettu viimeistään nyt riittävän aikuisiksi ja kävelty ihan uskomattoman raskas, mutta upea matka yhdessä. Viime ajat ollaan keskitytty vain toisiimme ja yhteiseen tekemiseen, urheiluharrastukseemme ja mukaviin juttuihin. :) Välillä se kirpaisee, kun muistaa mitä ollaan menetetty, varsinkin kun laskettu aika olisi ollut elokuussa, samassa kuukaudessa, jossa mulla on synttärit. Mutta elämä on arvaamatonta ja ihmeellistä. Meidän ensimmäinen syntyi vain haaveisiin, ehkä se uusi mahdollisuus tulee sitten, kun on sen aika, jos se on Luojan tahto
Vielä ei voida tietää meneekö kuukausia vai vuosia, eikä tiedetä miten sairaus reagoi raskauteen, mutta kaikki ajallaan. Nyt on aikaa olla kiitollinen, siunattu ja kokea onnellisuutta
Elämä muuttui, mutta niin sen pitikin mennä.
Paniikkihäiriö katosi masennuksineen heti kun sain lääkkeet fyysiseen sairauteeni, joten taisi olla vain oire tuosta perussairaudestani. Eikä me varmoja olla, että niitä lapsia edes saadaan, ollaan me onnellisia näinkin, mutta toivoa täytyy olla aina
Olette mielessäni, etenkin te kaikki, joilla on ollut näitä koettelemuksia.
Ilman pillereitä oltu nyt 23 päivää. Vielä mies ei ole sanonut, että olisi huomannut mitään erityistä mun mielentiloissa. Ja täytyy sanoa että aika neutraali olo ollut jo kauan. Päivät, jolloin oli ne pari voimasta menkkajuilintaa ja niitä iskuja nivusista kohtuun, on jäänyt taakse jo 4 päivää sitten.
myös tietty muitakin.
jomotukset ja krampit on hiipuneet. rinnat on sen sijaan alkaneet sivuilta vähän aristaa. jännittävä viikko tulossa 
Kun lopetin pillerit niin muutamassa päivässä kostui paikat ja tuli nippaisuja ja ajattelin että jee, ovulaatio ja oon kohta jo raskaana 
Sitten tuli tissit kipeäksi, kesti parisen viikkoa ja niissä hormonivärit. Testejä kului 
. Sitten kp 31 tai jotain alkoi (pillereiden lopetuksesta alkaen) vuoto, ja tätä nyt olevaa kiertoa edellinen kierto oli 47 (NELKYTSEITTEMÄN) päivää. Eli sinänsä oon hyvin hämmästynyt että ovisplussa oli nyt tismalleen kp 14-16 aikana.
Okei, alan näköjään sekoilla. Onneksi täälä saa olla just sellainein kuin on, ja vaikka mun viesteistä joka toinen on masentunut ja toiset taas toivoa täynnä, te ymmärrätte. 
Nyt on ainakin muistissa siis tarkka dpo nousulle, niin helpottaa tulkitsemista sitten seuraavissa kierroissa.
