Raskaaksi 2020

[Oonaemmiina]

Näimpä!

Mut, ette arvaa, mitä mä oon puuhannut! Siivonnut koko kämpän lattiasta kattoon, koska a. Olen aivan ylivirkeä b. Musta täällä haisee
Ja minä, joka ei yleensä ikinä saa aikaiseksi mitään (mieskin aina päivittelee muille, miten huono oon siivoomaan, vaik oon kuin allerginen ja häpeissäni sit aina joudun itteäni puolustelemaan, vaikka tiedän olevani aika onneton muussa kuin pölyjen pyyhkimisessä )
Mun tekee mieli kovasti myös appelsiinimehua ja tuoreita appelsiineja

Voihan se olla, et sain vaan elämäni takaisin, koska allergialääkkeet
Huomenna on se keskusteluaika hoitajan kanssa ja mä jo aattelin, et mihin sitä oikeen tarviin, mut tottakai meen sinne mun hormonit tekee musta kai hullun
Sit mä rupesin kelailemaan, et hitti vie, mitä mä kaikkee pelkäämään, kun mä voin valita, että pelkäänkö ja jätän elämättä vai elänkö jokaisen päivän niin kuin se olis viimeinen, et mitä sitten, jos jotain tapahtuiskin, ainakin oon tehnyt niitä asioita, mitkä tekee mut iloiseksi

Joo näillä mennään, mä meen takas siivoomaan

Saitko niiden allergioiden aikana kortisoonia? Selittäis siivousvimman ja ylivirkeyden, mutta kusen haju kuulostaa joiltain muulta.

 

[zar_]

Saitko niiden allergioiden aikana kortisoonia? Selittäis siivousvimman ja ylivirkeyden, mutta kusen haju kuulostaa joiltain muulta.

Sain! Mutta kuuri loppui jo 4 päivää sitten allergialääkkeet menee tuplana, se ehkä selittää ylivilkkauden. Tosin kortisoni aiheuttaa mulle vaan sydämen tykyttelyä ja kamalaa sänkyyn kaatavaa väsymystä eli jos joku aiheuttaa jotain niin noi allergialääkkeet

Mut tänään mä jopa jumppasin kevyesti lihaskuntoa, pesin järkyttävän pyykkivuoren sekä koko huusholli on siivottu lattiasta kattoon, noh jos ei muuta niin olempa tämänkin päivän sitten nähnyt elämässäni, vaikka en uskonut et se koittaa

 

[Keltainenkuu]

Heippa kaikille jälleen! Onpa paljon tullut viestejä! Kaikki olen lukenut mutta en kyllä millään pysy perässä mitä kelläkin oli meneillään :) useilla oli piinapäiviä, tsemppiä teille kaikille! Uuteen kiertoon joutuneille halaus!

Täällä menossa kp 42 ja teroluteista syötynä 8/10. Edelleen kohdunvihlontaa ja rintoja särkee, palelee ja yököttää. Jospa viimein kp1 koittais kun saan noi terot syötyä. Mä en tiedä mitä tekisin, hain just unelmatyöpaikaa ja jos sen saisin, niin en tiedä miten tän raskaustoiveen kanssa käy. Pitäiskö taukoa vai mitä. Tosin vielä ei tartte päättää, kun en ole edes tietoinen pääsenkö edes haastatteluun

 

[Jesbe]

Mulla oireilee ovis pahasti.. rinnat kipeet, oksettaa, kylmä ja horkkainen olo ja ne kivut. Ai että käy kipeetä. Sit se loppuu pari päivää kunnes alkaa mun PMS. Se on pari kuukautta ollu just näin et viikko saa olla ilman tujuu hormonitoimintaa ja sit kärsin hormoneiden oireista tosi paljon muutenkin...

 

[Sofia2016m]

Heippa kaikille jälleen! Onpa paljon tullut viestejä! Kaikki olen lukenut mutta en kyllä millään pysy perässä mitä kelläkin oli meneillään :) useilla oli piinapäiviä, tsemppiä teille kaikille! Uuteen kiertoon joutuneille halaus!

Täällä menossa kp 42 ja teroluteista syötynä 8/10. Edelleen kohdunvihlontaa ja rintoja särkee, palelee ja yököttää. Jospa viimein kp1 koittais kun saan noi terot syötyä. Mä en tiedä mitä tekisin, hain just unelmatyöpaikaa ja jos sen saisin, niin en tiedä miten tän raskaustoiveen kanssa käy. Pitäiskö taukoa vai mitä. Tosin vielä ei tartte päättää, kun en ole edes tietoinen pääsenkö edes haastatteluun

Mietinkin eilen että miten sulla menee. Jospa nyt täti tulis kylään niin oireet helpottaisi :)

 

[zar_]

Mä muuten eilen tein hyvin liikuttavan runon, ainakin mielestäni. Toisin sanoen oon alkanut olemaan aika luova
Haluan jakaa tämän teille, jos joku muukin saisi tästä lohtua. Luin tämän miehelle toissapäivänä ja aloin itkeä (se oli tosin muutenkin itkuherkkä päivä). Mutta tuo itku puhdisti

"Pieni enkelisiipi,
luoksemme hiljaa hiipi.
Ei voinut jäädä pidemmäksi,
kutsui tuuli jo kauemmaksi.

Vaan jäi tuo siipien havina hentoinen,
sydämeen mä painan sen,
tunnen tuon kuin eilisen

Ja niin meidän pieni enkelisiipi,
Taivaan kotiin hiljaa hiipi.
Ei haluais meitä jättää tänne,
mut matkamme liian pitkä,
ois ollut se hälle."



Mä oon nyt siinä olotilassa, että kykenen ajattelemaan. Huomenna on se hoitajan aika, joka varmasti tekee hyvää. Mä ajattelen niin, että kävi tässä kierrossa nyt miten tahansa, mä olen ottanut ison askeleen eteenpäin ihmisenä. Näiden kuukausien aikana mä olen joutunut väkisin tuijottamaan mun pelkoja silmästä silmään, olen ymmärtänyt, että mä en voi paeta niitä mihinkään, vaikka kuinka haluaisin - vaikka juoksisin miten lujaa tahansa, törmään niihin yhä uudelleen ja uudelleen, jos en nyt, niin myöhemmin. Eikä elämässä tarvitse aina mennä hyvin, eikä tarvitse jaksaa. Saa olla väsynyt, saa itkeä ja sitten taas nauraa. Meillä jokaisella on omat kipupisteemme, toisilla niitä tulee jo varhain, toisilla myöhemmin, mutta silti jokainen joutuu kulkemaan sinne pimeään ihan yksin, vaikka pelottaa ja ei näe eteensä. Se pelottaa, koska sinne pimeään on niin helppo hukkua, jos sieltä ei nousekaan. Mutta se matka on tehtävä, jotta voi taas elää. On ihan okei myöntää, että ikävöin menetettyä vauvan alkua, omaa kehoani ja kaikkea sitä, mikä meni pieleen.
Keskenmeno pisti mut ajattelemaan sitä, miten mä kehoani kohtelen, missä menee mun rajat ja miten katson tulevaa. Se on ollut mulle tärkeä paikka pysähtyä miettimään omaa jaksamistani. Mä olen paljon miettinyt myös omaa lapsuuttani, siltä osin, kun siitä jotain muistan. En muista kovin paljoa, mutta jotain. Mä mietin sitä ammattia, mihin oon päätynyt ja mitä mä olen oikeasti itse halunnut. Ehkä tärkeintä oli ymmärtää, että mä en ole halunnut sisimmältäni moniakaan asioita, mutta olen niihin suostunut vain, jotta miellyttäisin muita. Lopulta olen seisonut tienhaarassa ja saavuttanut asioita, joista yksikään ei ole ollut mun oman tahdon mukaisia. Monen asian pitikin mennä näin, vaikka en olisi halunnut. Mä voin silti nähdä kaiken tapahtuneen mahdollisuutena, mahdottomuuden sijaan. Voin löytää kohtuuden kohtuudettomuudelle ja oppia pitämään itsestäni parempaa huolta.

Näillä ajatuksilla tähän iltaan, voimiksia

 

[move88]

^ vahvoja ja hienoja ajatuksia! Sä meet selvästi henkisesti koko ajan eteenpäin, voimia siihen projektiin

Yk1, kp1 tänään

 

[Henuli]

Voi miten hieno ja puhutteleva runo! Tsemppiä prosessiin!

Mä muuten eilen tein hyvin liikuttavan runon, ainakin mielestäni. Toisin sanoen oon alkanut olemaan aika luova
Haluan jakaa tämän teille, jos joku muukin saisi tästä lohtua. Luin tämän miehelle toissapäivänä ja aloin itkeä (se oli tosin muutenkin itkuherkkä päivä). Mutta tuo itku puhdisti

"Pieni enkelisiipi,
luoksemme hiljaa hiipi.
Ei voinut jäädä pidemmäksi,
kutsui tuuli jo kauemmaksi.

Vaan jäi tuo siipien havina hentoinen,
sydämeen mä painan sen,
tunnen tuon kuin eilisen

Ja niin meidän pieni enkelisiipi,
Taivaan kotiin hiljaa hiipi.
Ei haluais meitä jättää tänne,
mut matkamme liian pitkä,
ois ollut se hälle."


Mä oon nyt siinä olotilassa, että kykenen ajattelemaan. Huomenna on se hoitajan aika, joka varmasti tekee hyvää. Mä ajattelen niin, että kävi tässä kierrossa nyt miten tahansa, mä olen ottanut ison askeleen eteenpäin ihmisenä. Näiden kuukausien aikana mä olen joutunut väkisin tuijottamaan mun pelkoja silmästä silmään, olen ymmärtänyt, että mä en voi paeta niitä mihinkään, vaikka kuinka haluaisin - vaikka juoksisin miten lujaa tahansa, törmään niihin yhä uudelleen ja uudelleen, jos en nyt, niin myöhemmin. Eikä elämässä tarvitse aina mennä hyvin, eikä tarvitse jaksaa. Saa olla väsynyt, saa itkeä ja sitten taas nauraa. Meillä jokaisella on omat kipupisteemme, toisilla niitä tulee jo varhain, toisilla myöhemmin, mutta silti jokainen joutuu kulkemaan sinne pimeään ihan yksin, vaikka pelottaa ja ei näe eteensä. Se pelottaa, koska sinne pimeään on niin helppo hukkua, jos sieltä ei nousekaan. Mutta se matka on tehtävä, jotta voi taas elää. On ihan okei myöntää, että ikävöin menetettyä vauvan alkua, omaa kehoani ja kaikkea sitä, mikä meni pieleen.
Keskenmeno pisti mut ajattelemaan sitä, miten mä kehoani kohtelen, missä menee mun rajat ja miten katson tulevaa. Se on ollut mulle tärkeä paikka pysähtyä miettimään omaa jaksamistani. Mä olen paljon miettinyt myös omaa lapsuuttani, siltä osin, kun siitä jotain muistan. En muista kovin paljoa, mutta jotain. Mä mietin sitä ammattia, mihin oon päätynyt ja mitä mä olen oikeasti itse halunnut. Ehkä tärkeintä oli ymmärtää, että mä en ole halunnut sisimmältäni moniakaan asioita, mutta olen niihin suostunut vain, jotta miellyttäisin muita. Lopulta olen seisonut tienhaarassa ja saavuttanut asioita, joista yksikään ei ole ollut mun oman tahdon mukaisia. Monen asian pitikin mennä näin, vaikka en olisi halunnut. Mä voin silti nähdä kaiken tapahtuneen mahdollisuutena, mahdottomuuden sijaan. Voin löytää kohtuuden kohtuudettomuudelle ja oppia pitämään itsestäni parempaa huolta.

Näillä ajatuksilla tähän iltaan, voimiksia

 

[Juliet92]

Mä muuten eilen tein hyvin liikuttavan runon, ainakin mielestäni. Toisin sanoen oon alkanut olemaan aika luova
Haluan jakaa tämän teille, jos joku muukin saisi tästä lohtua. Luin tämän miehelle toissapäivänä ja aloin itkeä (se oli tosin muutenkin itkuherkkä päivä). Mutta tuo itku puhdisti

"Pieni enkelisiipi,
luoksemme hiljaa hiipi.
Ei voinut jäädä pidemmäksi,
kutsui tuuli jo kauemmaksi.

Vaan jäi tuo siipien havina hentoinen,
sydämeen mä painan sen,
tunnen tuon kuin eilisen

Ja niin meidän pieni enkelisiipi,
Taivaan kotiin hiljaa hiipi.
Ei haluais meitä jättää tänne,
mut matkamme liian pitkä,
ois ollut se hälle."


Mä oon nyt siinä olotilassa, että kykenen ajattelemaan. Huomenna on se hoitajan aika, joka varmasti tekee hyvää. Mä ajattelen niin, että kävi tässä kierrossa nyt miten tahansa, mä olen ottanut ison askeleen eteenpäin ihmisenä. Näiden kuukausien aikana mä olen joutunut väkisin tuijottamaan mun pelkoja silmästä silmään, olen ymmärtänyt, että mä en voi paeta niitä mihinkään, vaikka kuinka haluaisin - vaikka juoksisin miten lujaa tahansa, törmään niihin yhä uudelleen ja uudelleen, jos en nyt, niin myöhemmin. Eikä elämässä tarvitse aina mennä hyvin, eikä tarvitse jaksaa. Saa olla väsynyt, saa itkeä ja sitten taas nauraa. Meillä jokaisella on omat kipupisteemme, toisilla niitä tulee jo varhain, toisilla myöhemmin, mutta silti jokainen joutuu kulkemaan sinne pimeään ihan yksin, vaikka pelottaa ja ei näe eteensä. Se pelottaa, koska sinne pimeään on niin helppo hukkua, jos sieltä ei nousekaan. Mutta se matka on tehtävä, jotta voi taas elää. On ihan okei myöntää, että ikävöin menetettyä vauvan alkua, omaa kehoani ja kaikkea sitä, mikä meni pieleen.
Keskenmeno pisti mut ajattelemaan sitä, miten mä kehoani kohtelen, missä menee mun rajat ja miten katson tulevaa. Se on ollut mulle tärkeä paikka pysähtyä miettimään omaa jaksamistani. Mä olen paljon miettinyt myös omaa lapsuuttani, siltä osin, kun siitä jotain muistan. En muista kovin paljoa, mutta jotain. Mä mietin sitä ammattia, mihin oon päätynyt ja mitä mä olen oikeasti itse halunnut. Ehkä tärkeintä oli ymmärtää, että mä en ole halunnut sisimmältäni moniakaan asioita, mutta olen niihin suostunut vain, jotta miellyttäisin muita. Lopulta olen seisonut tienhaarassa ja saavuttanut asioita, joista yksikään ei ole ollut mun oman tahdon mukaisia. Monen asian pitikin mennä näin, vaikka en olisi halunnut. Mä voin silti nähdä kaiken tapahtuneen mahdollisuutena, mahdottomuuden sijaan. Voin löytää kohtuuden kohtuudettomuudelle ja oppia pitämään itsestäni parempaa huolta.

Näillä ajatuksilla tähän iltaan, voimiksia

Upea runo! Ja ehdottomasti loistava tapa purkaa tunteita, varsinkin niitä haikeita ja surullisia. Itsekin niin tehnyt monesti. Ja tuntuu hyvältä puolestasi, että siellä näkyy valoa tunnelin päässä

 

[västäräkkinen]

Olen yrittänyt olla stressaamatta lapsenteosta, mutta nyt on taas outoja oireita. Kp 15 eli toissapäivänä pamahti kauhea turvotus illalla. Eilisestä lähtien on ollut myös alaselkäkipuja ja välillä huono olo. OVulaatiokipujako nämä ovat? Tällaista ei ole ollut koskaan.

Kaikissa artikkeleissa sanotaan, että kun on turvotusta, pitää vain käydä kävelemässä ja syödä terveellisesti. Oletteko keksineet muuta apua tällaiseen olotilaan?

 

[zar_]

Kiitos kaikille!

Eilen illalla meinas iskeä yks paniikki - hävis sitten kuitenkin 10-15min. sisällä ja syyksi varmistui kortisoni! Hoitajan kanssa tästä juteltiin ja sanoi, että se voi kuulua lääkkeen haittavaikutuksiin, joten empä sitä nyt ota kuin vain sitten, kun ihan pakko

Keskusteltiin niitä näitä ja käytiin mun oirekaavaketta läpi. Oikeestaan mua vaan nauratti, että mitä mä siellä tein kun mun olo oli jo aika jees Hoitajakin sanoi, että näytän parempivointiselta kuin edellisellä kerralla, että selkeästi olen tässä viikossa tasoittunut
Sovittiin, että seuraava aika on vasta lääkärin ajan jälkeen parin kolmen viikon päästä ja, jos tilanne paranee oleellisesti olen yhteydessä. Ajattelin kuitenkin mennä, vaikka paranisikin, voihan siitä olla jotain hyötyä
En mä mitään syvällistä keskustelua nyt saanut aikaiseksi, omia pohdintoja höpöttelin ja maailailin varmaan jotain pilvilinnoja, ei Itkettänyt vaan olin positiivisen optimistinen

Mulla on niin raskaana oleva olo, et ei tottakaan mut en haluu testata, koska sit tipahdan taas korkeelta, kun tuijottelen tyhjää tikkua
Ehkä mä ostan ovistikkuja ja teen niillä tieteellisiä kokeita
Rinnatkin painaa kävellessä, niin et sattuu ja jos tää on pms niin en sitä vissii ikinä oo sit nähnykään

 

[Citrus90]

Jaahas, kuukautiset ohi ja kp 6

Nyt aloitin heti jo tikuttelemaan ovista, jotta sen parhaiten huomaisin. Olen itse nyt osa-aikaisesti lomautettu, joten aikaa on vauvahaaveilulle ehkä vähän liikaakin

 

[BabyMama.]

Ihana kuulla @zarar_ että olet noin paljon paremmalla fiiliksellä!

Itse myös maalailen ihan hirveitä pilvilinnoja täällä, että on varmasti kova pudotus alas!
Tänään on kp20 ja ensi viikolla maanantaina pitäisi alkaa kuukautiset, saattaa olla jo sunnuntai-iltanakin. Ihan hirveästi tekee vain mieli testailla ja testailla, mulla on kaapissa noita rfsu:n ei-herkkiä testejä ja eihän niistä mitään saa irti, haamuja antoi mulle silloinkin kun menkat oli 5pv myöhässä ja raskaus oli käynnistynyt.

"Tosi paljon" oireita. Yeah right. : Jostain syytä tämä kierto on mulle jotenkin tosi tärkeä onnistua, ja stressihän tunnetusti on suuri apu raskautumisessa. Ehkä koska tosiaan viimeinen mahdollisuus tän vuoden puolella saada se lapsi, ja toki nää vauva-uutiset nosti oman hädän tän asian suhteen, nyt on pakko!

Omia oireita:

• Turvotusta alavatsalla
• Hetkittäin vasemmalla puolella vihlaisuja, samanlaisia kuin oli oikeassakin raskaudessa
• "Huono olo" (voisin vaikka vannoa että tämä on pään sisäistä)
• Lämmöt koholla, pysyttelee siinä 37 +/-0,2 astetta, vaikka normaali lämpö n. 36,5
• Huomattavasti lyhentyneet virtsaamisvälit (tämäkin selitettävissä sillä, että olen 24/7 kotona ja kahvia menee tuplat tai triplat normioloihin)
• Rööki maistuu pahalta (tämä toki hieno homma ilman plussaakin, hitto kun ei löydy motia ilman plussaa!)
• Iho alkanut huonontua, vaikka en ole edes meikannut muutamaan viikkoon

Ja joka ikinen näistä oireista menee myös alkavien kuukautisten piiriin..

 

[zar_]

Ihana kuulla @zarar_ että olet noin paljon paremmalla fiiliksellä!

Itse myös maalailen ihan hirveitä pilvilinnoja täällä, että on varmasti kova pudotus alas!
Tänään on kp20 ja ensi viikolla maanantaina pitäisi alkaa kuukautiset, saattaa olla jo sunnuntai-iltanakin. Ihan hirveästi tekee vain mieli testailla ja testailla, mulla on kaapissa noita rfsu:n ei-herkkiä testejä ja eihän niistä mitään saa irti, haamuja antoi mulle silloinkin kun menkat oli 5pv myöhässä ja raskaus oli käynnistynyt.

"Tosi paljon" oireita. Yeah right. : Jostain syytä tämä kierto on mulle jotenkin tosi tärkeä onnistua, ja stressihän tunnetusti on suuri apu raskautumisessa. Ehkä koska tosiaan viimeinen mahdollisuus tän vuoden puolella saada se lapsi, ja toki nää vauva-uutiset nosti oman hädän tän asian suhteen, nyt on pakko!
Omia oireita:

• Turvotusta alavatsalla
• Hetkittäin vasemmalla puolella vihlaisuja, samanlaisia kuin oli oikeassakin raskaudessa
• "Huono olo" (voisin vaikka vannoa että tämä on pään sisäistä)
• Lämmöt koholla, pysyttelee siinä 37 +/-0,2 astetta, vaikka normaali lämpö n. 36,5
• Huomattavasti lyhentyneet virtsaamisvälit (tämäkin selitettävissä sillä, että olen 24/7 kotona ja kahvia menee tuplat tai triplat normioloihin)
• Rööki maistuu pahalta (tämä toki hieno homma ilman plussaakin, hitto kun ei löydy motia ilman plussaa!)
• Iho alkanut huonontua, vaikka en ole edes meikannut muutamaan viikkoon

Ja joka ikinen näistä oireista menee myös alkavien kuukautisten piiriin..

Kuulostaa niin tutulle!!
Mä kävin eilen yöllä kusella 4x ja rakko oli koko ajan täynnä (tosin varmaan tuo illalla nautittu kortisoni nopeutti aineenvaihduntaa)
Ja päivällä jatkuu.. Mut sitä kyllä kammoksuu, et kohta tullaan rytinällä alas, jos hyvin käy
Mut mulla ei ikinä oo ollut näin hyvä fiilis tähän aikaan kierrosta, paitsi raskaana (mut voihan tää olla joku kemiallinenkin ja se vuoto pärähtää käyntiin viimeistään ensi viikon alussa)
Mut niin kovasti haluisin nyt vaan sen vauvan ja onnistuneen raskauden

Mua palelee, vetäsen kahvia napaan ja lähden ostamaan kohta ruokaa - hulluksi näiden oireiden takia tulee

 

[Reggie]

Täälläkin elätellään toiveita ja varmaan mielikuvitus tekee tepposet. Kp21 menossa ja 5 tai 6 dpo. Alavatsaan jomottaa ja kuumottaa oudosti, välillä tulee vihlaisuja. Vähän semmonen tunne myös kuin rakko olis täynnä vaikka ei edes pissata. Tänään alkoi hirmu limainen vuoto, siis kun aamulla heräsin piti tarkistaa ettei menkat alkanut extra aikasin, kun yhtäkkiä valahti housuun. Vähän niinkuin ovislimaa, mut ovistesti negatiivinen. ja tätä tulee häiritsevän paljon....

 

[BabyMama.]

Ja Kääk! En olis ikinä uskonu olevani tällaisesta asiasta näin onnellinen MUTTA! (Ja sori semiällövarotus!)

Nyt 8pv mahdollisesta ovusta (en oo tikutellu) ja TÄNÄÄN oli pikkuhousuissa tippa verta!!!!

 

[Pingviiniemo]

Ja Kääk! En olis ikinä uskonu olevani tällaisesta asiasta näin onnellinen MUTTA! (Ja sori semiällövarotus!)

Nyt 8pv mahdollisesta ovusta (en oo tikutellu) ja TÄNÄÄN oli pikkuhousuissa tippa verta!!!!

Oispa kiinnittymisvuotoa!

 

[BabyMama.]

Oispa kiinnittymisvuotoa!

No NIINPÄ!
En oo kyllä ikinä ollu näin sekaisin tän oireilun etsimisen suhteen

 

[zar_]

Mä haluun nyt tänne kunnon plussa-aallon!

En kestä, jos raskaus ei ala Hirvee into tullut sitten viime joulun tähän hommaan, laittaakohan tää kevät hormonit hyrräämään

 

[BabyMama.]

@zarar_ kiitos kevätauringon ja osittain kyllä myös koronan, itse olen ainakin IHAN sekaisin

Plussa-aalto olis kyllä nyt niin hienoa, rytinällä joulukuisiin vain kaikki!