Olen kirjoittanut ja pyyhkinyt, kirjoittanut ja pyyhkinyt. Tuntuu typerältä valittaa. Ei olla edes koko vuotta vielä yritetty. Tuntuu typerältä valittaa, kun en ole edes varma miten jaksaisin toista lasta, kun nykyinenkin arki tuntuu välillä tosi, TOSI kuormittavalta. Siltikin. Kaikesta huolimatta. Joka tapauksessa haluaisin toisen lapsen ja elää vielä kerran vauva-arjen. Haluan istua yöllä imettämässä sohvan nurkassa. Haluan työntää vaunuja kaupungilla. Haluan jonglöörata kahden lapsen kanssa ruokaa laittaessani.
Minua pelottaa, että joudun kohta pakkaamaan säilömäni esikoisen vaatteet ja laittamaan ne myyntiin.
Mies sanoi eilen, että ei usko, että me saadaan koskaan lasta. Epätoivoinen lausahdus, varmastikin, mutta voi pojat, kuinka se tuntui sydänjuurissa asti. Juuri nyt tarvitsisin uskoa ja jonkun, joka lohduttaa. Mieheni ei ole koskaan ollut empaattisin ihminen ja olen sen varmasti kerennyt jossain vaiheessa sanomaankin, mutta nyt kaipaisin tukea. Noin niinkuin muutenkin elämässä. Tuntuu pahalta, että oma mies ei osaa sitä antaa. Tiedättekö sen tunteen, kun herää aamulla ja tietää itkeneensä edellisiltana? No tänään on juuri sellainen olo. Että naama on turvoksissa ja silmät väsyneet. Että sisuksia kalvaa tyhjyys, joka johtuu asioista, joita ei olla saatu keskusteltua loppuun. Ja että vaikka keskusteltaisiinkin, ei saisi niitä kaikkia sisällä myllertäviä tunteita puettua järkeviksi sanoiksi. Väsyttää. Tuskastuttaa. Ensi kierrosta haluaisin pitää taukoa ja jatkaa seuraavasta. Saisin olla yhden kierron ihan täysin ajattelematta asiaa ja kuukautisten tullessa pettymättä.
Miten on, jos kesän loppupuolella hakeudutaan selvittelyihin, pitää kai ovulaatiot olla tikutettu? En ole tikutellut, sillä stressiä siitä tulisi kuitenkin, mutta kai ne haluaa terveydenhuollon puolelta tietää, että olenko saanut ovulaatiota kiinni ollenkaan. Raskauskeijulta sai isompia paketteja vähän halvemmalla?
Mä tiedän tuon tuskan.
Mutta voin vain antaa neuvoksi, että unohda hetkeksi koko juttu.
Laita vaatteet ja tavara myyntiin, aloita joku uusi liikuntaharrastus tai joku muu, johon raskaus ei mahtuisi sitten lainkaan.
Ekalla kerralla aloin harrastaa kuntosalia ja mulla oli tavoitteet tosi korkealla... oltiin 4v yritetty, möin kaikki vauvakuumeessa ostamani tavarat ja siskolleni annoin osan koska hän oli juuri tullut raskaaksi... ja juuri kun olin lyönyt suunnitemia lukkoon, luopunut kaikista tavaroista ja olin niin hyvässä draivissa kuntosalilla, tulin raskaaksi ja piti vähän himmailla ja lopettaa laihdutus. Mutta olin niin onnellinen!!
Toista yritettiin 2v ja juuri kun olin saanut myytyä vauvatarvikkeet, koska ”ei meille koskaan tuu toista”.. menin takaisin töihin, aloin laihtua ja ruvettiin suunnittelemaan häitä.
Päästiin kevyisiin lapsettomuushoitoihin, söin pari lääkekuuria ja mulle tehtiin aukiolotutkimus ja sain metforemit pcosiin. Olin juuri ostanut häämekon johon ei saisi lihoa ja kapppas, tulin raskaaksi :D
Nyt tällä kolmannella kerralla ehdin taas myymään suurimman osan kaikesta, olen ollut kuntosalivamennuksessa tammikuusta lähtien, painoa on pudonnut n 10kg ja jatkot oli jo suunnitteilla, mutta tulinkin raskaaksi. Ensin km, jatkoin laihdutusta. Nyt taas raskaana.. mutta ei haittaa ollenkaan, jatketaan sitten kun on vauva maailmassa. :)
ite oon huomannut sen, että jos asiasta tekee itselleen pakkomielteen, asiaa stressaa kokoajan eikä ajattele muuta tai keskity muuhun, ei varmasti onnistu.
Mutta kun rahottuu ja aattelee että tulee se jos on tarkoitus niin, niin käy.
ja mua hoitanut kätilö siellä lapsettomuushoidoissa silloin, joka teki sen aukiolotutkimuksen, sanoi että kaikki joille hän on sen tehnyt, on seuraavaksi tulleet hänelle raskausultraan, joten suosittelen tosi paljon tota aukiolotutkimusta! :)
Toivon teille pikaista plussaa!
. Ikävästi alaselkää särkee, kuten ennen menkkoja. Mutta painon tunne alavatsalla on edelleen vahva. Tänään kp 26.
oviksen onnistuin bongaamaan tikuilla ja vatsakipujen perusteella mennään nyt dpo7. Mahdollisia kuukautisia pillereitä edeltävän kierron mukaan saa odottaa siis viikon päästä
ja sillon on kyllä ollut vaikka ja mitä plus pms oireet.. Että jos saan pari kiertoa olla ilman oireita vaikka ilman raskautumistakin olen happy
Ja yli kolme vuotta ikäeroa tulossa, joten sen puoleen voisi imetys jo loppuakin. Mutta kun ne on niin ihania hetkiä ja toisaalta sen lopetus ei ole mikään tae raskautumisesta... 
kökkö korona sanon minä, kun vaikuttaa sitten niin moneen asiaan. Harmittaa niin teidän puolesta, joiden hoitoihin pääsyyn ym. se vaikuttaa 
lämmöt pysyy korkealla ja nyt alkanu viluttaa (tää aina ollu aiemmissa raskauksissa) ja välillä naama helahtaa kuumottavaksi 
mieskin kyseli, et onko tää sitä raskaus pahoinvointia, mut tietäisin! Salaa toivon, että kroppa toimis ja raskautuminen toimis helposti, mut tiiän ettei se mee aina nii helposti
musta tuntuu et sain kunnon Ovis viivat kerran puolessa vuodessa
noh onneksi tilasin nuo digi ovikset jos niillä ei nyt ens kierrosta saa kiinni ovista niin marssin kyllä gynelle
Pco-tyyppiset munasarjat niin voi olla vähän hakusessa.. Ekassa letrokierrossa oli ultraus ja koska näytti tulleen vastetta ko. lääkemäärällä niin jatkossa ei tarvitse ultrata. Lääkäri sanoi että 3-4 kiertoa voi käyttää ja katsotaan mitä sitten tehdään jos raskaus ei ala sitä ennen. :)
) ja tuli tunne et pakko tehdä testi! Kiertopäivä oli kuitenkin vasta 27/30 ja ei mitään odotuksia, mutta tämmöinen sieltä sitten tuli. Mun laskujen mukaan 3+4, mutta aika selkeältä tuo näyttää vaikka ei ole vielä edes menkat myöhässä 
