Just näin, väliaikatiedot ja jatketaanko sen jälkeen (osa) blastoiksi.
Raskaaksi 2020
- Ketjun aloittaja Tiarella
- Aloituspäivämäärä
Tonninseteli
Kommentoinnin ninja
Mulla hajoo pää. Me ei nyt jotenkaan osata yhtään käsitellä tätä uutta tilannetta miehen kanssa. Sinänsä outoa, että toisesta paljastuu uusia puolia vielä 14 vuoden jälkeenkin... Mun tekisi mieli puhua asiasta tai edes kertoa kavereille miksi kaikki on nyt ihan paskaa ja miksi nyt ei kannata sanoa poikkipuolista sanaa tai valottaa miten just sun lapset on tänään olleet niin vaikeita. Mies ei halua puhua koko asiasta yhtään mitään. Tässäpä vasta pattitilanne. Pyysi mua jopa poistamaan vihjailevan instastoorin ettei vaan sen kaverit näe.
Siis niin rasittavaa, enkä tiedä miten tästä eteenpäin. Nyt kumpikin vaan murjottaa omissa nurkissaan. Lähden ihan just juoksee jonku maratonin, kiskoon viinaa kaksin käsin tai tupakoimaan ketjussa. Ihan mitä vaan, että tämä, jolle ei annettu mitään mahdollisuutta, tulis vaan pihalle ja pääsis tästäkin paskalimbosta jotenkin eteenpäin.
Siis niin rasittavaa, enkä tiedä miten tästä eteenpäin. Nyt kumpikin vaan murjottaa omissa nurkissaan. Lähden ihan just juoksee jonku maratonin, kiskoon viinaa kaksin käsin tai tupakoimaan ketjussa. Ihan mitä vaan, että tämä, jolle ei annettu mitään mahdollisuutta, tulis vaan pihalle ja pääsis tästäkin paskalimbosta jotenkin eteenpäin.
Tonninseteli
Kommentoinnin ninja
Ja tietty nyt tuli viesti, että ne tilaamani raskaustestit olis noudettavissa 
Olen pahoillani
Meillä on vähän haastavaa kans. Mun menneisyydessä kummittelee aiempi lapsettomuuskokemus keskenmenoineen. Asia, jota lääkitsin puskemalla hoidoissa eteenpäin ja lasten synnyttyä tungin johonkin taka-alalle. Miehellä ei ole koskaan (ennen meitä) ollut vauvakuumetta tai edes yritystä saada lapsi. Se ei paljon puhu tunteistaan tässä asiassa ja musta tuntuu et se ei ymmärrä mitä mä tunnen, vaikka kerronkin sille. Se on seissyt vieressä ultrissa ja nähnyt pienen sykkeen, se tietää et tää raskaus tulee päättymään, silti se kysyy multa lähes päivittäin että "mikä nyt on?" jos olen surullinen. On myöntänyt ettei oikein pysty käsittämään tilannetta täysin eikä osaa siitä puhua.
Mä varasin ajan työpsykologille. En oo ikinä purkanut mun kokemuksia mihinkään ja nyt tuntuu siltä et on tarve. Mä voin selittää kliinisen kylmästi faktat, että mitä mulle on käynyt ja olla ihan fine. Mut sit kun joku osoittaa pientäkin empatiaa (kuten neuvolan terkka kun peruin ajan), niin romahdan puolesta sanasta. Otin yhteyttä työterveyden huolichattiin eilen ja kun mulle sanottiin et oon kokenut paljon niin pillitin silmät päästäni
että joku kuulee mua ja sanoo et ei tollasta tarvikaan kestää ja jatkaa elämää normaalisti, sen mä tarvin nyt kuulla ulkopuolisen suusta. Samoin mua kuormittaa tää uusperhekuvio kun mä olen kaikkien yhteinen roskasanko, ei ne pura pahaa oloa toisiinsa (mies mun lapsiin tai lapset mun mieheen), vaan mä saan kolminkertaiset osumat aina.. Halun päästä vähän sitäkin avaamaan.
Sori pitkä avautuminen, mut tunsin niin sielujen sympatiaa tosta "mies ei tajuu" kohdasta
Tonninseteli
Kommentoinnin ninja
Olen pahoillani
Meillä on vähän haastavaa kans. Mun menneisyydessä kummittelee aiempi lapsettomuuskokemus keskenmenoineen. Asia, jota lääkitsin puskemalla hoidoissa eteenpäin ja lasten synnyttyä tungin johonkin taka-alalle. Miehellä ei ole koskaan (ennen meitä) ollut vauvakuumetta tai edes yritystä saada lapsi. Se ei paljon puhu tunteistaan tässä asiassa ja musta tuntuu et se ei ymmärrä mitä mä tunnen, vaikka kerronkin sille. Se on seissyt vieressä ultrissa ja nähnyt pienen sykkeen, se tietää et tää raskaus tulee päättymään, silti se kysyy multa lähes päivittäin että "mikä nyt on?" jos olen surullinen. On myöntänyt ettei oikein pysty käsittämään tilannetta täysin eikä osaa siitä puhua.
Mä varasin ajan työpsykologille. En oo ikinä purkanut mun kokemuksia mihinkään ja nyt tuntuu siltä et on tarve. Mä voin selittää kliinisen kylmästi faktat, että mitä mulle on käynyt ja olla ihan fine. Mut sit kun joku osoittaa pientäkin empatiaa (kuten neuvolan terkka kun peruin ajan), niin romahdan puolesta sanasta. Otin yhteyttä työterveyden huolichattiin eilen ja kun mulle sanottiin et oon kokenut paljon niin pillitin silmät päästäni
Samoin mua kuormittaa tää uusperhekuvio kun mä olen kaikkien yhteinen roskasanko, ei ne pura pahaa oloa toisiinsa (mies mun lapsiin tai lapset mun mieheen), vaan mä saan kolminkertaiset osumat aina.. Halun päästä vähän sitäkin avaamaan.
Sori pitkä avautuminen, mut tunsin niin sielujen sympatiaa tosta "mies ei tajuu" kohdasta
Niinpä. Ja meillä tää "Ootko nyt ihan varma, että tästä ei tule mitään?" Olen. Kun se mulle sanottiin. Ja ihan näitä lukuja kattomalla. Sit se "Ei sentään ennen olla päästy näin pitkälle ja yritetään sit vaan uudelleen." Se lämmittää mieltä joo... Ja kun se ei ymmärrä että jos tässä ei lähde asiat etenee niin voi mennä viikkoja ennenkö edes päästään uuteen kiertoon saati yritykseen.
Meillä on niin pieni työyhteisökin etten edes kehtaa pyytää sairauslomaa. En oo ikinä ollut saikulla ja voin kuvitella ne kyselyt mitä tulis jos olisin. Kaiken lisäksi vielä toimin kuskina kollegalle toistaiseksi. Sekin tuntuisi pahalta että joutuisi sitten järkkäämään omat kyytinsä sen aikaa... Kaikkea oleellista sitä ajatteleekin. En mä tiedä. Yleensä en ole masentuvaa tai negatiivista tyyppiä eli itestäkin näköjään paljastuu ihan uusia puolia. En tiedä mitä hyötyä saikustakaan olisi kun vaan istuisin huutoitkemässä kotona kun mies yrittäis tehdä töitä. Ehkä parempi vaan mennä toimistolle ja edes yrittää olla hyödyksi.
Marcipa
Piirimestaruustason postaaja
Kuulostaa tutulta @Chard ja @Tonninseteli että mies ei tajua. Samanlaisia kokemuksia. Ensimmäinen keskenmeno otti miehelläkin koville, mutta toiseen ja kolmanteen tuskin reagoi. Se satutti mua kovasti. Nostin kissan pöydälle jossain vaiheessa kolmannen keskenmenon jälkeen ja mies sanoi, että hän ei halua ajatella keskenmenoja, koska hänestä tuntuu että hän on syypää mun fyysiseen ja henkiseen kärsimykseen. Ja jos mä puhun niistä, niin hän syyttää vielä enemmän itseään. Se itse raskauden keskeytyminen ei häntä niin paljon surettanut, kun ei se ole hänelle yhtään konkreettista. Neljännen keskenmenon selvittyä mies suhtautui paljon empaattisemmin, mutta en senkään jälkeen koe voivani puhua avoimesti omista fiiliksistä tuon miehen syyllistymisen vuoksi. Meillä tässä vielä se, että mies on ollut työuupunut jo 1,5 ja helposti ottaa paineita ihan kaikesta enkä halua kuormittaa lisää. Mutta olen hyväksynyt sen, että miehelle ei keskenmeno ole yhtä iso asia eikä hän toisaalta yhtä isosti toivo neljättä lasta kuin minä. Ollaan siis kyllä ihan yhdessä tässä, mutta kai hän muutenkin enemmän on hyväksynyt realiteetin ettei tässä iässä lasta välttämättä enää saa.
Mä olin ennen pienessä työyhteisössä, jossa joku muu joutui töihin jos yksi oli poissa, joten paine olla töissä oli kova. Lisäksi en halunnut vihjaistakaan mahdollisista raskausyrityksistä. Muistan miten gynepolin lääkäri kattoi mua suu auki kun en suostunut ottamaan tyhjennyslääkkeitä hänen ehdottaman aikataulun mukaan, vaan vaadin saada odottaa siihen et mulla oli pari arkivapaata. Ei voinut ymmärtää miksi en voinut ottaa vastaan sairaslomaa tuota varten. Silloin tuo unohtaminen ja työnteko toimi, mutta kun en käsitellyt noita asioita silloin aikoinaan, niin ne puskee päälle nyt tässä uudessa traumassa
Huutoitkukin tekee Tonni joskus ihan hyvää
mä koin jotenkin vapauttavana sen et olin eilen saikulla, luin ja kirjoitin mun tilanteesta ja itkin. Koko ajan mä itkin. Kunnes sit iltapäivällä ei enää itkettänyt eikä illalla eikä tänäänkään, ainakaan vielä.
Ai niin, tuo fyysinen kärsimys. Mun ekassa tyhjennyksessä olin ex-puolison siskon kanssa. Mies ei muka saanut vapaata töistä. Tosiasiassa ei halunnut nähdä mitä tapahtuu.
Nyt ehkä nimenomaan haluan että mun nykyinen puoliso "joutuu" nähdä tyhjennyksen. Koska vaikka olen sille itku silmässä selittänyt että pelkään sitä koska tiedän mitä se on (ja kuvailut päälle) niin se ei ihan ymmärrä. Jos se näkis konkreettisesti mitä käyn läpi (piikittelyn, punktion ym lisäksi siis) niin ehkä sitä ymmärrystäkin alkaa löytyä vähän enemmän.. en tiiä.
Voi ei chard ja tonni 
Harmittaa niin teidän puolesta
Mun miestä ihan selkeesti harmitti, kun oli kemiallinen. Ja muakin. Mut se oli meille lähinnä sysäys siihen, että ehkä sittenkin ja ehkä sittenkin hakeudutaan hoitoihin.
Harmittaa niin teidän puolesta
Mun miestä ihan selkeesti harmitti, kun oli kemiallinen. Ja muakin. Mut se oli meille lähinnä sysäys siihen, että ehkä sittenkin ja ehkä sittenkin hakeudutaan hoitoihin.
Tonninseteli
Kommentoinnin ninja
Onneksi tuo ensikäynti nyt odottaa reilun viikon päässä. Välillä tuntuu, että tää vauvaprojekti on miehen mielessä vaan siksi, että sitten päästään muuttamaan sen työn perässä sinne Irlantiin 
Asia ei varmaan ole näin, mutta just nyt ja just tässä mielentilassa tuntuu että se on pettynyt minuun ettei tästä nyt tullut mitään.
Asia ei varmaan ole näin, mutta just nyt ja just tässä mielentilassa tuntuu että se on pettynyt minuun ettei tästä nyt tullut mitään.
Voimia tuohon asian käsittelyyn miesten kanssa. Ei ne vaan ymmärrä eikä voikaan varmasti ymmärtää asiaa samalla tavalla. Muistan kans ekan kemiallisen kohdalla, että mies oli selvästi harmistunut ku viikonloppusuunnitelmat meni vuodon alun takia pilalle, vaikka ei sitä suoraan sanonutkaan. Eikä oo koskaan tajunnu miten fyysisesti tää ottaa koville, esim nyt haluaa mua punktiota seyraavana päivänä ”edes seuraksi ulos puutarhahommia katsomaan” jne. Toki hän on tosi suruissaan lapsettomuusasiasta myös, mut silti jotenkin puuttuu se empatia sitä kohtaan millä tavalla toinen sen kokee.
Jep just näin.
Mun piti kans useaan kertaan selittää miehelle et punktion jälkeen pitää levätä ja et munasarjat on pitkään tosi isot ja siitä aiheutuu vaarat x, y ja z.
Ja sit kun raskauduin ja oli jotain kuvotusta alussa enemmän niin sanoin et sun pitää sit ymmärtää että vaikka mä en oksentaisi kertaakaan, niin se 24/7 krapula on todella kuluttavaa, etenkin kun samalla pitää jaksaa työt ja kaikki lapsiin liittyvät hommat. Et älä sit syyllistä mua jos en jaksa välillä mitään. Niin sen kommentti oli et "tottakai ymmärrän, kunhan et sit liioittele"
meinasin hyökätä sen kimppuun ja huutaa et sinäkö mahdollisesti sit määrittelet mikä on sopiva ja ei-liioiteltu määrä kuvotusta?? 
Ei, ei ne tajuu.
Nytkin se kyselee et "uskotko et mennään vielä ens viikonloppuna mökille yöksi?".
"Hmmm, oota, mä tarkistan mun kristallipallosta, et vuodanko silloin nyrkin kokoisia hyytymiä vai en
".
Kunhan et sit liioittele. Öööö.. Ok. Nakkaisin omenalla päähän :bag:Jep just näin.
Mun piti kans useaan kertaan selittää miehelle et punktion jälkeen pitää levätä ja et munasarjat on pitkään tosi isot ja siitä aiheutuu vaarat x, y ja z.
Ja sit kun raskauduin ja oli jotain kuvotusta alussa enemmän niin sanoin et sun pitää sit ymmärtää että vaikka mä en oksentaisi kertaakaan, niin se 24/7 krapula on todella kuluttavaa, etenkin kun samalla pitää jaksaa työt ja kaikki lapsiin liittyvät hommat. Et älä sit syyllistä mua jos en jaksa välillä mitään. Niin sen kommentti oli et "tottakai ymmärrän, kunhan et sit liioittele"
Ei, ei ne tajuu.
Nytkin se kyselee et "uskotko et mennään vielä ens viikonloppuna mökille yöksi?".
"Hmmm, oota, mä tarkistan mun kristallipallosta, et vuodanko silloin nyrkin kokoisia hyytymiä vai en
Siis mulla on edellisestä raskaudesta 13vuotta ja edelleen muistan sen krapulan 24/7 ja se oli ihan kamalaa. Ja vaikken oksentanu ku ehkä kerran, niin kuivayökkäsin aika monta kertaa millon mistäkin pilttipurkista tai paskavaipasta :bag:
Toivon todella, et tuo omani ymmärtäis sen, että en oo ehkä ihan täydessä terässä sitten, jos raskaudun :angelic:
Omena kuulostaa mun korvaan vähän turhan pehmeältä tuossa tilanteessa
Mut sanotaanko näin, että astetta kovemmilla desibeleillä ja monimuotoisin sanakääntein tein kyllä kantani selväksi hänelle :bag::angelic:
Tällä nykyisellä puolisolla ei ole mitään kosketuspintaa alkuraskauden pahoinvointiin, eikä näköjään ole maailman paras ihminen asettumaan toisen saappaisiin
mut eiköhän se mieti ens kerralla pari kertaa ennenku menee laukomaan jotain vastaavia letkautuksia mulle, kaikella rakkaudella
En viittiny olla niin radikaali et ehdottaisin puukkoaOmena kuulostaa mun korvaan vähän turhan pehmeältä tuossa tilanteessa
Tällä nykyisellä puolisolla ei ole mitään kosketuspintaa alkuraskauden pahoinvointiin, eikä näköjään ole maailman paras ihminen asettumaan toisen saappaisiin
Jotain siltä väliltä ehkä..En viittiny olla niin radikaali et ehdottaisin puukkoa
sain lääkäriltä väliaikatietoja :) 13 munasolusta oli hedelmöittyny 7, kaikki neljä parasta jotka valikoitiin ICSIin ja lisäksi 3 muuta. osa lopuista oli epäkypsiä. päättivät jatkaa kaikkien viljelyä blastoiksi, kun ei sitä tuoresiirtoakaan voida nyt tehdä. eli torstaihin asti sitten jännitellään miten hommat etenee...
Se onkin näköjään puskista kp1 eli kierto jäikin vaan 24 päivään :banghead: Tää yllätys taisi nyt viimeistään katkaista kamelin selän ja viedä viimeisenkin uskon plussaan, etenkin kun se toinen rokoteannos osuu nyt ovisaikaan lisää kiertoa sekoittamaan. Jään taustalle ja toivon teille muille parempaa onnea
@jannn asiasta kukkaruukkuun, mutta mistä tilasit koirahousut 