Mulla on ollut tänään tosi huono päivä, ja oon miettinyt tätä henkistä prosessia. Kun keskikierrossa olin niin hirveän toiveikas, että olin vähän huolissani siitä, miten raskaalta se tuntuu sit jos ei tärppää. No sitten kun kävi selväksi, että eipä ole tainnut tässäkään kierrossa tärpätä, niin olinkin yllättävän tyyni asian suhteen. Kun tiputtelu alkoi niin itkeskelin, mutta sitten kun menkat alkoi niin ei tuntunut oikeastaan miltään. Paitsi että töihin on ollut tosi vaikea tarttua ja se on aiheuttanut ahdistusta, kun töitä todellakin nyt olis enemmän kuin ehtii tehdä. No tänään tajusin pidättäväni itkua kesken ihan normaalin työjutun ja totesin, että tää mun vaikea olo taitaa kuitenkin johtua siitä pettymyksestä. Oireilen sitä vain eri lailla kuin kuvittelin.
No tietty se ei oo pelkästään tää pettymys, varmaan se on koko koronakevät ja työstressi ja menkkahormonit ylipäätään. Mutta just nyt on rankkaa. Onneks on helatorstai ja mulla sitä seuraava perjantaikin vapaa. Miniloma.