Raskaaksi 2019

Viivi92 sanoi:
Nii ja seki (vaikka kukaan ei kysyny ni kerron kumminkin) et söin viimeks töissä vähän ennen 12 ja sen jälkeen oon syöny 2 riisikakkua ja pari pähkinää eikä mulla oo yhtään nälkä!! :wideyed: Normisti syön sen 4-5 krt päivässä o_O
Click to expand...

Olispa oire :) Mulla plussakierto oli kaikkein oireettomin plussaan asti, siksi en oo turhan toiveikas...
 
Jännitti lääkärillä, kunnes hän kertoi, että hänen täytyy nyt laskea tätä tutkimuspöytää, koska hän juoksi eilen bussin perässä ja venäytti jalkansa. Sitten me molemmat naurettiin :hilarious:
 
Sammie sanoi:
Olispa oire :) Mulla plussakierto oli kaikkein oireettomin plussaan asti, siksi en oo turhan toiveikas...
Click to expand...
Aina voi toivoa! Mulla puuttuu kyllä normaali nippailu ja turvotus, mitä on useimmiten tähän aikaan kierrossa :happy: noi sun lämmöt vaikuttaa kyllä hyvältä:eek::smiley-bounce013
 
tiinao_O sanoi:
Olipa ihanasti kirjoitettu zarar_, kiitos! :Heartred mulla on tuon uupumuksen taustalla henkisesti hyvin raskas työ, opiskelu töiden ohella, kaksi pientä lasta sekä ay-/puolueaktiivinen mies joten arki on ollut hyvin hektistä. Vasta jälkikäteen ymmärsin mun olevan erityisherkkä ja suorittaneeni läpi koko elämäni niin, että olisin mahdollisimman täydellinen ja miellyttäisin muita. Nyt keskenmenojen myötä alkaa pikkuhiljaa hyväksymään sen oman rajallisuuden, vaikkei se helppoa ole. Sairauslomaa olisin tarvinnut alunperinkin paljon enemmän, mutta koin sairausloman häpeällisenä ja tunsin syyllisyyttä siitä. Nyt ei ole muuta vaihtoehtoa kuin levätä, en ole edes edellistä lokakuun keskenmenoa käsitellyt. Lääkärit on kyllä olleet ihan superymmärtäväisiä ja muistuttaneet monesti siitä, miten paljon raskaus ja keskenmeno vaikuttaa hormoneihin ja hormonit hyvinvointiin.

Nojoo, päivä kerrallaan mennään. Osalle keskenmeno on varmasti helpompi käsitellä, mutta mä koen että mulla varsinainen surutyö on vielä edessä. Toivon paranevani tästä tapporäkätaudista pian että pääsen lenkille ja uimaan. Tästäkin tulee vaan entistä masentavampi fiilis kun makaa kotona herkkuja syömässä..
Click to expand...

Kuulostaa todella tutulle tuo kertomuksesi suorittamisesta. Toisinaan meille tulee elämässä opit kantapään kautta, itselleni tullut monestikin ja juuri sellaisella tavalla, mitä en olisi ikinä toivonut tapahtuvaksi. Keskenmenoissa on se hyvin ikävä puoli, että ympäristö ei aina ymmärrä asiaa sitten millään ja sehän on varmasti omiaan ruokkimaan omaa syyllisyyttä ja häpeän tunteita, ikään kuin odotetaan, että ihminen jaksaa painaa eteenpäin aivan kuin mitään ei olisi käynytkään, koska se oli vain keskenmeno. Tämä on kuitenkin väärin tapa suhtautua tilanteeseen, oikeasti km. koskettaa koko naiseutta ja ihmisyyttä todella syvältä sekä siihen liittyy niin paljon sanatonta henkistä kipua, että on usein mahdotonta jatkaa elämää, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, eikä pidäkään.
Olen sanonut tämän aiemminkin, mutta sosiaalityöntekijäksi opiskellessani, olen oppinut näkemään sen, että meillä on taustoista riippumatta samat surut, ikävät ja kivut. Matka pöydän toiselle puolen on hipaisu vain, meistä kuka tahansa voi kohdata nämä samat kokemukset yhtä kipeästi ja väsyä kantamuksiinsa. Pidetään siis itsestä ja toisistamme huolta, kun elämä näyttää nurjaa puolta :Heartred
 
Ja kevennyksenä, hitto mä kyllä nauran ittelleni jos/kun menkat alkaa :laughing014:laughing001
 

Liitteet

  • 1AFFD660-667B-44F0-8BA2-4AC2D77A6DB4.jpeg
    1AFFD660-667B-44F0-8BA2-4AC2D77A6DB4.jpeg
    28.7 KB · Katsottu: 157
Zarar_, viisaita sanoja! Ja hauska sattuma, opiskelen parhaillaan sosiaalityötä avoimessa (kandia vaille valmiina) ja työskentelen vs. sosiaalityöntekijänä. :grin palaan sosiaaliohjaajan pestiini kesäkuussa, kun minulle ei myönnetty lisää työvapaata. Näistä opinnoista on saanut kyllä niin paljon eväitä paitsi työntekoon, myös koko elämänkatsomukseen.
 
En nyt millään osaa kommentoida juuri mitään, mutta luin ja olen hengessä mukana teille kaikille!:Heartred

smoothie. sanoi:
Entä Aida* oireita, testiä?
Click to expand...

Kiitos kysymästä! En tiedä lasketaanko sitä oireeksi, että ei ole yhtään kutkuttanut testata vielä.:hilarious: Jotain nippailuja tuntui jossain välissä, ehkä eilen. Vähän valkkaria. Rinnat ei ole kipeät, mikä on nyt viimeaikoina ollut pms oire, mutta esikoisen raskaudessa raskausoire.:bored: Eipä nämä nyt oikein kerro mitään, varsinkin kun oli ensimmäinen kerta letroilla niin en tiedä miten ne vaikuttaa kiertoon.
Tyyneys voisi hyvinkin olla raskausoire, mutta se voi olla myös sellaista "niin kauan kunnes toisin todistetaan voisin olla raskaana tai sitten en". Ei tarvitse siis kohdata ivf-jonoon joutumista/pääsemistä.
 
tiinao_O sanoi:
Zarar_, viisaita sanoja! Ja hauska sattuma, opiskelen parhaillaan sosiaalityötä avoimessa (kandia vaille valmiina) ja työskentelen vs. sosiaalityöntekijänä. :grin palaan sosiaaliohjaajan pestiini kesäkuussa, kun minulle ei myönnetty lisää työvapaata. Näistä opinnoista on saanut kyllä niin paljon eväitä paitsi työntekoon, myös koko elämänkatsomukseen.
Click to expand...

Ompa aika hauska kyllä! :hilarious:
Mä olen aiemmin työskennellyt hoitoalalla ja nyt jatkoin sitten sosiaalipuolen opintoja, joskin varmaan opetuskelpoisuuden hankin tähän samaan, mut en kiirehdi nyt näiden suhteen, kun muutenkin elämä ollut ihan hunningolla töiden ja opintojen kanssa :grin
Mutta elämää oppii katsomaan kyllä, mitä kiperämmissä tilanteissa sitten lopulta seisookaan :)
 
Mahtava juttu Sammie :smiley-bounce016

Mä oon sitä mieltä, että jonkulaiset tunnetaidot/sosiaalisen kanssakäymisen taidot pitäisi ottaa pakolliseksi aineeksi peruskouluun. Että opittais kaikki vähän empatiaa toisia kohtaan, mutta ennenkaikkea myös hyväksymään itsemme paremmin. Teen tänä vuonna kasvatustieteen aineopintoja ja voihan vitalis miten paljon se on antanut myös itselle :cat:

(Toki just nyt joku muu vois tulla tekemään näitä mun opintoja, iso gradun väli-dl maanantai-iltana ja täällä minä luonnollisesti roikun foorumilla :shy:)
 
Samaa mieltä tunnetaitojen opettelusta! Valmistuin sosionomiksi 2012 ja silloin ajattelin, etten ikinä lähde opiskelemaan sosiaalityötä. No, olin tehnyt alle vuoden töitä jälkihuollossa (täysi-ikäistyneet lastensuojelun asiakkaat, siis sellaiset jotka olleet vähintään puoli vuotta sijoitettuna) sosiaaliohjaajana ja kuullut nuorten kauhutarinoita siitä miten kamalia sosiaalityöntekijöitä niillä on ollut. Sitten päätin että ei hemmetti, tota työtä on pakko tehdä jollain muulla tavoin ja lähdin opiskelemaan :hilarious: enkä kadu yhtään. Tosin mun heikkous on se, että erityisherkkyyden takia imen asiakkaiden tunteet ja tilanteet itseeni enkä vielä ihan täysin osaa suojata itseäni kuormittumiselta. Siinä onkin opeteltavaa.

Okei meni vähän off-topic. Sosiaaliala on mulle sydäntä niin lähellä. :angelic:
 
Tuli tosta sosiaalialasta mieleen, että itse työskentelen myöskin paljon ongelmanuorten kanssa. Monesti jaksaa ihmetyttää, että missä, milloin ja mitä on mennyt vikaan, että jotkut heistä ovat täysin ihmishirviöitä, jotka eivät kunnioita ketään eikä mitään. :bored: Surullista kyllä..
 
Mä oon koittanut peruskoulussa opettaa oppilaille tunnetaitoja ja sosiaalisuutta oman työn sisällä. Monille on vaikeaa hyväksyä oma itsensäkin ja monilla on heikko itsetunto. Ja sitten puhutaan toisille, miten sattuu. Yritän näyttää, että on ihan okei erehtyä ja ettei aikuisetkaan ole täydellisiä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top