TiinuLiinu
Puuhakas puhuja
Kyllä teille vielä vauva tuleeMinä "tiesin", että keskenmennyt oli tyttö. Nyt on jotenkin hassua, kun seuraavasta ei tiedä... Kun vain sen vauvan syliin saakka saisi. En voi kuvitella sitä rakkauden tunnetta, kun se oli niin suuri jo muutamassa viikossa...
Ja teillekin
Mulla esikoisen aikaan vahva olo että olis tyttö, ja oon aina ajatellut että saan ensin tytön ja sit pojan. Mut rakenneultrassa sainkin sitten yllättyä :D poikahan sielä köllötteli. Sillon tosin oli vaan se ajatus, mikä oli lapsesta asti mulla ollu, mut ei sellasta tunnetta. Ei ollu tunnetta/aavistusta, ainoastaan se ajatus :D
Mutta sillonkin anoppi tiesi. Se oli ostanut jo ennen rakenneultraa pojan vaatteita, jotka antoi loppuraskaudessa, ei halunnut tietää sukupuolta ennen syntymää, joten ei paljastettu monelle. Mutta hän tiesi sen jostain :D on täs jo 5 vuoden ajan puhunut välillä että koskas on sen tytön aika ja pikkusiskon
Mutta se rakkaus vauvaa kohtaan on ihan käsittämätöntä. Mä en saanut esikoisessa sitä raskauden aikana, siis totta kai oli joku sellanen tunne, mut ei sellasta palavaa rakkautta. Mut kyllä se sitten syttyi heti kun lapsi oli syntynyt, oli aika outo tunne, ku se jysähti niin päälle että taisin olla heti synnytyksen jälkeen kysymysmerkin näköinen ku lapsi oli sylissä :D vähän semmonen että mitäs nyt tai oho.
Mut seuraavaa varmaan odottaa ihan eri tunteella. Tosin tää edellinen keskenmennyt raskaus teki mulle kauhean ahdistuneen olon. Olisko ollut vaan sisäistä suojelua pettymykseltä.
:)
nää on siis 25 herkkyydella sofit. Eli ei ees herkimpiä. Ennen ei oo jääny värikertymiä, ainakaa itsellä.

