Sepä se, kun itselle tuli ajatus siitä, että miten ihmeessä pystyn jatkaa suhteessa normaalisti sen jälkeen. Varsinkin kun mies painotti sitä, että lasten saaminen ei ole hänen ykkös prioriteettinsa.
Raskaaksi 2019
- Ketjun aloittaja Äiti1977
- Aloituspäivämäärä
Sepä se, kun itselle tuli ajatus siitä, että miten ihmeessä pystyn jatkaa suhteessa normaalisti sen jälkeen. Varsinkin kun mies painotti sitä, että lasten saaminen ei ole hänen ykkös prioriteettinsa.
Helena80
Keskustelun kolmiottelija
No jos on oikeesti noin eikä voi olla varma, muuttaako mieltään, niin sitten on mietittävä yhdessä, miten on järkevää edetä. Mäkään en tiennyt, oliko miehen joskus ei koskaan vai oikeesti joskus. Otin riskin jäädä odottamaan, kun en uskaltanut lähteä. Hän vain tuntui siltä oikealta.
Voi ei koirankorva, toi on tosi ikävä tilanne. Varsinkin sun kokeminen keskenmenojen jälkeen, mikä on muutenkin ihan tarpeeksi rankkaa 
Toivottavasti mies muuttaa vielä mielensä. Pystyttekö kuitenkin puhumaan asiasta rakentavasti vai onko tuo hänen ehdoton kantansa?
Ite oon tällä hetkellä Bulgariassa työmatkalla. Lentopelkoselle välilaskut oli ihan kamalia ja toisella kerralla oli vielä semmonen pienempi kone ja paljon turbulenssia. Olin ihan varma, että nyt tuli noutaja
Unohdin tietty kuumemittarin kotiin, joten en oo päässy lämpöjä mittaamaan. Nyt menossa dpo 13. Menkkojen pitäisi alkaa sunnuntaina. Ei oo kyllä mitään raskausoloja, joten eiköhän ne menkat sieltä tule 
Toivottavasti mies muuttaa vielä mielensä. Pystyttekö kuitenkin puhumaan asiasta rakentavasti vai onko tuo hänen ehdoton kantansa?Ite oon tällä hetkellä Bulgariassa työmatkalla. Lentopelkoselle välilaskut oli ihan kamalia ja toisella kerralla oli vielä semmonen pienempi kone ja paljon turbulenssia. Olin ihan varma, että nyt tuli noutaja
Unohdin tietty kuumemittarin kotiin, joten en oo päässy lämpöjä mittaamaan. Nyt menossa dpo 13. Menkkojen pitäisi alkaa sunnuntaina. Ei oo kyllä mitään raskausoloja, joten eiköhän ne menkat sieltä tule
Helena80
Keskustelun kolmiottelija
Voi ei koirankorva, toi on tosi ikävä tilanne. Varsinkin sun kokeminen keskenmenojen jälkeen, mikä on muutenkin ihan tarpeeksi rankkaa
Ite oon tällä hetkellä Bulgariassa työmatkalla. Lentopelkoselle välilaskut oli ihan kamalia ja toisella kerralla oli vielä semmonen pienempi kone ja paljon turbulenssia. Olin ihan varma, että nyt tuli noutaja
Mä kans jännitän tai vähä pelkään lentämistä. Kaikkein paras oli, kun lähdin leirikouluun ysien kans Riikaan lentämällä pari vuotta sitten ja yks ysin poika joutu mun viereen eikä ollut ikinä lentänyt. Mä yritin olla coolina, et ei tässä mitään, ettei hän hermostuisi, kun selkeästi jännitti
Auttakaaha! Täällä edelleen niitä menkkoja odotellaan nyt siis menossa kp44.. Tiistaina tein testin ja negaa oli edelleen.. Missä vaiheessa kannattaa /pitää alkaa soittelee neuvolaan /lääkäriin? Vai odottelenko edelleen?
Huono olo ollujo pitkään ja nyt on kaveriks tullu vielä pääkipua
Huono olo ollujo pitkään ja nyt on kaveriks tullu vielä pääkipua
Helena80
Keskustelun kolmiottelija
Kuinka pitkät kierrot sulla yleensä on?
Voi miten kurjia uutisia niin monella 
Koirankorva, toivottavasti saatte asian selvitettyä hyvässä hengessä! Kuulostaa kyllä ehkä siltä mitä pari muutakin on sanonut, että olisi miehen tapa käsitellä keskenmenoja - ei halua kohdata juuri nyt enempää surua? Olette saaneet niin lyhyessä ajassa nuo keskenmenot. Tosi kurja tapa hänellä kuitenkin ilmaista asia, jos näin on.
Helena, toivottavasti on jostain harmittomasta vuodosta kyse! Oireet kun sulla tosiaankin kuulostaa tosi lupaavilta
Larppalei, voisit ehkä yrittää saada myös lähetettä raskaustestiin verikokeen avulla? Perustuen noihin oireisiin mitä sulla on. Ainakin jotain sitten tehtäis. Mulla ainakin on kunnalliselta huonoja kokemuksia siitä etteivät juuri kiertojen heittelyjä jaksa hoitaa.
Monette, tsemppiä piinailuun! Ikävästi teillä nyt meni ajoituksen kanssa, toivottavasti siellä joku sitkeä simppa nyt vielä olisi.
Koirankorva, toivottavasti saatte asian selvitettyä hyvässä hengessä! Kuulostaa kyllä ehkä siltä mitä pari muutakin on sanonut, että olisi miehen tapa käsitellä keskenmenoja - ei halua kohdata juuri nyt enempää surua? Olette saaneet niin lyhyessä ajassa nuo keskenmenot. Tosi kurja tapa hänellä kuitenkin ilmaista asia, jos näin on.
Helena, toivottavasti on jostain harmittomasta vuodosta kyse! Oireet kun sulla tosiaankin kuulostaa tosi lupaavilta
Larppalei, voisit ehkä yrittää saada myös lähetettä raskaustestiin verikokeen avulla? Perustuen noihin oireisiin mitä sulla on. Ainakin jotain sitten tehtäis. Mulla ainakin on kunnalliselta huonoja kokemuksia siitä etteivät juuri kiertojen heittelyjä jaksa hoitaa.
Monette, tsemppiä piinailuun! Ikävästi teillä nyt meni ajoituksen kanssa, toivottavasti siellä joku sitkeä simppa nyt vielä olisi.
Mä en jotenkin usko, että käsittelee surua. Miehellä on ollut ennemmin ajatus koko asiasta, että hänelle ei ole niin väliä, tuleeko lapsia vai ei. Toki sanoi eilen jotain, mikä vähän yllätti ja sai ajattelemaan josko sittenki osittainen syy on pelko siitä että raskaudet ei onnistu. Sanoi jossakin välissä, että eipä sitä lasta hänen kanssaan nähtävästi niin helposti tule ja otti esille myös senkin, että jos joutuisi johonkin tutkimuksiin ja hoitoihin, olisi se liian rankkaa. Mutta sen jälkeen perusteli vain taloudellisilla syillä. Sanoi että ei nykyiseen asuntoon halua vauvaa ja kovasti oli stressaantunut rahanmenosta.
Mies on ok tuloinen, jopa hyväpalkkainen ja minä keskituloinen. Haaveena omakotitalon rakentaminen. Mies sitten sanoi, että mun rahat ei tuu riittämään omakotitaloa, autoa ja lasta ja että hän haluaisi päästä matkustamaankin joskus ja nytkään tahdo siihen raha riittää. Mies on kovin sellainen, että ei halua elää tiukilla tai joutua miettimään ja suunnittelemaan. Haluaa kaikin puolin vain mukavan elämän. Ja mulle taas loppujen lopuks on ihan sama missä asutaan ja joutuuko enemmän miettimään rahanmenoa, kunhan mulla on perhe.
Joo anteeksi tästä omanapailusta
Täytyy nyt antaa tilanteen rauhottua ja katsoa mitä tapahtuu. On vaan niin tyhjä olo
Mies on ok tuloinen, jopa hyväpalkkainen ja minä keskituloinen. Haaveena omakotitalon rakentaminen. Mies sitten sanoi, että mun rahat ei tuu riittämään omakotitaloa, autoa ja lasta ja että hän haluaisi päästä matkustamaankin joskus ja nytkään tahdo siihen raha riittää. Mies on kovin sellainen, että ei halua elää tiukilla tai joutua miettimään ja suunnittelemaan. Haluaa kaikin puolin vain mukavan elämän. Ja mulle taas loppujen lopuks on ihan sama missä asutaan ja joutuuko enemmän miettimään rahanmenoa, kunhan mulla on perhe.
Joo anteeksi tästä omanapailusta
Täytyy nyt antaa tilanteen rauhottua ja katsoa mitä tapahtuu. On vaan niin tyhjä olo
Inseminaatio tehty, dpo0/kp16.
Kaksi follia paikoillaan, toinen 16mm ja johtofolli 20mm, limis 11mm. Labrasta kävivät rauhoittelemassa että ihan hyvä näyte oli. Hieman nosti fiilistä, mutta olen innostumatta liikaa
Sillä kai tämä tuntuu niin rankalle, kun tänä vuonna tässä kuussa tulee kolme vuotta siitä, kun on yritetty saada lasta yhtäjaksoisesti, että pitikin tämän tulla tietoisuuteen.
Hormonaalinen ehkäisy jätettiin pois kylläkin jo 2011 ja pieniä jaksoja, 3-6 kk, yritettiin aina tilanteen mukaan, mutta noista jaksoista en sattunut raskautumaan vuoteen 2016 mennessä, jolloin todellinen yritys sitten aloitettiin. Tuossa vaiheessa ei osattu ajatella, että meillä saattaa olla ongelma asian suhteen.
Kun ajattelen tätä olen todella surullinen, nyt on ikäänkuin lapsettomuuden kolmas vuosipäivä
Aamulla puhuttiin ennen kuin mies meni labraan, että mitä hyviä puolia tässä olisi, mikäli ei tälläkään kertaa onnistuta.
Mies listasi että saadaan olla kesä vapaasti ja minä ajattelin, että jos saan sinne syksyyn terveydentilani parempaan kuntoon, ruoansulatusta ja rauta-arvot parantumaan.
Hieman väkinäiselle tuo kuitenkin tuntui kun tunne on milloin turhautunut, epätoivoinen, vihainen ja/tai surullinen. Kai se on eräänlainen itsesuojelumekanismi varautua jo pettymykseen, vaikka käynti antoikin paremman toivon kuin osasin odottaa.
Nyt varmistella vielä kotona parina päivänä.
Testaan tästä parin viikon päästä, kun on määrä Terolutit lopettaa.
Nyt aion pitää pienen tauon täältä.
Hirmuisesti tsemppiä jokaiselle!
Kaksi follia paikoillaan, toinen 16mm ja johtofolli 20mm, limis 11mm. Labrasta kävivät rauhoittelemassa että ihan hyvä näyte oli. Hieman nosti fiilistä, mutta olen innostumatta liikaa
Sillä kai tämä tuntuu niin rankalle, kun tänä vuonna tässä kuussa tulee kolme vuotta siitä, kun on yritetty saada lasta yhtäjaksoisesti
, että pitikin tämän tulla tietoisuuteen.Hormonaalinen ehkäisy jätettiin pois kylläkin jo 2011 ja pieniä jaksoja, 3-6 kk, yritettiin aina tilanteen mukaan, mutta noista jaksoista en sattunut raskautumaan vuoteen 2016 mennessä, jolloin todellinen yritys sitten aloitettiin. Tuossa vaiheessa ei osattu ajatella, että meillä saattaa olla ongelma asian suhteen.
Kun ajattelen tätä olen todella surullinen, nyt on ikäänkuin lapsettomuuden kolmas vuosipäivä
Aamulla puhuttiin ennen kuin mies meni labraan, että mitä hyviä puolia tässä olisi, mikäli ei tälläkään kertaa onnistuta.
Mies listasi että saadaan olla kesä vapaasti ja minä ajattelin, että jos saan sinne syksyyn terveydentilani parempaan kuntoon, ruoansulatusta ja rauta-arvot parantumaan.
Hieman väkinäiselle tuo kuitenkin tuntui kun tunne on milloin turhautunut, epätoivoinen, vihainen ja/tai surullinen. Kai se on eräänlainen itsesuojelumekanismi varautua jo pettymykseen, vaikka käynti antoikin paremman toivon kuin osasin odottaa.
Nyt varmistella vielä kotona parina päivänä.
Testaan tästä parin viikon päästä, kun on määrä Terolutit lopettaa.
Nyt aion pitää pienen tauon täältä.
Hirmuisesti tsemppiä jokaiselle!
Inseminaatio tehty, dpo0/kp16.
Kaksi follia paikoillaan, toinen 16mm ja johtofolli 20mm, limis 11mm. Labrasta kävivät rauhoittelemassa että ihan hyvä näyte oli. Hieman nosti fiilistä, mutta olen innostumatta liikaa
Sillä kai tämä tuntuu niin rankalle, kun tänä vuonna tässä kuussa tulee kolme vuotta siitä, kun on yritetty saada lasta yhtäjaksoisesti
Hormonaalinen ehkäisy jätettiin pois kylläkin jo 2011 ja pieniä jaksoja, 3-6 kk, yritettiin aina tilanteen mukaan, mutta noista jaksoista en sattunut raskautumaan vuoteen 2016 mennessä, jolloin todellinen yritys sitten aloitettiin. Tuossa vaiheessa ei osattu ajatella, että meillä saattaa olla ongelma asian suhteen.
Kun ajattelen tätä olen todella surullinen, nyt on ikäänkuin lapsettomuuden kolmas vuosipäivä
Aamulla puhuttiin ennen kuin mies meni labraan, että mitä hyviä puolia tässä olisi, mikäli ei tälläkään kertaa onnistuta.
Mies listasi että saadaan olla kesä vapaasti ja minä ajattelin, että jos saan sinne syksyyn terveydentilani parempaan kuntoon, ruoansulatusta ja rauta-arvot parantumaan.
Hieman väkinäiselle tuo kuitenkin tuntui kun tunne on milloin turhautunut, epätoivoinen, vihainen ja/tai surullinen. Kai se on eräänlainen itsesuojelumekanismi varautua jo pettymykseen, vaikka käynti antoikin paremman toivon kuin osasin odottaa.
Nyt varmistella vielä kotona parina päivänä.
Testaan tästä parin viikon päästä, kun on määrä Terolutit lopettaa.
Nyt aion pitää pienen tauon täältä.
Hirmuisesti tsemppiä jokaiselle!
Toivotaan teille totisesti plussaa
Koirankorva, voimia hankalaan tilanteeseen. 
Olin myös valmis lastenhankintaan ennen miestä, mutta halusin raskauden olevan kuitenkin yhteinen toive. Mies vetosi siihen, että haluaa olla naimisiin ensin, joten mun oli helppo asettaa takaraja yrityksen aloitukselle. Mentiin kihloihin 1,5v seurustelun jälkeen ja laitoin miehen hetipian päättämään hääpäivän, joka oli reilun kahden vuoden päästä. Kuukausi häiden jälkeen sitten aloitettiin yritys. Ensin mies ei ollut täysillä mukana, mutta tajusi juonen kun muutama tulokseton kierto oli takana.
Olin myös valmis lastenhankintaan ennen miestä, mutta halusin raskauden olevan kuitenkin yhteinen toive. Mies vetosi siihen, että haluaa olla naimisiin ensin, joten mun oli helppo asettaa takaraja yrityksen aloitukselle. Mentiin kihloihin 1,5v seurustelun jälkeen ja laitoin miehen hetipian päättämään hääpäivän, joka oli reilun kahden vuoden päästä. Kuukausi häiden jälkeen sitten aloitettiin yritys. Ensin mies ei ollut täysillä mukana, mutta tajusi juonen kun muutama tulokseton kierto oli takana.
Kiitos 
, ihana saada teiltä kannustuksia 
Kai olen sitten niiden tarpeessa.
Tsemppiä teille!
Me ei olla muuten kerrottu kenellekään että ollaan hoidoissa, yhdelle ystävälle olen vain kertonut että yritys on ollut päällä ja että tutkimuksissa kävin, yksi yhteinen kaveripariskunta tietää varsinaisesti, että on yritetty pitkään. Lomareissulla avauduin jollekin silloin vielä tuntemattomalle, nykyisin facebook-kaverille, mutta hän ei ole vielä kysellyt kuulumisia, toisin kun minä kysyin heti reissun jälkeen.
, ihana saada teiltä kannustuksia Kai olen sitten niiden tarpeessa.
Tsemppiä teille!
Me ei olla muuten kerrottu kenellekään että ollaan hoidoissa, yhdelle ystävälle olen vain kertonut että yritys on ollut päällä ja että tutkimuksissa kävin, yksi yhteinen kaveripariskunta tietää varsinaisesti, että on yritetty pitkään. Lomareissulla avauduin jollekin silloin vielä tuntemattomalle, nykyisin facebook-kaverille, mutta hän ei ole vielä kysellyt kuulumisia, toisin kun minä kysyin heti reissun jälkeen.
Tepsu19
Puuhakas puhuja
Koirankorva jaksamia ihan hirveesti, vanha klisee on se aika annat hetken ennenkun mietit kytkimen nostamista.
Meijän yhteinen matka alku noin 14 vuotta sitten silloin mies sano ettei haluu koskaa lasta, oma mielipide oli ehkä joskus ei välttis nyt ja jäin kuintenkin. Siinä meni noin 10 vuotta eteenpäin (oli 30 silloin) niin ruvettiin vähän heittelee vitsiä asiasta ja siis siitäkin meni siis vielä 3 vuotta ennenkun yritys alotettiin. Ja jo se että sai miehen ymmärtämään että alotuksesta helposti 1.5 vuotta ennenkun meitä on kolme, hän vaan halus "järjestää" työkuvioita ja kaikki olis pitänny olla jotenki valmista ennenkun alotetaan, hän siis ajaa rekkaa ja on sen myötä paljon pois kotoolta ja haluaa vaihtaa ajoa että vois olla enemmän kotona mutta toivottua työtä ei noin vaan oo tarjolla. Ehkä tässäkin on se lopussa kiitos seisoo klisee tai hyvää kannattaa odottaa
Meijän yhteinen matka alku noin 14 vuotta sitten silloin mies sano ettei haluu koskaa lasta, oma mielipide oli ehkä joskus ei välttis nyt ja jäin kuintenkin. Siinä meni noin 10 vuotta eteenpäin (oli 30 silloin) niin ruvettiin vähän heittelee vitsiä asiasta ja siis siitäkin meni siis vielä 3 vuotta ennenkun yritys alotettiin. Ja jo se että sai miehen ymmärtämään että alotuksesta helposti 1.5 vuotta ennenkun meitä on kolme, hän vaan halus "järjestää" työkuvioita ja kaikki olis pitänny olla jotenki valmista ennenkun alotetaan, hän siis ajaa rekkaa ja on sen myötä paljon pois kotoolta ja haluaa vaihtaa ajoa että vois olla enemmän kotona mutta toivottua työtä ei noin vaan oo tarjolla. Ehkä tässäkin on se lopussa kiitos seisoo klisee tai hyvää kannattaa odottaa
Voi onpas nyt jännät ajat monella tsemppejä!
Mulla ihmeen niukka nyt kp2.. Mistähän viasta tämmönen vois johtua? Tulee niukasti verta mutta se on ruskeaa. Ei kirkkaanpunaista. Mietin jo et jos sittenkin huomenna alottais letrot...
tsemppejä!Mulla ihmeen niukka nyt kp2.. Mistähän viasta tämmönen vois johtua? Tulee niukasti verta mutta se on ruskeaa. Ei kirkkaanpunaista. Mietin jo et jos sittenkin huomenna alottais letrot...