Pysyikö teillä tuo pidättäytymisaika tuona 2-3 päivänä?
Raskaaksi 2019
- Ketjun aloittaja Äiti1977
- Aloituspäivämäärä
Juu pysyi.
Mies tekikin yllättävän tempun. Sanoi eilen, että ei haluakkaan lasta, ei ainakaan pariin vuoteen ja paras olisi n. viiden vuoden kuluttua. Kertoi, että on ymmärtänyt, että ei pysty saavuttamaan niitä asioita mitä haluaa saavuttaa jos nyt lapsi tulisi. Ekaan kertaan ikinä meillä tulevaisuuden prioriteetit törmää ja kovaa.
Mä en pysty odottamaan, en varsinkaan tietoisesti. Ei se ole reilua, että ensin sen kaiken piti tapahtua. Tulin raskaaks, menetin sen, tulin uudestaan raskaaks ja menetin ja nyt sitten sanotaan että joo lopetetaan tähän.
Mä oon aivan rikki, en tiiä miten jatkan tästä eteenpäin. En pystyny aamulla katsoa edes miestä päin.
Ja joo joo, ehkä hän muuttaa mielensä kun on ajatellut taas asiaa jne, mutta olo on karmea. Pelkään, että tämä asia johtaa vielä eroon, nimittäin tiedän kyynistyväni jos nyt yritys lopetetaan.
Toki tässäkin kuussa on pieni mahdollisuus, koska seksiä oli sunnuntaina ja tänään ois ovis. Ellei se nyt siirry nukkumattoman yön jälkeen.
Äh, purkauduin vaan.
Mä en pysty odottamaan, en varsinkaan tietoisesti. Ei se ole reilua, että ensin sen kaiken piti tapahtua. Tulin raskaaks, menetin sen, tulin uudestaan raskaaks ja menetin ja nyt sitten sanotaan että joo lopetetaan tähän.
Mä oon aivan rikki, en tiiä miten jatkan tästä eteenpäin. En pystyny aamulla katsoa edes miestä päin.
Ja joo joo, ehkä hän muuttaa mielensä kun on ajatellut taas asiaa jne, mutta olo on karmea. Pelkään, että tämä asia johtaa vielä eroon, nimittäin tiedän kyynistyväni jos nyt yritys lopetetaan.
Toki tässäkin kuussa on pieni mahdollisuus, koska seksiä oli sunnuntaina ja tänään ois ovis. Ellei se nyt siirry nukkumattoman yön jälkeen.
Äh, purkauduin vaan.
Voi ei, uskon että olo on hirveä! Matto vedetty alta. Kauanko ootte ollu yhdessä, kuinka vanhoja ootte? Jos jaksat puhua asiasta vielä. Oisko toi miehen tapa käsitellä surua keskenmenoista? Pystytkö vaikka kesän olla yrittämättä lasta, jos se riittäisi hänelle? Ehkä hän stressaa enemmän kuin kertonut. Tai ehkei ole vielä tosiaan valmis, kuukausiin tai vuosiin. Voimia
Itse olen välillä kans pelänny et mitä jos erotaankin yhtäkkiä tmv... Miehillä ei samanlaista paloa ja ymmärrystä jos lapsen saaminen onkin vaikeaa.
Voi ei, uskon että olo on hirveä! Matto vedetty alta. Kauanko ootte ollu yhdessä, kuinka vanhoja ootte? Jos jaksat puhua asiasta vielä. Oisko toi miehen tapa käsitellä surua keskenmenoista? Pystytkö vaikka kesän olla yrittämättä lasta, jos se riittäisi hänelle? Ehkä hän stressaa enemmän kuin kertonut. Tai ehkei ole vielä tosiaan valmis, kuukausiin tai vuosiin. Voimia
Reilut 4 vuotta ollaan oltu ja ollaan toki nuoria, että sinällään ei ole "kiire" niinkuin mies sanoi. Minä 25 ja mies 26. Mä vaan en jaksa odottaa vuosia. Nytkin keskenmenojen jälkeen surusta on selvinnyt sillä, että elää viikko ja välillä päivä kerrallaan kierron mukaan
Helena80
Keskustelun kolmiottelija
Tsemppiä, Koirankorva Mä ymmärrän sua. Mulle iski vauvakuume 22 -vuotiaana, mutta mies sanoi, että sitten joskus. Me ei siis yritetty ennen kuin täytin 27 ja vasta syksyllä hän suostui. Ihan hirveetä odotella yli viis vuotta 
Varmasti susta tuntuu kurjalta, kun ootte jo yrittäny ja on menny kesken ja sitten toinen sanoo noin. Nyt voi olla hyvä antaa asian olla hetki ja sitten keskustella kunnolla auki. Sen jälkeen pystyy tekemään jonkin päätöksen. Mä taisin olla vähän liian radikaali omaan persoonaani nähden, kun ilmoitin takarajan, et jos ei ekaa lasta saa, kun olen viimeistään 30v, niin lähden
Hyvä uhkailla, kun ei ollut mitään käsitystä, tuleeko lapsia edes 
Mut onneks jäin odottamaan, vaikka se vaikeaa olikin 
Mä ymmärrän sua. Mulle iski vauvakuume 22 -vuotiaana, mutta mies sanoi, että sitten joskus. Me ei siis yritetty ennen kuin täytin 27 ja vasta syksyllä hän suostui. Ihan hirveetä odotella yli viis vuotta Varmasti susta tuntuu kurjalta, kun ootte jo yrittäny ja on menny kesken ja sitten toinen sanoo noin. Nyt voi olla hyvä antaa asian olla hetki ja sitten keskustella kunnolla auki. Sen jälkeen pystyy tekemään jonkin päätöksen. Mä taisin olla vähän liian radikaali omaan persoonaani nähden, kun ilmoitin takarajan, et jos ei ekaa lasta saa, kun olen viimeistään 30v, niin lähden
Hyvä uhkailla, kun ei ollut mitään käsitystä, tuleeko lapsia edes Mut onneks jäin odottamaan, vaikka se vaikeaa olikin
Helena80
Keskustelun kolmiottelija
Ää, mä taidan joutua pettymään 
Testi nega ja sen jälkeen jäikin punaista paperiin 
Mut oireita en kuvitellu. Alavatsaa oikeasti nipisteli ja vihloi ja huono olo vaivaa taas 
Olin ihan varma, et nyt on tärpännyt :arghh: Voi tätä pettymystä 
Kp30/28-32 olisi ollut nyt ilman menkkoja..
Testi nega ja sen jälkeen jäikin punaista paperiin Mut oireita en kuvitellu. Alavatsaa oikeasti nipisteli ja vihloi ja huono olo vaivaa taas Olin ihan varma, et nyt on tärpännyt :arghh: Voi tätä pettymystä Kp30/28-32 olisi ollut nyt ilman menkkoja..
Voi ei koirankorva jospa saisitte vielä puhuttua asiasta? Kyllä yhtäkkinen vuosien odotus kuulostaa aika kohtuuttomalta, varsinkin kun kaksi ikävästi päättynyttä raskautta takana jospa tosiaan on hänen tapa surra?
Meilläkin riideltiin eilen. Tai minä riitelin ja mies kuunteli. Hän oli sitä mieltä, että pitäis hänen päästä kesälomallaan pariksi viikoksi kalalle. Minä olin vähän toista mieltä. Noin yleisestiottaen suhtaudun myötämielisesti harrastuksiin, kavereiden kanssa oleiluun tai vaikkapa vkloppureissuihin. Mut nyt kyllä keitti ihan yli, että noilla poissaolotunneilla kehtasi edes ajatella asiaa. Veetutti niin paljon, että tulipa siinä sanottua, että jos ei pysty antamaan perheelleen aikaa, sillon kun lapset on pieniä (koska ovat vain hetken), niin enköhän löydä jonkun toisen jota kiinnostaa enemmän. Hölmöä ja eirakentavaa, tiedän. Ihan hyvä että ovis+ ei oo tänään:))
jospa saisitte vielä puhuttua asiasta? Kyllä yhtäkkinen vuosien odotus kuulostaa aika kohtuuttomalta, varsinkin kun kaksi ikävästi päättynyttä raskautta takana jospa tosiaan on hänen tapa surra?Meilläkin riideltiin eilen. Tai minä riitelin ja mies kuunteli. Hän oli sitä mieltä, että pitäis hänen päästä kesälomallaan pariksi viikoksi kalalle. Minä olin vähän toista mieltä. Noin yleisestiottaen suhtaudun myötämielisesti harrastuksiin, kavereiden kanssa oleiluun tai vaikkapa vkloppureissuihin. Mut nyt kyllä keitti ihan yli, että noilla poissaolotunneilla kehtasi edes ajatella asiaa. Veetutti niin paljon, että tulipa siinä sanottua, että jos ei pysty antamaan perheelleen aikaa, sillon kun lapset on pieniä (koska ovat vain hetken), niin enköhän löydä jonkun toisen jota kiinnostaa enemmän. Hölmöä ja eirakentavaa, tiedän. Ihan hyvä että ovis+ ei oo tänään:))