Raskaaksi 2019

Heissan kaikille - täältäkin myöhäiset äitienpäivä onnittelut kaikille äideille ja äidiksi tahtoville! :happy:
Kiitos vielä myötäelostakin aiempiin ajatuksiin :Heartred

Mä oon aika täydellisesti keskittynyt muuhun elämään. Ollaan oltu meidän äidillä kylässä viikonloppu ja sain äitini kanssa sovittua kahnaamiseni ja keskenmenoon liittyvät ajatukset niin, että sitten päästiin yhteisymmärrykseen, vaikken ihan varma olekaan ymmärsikö hän suruni voimakkuutta, mutta enhän mä sitä oikein itsekään aina ymmärrä. Pääasia, että ajatukset purettiin kasvokkain ja asiat käytiin läpi niin, että ei jäänyt mitään hampaankoloon, vaikken vieläkään ymmärrä täysin äitini tammikuista reaktiota.

Me vietettiin viikonloppu siis maaseudulla, täällä on vain peltoja, järviä ja metsää :)
Siirryttiin miehen kotipaikkaan sen töiden ajaksi ja täällä kelpaa köllötellä :angelic:
Lauantaina käytiin museoalueella ja kosken kuohuja katselemassa. Uskaltauduin myös pelailemaan sulkapalloa miehen kanssa ja sitä tehtiinkin aina pari tuntia päivässä. Pitkään aikaan ei ole tuntunut niin hyvältä, kuin nyt tuntui. Toki mulla on mm. Nivelkipuja jonkun verran, mutta kutina ja ihottuma alkoi laantua eikä turvotuksiakaan ole nyt juurikaan ollut.

Mulla ollut tosi suuria vaikeuksia rentoutua kaupungissa, mutta nyt kun ollaan tehty kaikenlaista hommaa ulkosalla täällä maalla ja sisällä puuhailtu, saunottu ja syöty niin on ollut helpompi rauhoittua. Mielellä on kyllä aivan valtava vaikutus koko kehoon ja kipuihin.:wideyed:

Käydään pe kaupungissa, kun mulla labrat, mut sit tullaan takas ja otetaan kalastusvälineet mukaan, että voidaan korkata mökkeilykausi alkaneeksi :grin
Tää käy kyllä terapiasta, vaikka vielä vaivoja onkin. Nukun aika huonosti vielä, mut ehkä tää tästä palautuu ajan kanssa. Tuntui siltä, että pitkästä aikaa elämässä on jotain hyvääkin ja mies sanoikin mulle, että hän niin pitää siitä, kun näkee mun hymyilevän :shy:
Ja mä niin pidin siitä, kun pelattiin sulkapalloa, se on meidän yhteinen laji aina pyöräilyn rinnalla - nyt oon niin rampa, kun en mitään oo tehnyt aikoihin niin kaikkialle koskee :hilarious:
Mailat jäi kuitenkin matkasta, kun siirrettiin majapaikkaa, täällä sitten ehkä vain kävelen, ettei liikaa tule rehkittyä. :)

Ja hetkittäin on surua, se muistuttaa mua päivittäin, jos ei muulla niin kivulla jossain kohtaa mun kehoa. Ja välillä ahdistaa, kun mulle anoppikin sanoi, että olen laihtunut hirveästi ja ihmetteli allergioiden määrää - ei tietysti pahalla, kunhan vain pohti mistä ne johtuu - mutta itselläni oli pala kurkussa, kun en vaan pystynyt sanomaan, että olin raskaana, mutta en ole enää. Tai, että sain keskenmenon ja surettaa niin, että teki välillä mieli mennä mukana. Hätäseen höpisin jotain puolipyöreää stressistä. Ja, kun sitten puhuttiin, että naapurinkin nuoripari oli saanut vauvan, meinasin tippua tuoliltani ja näytin varmaan järkyttyneeltä, kun kysyin minkä vauvan - mutta vauva osoittautuikin koiranpennuksi ja pystyin huokaisemaan helpotuksesta :hilarious: :oops:

Mutta pikkuhiljaa eteenpäin. Nyt mä oon alkanut orientoitumaan siihen, ettei vauvaa tule ihan hetkeen. Hiljalleen mä palauttelen näitä henkisiä voimavaroja ja opettelen elämään uudestaan. Se kertoo mulle ehkä siitä kivun voimakkuudesta, kun en oo pystynyt vieläkään edes omalle siskolle kertomaan keskenmenosta, vaikka tahtoisin. Läheisistäni sen tietää vain ystävät, äitini ja mieheni. Mun on vaan paljon vaikeampi kertoa siitä läheisille, kuin tuttaville, sillä kai mä tätä jotenkin häpeän tai ajattelen tulevani tuomituksi tärkeiden ihmisten nähden.
Ja nyt keskenmenoon liittyviä tunteita on tosi vaikea yrittää piilottaa tai pitää vain itsellään, itku tulee niin herkästi.

Mut mä annan kaiken Korkeimman käsiin täällä luonnon helmassa ja itselleni aikaa. Jospa aika veisi tän suuremman kivun pois. Nyt mä jatkan lomailua ja yritän pysyä rentona. Ehkä toipuminen alkaa vähitellen käynnistyä.

Ehkä ihottuma käsissä kertoi siitä, että mulla on ikävä tekemistä, jaloissa siitä, että kaipaan liikettä, kasvoissa siitä, että kaipaan naurua ja iloa, koko kehossa siitä, että kaipaan perhettäni, vatsassa siitä, että kaipaan sekä ikävöin vauvaani :Heartpink

Vaikka harvoin näin sanon, niin asioilla on syynsä ja seurauksensa, vaikka en niitä usein millään ymmärräkään. Että lopulta se suru tulee, vaikka korvasta läpi, jos muuta reittiä ei löydy. Ihminen on niin ihmeellinen. Nyt mä palaan taas hetkeksi takavasemmalle parantelemaan haavojani.

Tsemppiä murut :Heartred
 
Onnea Elisa:Heartred

Täällä dpo2 oletettavasti. Eka veriviiru tuli äsken, että nää vuotojutut ei kyllä petä mikään kuukausi:banghead: onneksi on lyhyet kierrot, ni kohta pääsee ilmoittautumaan takas hoitoihin:happy:
 
Mulla alkaa näin dpo9 kierrokset vaan kasvaa. Valkovuodossa näkyy pienen pieni rusehtava sävy kun sitä oikein syynää, ja se jo saa mut pois tolaltani. :sad010 Oon ollu niin toiveikas tähän asti mut nyt tuli sellainen olo et samaa kaavaa tää tulee vaan toistamaan vaikka olis miten hyvät limikset ja kaks follia ja triplaterolutit ja mitä vielä. Miksi.

Ja miks mulla tuntuu olevan vaan kaks vaihdetta, joko toiveet hirveen korkealla tai sit epäitoivo siitä et ei tää taaskaan onnistunut. Miks multa ei onnistu sellanen et kattellaan kaikessa rauhassa? :BangHead
 
Vausa, mulla on täysin sama että on vaan kaks vaihdetta. Tosi rankkaa kyllä.. Jotenkin jo se ajatus että jäisi ilman omaa lasta saa mulla kyyneleet silmiin ja ahdistus valtaa koko kropan.
 
Vausa, mulla on täysin sama että on vaan kaks vaihdetta. Tosi rankkaa kyllä.. Jotenkin jo se ajatus että jäisi ilman omaa lasta saa mulla kyyneleet silmiin ja ahdistus valtaa koko kropan.

Jep... Eilen olin eka kertaa poikkeustilan alkamisen jälkeen kunnolla kylässä mun siskon luona. Leikin 2-vuotiaan kans ja pidin vauvaa sylissä. Niin ihanaa kuin se onkin, niin kyllä se näin jälkeenpäin tuo myös ahdistuksen siitä, että ei tiedä koska saa itse olla äiti tai saako edes. Ahdistaa kuvitella tulevaisuuteen vaan lisää hoitokiertoja ja pettymyksiä.
 
Pakko vielä jakaa, kun yksi päivä siskon 2-vuotias oli tulossa mun kanssa leikkipuistoon. Sisko soitti autosta vähän ennen kun olivat pihalla, ja puhelimesta kuului kun lapsi huusi takapenkiltä innoissaan "*mun nimi* minä tulen!" Se niin sulatti (ja vähän särki) mun sydämen, kun lapsi oli niin innoissaan mun näkemisestä ja yhteisestä touhuamisesta. Tätinä olo on ihanaa. Mutta samalla...
 
Komppaan edellisiä..
Tänään mietin kauhulla mahdollista tulevaa pitkää hoitopolkua ..jos inssit ei auta niin pääsen ivf ehkä vasta pahimmillaan puolentoista vuoden päästä :dead::sad010 en pysty kyllä tuota asiaa käsittelemään..
Ja vaikka niin ihanaa on lasten kanssa niin aina tulee se pistos miksei ole omaa..
 
Sainpa sitten sen ferritiinin tuloksen. 16ug/l.. Ei naurata ei. Paljonkohan sen pitäis nyt sit raskautta ajatellen optimaalisesti olla :anyone
Älä heitä kirvestä kaivoon vielä pelkästään tän takia. Mulla oli kans ferritiinit helmikuussa 16 ja aloin heti rautakuurille, ja niin vaan tulin helmikuussa myös raskaaksi. Nyt otettiin viime kuussa seulojen yhteydessä uudestaan ja nyt oli noussut -> 23. Tsemppiä! <3

Muille kans tsemppiä projekteihin! <3 Täällä menossa jo 14+2. :)
 
Pakko vielä jakaa, kun yksi päivä siskon 2-vuotias oli tulossa mun kanssa leikkipuistoon. Sisko soitti autosta vähän ennen kun olivat pihalla, ja puhelimesta kuului kun lapsi huusi takapenkiltä innoissaan "*mun nimi* minä tulen!" Se niin sulatti (ja vähän särki) mun sydämen, kun lapsi oli niin innoissaan mun näkemisestä ja yhteisestä touhuamisesta. Tätinä olo on ihanaa. Mutta samalla...

Voih tiedän tunteen.. Mun siskolla on neljä lasta, kolme aika pienellä ikäerolla. On aivan ihanaa olla täti mutta silti samalla on kaihoisa olo
 
Pakko muuten kertoa, näin niin todentuntuista unta mistäs muustakaan kun raskaustestistä. Plussasin unessa ja kysyin vielä mieheltä siinä että eihän tämä ole unta vaan totta. Oltiin niin onnellisia ja hypittiin tasajalkaa. Herätyskello se sitten palautti taas todellisuuteen:banghead:

Nyt on kp24 menossa, menisi vain äkkiä päivät eteenpäin ja menkat alkaisi niin pääsee soittamaan klinikalle
 
Ultra tänään, limis oli kolmikerroksinen 7,9 milliä ja folleja ei kasvussa. Kaikki siis niin kuin pitää, torstaina aloitan terot ja siirto ensi viikon tiistaina :woot: ensi viikolla mä olen raskaana!

On kyllä jännä tää muniksissa oleva paine. Mulla on tosiaan tätä melkein joka kierossa, että makuuasennossa munikset jomottaa ja on epämukava olo. Olen aina kuvitellut sen johtuvan follien kasvusta, mutta näköjään olen ollut väärässä. Nyt sitä on ollut zumenonin aloituksesta lähtien, ja tosiaan folleja ei kasva nyt yhtään. Mikäköhän sen sitten tekee? Ja mitenköhän päin honkia olen ovikseni arvioinut :shy: nytkin on zumenonin aloituksesta lähtien ollut aivan hillittömät limat, eikä sekään näköjään mikään ehdoton ovisoire ole.
 
Ultra tänään, limis oli kolmikerroksinen 7,9 milliä ja folleja ei kasvussa. Kaikki siis niin kuin pitää, torstaina aloitan terot ja siirto ensi viikon tiistaina :woot: ensi viikolla mä olen raskaana!

On kyllä jännä tää muniksissa oleva paine. Mulla on tosiaan tätä melkein joka kierossa, että makuuasennossa munikset jomottaa ja on epämukava olo. Olen aina kuvitellut sen johtuvan follien kasvusta, mutta näköjään olen ollut väärässä. Nyt sitä on ollut zumenonin aloituksesta lähtien, ja tosiaan folleja ei kasva nyt yhtään. Mikäköhän sen sitten tekee? Ja mitenköhän päin honkia olen ovikseni arvioinut :shy: nytkin on zumenonin aloituksesta lähtien ollut aivan hillittömät limat, eikä sekään näköjään mikään ehdoton ovisoire ole.

Kuulostaa hyvältä :happy: voisko se paineentunne johtua sit estrogeenistä, sehän nousee myös alkukierrossa/ennen ovista? Mulla on huomenna estrojen alotus nii kattotaa mitä sivuoiretta mä saan :grin
 
Ultra tänään, limis oli kolmikerroksinen 7,9 milliä ja folleja ei kasvussa. Kaikki siis niin kuin pitää, torstaina aloitan terot ja siirto ensi viikon tiistaina :woot: ensi viikolla mä olen raskaana!

On kyllä jännä tää muniksissa oleva paine. Mulla on tosiaan tätä melkein joka kierossa, että makuuasennossa munikset jomottaa ja on epämukava olo. Olen aina kuvitellut sen johtuvan follien kasvusta, mutta näköjään olen ollut väärässä. Nyt sitä on ollut zumenonin aloituksesta lähtien, ja tosiaan folleja ei kasva nyt yhtään. Mikäköhän sen sitten tekee? Ja mitenköhän päin honkia olen ovikseni arvioinut :shy: nytkin on zumenonin aloituksesta lähtien ollut aivan hillittömät limat, eikä sekään näköjään mikään ehdoton ovisoire ole.

Onpas jännittävää:happy: kumpa se olisi taas että laaki ja vainaa:Heartred onko teillä monta huurunenää?
 
Nipsu milloin tietää tuleeko koiravauvoja?

Onkohan Tiinulla korona:oops:
 
Ultra tänään, limis oli kolmikerroksinen 7,9 milliä ja folleja ei kasvussa. Kaikki siis niin kuin pitää, torstaina aloitan terot ja siirto ensi viikon tiistaina :woot: ensi viikolla mä olen raskaana!

On kyllä jännä tää muniksissa oleva paine. Mulla on tosiaan tätä melkein joka kierossa, että makuuasennossa munikset jomottaa ja on epämukava olo. Olen aina kuvitellut sen johtuvan follien kasvusta, mutta näköjään olen ollut väärässä. Nyt sitä on ollut zumenonin aloituksesta lähtien, ja tosiaan folleja ei kasva nyt yhtään. Mikäköhän sen sitten tekee? Ja mitenköhän päin honkia olen ovikseni arvioinut :shy: nytkin on zumenonin aloituksesta lähtien ollut aivan hillittömät limat, eikä sekään näköjään mikään ehdoton ovisoire ole.


Toi "ensi viikolla mä olen raskaana kuulosti niin hyvältä että voi morjens!!  :woot::woot::woot:
Ihanaa!! :smiley-bounce016
 
Takaisin
Top