Heti ku nippasee mahaa ni "mitäs jos??!!" teinkin eilen ovistestin reilu tunnin pidätyksellä ja sama oli kuin esim dpo9.
Raskaaksi 2017
- Ketjun aloittaja heidukka
- Aloituspäivämäärä
Heti ku nippasee mahaa ni "mitäs jos??!!" teinkin eilen ovistestin reilu tunnin pidätyksellä ja sama oli kuin esim dpo9.
Turkooosi
Näppärä viestien naputtelija
Ääh. Mun ystävä joka menetti vauvan kohtukuoleman takia on nyt mulle pahoittanut mielensä siitä syystä, että mä tässä syksyllä oon sanonut hänelle että mun on tällä hetkellä vaikea kuulla raskauteen ja vauvoihin liittyviä asioita johtuen omasta lapsettomuudesta. Kyllä se toki munkin mielestä nyt jälkeen päin tuntuu kamalalta, että oon niin sanonut. Mut enhän voinut tietää että hänelle käy niin. Mun mieskin on sitä mieltä että on outoa, ettei halua nähdä muiden vauvoja tai että muiden raskaus-uutiset tuntuu pahalta. Oon yrittänyt sanoa että tottakai voin olla onnellinen muiden puolesta mutta se ei poista sitä mun omaa kipua ja vaikeita tunteita. 
Ei muuta kun soittoa perään vaan. Ärsyttävää tommonen odotuttaminen. No lupaavaa sentään, että vois näyttää ihan oklta ja saattaisitte päästä nyt sitten vihdoin ja viimein tälle seuraavalle hoitotaipaleelle
Mrs.Smith
Asioista perillä oleva
Ääh. Mun ystävä joka menetti vauvan kohtukuoleman takia on nyt mulle pahoittanut mielensä siitä syystä, että mä tässä syksyllä oon sanonut hänelle että mun on tällä hetkellä vaikea kuulla raskauteen ja vauvoihin liittyviä asioita johtuen omasta lapsettomuudesta. Kyllä se toki munkin mielestä nyt jälkeen päin tuntuu kamalalta, että oon niin sanonut. Mut enhän voinut tietää että hänelle käy niin. Mun mieskin on sitä mieltä että on outoa, ettei halua nähdä muiden vauvoja tai että muiden raskaus-uutiset tuntuu pahalta. Oon yrittänyt sanoa että tottakai voin olla onnellinen muiden puolesta mutta se ei poista sitä mun omaa kipua ja vaikeita tunteita.
Sun ystävä on varmasti aivan sekaisin surusta tällä hetkellä ja räjähtelee vähän joka suuntaan. Jos raskaana oleva ihminen ei voi ymmärtää lapsettoman tuskaa niin silloin on kyllä empatiaosasto aivan viturallaan. Hän on kauheassa tilanteessa ja tarvitsee kaiken tuen ja rakkauden mutta ei sinun tarvitse kaikkea niellä. Silloin syksyllä tilanne oli aivan eri kuin nyt.
Tsemppiä! Tue mutta suojele itseäsi jos syyttely alkaa kuormittaa liikaa. Tämä ei ole mitenkään sinun syytäsi.
Turkooosi
Näppärä viestien naputtelija
Kiitos Mrs. Smith
hän on itsekin kärsinyt lapsettomuudesta joten on kyllä yleensä hyvin pystynyt ymmärtämään mun oloja. Ja sillon syksyllä kun sanoin siitä asiasta niin sanoin kyllä että jos on jotain mitä haluaa mulle jakaa tai tarvii johonkin tukea niin tietysti voi tehdä sen.Ja totta se, että hän voi tällä hetkellä varmasti tosi huonosti ja räjähtelee sitte joka suuntaan. Tiedän oman läheisen menettämisestä että itsekin reagoin räjähtelemällä, mutta räjähtelin vain puolisolle. Vaikka aihetta olis ihan hyvin voinut olla myös muille.
Tuntu kyllä ihan kauheelta sillon lauantaina kun ensin tän ystävän kanssa riideltiin tosta aiheesta ja sitten mun miehen kanssa, ja tuntui että kaksi mulle läheisintä ihmistä on mua vastaan ja pitää mua jonain itsekkäänä hirviönä
Voimia Turkoosi. Kuten Smith sanoi, on varmaankin niin surun murtama, että käytös ei ole kovin rationaalista. Kurjaa kuitenkin, jos tuntuu, ettei puolisokaan asiaa ymmärrä samalta kantilta.
Turkooosi
Näppärä viestien naputtelija
Voimia Turkoosi. Kuten Smith sanoi, on varmaankin niin surun murtama, että käytös ei ole kovin rationaalista. Kurjaa kuitenkin, jos tuntuu, ettei puolisokaan asiaa ymmärrä samalta kantilta.
Mun miehellä ei ole läheskään yhtä kova vauvakuume kuin mulla. Sitä myös pelottaa tosi paljon ajatus vauvasta, tai siitä että miten se vaikuttaa meidän parisuhteeseen ja onko hänellä sitten enää ikinä omaa aikaa, ja pidänkö mä häntä huonona isänä. Ollaan yritetty puhua aiheesta mutta musta tuntuu että mä en pysty antamaan hänelle sellaista tukea kuin hän tarvitsisi. En sitten tiedä mistä sitä tukea saisi. Mutta mun mies ei siis just tästä syystä oikeen kykene ymmärtämän mun vaikeita tunteita muiden raskauksiin ja vauvoihin, kun ei hänellä itsellä lapsettomuuteen liity yhtään niin paljon vaikeita tunteita kun mulla.
Mä niin tunnistan tuosta myös palasia omasta parisuhteesta. Meillä mies kyllä ihan satasella mukana, mutta kykenee jotenkin jääväämään itsensä noissa tunnekuohuissa ja katselemaan tilannetta jotenkin "ulkopuolelta" ja viileän analyyttisesti. Toki on myös kertonut, että se on yksi tapa valmistautua kohtaamaan ja käsitellä menetyksiä, joita tähän matkan varrelle on mahtunut.
Äläkä unohda, että molemmat teistä tarvitsee tukea asian kohtaamisessa.
Herkästi sitä alkaa syyllistämään itseään, ettei kykene antamaan toiselle tukea, vaikka tilanne on täysin molemminpuolinen.
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Näinhän se on, että molemmat kokee asian omalta kantiltaan, ja monesti näissä lapsiasioissakin ollaan ”eritahtisia”... mun miehellä oli varmasti kova vauvakuume, hän ei voinut ajatella adoptiota eikä epä-biologista lasta, mutta koskaan hän ei minua syyllistänyt - vaikka varsin selväähän se sitten loppupeleissä oli, kenellä on hedelmällisyysongelma yms. Että enpä pystynyt hänelle tukea antamaan, kun itse olin ihan rikkirevitty, niin siitä vaan selvittiin. Nyt, jos oltais lapsettomia - sitä varmasti puitaisiin ja hartaasti, koska meillä olisi vain toisemme.
Pottu
Sukkela juttelija
Meilläkään mies ei ota tätä niin raskaasti kuin mää. Mut hänellä on jotenkin enemmän uskoo ja toivoo, että kyllä tää onnistuu ja ite taas on ihan kirves kaivossa. Huomasin, että meillä mies oli suorastaan innoissaan hoidoista, kun hän sai jotain konkreettista tekemistä pistämisen ja lääkkeiden ja ohjeiden muodossa. :D
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Pottu, hoidot oli jotenkin niin toivoa täynnä meille - ainakin alkuvuodet - että vaikka negat itketti, niin uusi kierto ja hoito oli upea uusi mahdollisuus! Toivo on tärkeää, mutta toki sitäkään tunnetta ei voi pakottaa :) Oltashan mekin lopetettu kesken joskus 10 v. sitten, jos emme olisi uskoneet onnistumiseen.
Mulla on varmaan joku luonnon oma hormonilääkitys sitten:bag: munkin viime kierto oli 16pv. Vuotoa 12 päivää ja nyt tuntuu orastavia ovulaatio-oireita eli kohtahan tässä pääsee taas vuotamaan:bag: jippi ja jee. Vuoden on tää kroppa nyt sekoillut mitä sattuu:bag: tälläkään hetkellä ei oo mitään hajua kp:stä, kun ei tätä kroppaa voi vaan ymmärtää.
Kirsikkana kakun päällä ukon ulkomaan projektin piti loppua kuun vaihteessa ja meidän lentää sinne. Nyt se päättyykin 10 pv. Onneksi mulla on erittäin joustava elämäntilanne tällä hetkellä työrintamalla. Muuten veetuttais ja raskaasti. Tai kyllähän tää tietysti ottaa päähän näinkin. Mut kumpa tulis nyt se ovis, niin saattais hyvällä tuurilla olla vuotelut ohi sit reissussa.
Soitan joka tapauksessa meille sen hoitolähetteen vetämään kuun alussa et saadaan se asia nyt myös käyntiin. Kumminkin niitä kaiken maailman aikoja ja tutkimuksia ja tuloksia joutuu sit odottelemaan.
Tsempit muiden tilanteisiin. Kökköjä juttuja nää jatkuvat epäonnistumiset, valitettava elämäntapahtumat, erilaiset vastoinkäymiset yms. Alkavat kyllä helposti hiertämään ihmissuhteissa
jaksamisia
Essi86
Kommentoinnin ninja
Heh, meilläkin mies on vieläkin ihan kauhuissaan vauvasta, mutta hän alkaa olla oman kaveripiirinsä ainut, kenellä ei ole lapsia, niin sellainen "pakko" ajaa asiaa.. Miehellä ei ole ehkä tullut sellaista kiintymyksen tunnetta niihin menetettyihin lapsosiin, mitä itsellä on epäonnistuneiden raskauksien myötä tullut, joten ei ehkä osaa surra samalla tavalla mitä itse suree..
Täällä vieläkin odotellaan kierron käynnistymistä keskenmenon jälkeen.. Kyllä tämä vaan ottaa aikaa Jospa niihin hoitoihin päästäis viimeistään tammikuussa :)
Turkoosille piti sanoa, että turhaan podet syyllisyyttä, varmasti olet tehnyt kaiken, mitä voit kaverin surun keskellä. Hänellä on raskad tilanne, mutta niin on myös sinulla, eikä niitä voi verrata
Täällä vieläkin odotellaan kierron käynnistymistä keskenmenon jälkeen.. Kyllä tämä vaan ottaa aikaa
Jospa niihin hoitoihin päästäis viimeistään tammikuussa :)Turkoosille piti sanoa, että turhaan podet syyllisyyttä, varmasti olet tehnyt kaiken, mitä voit kaverin surun keskellä. Hänellä on raskad tilanne, mutta niin on myös sinulla, eikä niitä voi verrata
Mrs.Smith
Asioista perillä oleva
Heh, meilläkin mies on vieläkin ihan kauhuissaan vauvasta, mutta hän alkaa olla oman kaveripiirinsä ainut, kenellä ei ole lapsia, niin sellainen "pakko" ajaa asiaa.. Miehellä ei ole ehkä tullut sellaista kiintymyksen tunnetta niihin menetettyihin lapsosiin, mitä itsellä on epäonnistuneiden raskauksien myötä tullut, joten ei ehkä osaa surra samalla tavalla mitä itse suree..
Täällä vieläkin odotellaan kierron käynnistymistä keskenmenon jälkeen.. Kyllä tämä vaan ottaa aikaa
Turkoosille piti sanoa, että turhaan podet syyllisyyttä, varmasti olet tehnyt kaiken, mitä voit kaverin surun keskellä. Hänellä on raskad tilanne, mutta niin on myös sinulla, eikä niitä voi verrata
Erittäin hyvin sanottu! Kummallakin raskas tilanne eikä niitä voi verrata!