Raskaaksi 2017

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja heidukka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kp 56. Tuntuu että oon kohta ihan turta tähän menkkojen odottamiseen. Tää hajottaa melkein enemmän, ku negat. Negasta alkaa uus vaihe ja uus toivo onnistumisesta. Tässä nyt vaan oon jossain epäonnistumisen limbossa, missä en onnistu naisena raskautumaan, mutta en näköjään edes saamaan menkkoja!

Kaikki halut on myös hävinny jonnekin. Melkein kun eläis vaan menkkojen ekaa kiukkusta päivää kolmatta viikkoo.
 
Jokseenki tuttu tunne Nipsuliini. Mulla oli samanlainen olo keskenmenon jälkeen, kun menkat ei alkanut eikä ovista ollut. Toi on vaan paskaa. Tsemppiä!

ON: kp 6 ja menkat kai ohi. Luulin niiden loppuneen jo eilen, mutta illalla vuoto alkoikin uudestaan ja tuli vähän menkkakramppejakin. Sinänsä on ihan tavallista, että menkat loppuu vähäksi aikaa ja jatkuu taas, mut noi menkkakrampit noinkin myöhään oli kyllä uutta. Yleensä mulla on menkkakramppeja vaan ehkä kp 1-3. Ei varmaan mitään ihmeellistä, mutta kyllähän sitä taas pakosti miettii, onks kaikki ihan ok.
 
Heitsu, jännästi sinulle päivystyksessä sanottiin. Sanoiko siis, että tällaiset foorumit lisää epäonnistumisia ylipäänsä vaiko epäonnistumisen tunnetta? Sikäli ihan järkeenkäypää, että mitä intensiivisemmin yrittää, sen enemmän stressaa ja sitä kautta vaikeutuu yritys... Mutta kai persoonakohtaista. Minä tykkään näistä foorumeista ja muista yrittämiseen liityvistä jutuista, antaa illuusion, että pystyy toiminnallaan edistämään asioita... :D Mutta noh, vuosi yritystä ja ei tietoa vauvasta. Tosin viime kesä meni tjot-linjalla, eikä siinä plussia kuulunut.

Ja voi höh Nipsuliinin venyvää kiertoa! Tsemppiä ja toivottavasti täti tajuaisi pian saapua!

Dpo 9 ja haluan uskoa, että nyt on napannut. Tissit käyvät koko aika aremmiksi, pissahätä ollut pari päivää selvästi normaalia herkempänä (ei kuitenkaan vti-mäistä), älytön väsymys ollut eilen ja tänään. Ja hillitön makean mieliteko, mutta suklaa ei maistu (?!). Houkuttaisi testata jo dpo 11, jolloin olisi 1,5-v. "hääpäivä". :p (Mitenkähän monen pettymysnegan jälkeen olen vannonut, etten enää ikinä kiinnitä huomiota mahdollisiin raskausoireisiin.. Hups.)
 
Toi on kyllä vaikeaa olla huomioimatta oireita. Itse en usko foorumin lisäävän omalla kohdalla stressiä. Ehkä jopa helpottaa, että muilla on samoja ajatuksia ja ikävä kyllä ollaan samassa tilanteessa. Jos asia rupeaa stressaamaan niin voihan täältä pitää taukoa :)
 
Kaikkien kuulumiset luettu :) tuli pidettyä vähän taukoa täältä, kun sairastettiin koko perhe luultavasti influenssa :dead: nyt alkaa olemaan elävien kirjoissa vain yskä seurana.
Keskiviikkona olisi sitten gynelle aika. Kyllä vähän jännittää :)

Nipsuliini, oon samaa mieltä. Mielummin otan sen negan, ja pääsen uuuteen kiertoon, kun odottelen loputtomiin niitä menkkoja. Tsemppiä!

Mangusti_, todella lupaavalta ainakin oireet vaikuttaa! Sormet ja varpaat ristissä puolestasi :)
 
Hui, onpa kyllä hurjan pitkiä kiertoja täällä, täydet sympatiat niistä kärsiville ! :grumpy: Ite olin jo aivan hiilenä yhessä 40pv kierrossa :yuck: Mistäköhän tuommoinen äkillinen kierron venyminen voi johtua ?

Itellä jo ovulaatio lähestyy, huomasin flo:sta, että tänään on jo hedelmälliset päivät alkaneet, meinas ihan unohtua ja aika mennyt nyt kyllä hurjan nopeasti, mutta vaikka kuinka yrittäis niin oviksen jälkeen aika tuntuu taas pysähtyneen :nailbiting:
 
Täällä dpo 1-2. Hyvin saatu raskauden mahdollisuus tehtyä ;) mutta saas nähdä kuinka käy. Yleensä mulla vatsa toimii mutta nyt on ollu ovulaatiosta asti ihan ummella. Ihan kuin edellisen raskauden ovulaatiosta asti. Hämmentävää. Viimeksi kiinnittyminen oli myöhään joten nyt jännäilen että milloin uskaltaa testailla. Ehkä ensi viikonloppuna sitten. Kohdunsuu edelleen super korkealla ja kova kun oli pakko sörkkiä ja tutkia josko jotain tolkkua sais. Toivottavasti tarkoittaa jotain
 
Mä syön kohta toiset 10 terolutia oikeesti....
 
Muokattu viimeksi:
Mä annan mun kahdelle parhaalle ystävälle ja miehelle ystävänpäivälahjaks treffit jokaiselle tulevalle 12 kuukaudelle. Noh, tässä kun mietin jokaiselle oman ohjelman niin tulee koko ajan mieleen, oonkohan raskaana kesällä. Tai syksyllä. Tai ens talvena. Voinko laittaa ohjelmaan huvipuistoo ja alkoholia ja extremeä? Nyt kun on vuoden eläny niin, että koko ajan varautuu olevansa raskaana niin nyt alkaa oleen vähän silleen, että no tuskin olen ja pistän kaikki benjihypystä vuorikiipeilyyn noihin kortteihin :D

Välillä vaan turhauttaa niiiiiin paljon tää lapsettomuus.

ps. Hyviä ideoita otetaan vastaan noiden ystävätreffien osalta! :)
 
Onnellinen ja samalla pelottaa aivan valtavasti.
 

Liitteet

  • DSC_0069.JPG
    DSC_0069.JPG
    544.3 KB · Katsottu: 217
Vessassa käydess vaaleanpunaisea kananmunalimaa. Kääntynee huomenna viimeistään kp1:seksi. Tänään kp30/30 dpo12. Kohdunnapukka pehmeä ja olematon ihan korkealla. Enteilee menkkoja. Testit negaa.

Tutkimuksiin tie vie. Tai sitten ei. Mies sai vasta eilen mulle sanottua että hän ei oo oikein varma asiasta , kun pelottaa se siemennesteanalyysi. Hänen mielestä kuulemma alentavaa ja noloa. :/ täytynee vielä keskustella, mennäänkö niihin vai ei. Kunnallisella kun ei naista yksinään hoideta vaikka vika minussa olisikin. Molemmat tutkitaan. Turhauttaa. :(
 
Nipsuliini ihana idea!! Mitä sulla on jo siellä? :) mäkin tahdon tehdä ! Meillä on miehen kanssa niin vähän yhteistä kahdenkeskistä aikaa, että tää olis kyllä huippujuttu! <3

Mulla ollu vähän sama kans, että aattelen aina että entä jos oon ens kesäkuussa raskaana.. mihin voidaan mennä kesälomareissulle... oonkohan häissä raskaana ja selvinpäin... kaikkea tulee mietittyä. Ja sit lopuks aina... noh en ollu viime joukunakaan raskaana vaikka piti x) plääh. On tää niin tätä :D
 
Nipsuliini ihana idea!! Mitä sulla on jo siellä? :) mäkin tahdon tehdä ! Meillä on miehen kanssa niin vähän yhteistä kahdenkeskistä aikaa, että tää olis kyllä huippujuttu! <3

Mulla ollu vähän sama kans, että aattelen aina että entä jos oon ens kesäkuussa raskaana.. mihin voidaan mennä kesälomareissulle... oonkohan häissä raskaana ja selvinpäin... kaikkea tulee mietittyä. Ja sit lopuks aina... noh en ollu viime joukunakaan raskaana vaikka piti x) plääh. On tää niin tätä :D

Miehen kanssa mulla on hohtogolf, april jazz, viinimaistajaiset (kotona ystävien kanssa), kesäretki autoillen, food crawl niin että alkupalat, pääruoka ja jälkkäri kaikki eri rafloissa, bingo (jos semmosta jossain järjestetään :D), synttärikuulle järkkään vielä jotain ylläriä, joululounas, luistelu, kierros kauppahallissa ja valitaan lihoja ja tehdään kotona yhdessä dinneri ja sit syksylle pimeneviin iltoihin koti-ilta, missä tehdään peitoista ja tyynyistä lattialle pesä, laitetaan kynttilöitä ja pelataan lautapelejä.

Ystäville on escape roomia, kesäpiknikkiä, eräjormailua Nuuksiossa, joulukonsertti, dragshow, stand uppia ja skumppatreffit. Osa noista on molempien kanssa yhdessä ja osa erikseen.
 
Vessassa käydess vaaleanpunaisea kananmunalimaa. Kääntynee huomenna viimeistään kp1:seksi. Tänään kp30/30 dpo12. Kohdunnapukka pehmeä ja olematon ihan korkealla. Enteilee menkkoja. Testit negaa.

Tutkimuksiin tie vie. Tai sitten ei. Mies sai vasta eilen mulle sanottua että hän ei oo oikein varma asiasta , kun pelottaa se siemennesteanalyysi. Hänen mielestä kuulemma alentavaa ja noloa. :/ täytynee vielä keskustella, mennäänkö niihin vai ei. Kunnallisella kun ei naista yksinään hoideta vaikka vika minussa olisikin. Molemmat tutkitaan. Turhauttaa. :(

Mun mies ei kans hirveesti tykänny siitä testistä, mutta se ei osannu sitä jännittää etukäteen. Vasta se tilanne oli sille ahdistava. Mutta hyvin se lopulta meni ja voit lohduttaa miestä sillä, että se on ainoo tutkimus mikä sille tehdään ja sit se on ohi! Se on lopulta pieni paha, jos siitä voi olla hyötyä. Ei sitä oikeesti voi tietää ennenkö testaa, vaikka aiemmin oliskin onnistunut lapsia saamaan.

Meillä ainakin Mehiläisellä nainen saa mennä mukaan huoneeseen, jos haluaa. Mun mies ei halunnu kylläkään :D Siellä oli tietokone, joka ei toiminu ja lehtiä :D Sit siellä saa olla niin kauan kuin siltä tuntuu ja lähtiessään jättää kupin sinne ja menee kotiin.

Kannattaa ehkä vaan puhua siitä ja miettiä mikä siinä tuntuu pahalta ja miten sitä tilannetta vois helpottaa. Koittaa miettiä isompaa kuvaa. Järjestää jotain kivaa tekemistä sen jälkeen, jotta voi sit yhdessä juhlistaa sitä kun se on vihdoin ohi! Koitat vaan tukea miestä ja antaa sen olla siitä ahdistunut ja tsempata sitä eteenpäin.

Tsemppiä!
 
Takaisin
Top