Hei,
kaitpa tämä keskustelu on lähimpänä omaa tilannettani. Toista lasta on jo toivottu liki vuoden verran, ja nyt tuntuu että olisi tärpännyt: kuukautiset ovat lähes 5 päivää myöhässä. Oikeastaan olo on ollut kuin raskaana olevalla jo 3vk, vatsaa turvottaa niin ettei tavallisia farkkuja ole mukava pitää. Kuvottaa, palelee, janottaa, väsyttää, vatsassa kuplii, kramppaa, ... Viime aikoina rintamus on paisahtanut ja herkistynyt ihan kaikelle. Raskaustesti (halpis liuskatesti, pitäis olla herkkä mutta ei siltä vaikuta) näyttää silti negaa.
Oviksenhan tikutin tuonne 3.5., ja kiinnitymisvuotoa tuli jo 7.5. pari tippaa. Seuraavana viikonloppuna luvassa olikin jo turvotusta ja kramppeja, ja sillä tiellä ollaan. Oviksesta laskettuna minun pitäisi olla siis 5+6 raskaana ja lasketun 24.1.2016. Mutta testitulosten puutteessa lienee paras kärvistellä täällä toivojien listalla.
Esikoisen raskaus oli hankala todistettava myös. Kaupan testiin en meinannut saada tulosta esiin millään vaikka silloinkin aloitin oirehtimisen hyvissä ajoin. Päädyin sitten lääkäriin valittamaan vatsakramppeja, niin hän ultrasi kohdusta 3mm kokoisen sikiöpussin ja totesi täten raskauden. Taidan kuulua siihen ryhmään, jolla istukkahormonipitoisuudet nousevat hitaasti, mikä voisi selittää sen, ettei koskaan ole tarvinnut oksentaa raskauden aikana, kun keho ehtii tottumaan muutokseen. Onneksi oireet tunnistaa helposti, niin osaa siivota elintapansa raskausaikaan sopivaksi, eli ei tippaakaan holia tai kahvia minun tapauksessani.
Oviksien tikuttaminen oli muuten minulle hyvin opettavaista: sain selville sen, että mielialani vaihtelee aika reippaasti ovuloinnin aikaan... Yleensä siihen äkäiseen suuntaan. Eipä ihme siis että meillä ehti mennä jonkin aikaa ennen kuin onnistuimme ajoittamaan petihommat oviksen kanssa, ja minulta sitä et purin kieleeni vaikka meinasi pikku asiat harmittaa. Jos ei olisi tiennyt oviksesta, niin mies olisi varmaan keksinyt sille iltaa jotain tärkeämpää tekemistä autotallista pois äksyn vaimon silmistä... :D
Mutta, jäämpä siis odottelemaan ja ihmettelemään mitä tuleman pitää. Ja testailemaan muutaman päivän välein. Kai se plussa sieltä joskus tulee jos kerran oireetkin tuntuvat aidoilta. :)